Ei varsinaisesti mikään työ ota päähän vaan kaikki mikä liittyy töihin. Olen koulutukseltani puuartesaani ja tällä alalla ei todellakaan ole työpaikkoja tarjolla. Koulussa ollessani olin vielä todella innoissani ja toiveikas työn suhteen, mutta työharjoittelujen kohdalla se elämän karuus alkoi paljastua. Kolmesta paikasta kaksi oli aivan hirveitä. Työntekijöiden palkat oli luokkaa 8-10e/h (vanhin oli ollut 7 vuotta töissä) ja paikalta löytyi myös pari riisipalkalla olevaa ulkomaalaista. Koska eivät osanneet sanaakaan suomea niin pomo oli päättänyt käyttää tilanteen hyödyksi. Pomon asenne myös molemmissa paikoissa pilasi koko työilmapiirin. Kiukuttelua pienistä asioista, älytön pihiys kaiken suhteen. Esim. työvälineet täynnä patentteja/rikki ja uusia ei tule. Tauot mittasi sekkarilla ja vaikka kyse oli pienestä (alle 10hlö) yrityksestä tauot oli pidettävä sovittuina aikoina jotta hän pystyy ne tarkkailemaan. Tästä syystä toisinaan toimitukset viivästyivät kun taukoa ei voinut pitää vasta työt tehtyään. Mitään ei myöskään viitsitty opettaa vaan kaikki piti itse opetella ja kuulla sitten vittuilua epäonnistumisista.
Kouluun palatessa muiden kokemukset olivat samaa luokkaa ja joka firmassa sanottiin samaa "kyllä töitä on, mutta kun ei löydy hyviä tekijöitä" Valmistuneilta odotetaan selkärangassa istuvaa työjärjestystä ja kokemusta.
Kolmas harjoittelupaikka olikin sitten vastapainoksi todella mukava kaikinpuolin (ainakin ne siellä viettämäni 3kuukautta), ikävä kyllä sinne ei hetkeen pääse töihin.
Koulun ohella en löytänyt kesätöiksi alani töitä, mutten antanut tämän masentaa vaan tein rakennusalan töitä kesät pienessä firmassa jossa jatkoin myös valmistuttuani samassa yrityksessä samalla etsien uutta paikkaa...kunnes lafka meni nurin.
Kohta vuoden jatkunut työttömyys alkaa tosissaan vituttaa ja varsinkin nuo työllistettyjen asenteet "kyllä töitä löytyy" "ei laiskat vaan jaksa tehdä" jne. Helppohan se on sanoa kun on töissä, mutta vuoden kokemuksella voin sanoa ettei niitä töitä löydy kuin sukulaisten, tuttavien tai kavereiden kautta. Työkkäri on yhtä tyhjän kanssa ja sinne tulevat vain ne ilmoitukset joihin ei kukaan enää halua (inhottavan työpaikan takia). Nykyäänhän huonoiksi yleisesti tunnetut lafkat saadaan naamioitua vuokrafirmojen kautta, näin saadaan epäonninen ainakin hetkeksi töihin kunnes ei enää tarvita tai tekijällä palaa hermot. Ymmärtäähän sen, että työnantajankin asenne "väliaikaista työvoimaa" ja jatkuvasti potkujen uhan alla olevaa kohtaa on huomattavasti nihkeämpi kuin niitä pysyviä kohtaan. Ainuttakaan työpaikkaani en ole työkkarin kautta löytänyt.
Laiskuudesta ei ole kyse, koko elämäni olen tehnyt töitä kaikki lomat ja mitä ikinä koulun ohessa on ehtinyt iltatöinä. Parhaimmillaan 60h viikossa ilman ylityö ym. korvauksia ja palkkana 9e.
Onko tosiaan ymmärrettävä niin, että pelasin korttini niin huonosti ettei tästä elämästä tule enää siedettävää ? Ilmeisesti oli virhe vaihtaa insinöörin-koulutusohjelmasta alempaan, vaikkakin suurin osa tuntemistani insinööreistäkin on yhä työttömänä.
Koulutustarjontaa olen selannut ja yrittänyt etsiä koulutusta jonka jälkeen työ olisi kohtalaisen turvattu. Ammattikorkeassa olisi paikka, mutta jotenkin on vaikea uskoa IT-alan työllisyyden ainakaan parantuvan. Näin 24vuotiaana ei hirveästi myöskään houkuttele taas 4 vuotta penkillä, mutta kai se sitten pakko on.
Edellisellä 1600e kuukausipalkalla ei hirveästi menojen jälkeen käteen jää (kun ei ole omistajasukua) mutta sekin riittäisi kunhan vihdoin löytäisi mukavan ja varman työpaikan.
Onko tosiaan nykyään ainut keino saada elantonsa joko pokeri tai osakekauppa ?
Kouluun palatessa muiden kokemukset olivat samaa luokkaa ja joka firmassa sanottiin samaa "kyllä töitä on, mutta kun ei löydy hyviä tekijöitä" Valmistuneilta odotetaan selkärangassa istuvaa työjärjestystä ja kokemusta.
Kolmas harjoittelupaikka olikin sitten vastapainoksi todella mukava kaikinpuolin (ainakin ne siellä viettämäni 3kuukautta), ikävä kyllä sinne ei hetkeen pääse töihin.
Koulun ohella en löytänyt kesätöiksi alani töitä, mutten antanut tämän masentaa vaan tein rakennusalan töitä kesät pienessä firmassa jossa jatkoin myös valmistuttuani samassa yrityksessä samalla etsien uutta paikkaa...kunnes lafka meni nurin.
Kohta vuoden jatkunut työttömyys alkaa tosissaan vituttaa ja varsinkin nuo työllistettyjen asenteet "kyllä töitä löytyy" "ei laiskat vaan jaksa tehdä" jne. Helppohan se on sanoa kun on töissä, mutta vuoden kokemuksella voin sanoa ettei niitä töitä löydy kuin sukulaisten, tuttavien tai kavereiden kautta. Työkkäri on yhtä tyhjän kanssa ja sinne tulevat vain ne ilmoitukset joihin ei kukaan enää halua (inhottavan työpaikan takia). Nykyäänhän huonoiksi yleisesti tunnetut lafkat saadaan naamioitua vuokrafirmojen kautta, näin saadaan epäonninen ainakin hetkeksi töihin kunnes ei enää tarvita tai tekijällä palaa hermot. Ymmärtäähän sen, että työnantajankin asenne "väliaikaista työvoimaa" ja jatkuvasti potkujen uhan alla olevaa kohtaa on huomattavasti nihkeämpi kuin niitä pysyviä kohtaan. Ainuttakaan työpaikkaani en ole työkkarin kautta löytänyt.
Laiskuudesta ei ole kyse, koko elämäni olen tehnyt töitä kaikki lomat ja mitä ikinä koulun ohessa on ehtinyt iltatöinä. Parhaimmillaan 60h viikossa ilman ylityö ym. korvauksia ja palkkana 9e.
Onko tosiaan ymmärrettävä niin, että pelasin korttini niin huonosti ettei tästä elämästä tule enää siedettävää ? Ilmeisesti oli virhe vaihtaa insinöörin-koulutusohjelmasta alempaan, vaikkakin suurin osa tuntemistani insinööreistäkin on yhä työttömänä.
Koulutustarjontaa olen selannut ja yrittänyt etsiä koulutusta jonka jälkeen työ olisi kohtalaisen turvattu. Ammattikorkeassa olisi paikka, mutta jotenkin on vaikea uskoa IT-alan työllisyyden ainakaan parantuvan. Näin 24vuotiaana ei hirveästi myöskään houkuttele taas 4 vuotta penkillä, mutta kai se sitten pakko on.
Edellisellä 1600e kuukausipalkalla ei hirveästi menojen jälkeen käteen jää (kun ei ole omistajasukua) mutta sekin riittäisi kunhan vihdoin löytäisi mukavan ja varman työpaikan.
Onko tosiaan nykyään ainut keino saada elantonsa joko pokeri tai osakekauppa ?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei saa olla selkärankaa. OPETTELE NÖYRÄKSI JA MATELE KUIN KÄÄRME JA TILAISUUDEN TULLEN PURAISE KIVEKSISTÄ SITÄ NILKKIÄ.
Pomon asenne myös molemmissa paikoissa pilasi koko työilmapiirin. Kiukuttelua pienistä asioista, älytön pihiys kaiken suhteen. Esim. työvälineet täynnä patentteja/rikki ja uusia ei tule. Tauot mittasi sekkarilla ja vaikka kyse oli pienestä (alle 10hlö) yrityksestä tauot oli pidettävä sovittuina aikoina jotta hän pystyy ne tarkkailemaan. Tästä syystä toisinaan toimitukset viivästyivät kun taukoa ei voinut pitää vasta työt tehtyään. Mitään ei myöskään viitsitty opettaa vaan kaikki piti itse opetella ja kuulla sitten vittuilua epäonnistumisista.
Kouluun palatessa muiden kokemukset olivat samaa luokkaa ja joka firmassa sanottiin samaa "kyllä töitä on, mutta kun ei löydy hyviä tekijöitä" Valmistuneilta odotetaan selkärangassa istuvaa työjärjestystä ja kokemusta.