Tapailin miltei parikymmentä vuotta sitten parikymppisenä hetken aikaa miestä, joka oli kuitenkin sen verran outo, että lopetin jutun lyhyeen ja ilmoitin hänelle, etten usko suhteen voivan toimia.
Hän otti asian näennäisen hyvin, mutta myöhemmin alkoi soitella äidilleni (jota ei ollut koskaan tavannut) ja lähetteli kortteja ja kirjeitä minulle aina äitini osoitteeseen, jossa en enää asunut. En koskaan reagoinut kortteihin tai soittoihin, ihmettelin kyllä miksei mies vain soittanut numerotiedotukseen, josta osoitteeni olisi saanut selville.
Kerran näimme kadulla ja hän alkoi kertoa kihlatustaan ja tulevista hisitä, mutta keskustelun jatkuessa kävi ilmi, että nainen oli hänen työtoverinsa, ei muuta, ei kihlattu eikä edes oikein ystävä. En tiedä halusiko hän saada minut mustasukkaiseksi vai elikö hän vain mielikuvitusmaailmassa.
Viimeiseksi mies lähetti oudon kultakorun ilman mitään viestiä (tunnistin lähettäjän kuoren päällä olevasta käsialasta) ja soitti pitkästä aikaa äidilleni, joka kuitenin ilmoitti, että soittelun on loputtava ja minun olevan vakaassa parisuhteessa.
Tänään, vuosien jälkeen sain häneltä Facebookin kautta viestin. Hän oli ilmeisesti etsinyt minua sieltä tyttönimelläni. Viestissä hän oli närkästynyt, että olin mennyt naimisiin! (Olen tosin mennyt naimisiin jo joitain vuosia sitten). En aio vastata mitään.
Viestin perusteella hän vaikuttaa vieläkin mielestäni oudolta ja nyt vain toivon, että hän ei innostu etsimään minua käsiinsä, työnumeroni ja työpaikan osoite löytyy helposti numerotiedostelusta ja pari osumaa uudella nimelläni, jonka hän nyt siis tietää, löytyy netistä.
Kun liityin Facebookiin viime vuonna, en tullut ajatelleeksikaan, että joku sellainenkin, jonka en haluasi löytävän minua, voi helposti jäljittää minut sitä kautta...
Hän otti asian näennäisen hyvin, mutta myöhemmin alkoi soitella äidilleni (jota ei ollut koskaan tavannut) ja lähetteli kortteja ja kirjeitä minulle aina äitini osoitteeseen, jossa en enää asunut. En koskaan reagoinut kortteihin tai soittoihin, ihmettelin kyllä miksei mies vain soittanut numerotiedotukseen, josta osoitteeni olisi saanut selville.
Kerran näimme kadulla ja hän alkoi kertoa kihlatustaan ja tulevista hisitä, mutta keskustelun jatkuessa kävi ilmi, että nainen oli hänen työtoverinsa, ei muuta, ei kihlattu eikä edes oikein ystävä. En tiedä halusiko hän saada minut mustasukkaiseksi vai elikö hän vain mielikuvitusmaailmassa.
Viimeiseksi mies lähetti oudon kultakorun ilman mitään viestiä (tunnistin lähettäjän kuoren päällä olevasta käsialasta) ja soitti pitkästä aikaa äidilleni, joka kuitenin ilmoitti, että soittelun on loputtava ja minun olevan vakaassa parisuhteessa.
Tänään, vuosien jälkeen sain häneltä Facebookin kautta viestin. Hän oli ilmeisesti etsinyt minua sieltä tyttönimelläni. Viestissä hän oli närkästynyt, että olin mennyt naimisiin! (Olen tosin mennyt naimisiin jo joitain vuosia sitten). En aio vastata mitään.
Viestin perusteella hän vaikuttaa vieläkin mielestäni oudolta ja nyt vain toivon, että hän ei innostu etsimään minua käsiinsä, työnumeroni ja työpaikan osoite löytyy helposti numerotiedostelusta ja pari osumaa uudella nimelläni, jonka hän nyt siis tietää, löytyy netistä.
Kun liityin Facebookiin viime vuonna, en tullut ajatelleeksikaan, että joku sellainenkin, jonka en haluasi löytävän minua, voi helposti jäljittää minut sitä kautta...
Vastaukset 12
Vanhimmat
En tota veispookkia harrasta, mutta käsittääkseni profiilinsa saa "salaiseksi", eli sinulle ei voi viestitellä kukaan jota et ole kaveriksi hyväksynyt. Suosittelen kaikille.
Muuten nuo hullut on kyllä niin vaarallisia, kun ei tiedä mitä niitten mielikuvitusmaailmassa on tapahtunut, äijä voi kuvitella vaikka että olet sen entinen tai nykyinen vaimo tms.
Tarinasi on todella surullinen. Se on vielä paljon surullisempi hänen kannaltaan kuin sinun. Tämä osoittaasen, että suhteiden lopettamista ei voi tehdä koskaan täysin yksipuolisesti vaan toiselle pitää antaa mahdollisuus säilyttää ylpeytensä. Jos ihmisen elämän on rikkoutunut tai hänen kykynsä jotenkin epätäydelliset, niin rikottu ylpeys voi jäädä vainoamaan näin vuosikymmeniksi. Se on surullista ja elämän hukkaanheittämistä.
Jos vainoamonen alkaa, niin minusta sinun pitäisi kirjoittaa hänelle kerran. Jos hän siihen vastaa asiallisesti, niin voit vastata kerran tai kaksi. Sinun pitää sanoa suoraan kaartelematta, kuinka asia on. Voit toki pyrkiä olemaan kohtelias, mutta faktat on tultava selviksi.
Sinun pitää todeta, että hän on sinulle kaukainen muisto etkä koskaan tuntenut vetoa häntä kohtaan. Sinun pitäisi jopa todeta, että hän oli outo sinun mielestäsi eikä sinun kannaltasi ollut mitään edellytyksiä romanttiseen kanssakäyntiin. Sinun pitää myös todeta, että haluat hänen jättävän sinut ja perheesi rauhaan. Jos sitten häirintä jatkuu, voit hakea lähestymiskieltoa. Siinä sinun pitää todeta tuntevasi tulleesi uhatuksi. Useimpiin lähestymiskielto puree, valitettavasti niihin vaarallisiin yksilöihin ei. Lähestymiskieltoa haetaan lähimmästä oikeudesta. Se on käytännössä formun täyttö ja myöhemmin asian käsittely tuomarin edessä. Melkein aina lähestymiskielto on vuoden mittainen.
En halua aiheuttaa sinulle syyllisyyttä, mutta ymmärtänet, että kaikesta huolimatta, saatat olla hivenen itse syyllinen hänen tilanteeseensa. Jos hän olisi olltu edes puoliksi mukava, olisit todennäköisesti antanut hänelle syitä ja selityksiä ja hän olisi ymmärtänyt. Mutta hän oli outo ja koit vain tarpeen päästä hänestä eroon. Silti, hän on ihminen, todennäköisesti taidoiltaan vajavainen, todennäköisesti sellainen, jota on kustu koko elämä silmiin.
Tällä hetkellä en tunne tarvetta vastata hänelle, emmehän ole olleet suoraan tekemisissä pariinkymmeneen vuoteen. Vastaukseni, vaikka pidättyväinen ja lyhyt, voisi saada hänet tarpeettomasti ottamaan uudelleen yhteyttä. Voi jopa olla, että tulkitsin hänen viestiään negatiivisemmin kuin muiden vanhojen tuttujen jotka ovat ottaneet yhteyttä vuosien jälkeen Facebookin kautta tai muuten. Ehkä hän facebookiin liittyessään etsi useampienkin vanhojen tuttujensa profiileita ja minä olin vain yksi heistä.
Lähestymiskieltoa en ole vielä edes ajatellut, en usko, että tilanne menee siihen. Voi hyvinkin olla, etten kuule hänestä enää. Toivon, että hänen elämänsä menee hyvin, eikä hän tunne tarvetta ottaa yhteyttä enää.
Huomasin vain, että ihmisenä, joka ei nimellään levittele elämäänsä netissä on silti netinkin kautta helposti löydettävissä (Facebookissa seuraan lähinnä kaukana asuvien ja ahkerasti facebookia päivittävien ystävien elämää, itse en paljoa jaa elämästäni sinne tai hyväksy "ystäväksi" kuin hysin tuntemiani henkilöitä).
Ymmärrän. Mutta jos jotain ongelmaa tulee, niin koita yrittää ymmärtää hänen näkemyksensä siitäkin huolimatta, että se olisi täysin epärealistinen. Jos sinulla tulee ongelma, niin koita hoitaa asia niin, että hän säilyttää kasvonsa. Yhtälö on vaikea. Mutta huomaa, että jossain vaiheessa vastaamattomuutesi saattaa toimia sinua vastaan.
Toivotaan, että kaikki menee hyvin.
pitää jonkun ihmisen poissa elämästään, niin se ei onnnistu, jos alkaa vastailemaan ja samalla viestittää juuri sillä vastaamisella, että "haluan edelleen pitää yhteytä". Jos vastaa sellaisen ihmisen viesteihin, niin tahti senkus kiihtyy. Mulla on kokemusta siitä. Ei niitä toisen epärealistisia näkemyksiä tarvitse kenenkään ymmärtää loputtomiin.
katkaisko välejä kylmän viileesti yhtäkkiä antamatta toisen hyvästellä ja ilman selityksiä. Monesti näihin tilanteisiin löytyy syyllinen yhtälailla peilistä, kun siitä toisesta.
hyvästelty ja juteltu niitä asioita selviksi jo monta viikkoa/kuukautta eron jälkeen, niin eikös sen pitäisi jo riittää? Vai missä kohtaa sen rajan pitäisi tulla vastaan? Jos viesti ei mene perille silloin eron hetkelläkään kovin hyvin, niin vuosien jälkeen aina ne uudet yhteydenotot kertoo vain siitä, että ei se viesti ole vieläkään mennyt perille! Ja jos siinä kohdin alkaa vastailemaan viesteihin taas, niin sitä joutuu vaan taas siihen samaan liemeen, josta ei pääse eroon.
Arvaas miksi olen hereillä tähän aikaan? "Ihana exä" päätti ottaa yhteyttä keskellä yötä. Pitääkö tällaiseen yhteydenpitoon siis vielä jotenkin rohkaista toista osapuolta?!
Onhan se ihan selvää, että raja tulee joskus vastaan. Sitten jos samat jutut alkavat toistaa niin kaikki taitaa olla jo sanottu ja kysymys on enemmän tavasta. Sitähän voi sanoa jo etukäteen, että vastaan vain viisi kertaa tai vain kuukauden ajan ja sitten jos pommitus jatkuu niin odottelee, että se hiljenee ja sitten vastaa hyvin muodollisesti.
Jankkaamiseen ei pidä mennä. Jos on sanottavaa, niin sen pitää olla uutta, uusi angle asiaan tai jotain mikä vie eteenpäin prosessia.
on jo juteltu, että kaikki on selvää ja kaikki loppu ja sen jälkeen moneen kertaan jo toistettu lausetta, että "jätä minut rauhaa äläkä ota enää milloinkaan yhteyttä", niin sen jälkeen ei ole mitään tarvetta vastata edes muodollisesti!
Mitä prosessia pitäisi viedä vielä etenpäin? Kun suhde on loppu ja ne samat asiat käsitelty riittävän perusteelisesti, niin se on jo silloin prosessin loppu. Ainoa ikävä piirre tässähän on se, että se joka ottaa yhä uudelleen ja uudelleen yhteyttä, niin sillä on oma eroprosessi vielä keksen, mutta se ei enää ole sen toisen vika eikä ongelma. Elämässä pitää osata siirtyä eteenpäin.
itse en ole luonut facebook sivua. Sen jälkeen kaikki tietosi ja lärvikuvasi on googlessa ikuisesti, vaikka poistaisit ja lopettaisit itse facebooksivun.
Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä itsestään nettiin tunkee koko maailman ihailtavaksi!
Jätän tuollaiset palvelut rauhaan, googlella sentään löytyy vain uratietoja. Exä tuota harrasti ja taisin minäkin joutua joihinkin kuviin mukaan.
Kirjoitukseni pointti olikin, ettei Facebokiin tai muuallekaan ehkä kannattaisi laittaa paljoa julkista tietoa itsestään tai sellaisia kuvia, joita ei halua kaikkien näkevän, sellaiset voivat päätyä niidenkin nähtäviksi, joiden ei niitä haluaisi näkevän. Itselläni ei ole onneksi verkossa mitään sellaista tietoa tai kuvia itsestäni, jotka voisivat kääntyä minua vastaan. Tämä henkilö olisi voinut löytää minut muutenkin.
Nyt googlasin oman nimeni, joka on harvinainen, nähdäkseni mitä googlella löytyy. Minusta löytyy esim. ulkolaisten yhteistyökumppanien sivuilta yrityksemme yhteyshenkilönä nimeni, numeroni, sähköpostini sekä yrityksen osoite eli työosoitteeseenkin voisi minua etsivä kirjoitella tai tulla vaikka paikan päälle...
Ainakin jos nimi ei ole kovin yleinen, saa helposti eri paikoista selville etsimänsä henkilön kotiosiotteen , muiden samassa osoitteessa asuvien nimet (puoliso ja lapset), työpaikan jne.