No on tällainen tilanne. Olen 28 vuotias mies ja tapasin vähän ennen joulua baarissa vähän itseäni tytön jonka kanssa minulla oli hauskaa ja hän tuntui myös viihtyvän. Olimme molemmat hyvässä humalassa ja olin myös hänen luonaan yötä mutta emme tehneet muuta kuin nukuimme vierekkäin.
Tämän jälkeen lähdin pois kaupungista joksikin aikaa ja kun palasin takaisin niin löysin tytön facebookista ja sain hänet kaverikseni. Chattailimme paljon hänen kanssaan ja juttu luisti oikein hyvin virtuaalimaailmassa. Hän myös laittoi minulle viestejä baarissa ollessaan missä hän olisi halunnut nähdä minut ja tarjouduinkin näkemään hänet baari-illan jälkeen koska en itse juo tällä hetkellä alkoholia koska lopetin tupakoinnin ja pelkään ratkeavani polttamaan juodessani. Mutta se baarin jälkeinen tapaaminen meni sitten kuitenkin puihin minun skarppailujeni takia.
Olen pohjimmiltani aika ujo ja tunnen että niin on myös hänkin ja tapasin hänet sitte eräänä iltana hänen asunnollaan ja katsoimme elokuvaa yhdessä. Hän oli kuitenkin kovin hiljainen, aikaisemmin olin nähnyt hänet vain humalassa ja silloin hän jutteli minulle ihan normaalisti. Itsekkään en sitten loputtomiin keksinyt jutun juurta ja tapaaminen meni melko hiljaisissa merkeissä. Juttelimme kyllä jotain mutta se ei ollut mitenkään luontevaa.
No sen jälkeen olen edelleen chattaillyt hänen kanssaan facebookissa ja kysyin häntä sitten yksi ilta ulos kanssani. Hän vastasi suunilleen näin: "Inhottaa kun olen tällainen mutta en usko että lähden. "
No ei ole ensimmäinen kerta kun tulee pakit ja tuolla viestin alulla hän varmaan halusi jotenkin lieventää ettei minulle tulisi nin paha mieli tai jotain. No, en kuitenkaan antanut heti periksi vaan kysyin uudestaan ja hän sanoi ettei ole koskaan käynyt ulkona muutakuin exänsä kanssa ja sanoi että olisin ensimmäinen kenen kanssa hän lähtisi ulos. No minä oletin että tuo oli jo positiiviseen suuntaan ja aloin kysellä milloin hänelle sopii. (Olen aika kärsimätön luonne.) No tiedän hänen työvuoronsa koska ne menee aina samalla kierrolla ja kysyin sitten tietylle päivälle minkä tiesin sopivan hänelle hyvin. Hän sanoi ettei ole vielä luvannut mitään. No kysyin sitten että jos hän lupaisi niin sopisiko sinä päivänä ja häneltä tuli lyhyt vastaus: "joo"
No nyt sitten varsinaiseen aiheeseen:) Eli olen kuullut että naiset haluavat olla haluttuja mutta missä menee raja että kuinka monesti/kauan voin vielä kysyä häntä ulos ennenkuin leimaannun häiriköksi hänen silmissään. En haluaisi antaa periksi kovin helpolla koska hän on pitkästä aikaa sellainen tyttö keneen voisin ihastua oikein kunnolla. Olen aika skarppi tyyppi itsekkin ja uskon ja ainakin toivon että hän voisi pitääkkin minusta jos vaan tutustuisi minuun paremmin. Olen vaan ujo ja hermostuksissani päästelen sammakoita suustani ja sen takia nämä hommat menee yleensä puihin. Pärjään hyvin sellaisten naisten kanssa joihin en itse ole ihastunut mutta sössin yleensä ne hommat mistä toivoisin jotain tulevan.
Eli auttakaa miestä mäessä. Onko jo homma menetetty ja jossei niin antakaa vinkkejä mitä teen etten sössisi tätäkin hommaa?
Kiitos!!
Tämän jälkeen lähdin pois kaupungista joksikin aikaa ja kun palasin takaisin niin löysin tytön facebookista ja sain hänet kaverikseni. Chattailimme paljon hänen kanssaan ja juttu luisti oikein hyvin virtuaalimaailmassa. Hän myös laittoi minulle viestejä baarissa ollessaan missä hän olisi halunnut nähdä minut ja tarjouduinkin näkemään hänet baari-illan jälkeen koska en itse juo tällä hetkellä alkoholia koska lopetin tupakoinnin ja pelkään ratkeavani polttamaan juodessani. Mutta se baarin jälkeinen tapaaminen meni sitten kuitenkin puihin minun skarppailujeni takia.
Olen pohjimmiltani aika ujo ja tunnen että niin on myös hänkin ja tapasin hänet sitte eräänä iltana hänen asunnollaan ja katsoimme elokuvaa yhdessä. Hän oli kuitenkin kovin hiljainen, aikaisemmin olin nähnyt hänet vain humalassa ja silloin hän jutteli minulle ihan normaalisti. Itsekkään en sitten loputtomiin keksinyt jutun juurta ja tapaaminen meni melko hiljaisissa merkeissä. Juttelimme kyllä jotain mutta se ei ollut mitenkään luontevaa.
No sen jälkeen olen edelleen chattaillyt hänen kanssaan facebookissa ja kysyin häntä sitten yksi ilta ulos kanssani. Hän vastasi suunilleen näin: "Inhottaa kun olen tällainen mutta en usko että lähden. "
No ei ole ensimmäinen kerta kun tulee pakit ja tuolla viestin alulla hän varmaan halusi jotenkin lieventää ettei minulle tulisi nin paha mieli tai jotain. No, en kuitenkaan antanut heti periksi vaan kysyin uudestaan ja hän sanoi ettei ole koskaan käynyt ulkona muutakuin exänsä kanssa ja sanoi että olisin ensimmäinen kenen kanssa hän lähtisi ulos. No minä oletin että tuo oli jo positiiviseen suuntaan ja aloin kysellä milloin hänelle sopii. (Olen aika kärsimätön luonne.) No tiedän hänen työvuoronsa koska ne menee aina samalla kierrolla ja kysyin sitten tietylle päivälle minkä tiesin sopivan hänelle hyvin. Hän sanoi ettei ole vielä luvannut mitään. No kysyin sitten että jos hän lupaisi niin sopisiko sinä päivänä ja häneltä tuli lyhyt vastaus: "joo"
No nyt sitten varsinaiseen aiheeseen:) Eli olen kuullut että naiset haluavat olla haluttuja mutta missä menee raja että kuinka monesti/kauan voin vielä kysyä häntä ulos ennenkuin leimaannun häiriköksi hänen silmissään. En haluaisi antaa periksi kovin helpolla koska hän on pitkästä aikaa sellainen tyttö keneen voisin ihastua oikein kunnolla. Olen aika skarppi tyyppi itsekkin ja uskon ja ainakin toivon että hän voisi pitääkkin minusta jos vaan tutustuisi minuun paremmin. Olen vaan ujo ja hermostuksissani päästelen sammakoita suustani ja sen takia nämä hommat menee yleensä puihin. Pärjään hyvin sellaisten naisten kanssa joihin en itse ole ihastunut mutta sössin yleensä ne hommat mistä toivoisin jotain tulevan.
Eli auttakaa miestä mäessä. Onko jo homma menetetty ja jossei niin antakaa vinkkejä mitä teen etten sössisi tätäkin hommaa?
Kiitos!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
.
erityisen hyvin luonteiden kemiat kohdanneet, kun istuitte tuppisuina. sopiva nainen kun sattuu kohdalle niin juttua tulee kuin itsestään ja kaikki on niin helppoa.
eli epäilen että olette jokatapauksessa vähän turhan erilaisia kun ette keksineet selvinpäin mitään puhumista. siitähän se kertoo.
on erilaisia ihmisiä...on suulaita,rääväitä, hiljasia,ujoja jne....
kaksi ujoa kun pannaan keskenään juttelemaan ei ensi kerralla voi kovinkaan paljon juttua tulla.
serkkuni ja hänen miehensä ovat molemmat hiljaisia ja eivät ole kovia juttelemaan keskenäänkään mutta yhdessä ovat olleet jo 12 vuotta. aina ei tarvitse sanoja, teotkin riittävät.
itse olen melkoinen papupata ja kuitenkin kun eka kerran vieraan ihmisen tapaan niin en ole suunapäänä omaa ääntäni tyrkyttämässä...
Ratkaisin tilanteen olemalla kärsimätön niinkuin yleensä ja kerroin hänelle, että tyydyn kohtalooni (en tosin noilla sanoilla), ja vaikka sainkin pakit, niin voidaan silti jatkaa juttelua facebookissa, ja hän vastasi myöntävästi. Saas nyt nähdä miten käy. Ehkä myöhemmin vielä natsaa. Olen jo kyllästynyt ja tottunut pettymään näissä asioissa, joten en oikeastaan jaksa enää välittää. Se mikä tässä harmittaa on se, että jos olisin lähtenyt baariin hänen kanssaan, niin asiat voisivat olla toisin, koska silloin alkujännitys olisi poistunut pikku päissään olon myötä. Mutta turha funtsailla. Katson jos hän ottaa vielä yhteyttä niin hyvä, ja jos ei niin sitten ei. Semmoista.
mikään ei sytytä enempää kuin mies joka tuntuu tietävän mitä haluaa, eikä anna heti periksi. Itelläni oli aiemmin treffikaveri, jonka näin kerran - synkkasi ihan hyvin mutta annoin pakit koska herra oli mua nuorempi, ja tulevaisuudenjutut ei oikein tuntunut osuvan yhteen. Tämä kaveri ei pakeista luovuttanut, soitti määrätietoisen puhelun seuraavana päivänä ja sanoi että "kuules nainen, tämä ei kyllä käy. Hän haluaa vielä nähdä ja jos sitten tuntuu ettei toimi - olkoon niin". Eihän siinä auttanut kuin lähteä treffeille, josta hän piti vielä huolen ettei kyllä mitään puuttunut. Teki syvän vaikutuksen, ja vieläkin muistelen tätä hymyssäsuin. Suhde kaatui sitten myöhemmin muihin juttuihin, mutta tällaista alkua ei ole koskaan osunut kohdalle ennen eikä jälkeen.
Välillä tuntuu että miehet on pehmenneet niin että sitä naista ei viitsitä enää yhtään "jahdata". Jos heti ei lämpiä, ni eikun seuraavaan.
Ja toki tilanne on eri, jos toinen kertoo ettei ole kiinnostunut alkuunkaan. Mutta kyllä ne kemioiden kohtaamiset huomaa jos niitä oikeasti on olemassa.
Naisten taso se on laskenut. Kuka nyt paskaa haluaisi jahdata.
Onpa miehuutesi herkkä.