erosin jokunen vuosi sitten vaikeasta suhteesta ja sen jälkeen olen asettanut itselleni tietyt kriteerit millä uutta miestä "haen". alkaa tuntumaan että nämä kriteerit ovat siitä unelmienprinssistä mitä ei ole olemassakaan...
edellinen suhteeni alkoi "jalat alta" meiningillä ja mies oli upea (ulkoisesti), aluksi myös sisäisesti mutta suljin silmäni kaikelta huonolta koska olin niin hurmoksissa, oltiin yhdessä usean vuoden josta myös yhteinen lapsi. liittossa tapahtui jonkun verran väkivaltaa ja halveksintaa miehenpuolelta. ja luonteemme ei sitten sopineetkaan, mies oli sisäänpäinkääntyvä, minä ulospäin, mies oli kotihiiri ja minä halusin vieraillakin ja matkustella (liittomme aikana kävimme tasan yhden perheloman miehen sukulaisella), mies oli hiljainen ja ei pitänyt keskustelusta ja minä rakastan höpöttää kaikkea turhaakin (mutta en ole papupata), minä hoidin kaiken, raha-asioista kaapinpaikkaan, vaikka olisin halunnut nämä asiat tehdä yhdessä...... ja paljon muuta eroavaisuuttakin meiltä löytyi...
nyt eräs mies on osoittanut kiinnostustaan (ystäväni miehen kaveri) olemme muutamilla treffeillä käynyt ja tämä mies on ulospäinsuuntautunut mutta ei liikaa, iloinen ja puhelias, ja omillaan toimeentuleva ja paljon muuta mitä odotan MUTTAMUTTA
tältä tyypiltä puuttuu jotain mikä ei anna mun syöksyä suunapäänä suhteeseen...vaikka tiedän että tää tyyppi ehkä just se oikea... ja kaiken lisäksi hän ois sellainen josta vanhempanikin ja sukulaiseni pitäisi, toisin kuin exästäni
onko niin etten olekkaan ihastunut vain voiko ihastuminen olla erilaista nyt 30 vee kuin 20 vee?
sen tiedän että rima on liian korkealla, mutta onko oikein sitä laskea kun sen kerran on itselleen asettanut?
kirjoitus on hiukan sekava mutta niin on ajatuksenikin, toivottavasti edes joku ymmärtää pointin :)
edellinen suhteeni alkoi "jalat alta" meiningillä ja mies oli upea (ulkoisesti), aluksi myös sisäisesti mutta suljin silmäni kaikelta huonolta koska olin niin hurmoksissa, oltiin yhdessä usean vuoden josta myös yhteinen lapsi. liittossa tapahtui jonkun verran väkivaltaa ja halveksintaa miehenpuolelta. ja luonteemme ei sitten sopineetkaan, mies oli sisäänpäinkääntyvä, minä ulospäin, mies oli kotihiiri ja minä halusin vieraillakin ja matkustella (liittomme aikana kävimme tasan yhden perheloman miehen sukulaisella), mies oli hiljainen ja ei pitänyt keskustelusta ja minä rakastan höpöttää kaikkea turhaakin (mutta en ole papupata), minä hoidin kaiken, raha-asioista kaapinpaikkaan, vaikka olisin halunnut nämä asiat tehdä yhdessä...... ja paljon muuta eroavaisuuttakin meiltä löytyi...
nyt eräs mies on osoittanut kiinnostustaan (ystäväni miehen kaveri) olemme muutamilla treffeillä käynyt ja tämä mies on ulospäinsuuntautunut mutta ei liikaa, iloinen ja puhelias, ja omillaan toimeentuleva ja paljon muuta mitä odotan MUTTAMUTTA
tältä tyypiltä puuttuu jotain mikä ei anna mun syöksyä suunapäänä suhteeseen...vaikka tiedän että tää tyyppi ehkä just se oikea... ja kaiken lisäksi hän ois sellainen josta vanhempanikin ja sukulaiseni pitäisi, toisin kuin exästäni
onko niin etten olekkaan ihastunut vain voiko ihastuminen olla erilaista nyt 30 vee kuin 20 vee?
sen tiedän että rima on liian korkealla, mutta onko oikein sitä laskea kun sen kerran on itselleen asettanut?
kirjoitus on hiukan sekava mutta niin on ajatuksenikin, toivottavasti edes joku ymmärtää pointin :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
se miehessä epäilyttää kun hän asuu vielä kotonaan (on kuitenkin käsittääkseni katkaissut napanuoran äitiinsä koska kokkailee ja hoitaa muutenki omat asiansa) ja pyörittää omaa firmaa eli osaa ottaa vastuuta mitä ei todellakaan exäni osannut, eikä vieläkään osaa...
Et ole päässyt viellä ex-suhteestasi henkisesti "kuiville", koska sun tarvitsee viellä analysoida millanen ex oli ja millanen tää uusi on. Sit kun tulee joskus se aika että olet kypsä uuteen suhteeseen, et enää muistele mennyttä. Ja muista että jokaisessa miehessä on ne hyvät ja huonet puolet, mielestäni tuollainen entisen ja nykyisen vertailu ei ole normaalia....
Olet elänyt huonossa suhteessa exäsi kanssa. Muistele niitä hyviä hetkiä, niitäkin teillä varmaan oli. Toivottavasti uusi mies kohtelee sinua kunjoittavasti, kun sen aika tulee. Voimia sinulle!!!
ps. Mielestäni monet ihmiset turhan nopeasti ryntäävät uuteen suhteeseen. Entisen läpikäyminen on jäänyt "surematta", ja uutta suhdettakin puntaroidaan eikä eletä suhteessa tässä ja nyt.
Ei taida tulla yhtä palavaa rakkautta enää vastaan kuin parikymppisenä, tai sitten tunnet samoin joskus 40 ?
Yritä nyt vielä rohkeasti antaa tälle kaverille mahdollisuus, hänellä tulee olemaan omat hyvät ja huonot puolensa kuten kenellä tahansa kuolevaisella. Ei mitään hälyttävää ainakaan noista muutamasta rivistä ilmennyt.
Jos on tottunut narsistityyppisen miehen alkukieputukseen, normaalin psyyken omaavat miehet tuntuvat aluksi kovin tylsiltä ja latteilta, mutta suhde paranee vanhetessaan, toisin kuin narsistin kanssa.
"Ei taida tulla yhtä palavaa rakkautta enää vastaan kuin parikymppisenä,"
kovimmat rakastumiset sattui mulle siinä kahenkympin kieppehillä ja sitten uudestaan vielä voimakkaammin kolmenkympin kieppeellä
en tiä sitten kannattaako aina odottaa semmoista jalat alta rakastumista jos on mukavaa ja turvallistakin rakkautta tarjolla.
Kai olet vain oppinut varovaiseksi uusien miesten suhteen exäsi "ansiosta". Ei siinä sen kummempaa. Ihan hyvä ja syytäkin olla varovainen eikä pää edellä syöksyä uuteen suhteeseen. Tutustu rauhassa tyyppiin äläkä turhista panikoi.