Mitä miehen mielessä liikkuu silloin kun saa tietää, että ihastuksen kohde on varattu? Antaako silloin automaattisesti periksi ja siirtyy eteenpäin, vai tuleeko ikinä sellainen olo, että voisi 'taistella naaraasta'? Joskus tuntuu siltä, että on miehille suunnilleen näkymätön vain sen takia että on varattu.
Ajatteletteko ikinä kuinka paljon onnettomiakin suhteita on, ja miten monet valitsevat sen parinsa hätiköiden? Jos on olemassa se oikea jokaiselle, niin kuinka monta kertaa sen mahtaa ohittaa silloin kun toinen tai kummatkin ovat tahollaan varattuja?
Ajatteletteko ikinä kuinka paljon onnettomiakin suhteita on, ja miten monet valitsevat sen parinsa hätiköiden? Jos on olemassa se oikea jokaiselle, niin kuinka monta kertaa sen mahtaa ohittaa silloin kun toinen tai kummatkin ovat tahollaan varattuja?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Jos tapaan mielenkiintoisen varatun, pyrin ottamaan hänen yhteystietonsa ja selvittämään voisiko häntä saada jallitettua nyt tai tulevaisuudessa. Jos suhde on tuore, ei yleensä maksa vaivaa. Enkä kyllä oikein usko siihen oikeaan, vaan moniin oikeantyyppisiin.
sellaisiakin miehiä jotka haluavat ruveta naisesta tappelemaan. Itse olen ilman muuta jättänyt naisen varatulleen enkä ole edes yrittänyt häntä. Siksi lienenkin sinkuksi jäänyt kun jossain vaiheessa kaikki naiset alkoivat olla vähintäänkin jonkun miehen varaamia. Miehiä kyllä oli ihan kokonaan ilman naista eläviä monia tuntemianikin ja kaikin puolin ihan fiksuja tyyppejä.
"Mitä miehen mielessä liikkuu silloin kun saa tietää, että ihastuksen kohde on varattu? "
Kyllähän sitä hieman sureekin-varsinkin jos asia tulee yllärinä, mutta isompi on se helpotus kuin että jättäisi rohkenematta kysyä asiaa naiselta. Ei ehkä niinkään pettymys tai luovutus, sitä vaan on että aha, eikun eteen päin. Tän voin sanoa omalta kohdalta varmaksi.
En tosiaan jää varattua vonkaamaan.
ajoilta kauan ennen näitä nettideittailuaikoja kun Helsingin puolen ravintoloista ei lainkaan naisseuraa enää saanut ikäiseni(tuolloin 30v) paikkakunnalla outo mies, ja siksi lehden seuranhakupalstalta yhden 28 vuotiaan naisen bongasin ja häntä katsomaan satojen kilommetrien päähän ajoin. No tämän pimun vinttikkämpässä sitä vähän aikaa istuttiin ja sitten pimun sänkyyn mentiin siksi kun alkoi jo väsyttää ja ilta oli pitkällä. Vähän siinä sitten jotain musitan hänen kanssaan yrittäneeni tehdäkkin, mutta ei siitä mitään tullut sillä oli se niin mielessä kun tämä pimu oli aiemmin illalla sanonut seurustelevansa jonkun tuolloin itseään 10 vuotta vanhemman miehen kanssa ja vielä pitäneensäkin hänen seurastaan. Aamulla siitä sitten lähdin. Muutaman viikon päästä tämä pimu vielä otti yhteyttäkin kirjeitse, mutta siihen en enää vastannut.
Tämä nainen oli kyllä ihan asiallisen näköinen ja olinen muuten, ja olisi saattanut sopia minulle jos olisin vaaan puskenut kiinni kuin sika limppuun. Nussiakkin olisi tietenkin pitänyt siinä heti yöllä kun kerran pimun sängyssä oli. Tämä nainen jäi minun elämässäni viimeiseksi sellaiseksi tuttavuudeksi josta ehkä olisi vielä voinut tulla minulle asiallinen nainen, jos vaan olisin häntä itselleni enemmän yrittänyt ja halunnutkin. No aiemmasta asiallisesta naisesta joka minulla olisi ollut olikin tuolloin kulunut jo melkein 10 vuotta.
"Joskus tuntuu siltä, että on miehille suunnilleen näkymätön vain sen takia että on varattu."
Niin sen kuuluu ollakin! Miksi pitäisi olla jotenkin näkyvillä jos on jo varattu?
Vituttaa tuollaiset ihmiset jotka haluavat syödä ja säästää kakun.
Jos sä olet onnettomassa suhteessa niin jätä ihmeessä se toinen jotta molemmat voi tahoillaan tulla onnellisemmaksi, on todella väärin ajatella että jonkun miehen pitäisi taistella susta vaikka oletkin varattu, mistä ihmeestä teidän kaltaisia ihmisiä oikein sikiää?
Miksi olla onnettomassa suhteessa väärän ihmisen kanssa jos haaveilet jostakusta toisesta, lähde lätkimään ja päästä se tän hetkinen kumppani myös menemään jotta se voi löytää onnen.
En tiedä onko se vain haaveilua vai voisiko siitä oikeasti tulla jotain. Jos voisikin, niin en tiedä haluanko tosissaan. En ainakaan halua järisyttää koko maailmaani jos siitä ei seuraakaan mitään uutta ja upeaa.
Hankkiudu nyt kuitenkin eroon nykyisestä suhteestasi, sillä jo se riittää että haaveilet jostain toisesta.
Ei se ruoho oikeasti ole sen vihreämpää aidan toisella puolella, jos et tyydy olemaan tämänhetkisen ihmisen kanssa niin lopeta se suhde, ei ole oikein sitä toista kohtaan.
Miten siihen pystyy, kun tietää että se loukkaa toista? Jos minulla ei ole todella vahvaa motivaatiota takana, niin en usko että kestäisin sitä. Olen sillä tavalla heikkoluonteinen.
heikkoluonteinen jo siinä tapauksessa että haaveilet toisesta miehestä.
Eikö se sitten loukkaa toista jos jättäisit hänet toisen miehen takia?
Mitä kestämistä sinulla on, joka ajattelet suhteessasi toista miestä? Älä ole itsekäs vaan päästä se ihminen löytämään joku joka todella haluaa hänen kanssaan olla, sinä et selkeästi ole hänelle se oikea.
Olet lähestulkoon ainoa järkevä tapaus tällä surkealla palstalla. Moraalikin kunnossa. Itsekin voi vain monesti ihmetellä tätä nykyaikaa ja ihmisiä siinä, joilla ei monesti järki päätä paina. Onneksi yksittäisiä poikkeuksiakin vielä löytyy, olet esimerkki siitä.
Tottakai sitä järkevä mies antaa periksi. Naisia kun katsos riittää kyllä reilusti joka junaan, ja jos joku nainen nyt jossain tilanteessa vaikuttaa "täydelliseltä", niin pitää vain miettiä hetki että taas tajuaa että ihan samanlaisia, yhtä hyviä tai parempia on joka maassa, joka kaupungissa roppakaupalla, ja heistä osa kulkee parhaillaan vapaanakin. Jos on tarkoitettu että mies alkaa olla juuri sentyyppisen naisen kanssa, niin kohtalo kyllä heittää juuri sentyyppisen naisen hänen tielleen oikeana aikana.
Miehen ei myöskään ole mitään järkeä ottaa tulevaisuuden mieliharmikseen kevytkenkäistä lutkaa, joka hyppää heti ensimmäisen jänskästi kiihottavan vastaantulijan kainaloon silloin, kun vanha suhde on tullut siihen vaiheeseen missä se luonnostaan käy tylsäksi ja arkipäiväiseksi.
Ne miehet, jotka pystyvät tietoisesti iskemään varatun naisen puolisokseen, ovat luonnostaan aina vähän nilkkejä ja sellaisten seurassa olen varuillani, vaikka olisivat ns. kavereitakin. En kääntäisi heille selkääni.
Polttaa näppinsä kunnolla ja aiheuttaa molemmille vain vaikeuksia niin osaa suhtautua oikein.:) Tai ainakin minä osaan itseni suojella nykyisin. Vaikka varattuja naiskavereita onkin, yhteenkään en ole ihastunut edes vähän. Ei se ulkopuolisen tehtävä muutenkaan ole rikkoa parisuhdetta, sen verran pitää olla kykyä toimia itsenäisesti. Herättäjänä joku ihminen voi tietysti toimia.