Niin. Mietin vain, että mikä siinä on. Minäkin olisin voinut olla paljon parempi häntä kohtaan (tosin myös hän minua kohtaan).
Hän sanoi haluavansa lapsia viiden vuoden päästä jne. Minä sitten topakkana sanoin, että 95% tod.näköisyydellä en ole siihen valmis.
Mutta nyt tuntuu, että olisin samantien siihen valmis jos vain hänet saisi takaisin. Maksaisin mitä vain myös siitä, että pääsisin palaamaan ajassa taaksepäin reilu kolme kuukautta.
Tyttöystäväni rakasti minua kyllä kovasti, mutta sitten ihan puun takaa tuli eroviesti ja olen vieläkin ihmeissäni. Hän luetteli ne klassiset syyt, että kun ei toimi niin ei toimi ja olemme liian erilaisia.
Todellisuudessa luulen kuitenkin, että kun meidän suhteeseen oli arki astumassa, niin hän aatteli, ettei halua olla siinä tunteessa loppuelämää. Eli toisinsanoen kyllästyi minuun. Vähän säälittää hänen puolesta, että jos hänellä joka suhteessa käy sitte niin, että kun arki astuu kuvaan ni pei puhalletaan poikki.
Toinen asia mikä suoraan sanottuna vituttaa on se, että jos hän huomaakin, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella joskus ja anelee minua takas (tähän en kyllä usko, mutta eihän mikään ole mahdotonta), niin siinä vaiheessa ei enää itse halua sitä kun on päässyt yli. Tällä hetkellä hakisin hänelle kuun taivaalta ja se on tosi sekoittavaa kun painii näiden asioiden välillä.
Tulipahan sekava viesti mut sitä se elämäki tällä hetkellä on...
Hän sanoi haluavansa lapsia viiden vuoden päästä jne. Minä sitten topakkana sanoin, että 95% tod.näköisyydellä en ole siihen valmis.
Mutta nyt tuntuu, että olisin samantien siihen valmis jos vain hänet saisi takaisin. Maksaisin mitä vain myös siitä, että pääsisin palaamaan ajassa taaksepäin reilu kolme kuukautta.
Tyttöystäväni rakasti minua kyllä kovasti, mutta sitten ihan puun takaa tuli eroviesti ja olen vieläkin ihmeissäni. Hän luetteli ne klassiset syyt, että kun ei toimi niin ei toimi ja olemme liian erilaisia.
Todellisuudessa luulen kuitenkin, että kun meidän suhteeseen oli arki astumassa, niin hän aatteli, ettei halua olla siinä tunteessa loppuelämää. Eli toisinsanoen kyllästyi minuun. Vähän säälittää hänen puolesta, että jos hänellä joka suhteessa käy sitte niin, että kun arki astuu kuvaan ni pei puhalletaan poikki.
Toinen asia mikä suoraan sanottuna vituttaa on se, että jos hän huomaakin, että ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella joskus ja anelee minua takas (tähän en kyllä usko, mutta eihän mikään ole mahdotonta), niin siinä vaiheessa ei enää itse halua sitä kun on päässyt yli. Tällä hetkellä hakisin hänelle kuun taivaalta ja se on tosi sekoittavaa kun painii näiden asioiden välillä.
Tulipahan sekava viesti mut sitä se elämäki tällä hetkellä on...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samoja ajatuksia on aina suhteen loputtua..ne hyvät asiat tuppaa tuleen mieleen ja huonot unohtuu..
Nuorena kannattaa kuitenkin katella muitakin,eikä vielä sitoutua niin tiukasti toiseen..
Ei kenellekkään ero helppo oo,exäski tekee kuitenki jonkinlaista surutyötä tahollaan...
Voihan sekin olla mahdollista,että vielä keskustelette ja palaatte yhteen..
Itse kuitenkin olen sitä mieltä,että kovin nuorena ei kannata perheitä perustella,vaan elää sitä ainutlaatuista nuoruutta..pariutua ehtii kyllä myöhemminkin..
Sua naurattaa vielä koko juttu joskus..varsinkin kun uusi on kainalossasi.. ;)
Piristävin viesti pitkään aikaan :D
Jos nyt ihan totta puhtaan eikä itselle valehdella, niin aika monta kertaa suhten aikana itselle tuli se fiilis, että nyt lähen vetämään. no, kuitenki tällaset tunteet alko vähenemään muutama kuukaus ennen eroa jonkun verran. Varmaan aloin vähän ikäänkuin kokemaan sen alkuhuuman uudestaan ja sen takia ottaa pattiin niin perkeleesti. Onneksi on opiskeluissa kauhea kiire, niin ei ehdi liikaa olla yksin, eikä miettiä asioita omassa päässä.
jamassa...Juu itselle tuli ihan ns. puun takaa eroaminen tyttöystävän taholta. Ei siinä sit ku muuttamaan takaisin vanhaan asuntoon ( jonka onneksi olin säilyttänyt ). Nyt siltä on eron jälkeen tullut pari iloista diipadaapa viestiä, ja kuulumisia kyselee. En ole vastannut mtn, vaikka kaamia ikävä, kaiken sen hölmöilyjenkin jälkeen ( pettämiset yms ).
Kai sitä itse on vaan niin periksiantamaton sielu, että haluaa aina yrittää, ja on mahdollisuudet toisele antanut...Elämässäni muutenkin sattunut ja tapahtunut todella paljon myös juuri sitä negatiivista puolta. Jännä tunne, kun kaipaa vanhaa ja tunteita ei osaa sammuttaa, mutta uskon kuitenkin että aika tekee tehtävänsä.
Ystäväksi / kaveriksi en osaa jäädä.
Toivon vaan todella kovasti, että gimma ei tule ikinä enää ehdottelemaan mitään uusintaerää asian tiimoilta. Ne ollaan jo aiemmin kokeiltu, ja tässä taas tulos kun toinen sanoo yhtäkkiä haluavansa erota. Ei vaan kuulemma tunnut hyvältä läpäläpälää. Ehkä joskus on vaan hyvä päästää irti, ja elää omaa elämäänsä...Sit joskus taas tapaa sellainsen ihmisen, joka tietää arvosi, ja ei ala pelleilemään tunteillasi.
Aika näyttäköön.
Anteeksi nyt vaan, mutta miten eroviesti voi muka tulla puun takaa jos tyttöystäväsi kertoi "haluavansa lapsia viiden vuoden päästä jne." ja sinä siihen "topakkana sanoin, että 95% tod.näköisyydellä en ole siihen valmis"
Ei tässä tarvii mitään muita "klassisia" selityksiä. Kirjoitit ite oman vastauksesi. Toivottavasti hän löytää rakkauden ja lapsia, jonkun kanssa, joka haluaa niitä myös 100% tod.näk.
Ilkeä sävy voi johtua siitä, että olen itsekin nainen ja 100%:sti samanlaisessa tilanteessa kuin hän ja olen vihainen kaikesta, mutta onnellinen, että uskalsin lähteä suhteesta, jossa ei ole TULEVAISUUTTA eikä tietoakaan lapsista, joita haluan saada vielä joskus.
Taidanpa olla liki samassa tilanteessa... Olemme nyt olleet mieheni kanssa yhdessä reilu puolitoista vuotta, yhdessä asuttu liki vuosi. Tiedettiin alusta pitäen molemmat, että mie haluaisin joskus lapsia, hän todennäköisesti ei koskaan. Suhteemme on ollut hyvä kaikinpuolin, mutta silloin tällöin tuo asia alkaa painamaan, koska jonkinlainen väliaikaisuuden tuntuhan tässä suhteessa on ollut. Toisaalta kaikki on niin hyvin, kun lapsen hankkiminen ei ole ajankohtainen asia, mutta toisaalta tuhotaanko toisiltamme mahdollisuus uuteen, siltäkin osin tyydyttävään suhteeseen, jos emme eroa..? Rakastamme toisiamme eikä kumpikaan haluaisi erota, mutta... Lykkäämmekö väistämätöntä? Hullua sekin, että koskaan ei tiedä pystyttäiskö edes lasta saamaan yhdessä tai erikseen tai että muuttuuko jommankumman ajatukset ajan myötä. Ikää on kuitenkin miullakin sen verran, että esikoinen pitäis melkein viimeistään 5 vuoden päästä saada jos aikoo....
Kyllähän minäkin haluan lapsia, mutta jos ikää on 19 ja opiskelupaikasta ei ole vielä tietoa, niin mun mielestä on turha lyödä lukkoon et viim. viiden vuoden päästä meillä on muksu dallailemas täällä kämpillä.
Sanoin, että kun on vakiintunut elämäntilanne eli työpaikat, asunnot jne. niin haluaisin hänen kanssaan lapsia.
Jos sellanen olisi tilanne viiden vuoden päästä, niin ei minulla olisi mitään lapsia vastaan. Päinvastoin.