Minuun sattuu, sattuu ihan liikaa.. tuntuu kuin tähän tunteeseen voisi kuolla! Miksi jätetyksi tuleminen tuntuu tältä, kuin maailmanloppu..
Yhtä äkkiä rakkaus ilmoittaa ettei pysty tähän enää. Itken, itken taukoamatta, mikää ei helpota tätä olotilaa, yhteiset hyvät ajat vain pyrkivät mieleen. Kaipaan liikaa rakkauden tuomaa lämpöä ja hellyyttä, en pysty ajattelemaan ketään muuta. Löytäisinpä mustan tunnelin valonpään ja pääsisinpä maanpinnalle. Sattuuko jättäjään yhtä paljon? Tunteeko se saman tuskan viiltävän sydämestä kuin jätetyllä? Masennus pahentaa olotilaani, sain siitä ihmisestä turvaa vaikeina aikoina, kun hän sanoi "minä rakastan sinua", "en jätä sinua koskaan yksin". Ei tunnu samalta olla vain ystävä.. ~I need you now.
Yhtä äkkiä rakkaus ilmoittaa ettei pysty tähän enää. Itken, itken taukoamatta, mikää ei helpota tätä olotilaa, yhteiset hyvät ajat vain pyrkivät mieleen. Kaipaan liikaa rakkauden tuomaa lämpöä ja hellyyttä, en pysty ajattelemaan ketään muuta. Löytäisinpä mustan tunnelin valonpään ja pääsisinpä maanpinnalle. Sattuuko jättäjään yhtä paljon? Tunteeko se saman tuskan viiltävän sydämestä kuin jätetyllä? Masennus pahentaa olotilaani, sain siitä ihmisestä turvaa vaikeina aikoina, kun hän sanoi "minä rakastan sinua", "en jätä sinua koskaan yksin". Ei tunnu samalta olla vain ystävä.. ~I need you now.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä sinulla on lupa surra,vain sinä tiedät miltä sinusta tuntuu,sitä velloo vaan omassa tuskassaan,mutta usko pois,vaikka nyt et uskokaan,että se helpottaa aika vaan saa sen aikaan,jos voisitte yhdessä selvitellä miltä sinusta tuntuu,ja jos hän voisi rehellisesti kertoa ,mikä oli syy.
Meistä varmaan moni on kokenut saman.
Ihan hyvä kommentt, et puhutte asioista keskenänne. Täällä näkee paljon kun suhteita riepotellaan vaikkei asioista välttämättä tiedetä. Tiedän kokemuksesta että puhuminen auttaa jos mahdollista. Minut jätettiin ja melkein vuosi sitten ja masennus ja paniikit tulee vieläkin. Mut sit kun voi puhua toisen kanssa niin helpottaa vaikka sekin on tuskaa. Mä olisin valmis palaamaan yhteen mutta toisesta en ole varma, tiedän että molemmilla on tunteet vieläkin mukana, aika näyttää.Tsemppiä aika parantaa. Tee jotain arkirutiineja jos mahdollista niin ahdistus ainaskin vähän helpottaa.
Samassa veneessä olen keikkunut noin vuosi sitten. Miehen kanssa piti muuttaa yhteen, asuntojakin oli katsottu ja onnellisia oltiin. Rakastin. Eräänä iltana hän tuli luokseni, istui sohvalle ja ilmoitti, ettei voi jatkaa suhdetta enää kanssani koska se ei tuntunut siltä miltä pitäisi. Mitä hittoa? Menin täysin shokkiin. Ei siinä varttia kauempaa mennyt, kun itkun ja huudon jälkeen olin heittänyt rappukäytävään hänen kenkänsä ja takkinsa kehottanut miestä painumaan helvettiin. Se ero oli minulle romahdus. Itkin jatkuvasti, ikävöin ja vihasin vuorotellen. Mietin miksen kelvannut. Halusin niin kipeästi kunnollisen suhteen ja perheenkin, piti taas aloittaa kaikki alusta ja alkaa etsiä sopivaa ihmistä. Suhteen päättymistä ei käsitelty oikeastaan lainkaan, pari sähköpostia vaihdettiin koska en pystynyt häntä tapaamaan. Olisi sattunut liikaa. En ole pitänyt mitään yhteyttä häneen enkä koe tarvettakaan.
Minulla olisi sinulle yksi hyvä vinkki: hanki päiväkirja. Pura kaikki tuska, viha, kaipaus ja pettymys päiväkirjan sivuille. Vähitellen sinne sekaan alkaa tulla haaveita ja jotain päämääriä, kirjoittamalla on helpompi eritellä omia tuntemuksiaan ja jäsennellä ajatuksiaan. Jossain kohtaa huomaat kirjoittavasi yhä harvemmin, olet päässyt jo rantautumaan kyynelmerestä ja otat uusia koordinaatteja tukevammalla maalla.
Muita konsteja: älä ryyppää. Lähde lenkille tai harrasta jotain urheilua säännöllisesti. Juttele parin ystävän kanssa. Älä kasaa kaikkea yhden ystävän harteille. Lähde matkalle yksin tai kavereitten kanssa. Luo itsellesi arkirutiinit joita noudatat, siten selviät pahimman yli.
Lopuksi toivotan Sinulle tsemppiä. Pää pystyyn vaikka hakaneulan kanssa, kuten äitini tapaa sanoa.
Ei satu jättäjään yhtä paljon. Hän saa päättää tulevaisuudestaan, sinä joudut tyytmään päätökseen jonka toinen tekee sun elämästä, etkä paljon voi asioihin vaikuttaa.
Nyt on kriittinen vaihe. Joskus helpottaa että saa puhua ja käydä asioita läpi, ja moneen kertaan. Tätä ei valitettavasti voi tehdä sen ex-kumppanin kanssa vaan mieluiten jonkun johon luotat täysin, joka tukee sinua ja osaa kuunnella.
Hetken voi eronjälkeen levätä, mutta mahdollsisimman pian jotain täytettä päiviin.
Mikä ihmeen tarve tulee aina naisille, jotka jättää, puida asiat halki? Se on kuin puukkoa pyöritettäisiin haavassa. Tosin syykin on aivan selvä. Nainen saa silloin asian pois päiväjärjestyksestä, eikä sen tarvitse sitten märehtiä asiaa. Tosi kivaa, kun saa kuunnella selityksiä milloin mistäkin asiasta tai pohdiskelua siitä mikä mahtoikaan mennä vikaan. Tällä kertaa en suonut enää tätä mahdollisuutta, vaan kerroin että ei kiinnosta. Turha enää käydä läpi selvää asiaa. Eikä asioitten märehtiminen ole ainakaan minun oloa parantanut. Itselleni tuli lopulta aivan mahtava olo, kun ei tarvinnut mennä viimeistä kertaa myötäilemään tapahtuneita. Suosittelen kaikille miehille, älkää antako naisten korjata omaa oloaan teidän kustannuksella.
Paras poikaystävä, joka mulla on ollut selvitti asioita mun kanssa. Tuli parempi mieli ja sitten sillekkin lopulta. Jäin haikailemaan sitä, kun se auttoi mua erossa niin paljon. Ei käyttäytynyt niin kuin jokainen mies oletettavasti. Palattiin lopulta yhteen :)
puhumalla asiat selviää olkoon lopputulos mikä hyvänsä. Puhumattomuus suhteesta johtaa katkeruuteen, tiedän tein itse nuo virheet en tosin yksin vaan toisen kanssa yhdessä. Oltiin idiootteja molemmat.