Tässä muutama sana mun ja mun parhaan kaverin ystävyydestä...
Minä ja kaverini ollaa tunnettu yli 10v, touhuttu yhdes vaiks mitä tyhmää, ryypätty ja rellestetty jne jne... :) ollu sinkkuna railakasta menoa, mutta niinhän sitä kuuluukin sillon olla.. itse olen seurustellut, olen ollut uskollinen aina, mutta.... kaverini.... iha toinen tarina...
Kaverini tekee koko ajan jotain pahaa, ei minulle mutta miehelleen tai miehilleen, jos totta puhutaan... seurusteli melkein 3v yhden tosi asiallisen ja mukavan miehen kaa, mut sössi suhteen pettämällä sitä 10eri miehen kanssa.. Pyysi aina mua valehtelemaan miehelleen, että missä on ja mitä tekee, ja enhä mä parasta kaveria voinu pettää siinä asiassa, joten pidin ilkeät salaisuudet salassa. Luulin, että nyt nainen oppisi tuosta jotain.. no ei... tapasi mukamas ihanamman miehen mitä vain voi löytää, meni kuukaus tai kaks, ei kun taas baariin ja sieltä bongaamaan miehiä, kehuskeli mulle kuinka se oli 6viikonloppuu ollu putkeen baaris ja joka viikonloppu ollu eri mies, ja nyt niistä kahden kaa sit kirjottelee ja menee treffeille jne, vaiks seurustelee.. oli raskaanakin tälle seurustelukumppanilleen, mut teki abortin! Tätä on kamala seurata sivusta! Tietty mulla ei ole mitään varaa sanoa toisen elämään mitään, mutta kyl tekis mieli joskus sanoa tosi pahasti.. kuitenki sillä on tuntunu olevan aina oikeus sanoa mun elämään jotain.. aina huutanu ja räyhänny ja haukkunu tms ku olen ite tehny jotain sen mielestä väärin/tyhmää.. ite en ole siihe alentunu et olisin sen tehny, kuitenki paras kaveri kyseessä..
Kertokaa ihmiset et mitä tekis.. en enää pidä sitä parhaana kaverina, mut hyvä kaveri se silti on.. Pitäiskö sille sanoa joskus pahastikin, et oppis, vai oppiiks se sit pahimman kautta ite ku tekee kaikki mahdolliset mokat ja sit tippuu korkealta hyvin nopeasti alas.. ja tulee itkee mun olkapäätä vasten.. aargh... Mieheni ei hyväksy kaverini tekoja, enkä ihmettele, en mäkään.. kaveri on mulleki puhunu toista ja tehny toista, vähä kaksnaamasuuttakin on.. inhottava piirre hyväs frendis.. =(
Onko kenelläkää samoja kokemuksia ystävyydestä.. ja miten ootte tehny asian suhteen, antanu olla vai.... kertokaa.... :)) kiitosta...
Minä ja kaverini ollaa tunnettu yli 10v, touhuttu yhdes vaiks mitä tyhmää, ryypätty ja rellestetty jne jne... :) ollu sinkkuna railakasta menoa, mutta niinhän sitä kuuluukin sillon olla.. itse olen seurustellut, olen ollut uskollinen aina, mutta.... kaverini.... iha toinen tarina...
Kaverini tekee koko ajan jotain pahaa, ei minulle mutta miehelleen tai miehilleen, jos totta puhutaan... seurusteli melkein 3v yhden tosi asiallisen ja mukavan miehen kaa, mut sössi suhteen pettämällä sitä 10eri miehen kanssa.. Pyysi aina mua valehtelemaan miehelleen, että missä on ja mitä tekee, ja enhä mä parasta kaveria voinu pettää siinä asiassa, joten pidin ilkeät salaisuudet salassa. Luulin, että nyt nainen oppisi tuosta jotain.. no ei... tapasi mukamas ihanamman miehen mitä vain voi löytää, meni kuukaus tai kaks, ei kun taas baariin ja sieltä bongaamaan miehiä, kehuskeli mulle kuinka se oli 6viikonloppuu ollu putkeen baaris ja joka viikonloppu ollu eri mies, ja nyt niistä kahden kaa sit kirjottelee ja menee treffeille jne, vaiks seurustelee.. oli raskaanakin tälle seurustelukumppanilleen, mut teki abortin! Tätä on kamala seurata sivusta! Tietty mulla ei ole mitään varaa sanoa toisen elämään mitään, mutta kyl tekis mieli joskus sanoa tosi pahasti.. kuitenki sillä on tuntunu olevan aina oikeus sanoa mun elämään jotain.. aina huutanu ja räyhänny ja haukkunu tms ku olen ite tehny jotain sen mielestä väärin/tyhmää.. ite en ole siihe alentunu et olisin sen tehny, kuitenki paras kaveri kyseessä..
Kertokaa ihmiset et mitä tekis.. en enää pidä sitä parhaana kaverina, mut hyvä kaveri se silti on.. Pitäiskö sille sanoa joskus pahastikin, et oppis, vai oppiiks se sit pahimman kautta ite ku tekee kaikki mahdolliset mokat ja sit tippuu korkealta hyvin nopeasti alas.. ja tulee itkee mun olkapäätä vasten.. aargh... Mieheni ei hyväksy kaverini tekoja, enkä ihmettele, en mäkään.. kaveri on mulleki puhunu toista ja tehny toista, vähä kaksnaamasuuttakin on.. inhottava piirre hyväs frendis.. =(
Onko kenelläkää samoja kokemuksia ystävyydestä.. ja miten ootte tehny asian suhteen, antanu olla vai.... kertokaa.... :)) kiitosta...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tutult kuulostaa...paitsi et mun tapauksessa kaveri oli miespuolinen. Silti ihan samat kuviot. Petti tyttöystäviään minkä kerkes, piti useampaa naista kerralla jne. Yks seurustelukumppaneista (kans mun hyvä kaveri) oli tosi kiva ja fiksu tapaus, mahiksia olis ollut vakavaankin suhteeseen. Mut homma kaatui siihen, ettei ko. mies osannut pitää näppejään erossa muista naisista. Eikä oikein osaa vieläkään.
Monta vuotta tota peliä sivusta seuranneena ymmärrän fiiliksesi, tosi raivostuttavaa ja turhauttavaa katella kun joku läheinen käyttäytyy noin. Ite nielin aluksi kitkerät kommentit, mut pari kertaa annoin kaverin kuulla kunniansa. Sillä seurauksella et mies suuttui ja välit viileni pitkäksi aikaa. No, totta tietty sekin ettei ulkopuolisena paljoo voi/saa puuttua toisen elämään, vaik kuinka tekis mieli. Mut vaikeeta on olla sanomatta mitään, etenkin kun tilanne on jatkunut samana monta vuotta. Tää taitaa olla niit kysymyksiä mihin ei oo yksiselitteistä vastausta...?
En edes viitsinyt lukea tuota sepustusta kunnolla, nuo tuommoset jutut ovat ihan tyypillisiä. Neuvoisin sua olemaan puuttumatta kaverisi asioihin, äläkä valehtele sen puolesta. Sano mielummin ettet tiedä tai ole hiljaa, mutta älä valehtele! Voit jättää kaverisi pikkuhiljaa, sanot ettet tänään ehdi ulos tms. Niin helposti se käy, vähennät yhteydenpitoa askel kerrallaan.
Joo, just tota ajattelin itsekin. Ei kannata valehdella kaverin puolesta, sillä tavoin sekaannut vain itse noihin kuvioihin. Siinä onkin sit selvittelemistä! Terve itsekkyys on joskus paikallaan, kannattaa miettiä haluaako ylläpitää läheistä suhdetta tuollaiseen "ystävään". Sinuna ottaisin hieman etäisyyttä, nyt kun vielä voit.