onko sellainen todennäköisemmin väkivaltainen kokemustenne mukaan? Itse huomaan vähän arastelevani herkästi kuohahtelevaa ihmistä.
Temperamenttinen mies.
Miten on,
432069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
vaik aina yritän hillitä itseni viimeiseen asti ja olenkin oppinut lähes elämään niin etten lyö aina kun siltä tuntuu.
oppia ikä kaikki...
mutta... en usko. Tuskin kannattaa tehdä kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä. Ei-niin-temperamenttisella voi nyrkki heilahtaa "temperamentin osoituksena" helpommin(???) kuin taas sillä herkemmin tulistuvalla, joka voi näyttää sitä kouhahteluaan sanoin ja/tai esineitä lämpimästi käsitellen vaikka ei suunnilleen voisi kuvitellakaan käyvänsä käsiksi toiseen ihmiseen.
Eli niin, temperamenttisuutta ei ehkä kannata sotkea väkivaltaisiin taipumuksiin, ainakaan automaattisesti.
taas sanoit lyhyesti ja ytimekkäästi sen pointin. :D
toisianne täydennätte kommenteillanne. Mukavaa lukea. :)
Mutta joo, en ole itsekään ihan suoraan ajatellut, että herkästi tulistuva ihminen välttämättä ottaisi nyrkkejä käyttönsä. Itse kun ajattelen olevani enemmän rauhallisen sorttinen ja toiselle asia kuin asia saattaa saada äänen kiihtymään ja kirosanat lentelemään. Se on niin jotenkin erilaista ja minullahan tässä on opettelua.
Toinen asia on se, että minulla on pari huonoa kokemusta miehistä, ja suhtaudun kai vähän aristellen kaikkiin miehiin. Valitettavasti. Olen epävarma sen suhteen, mistä lopulta näkisin keneen oikeasti voi luottaa. Toivottavasti onneni ei mene ohitse tämän takia...
"Mutta joo, en ole itsekään ihan suoraan ajatellut, että herkästi tulistuva ihminen välttämättä ottaisi nyrkkejä käyttönsä. Itse kun ajattelen olevani enemmän rauhallisen sorttinen ja toiselle asia kuin asia saattaa saada äänen kiihtymään ja kirosanat lentelemään. Se on niin jotenkin erilaista ja minullahan tässä on opettelua."
tähän voisin sanoa sen että tuo erilaisuus kuulostaa mun korvaan jo ehkäpä liialliselta erilaisuudelta, erilaiset näkemykset jne.. jos sitä pitää suurinpiirtein pelätä toista mitä seuraavaksi mahtaakaan olla luvassa niin ei varmaan kaikkein parhain vaihtoehto.
toiseen osaan toivon sulle että lopulta näet sen luottamuksen kuka sen arvoinen lopulta on, onhan noita paskiaisia maailma täynnä mutta ei pidä sen antaa lannistaa! vaan oppimallahan tuoki selviää.. jos näet että tuollainen temperamenttisuus vois olla sulle ehkä hyvästäki niin senhän näkee ku kokeilee, tosin oon silti enempi sen samankaltaisuuden puolella, ei tuu niitä erimielisyyksiäkään niin paljoa sitte.. ja jos sulla on tuo aristeluki vielä niin ei tulisuus sitä kyllä paljoa helpota.
ja jos mä oikeasti alan jotakuta pelätä, niin en silloin ole ollenkaan oikeassa paikassa. Pelko ei kuulu parisuhteeseen, sen olen oppinut. Eikun tulta päin... vai miten se nyt menikään...
Vähän turha toteamus enää, mutta etukäteen sitä luottamuksen arvoisuutta ei voi tietää mitenkään. Oletuksia voi tehdä, mutta nehän on vain oletuksia. Tai voit jo etukäteen alkaa pelätä mahdollista tulevaa, mutta sekin on vähän hassua. Ymmärrettävää, ehkä, mutta silti. Rajansa kaikella.
Tämä on todella helppo sanoa, mutta ei sille "toisen luotettavuuden arvioimiselle tai kyseenalaistamiselle" pitäisi antaa liikaa valtaa mielensä sopukoissa koska ainoastaan ajan kanssa ihmiset näyttää tapansa. Jotkut huomenna, toiset kymmenen vuoden päästä. Ja eihän sille toisen käytökselle oikein mitään voi, pitää vain miettiä sitä, että mitä itselleen haluaa ja etenkin sitä, että kuinka ongelmalliseksi sen toisen käytöksen kokeen. Eli siinä mielessä minunkin mielestäni mitä (arvoiltaan ja luonteeltaan) samankaltaisempaa ihmistä tapailee, niin sen "sulavammin" kaikki VOI käydä. Erilaisuus voi viehättää alussa, mutta luulenpa että ajan kanssa se aiheuttaa melko helposti molemminpuolista nalkutusta. Kuka mistäkin tykkää. Kaikki on kuitenkin aika pitkälle omissa hyppysissäsi, sinähän voit päättää millaista ihmistä siedät.
Siitä äänen kiihtymisestä ja kirosanojen lentelystä, niin mitäpä tuohon voi sanoa. Muuta kuin sen, että kun olet kys. ihmisen kanssa tekemisissä, niin näethän itsekin miten ja mihin hän ne ärtymisensä ja turhautumisensa kohdistaa.
mieleen ne miehet jotka yleensä tunnetaan kunnollisesta ja tasaisesta käytöksestään mutta jotka yhtäkkiä saavat raivarin ja pimahtavat niin että hakkaavat vaimonsa tms. henkihieveriin tai kenties jopa tappaa jolloinka myöhäistä jo kysyä, että sinällään.. noh, jos omaa kokemusta tosiaan kysytään niin jaa-a, eipä tuttavapiiriin pahemmin sellaisia ainakaan montaa kuulu mutta väkivaltainenki kyllä on ollu, siis kiihtyy herkemmin tietty, sehän sitä temperamenttia just on. en tosin oo sitä "kuohahtelevuutta" ottanu automaattisesti pahalla, onhan se hyvä välistä ns. purkautua eikä se aina meinaa välttis sitä väkivaltaa.. mutta jos muaki sattuu lyömään tms. niin se on heti ulos piiristä. en minäkään aina kiihtyessäni oo kaikkia hutkimassa vaikka joskus mieli tekiski mutta en ainakaan jonku temperamentin takia oo ihmisiä mitenkään pois sulkemassa tai luokittelemassa löiskö heti vai hetken päästä.
vähä huonosti selitetty.
Itse puolestasi innostuit selittelemään. Hah! (vaikka hyvin selititkin ja itsekin meinasin kirjoitella hyvin pitkälle samanlaisen alustuksen mutta sitten olisin saanut vastauksen valmiiksi vasta sun jälkeesi ja sitten olisit voinut syyttää minua jostain pöllimisestä.)
Tähän sopinee nyt yksi ei-sanatarkka ajatelma jonka yhdestä kirjasta luin:
Aina kun tapahtuu jokin verinen murhenäytelmä tai muu vastaava, niin yleensä naapurit ovat ihmettelemässä suu pyöreänä että "niin mukava mies/nainen, ja niin kohteliaskin vielä, en olisi ikinä uskonut".
Minusta tuo (minkä sinäkin mainitsit) kertoo enemmän niistä naapureista ja muista taivastelijoista.
onhan se silti niin että niistä kohteliaista ja mukavistaki löytyy niitä "pahoja", onhan se helppo silloin naapureittenki taivastella ovat sitte minkälaisia tahansa.. ja sitte ku tietää ennestään jo äkkipikaisen tyypin niin pyöritellään päätä ja sanotaan että "no mitäs minä sanoin, mitäs minä sanoin, olihan siinä sellaisia piirteitä, kylläkyllä..." ei mikään piisaa.
"Aina kun tapahtuu jokin verinen murhenäytelmä tai muu vastaava, niin yleensä naapurit ovat ihmettelemässä suu pyöreänä että "niin mukava mies/nainen, ja niin kohteliaskin vielä, en olisi ikinä uskonut"."
Ehkä vähemmän temperamenttisten ihmisten jutut ovat täällä yleisempiä, koska ihmiset eivät yleensäkään ole niin temperamenttisia kuin joissain muissa maissa. Niissä asia voi olla taas toisinpäin.
omanlaisensa temperamentti. Temperamentilla tarkoitetaan ihmiselle tyypillistä yksilöllistä reagoimis- tai käyttäytymistyyliä, joka erottaa hänet muista. Se on synnynnäinen ominaisuus. Kaikkia ihmisiä siis kuuluu tuon mukaan sanoa temperamenttisiksi, koska kaikilla se on jonkinlainen. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden.
tiedät sen
kun puhutaan, että temperamentti ois yhtä kuin agressiivisuus tai väkivaltaisuus, koska se ei ole niin. Eri temperamentteja on kerran paljon muunkinlaisia.
Tarvii se korjata, koska joku voi oikeesti luulla muuten väärin.:)
puhekielessä tempperamentilla yleensä tarkoitetaan just äkkipikaisuutta
saattaa tehdäkin noin.
:D
mä en lukenut vänksyn vastausta ennenkuin kirjoitin omani ja nusasin myös..:/
alennetaan
et säkin tykkäät siteerata raamatun tekstejä.
henkilöistä:)
jees juur noi se menee..tempperamentti ei kuvaa luonteen äkkipikaisuutta, vaan niikun sanoit =o)
jos taas puhutaan äkkipikaisesta tempperamentista..puhutaan äkkipikaisesta tyypistä ja hänen tavastaan reagoida asioihin..
=o)
mjoo yleensä itekki virheellisesti käytän tota tempperamenttia (maalaisittain kirjotettuna)..niin just kuvaamaan luonteen "kiihtyvyyttä".. =o)
ei kait se oikeesti mikää suur synti oon vai..??
voisihan sitä ajatella niiki et tempperamentikas ihminen on luonteikas..
;o)
Eikö olisi helpompaa käyttää tarpeeksi täsmällisen kuvaavia sanoja etenkin kun suomenkielessä sellaisia tahtoo riittää sen sijaan että puhuttaisiin joillain "yleisillä" termeillä. Lainausmerkit siksi, että jokainen käsittää noilla mitä haluaa, eli ei puhuta todellisuudesta ja todellisista asioista niin kuin ne on, vaan ainoastaan jokaisen kuulijan ja ehkä myöskin sanojen mielikuvista ja miten hän ne ymmärtää.
Tuo on myös esimerkki siitä, miksi paikkansa pitämättömät juorut leviävät. Eikö olekin?
mut luulen et jokainen taju tuosta mistä on kyse.
voidaan toki alkaa hiuksia halkomaan jos hiukkasen väärää sanaa käyttää sehän edistää keskustelua
Sillähän ei itsessään ole mitään tekemistä sen kanssa, puhutaan oikeasti samasta asiasta. Toinen puhuu aidasta, toinen aidan seipäästä. Tietysti jos arvostaa sitä että voi olla äänessä ja saa olla äänessä ja on muutoinkin aivan sama mistä puhutaan, niin eihän sillä sitten ole mitään väliä. Yleisemmän tason huomautus, ei ole tarkoitus kohdistaa sinuun.
ku se ei ollut mua vastaa:)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Temperamentti
Kiihdyn millon mistäkin. Väkivaltasesti en oo käyttäytyny koskaan.
saan jopa äiti teresatkin väkivaltaisiksi:)
Tosielämässä oot pyöriteltävä pehmonalle joka yrittä karjahdella jotain espanjaksi. =)
käsiksi ja joukossa on ollut sellaisiakin jotka vihaavat väkivaltaa ja pitävä sitä heikkoutena :)
Jos käyt potkimaan mun koiriani niin kyllä mä potkasen takasin. Sen jälkeen otan koirani ja lähden menemään.
Mä pärjään paremmin suullisesti ku fyysisesti. Joten mitä turhia käyttämään voimavarojansa semmoseen missä ei pärjää.
se asioista kiihtyminen on mulle vähän outoa. Tai oikeastaan se, että sen annetaan näkyä ja kuulua.
Mitenkäs sitten, jos saan kysellä, kun sinä olet tuollaista kiihtyvää sorttia, niin voisiko kumppani olla rauhallisempi. Vai pitäisiköhän kiihkeälle olla kaveriksi toinen samanmoinen?
toki jos joku iso hurtta hyökkää kimppuun niin taluulla saa maistaa miltä tuntuu urugualaiset taisteluhampaat kuononsa ympärillä
minun Pässini ainakaan mistään kiihdy. Hymisee vaan ku minä kiihdyn millon mistäkin ja julistan millon minkäki asian pannaan.
itsellä on kokemusta parisuhdemielessä paristakin aika temperamenttisesta, mutta ei väkivaltaisesta miehestä.
Temperamenttisuus on luonnetyyppi. On hitaasti ja nopeasti lämpeneviä ihmisiä. Temperamenttinen on usein myös nopeasti mieltään muuttava, vauhdikkaasti asioita tekevä jne. Suuttuminen voi olla pelottavaa katsottavaa kuohahtelevaisuudessaan, mutta sellainen ihminen voi myös leppyä yhtä nopeasti. Riidoissa ja muussa kanssakäymisessä se voi näkyä tavaroiden paiskomisena, kovaan ääneen huutamisena ja hetkellisenä kontrollin menettämisenä, ei kuitenkaan välttämättä väkivaltaisena. Italialaistyyppinen temperamentti on harvinaisempaa Suomessa, mutta kyllä minä olen siihen törmännyt..
Italialaistyyppinen temperamentti on hyväksyttävää jos sattuu olemaan italialainen?
Italialainen ruokakin on parempaa kun sen tekee italialialainen?
Mun mielestä kuohahteleva ja tavaroita paiskova ihminen on jäänyt lapsen asteelle kehityksessään. Jos sitä tapahtuu niin usein että se ns. kuuluu hänen persoonaansa.
et ne ihmiset jotka kiukkunsa nielevät voivat huonointen, joko ne sairastuu vakavasti tai joku päivä läikähtää pahasti yli ja silloin on parempi olla kaukana.
tiedä onko hyväksyttävämpää.
No, jos usein tavaroita paiskoo, niin kyllähän se hieman lapsenomaiselta vaikuttaa. Varsinkin jos itse on tyyppiä viilipytty.
ml-palstalla suoritetun laajan kyselytutkimuksen perusteella voidaan todeta, että väkivaltaisuus ja herkästi kiihtyvä temperamentti eivät korreloi keskenään.
Kiitos, oli mukava lukea kommenttejasi.
Italialaisten (yms.) miesten perään olevat naiset arvostanevat(?) heidän kuohahteluaan koska "hehän vain näyttävät tunteensa" ja ovat tulisia rakastajia, mutta jos suomalainen mies toimii tismalleen samoin, niin hän on suomijuntti joka ei osaa näyttää tunteitaan.
Eli onko ero vain siinä mielikuvassa minkä nainen saa? Spagetti lirkuttelee minkä ehtii, eihän sen tottakaan tarvitse olla etenkään jos lyhyemmistä romansseista puhutaan, mutta jo vain uppoaa kuin veitsi voihin. Siis kun ne on niiiiin erilaisii...
mies olisikin kiva,jos se esiintyisi normaalin puitteissa, ei tarvitsisi joka asiaan nenästä vetää. Joissakin saattaa ehkä esiintyä väkivältaisuutta, mutta ei kaikissa. Liika temperamantti on taas haitaksi, ei pysy matkassa.