Synnytin ensimmäisen lapseni ja parin päivän päästä pääsimme kotiin laitokselta.
Ihanaa, odotinkin jo, että pääsemme oman kodin rauhaan ja tutustumaan uuteen perheenjäseneemme.
Anoppi, joka on mukava, mutta joskus hieman ajattelematon, oli tällä kertaa järjestänyt meille
mukavan yllätyksen:
Oli keittänyt tervetulokahvit, hankkinut kakkua, pullaa, keksiä, piirakkaa, jäätelöä, karkkia... siis kaikkea mahdollista hyvää ja herkullista. Kattanut pienelle keittiönpöydälle kaikki mahdolliset kipot ja kupit.
Ajatus oli ihan vallan ihastuttava. MUTTA....
Kahvit juotuaan ja perheenjäsentämme ihasteltuaan Anoppi ja Appi lähtivät ja jättivät siis meidät rauhaan.
Hmm... Minulle jäi järjetön tiski ja siivo! Kaikki astiat mitä olivat löytäneet, olivat käytössä. Jokainen tietää, miltä keittiö näyttää kahvikekkereiden jälkeen... Huoh! Ei muuta kuin hommiin....
Ihanaa, odotinkin jo, että pääsemme oman kodin rauhaan ja tutustumaan uuteen perheenjäseneemme.
Anoppi, joka on mukava, mutta joskus hieman ajattelematon, oli tällä kertaa järjestänyt meille
mukavan yllätyksen:
Oli keittänyt tervetulokahvit, hankkinut kakkua, pullaa, keksiä, piirakkaa, jäätelöä, karkkia... siis kaikkea mahdollista hyvää ja herkullista. Kattanut pienelle keittiönpöydälle kaikki mahdolliset kipot ja kupit.
Ajatus oli ihan vallan ihastuttava. MUTTA....
Kahvit juotuaan ja perheenjäsentämme ihasteltuaan Anoppi ja Appi lähtivät ja jättivät siis meidät rauhaan.
Hmm... Minulle jäi järjetön tiski ja siivo! Kaikki astiat mitä olivat löytäneet, olivat käytössä. Jokainen tietää, miltä keittiö näyttää kahvikekkereiden jälkeen... Huoh! Ei muuta kuin hommiin....
Vastaukset 28
Vanhimmat
no voihan vitsi..
kaunis ajatus anopilta,, mutta olisi voinut kyllä jälkensä siivota jos ihan omasta ajatuksesta yllätyksen järjestää ja jättää sitten sotkut sinun siivottavakses,,,
mutta onnea pikku nyytistä :)
tee mitä teet aina se on näiden valivali valittajien mielestä väärin. Olisit ONNELLINEN että anoppi järjesti kaikki tarjottavat ja ymmärsivät häipyä ajoissa ja jättää teidät nauttimaan vauvastanne. Kahvitiskit nyt ei ole suuren suuret.
Tää on taas tätä ... etsimällä etsitään valituksen aiheita! Kyllä se elämä tuolla ajatusmaailmalla varustetulle järjestää vielä oikeitakin valituksen aiheita.
kun anoppi järjesti sinulle noin mukavan kotiin tulon. Itselläni kun ensimmäinen lapsi syntyi, anoppi tuli heti kotiin päästyämme meitä tervehtimään, mutta... minä olin se joka keitti kahvit ja järjesti kaiken tarjoilun.
Tuollahan luki, että anoppi oli järjestänyt mukavan yllätyksen eli
kyllä kirjoittaja varmaan oli ihan onnellinen tuosta kahvihetkestä.
Mutta kyllä järjestäjäkin voisi ajatella vähän sitä jälkisiivoa.
Oma anoppini ja äitini tekivät vastaavasti, kun olin pakertanut
24h pienokaista pihalle, mutta ymmärsivät yhdessä myös siivota
jäljet, koska olin todella väsynyt sen synnytyksen jälkeen.
Jos tarjotusta 'avusta' koituu saajalle lisäharmia, ei se 'apu' ole
silloin ihan loppuun asti ajateltu vaikka hyvää sillä on tarkoitettukin.
Sait itse päättää, järjestätkö tiskiä ja siivottavaa vai keskittyykö vierailu vain vauvan ihasteluun. Ketjun aloittajalle ei jätetty vaihtoehtoja, astiat on pestävä kun ne on liattu...
Kun minä 20 vuotta sitten pääsin laitokselta kotiin vauvan kanssa, odotti minua ensitöikseni puolikkaan sianruhon pilkkominen pakastimeen.
Asiaa ollaan kyllä ystävieni kanssa naurettu myöhemmin... anoppi kun vielä oli perin närkästynyt viipymisestäni liian pitkään vauvanhakureissulla. Mieheni oli nimittäin käynyt jo hoputtamassa minua sairaalasta hieman aikaisemmin kotiin juuri kyseisen sianruhon vuoksi.
Lääkäri päätti kuitenkin pitää minua pitempään. Anoppi, mies ja sianruho olivat sisukkaita odottamisessaan, että talon miniä on se, joka lihat leikkaa. Ja leikkasihan se sitten ne!
Anopille ei tullut mieleenkään, että olisi keittänyt kahvikupposta valmiiksi nuorelle synnyttäjälle! Toinen urakka, joka minua odotti, oli suuri pyykkikorillinen kukkuroillaan omenoita keitettäväksi soseeksi.
Anoppi oli vallan tuohtunut, kun en sairaalasta palattuani samana päivänä heti ryhtynyt pilkkomaan sikaa.
Jos minua olisi odottanut ruhtinaallinen kahvipöytä herkkuineen, olisin hypännyt ilosta kattoon! Mutta säästyin siltä, sillä olishan siinä voinut kuhmu tulla päähän.
että kysyn, mutta onko sun miehes kädetön vai mikä mättää kun ei tiskiharja pysy kourassa?
Jos on kädetön, pyydän nöyrimmästi anteeksi tahdittomuuttani.
Jos taas ei ole kädetön, mitä täällä rutiset, pistä se äijäs tiskaamaan.
Miksei se mies sitten voinut niitä tiskejä laittaa? Inhottavaa narinaa kauniista ajatuksesta..
Kuinka isolle joukolle anopin kutsut oli järjestetty? Jos oli alle 10 henkeä, niin tiskaukseen ja siivoukseen ei mene paljonkaan aikaa, kyllä kymmenkunta kahvikuppia tiskaa hyvin helposti, samoin muutaman tarjoiluvadin. Vai oliko joukossa oikein sikailijoita, jotka sotkivat paikat pahaankin kuntoon? Entä miehesi? Eikö hän ollut ollenkaan paikalla tiskaamassa ja siivoamassa?
Oli miten oli, niin pääasia on anopin kaunis ajatus ja se että hän halusi ilahduttaa ja juhlistaa uuden perheenjäsenen kotiintuloa. Sinun ei tarvinnut itse edes leipoa ja keittää kahveja. Se oli todella huomaavaista ja kaunis ele häneltä.
inhottavaa ja keksimällä keksittyä narinaa, olisi onnellinen että on noinkin mukava ja oikeasti toista ajatteleva anoppi eikä mikään katkera ja kade riidankylväjä, joka joka välissä ampuu puukkoa selkään....
siis jos saan, niin en varmasti mene käymään kuin vasta sitten kun pyydetään ja silloinkin kertakäyttöastioiden, termospullon ja viineripitkon kanssa. Ja lähden nopeasti pois. Vauvaa katson vain lyhyesti ettei kulu, en tietenkään koske ettei vauva vaan pelästy ulkonäköäni tai vaikkapa hajuani. Mitään vaatteita en tietenkään osta, nehän voisi olla väärää kokoa tai väärän värisiä tai vähintään napit on huonosti kiinni. Vaunujakaan en tietenkään osta, koska miniä haluaa itse päättää värin ja jos minä ne ostaisin, niin tietysti ne olisivat liian halvat tai väärän merkkiset. Parasta olisi kun antaisin mahdollisimman suuren lahjakortin ja pysyisin poissa paitsi silloin kun lapsenvahtia tarvitaan.
Moni mummu tekee juuri noin. Paitsi ei mitään lahjakorttia.
Minun isäni olisi ostanut vaunut, ja äitini nauroi sitä minulle ja sanoi, että jos lapsia hankkii, on kyllä varaa vaunuihinkin.
Hän osti yhden mekon tyttärelle, ja sekin oli karkeaa kangasta ja liian pieni.
Kertaakaan ei vaippaa vaihtanut tai auttanut missään. Sohvassa istui ja ihmetteli, miten kummallisesti nykyjään lapsia hoidetaan. Kyllä ennen....
Kahden ensimmäisen lauseesi jälkeen olin ihan myyty! Ajattelin, että onpa ihana, kun on noin ajattelevaisia ihmisiä olemassa. Ja sitten huomasin, että **ttuilit. Luetko viestin itsellesi ansioksi?
Joutuisit vaikkapa sairaalaan ja leikkaukseen. Pääsisit huonosti nukuttujen tuntien/öiden jälkeen kotiin (oletetaan, että samassa huoneessa olisi vaikkapa 2 muuta potilasta, jolloin oma rauha ja unen saanti ei välttämättä kovin helppoa). Oletetaan, että kaipaisit omaan rauhaan, omaan pesään, mutta...
ihana innokas miniä olisi järjestänyt sinulle kotiintulon kahveineen päivineen. Ja ihana innokas miniä olisi todellakin ottanut jokaisen puhtaan kupin ja kipon käyttöön vain että sais tarjota sinulle paakkelsia vatitolkulla.
Ja kavit juotuaan miniä kipittäisi iloisena kotiina. Ajatus oli hänelläkin kaunis, mutta
sinulle jäisi sen kaipaamasi levon ja rauhan sijaan oikeasti kasa siivottavaa.... Onko sellainen apu ja ilo siis loppuun ajateltu? Ei oikein siltä vaikuta.
Mitäs jos mitäs jos jne.... Vertailet nyt kahta täysin eri asiaa keskenään, tyyliin hajuvesi/lihapullat.
Synnyttämästä kotiutunut miniä oli käsittääkseni täysin terve, toisin kuin leikkauksesta kotiutunut toipilas, ja kyseisellä miniällä oli puolisonsa siellä avustamassa.
Kirjoituksessa oli vaan tarkoitus päästä avautumaan anopista kun nyt kerrankin oli jotakin avautumisen aihetta anoppi antanut.
Mikäli anoppi olisi jättänyt koko kyläilyn tekemättä että nuoripari olisi saanut olla rauhassa, olisi ap avautunut täällä kylmästä ja välinpitämättömästä anopista. Nää on näitä vali vali vali tyyppejä, joille anoppi on vain oiva kohde purkaa potutustaan.
Jouduit tiskaamaan neljä kahvikuppia, neljä pikkulautasta, sekä jäätelökupit. Lisäksi jäätelön tarjoiluastian 1 kpl, kakun tarjoiluastian. Pullan tarjoiluastian 1 kpl, jossa ilmeisesti tarjoiltiin myös keksit. Karkeille on ollut kupposensa. Piirakoilla 1 kpl tarjoiluastioita. Yhteensä 4 kpl tarjoiluastioita.
Mikä tässä on järjetön määrä? Haloo.
Jos olit äärettömän väsynyt, niin olisit levännyt ja sitten ryhtynyt hommiin. Onhan sinulla mieskin, joka olisi voinut auttaa?
Anoppisi on ollut todella kultainen, kun järjesti noin kivan yllätyksen. Kuka hyvänsä olisi voinut olla "ajattelematon", koska anopille tuli kiire, etteivät olisi häirinneet perhettä enempää. Ehkä hän ajatteli, että te kahdestaa jaksatte kyllä huuhtaista neljän hengen kahvittelukipot.
Minä olin huonokuntoinen, vaivalloisesti liikkuva, ja huusholli oli pölyinen ja keittiö täynnä tiskiä, kun tuli äkkilähtö.Vauva oli pienikokoinen ja minulla harmeja, joten olin poissa kotoa melkein 3 viikkoa.
Kaikki samat tiskit ja pölyt odottivat minua kun tulin hätääntyneenä pienen olennon kanssa kotiin.
Mitään ei oltu tehty.
Mies oli estänyt anopin tulon, HÄN kyllä hoitaa, ja niin siinä sitten kävi, että minulla oli aika työmaa odottamassa.
Kyllä olisin tiskannut mielihyvin kahvikestin tiskit, jos kaikki muu olisi hoidettu siistiksi.
Nyt jouduin siihen siivousurakkaan kiireen vilkkaa, sillä innostunut suku oli tulossa kaiken aikaa rotinoille.
Pitihän olla siistiä kun vauvkin oli talossa.
Jos kerran sinun pitää tiskit hoitaa.
Nykynuorten uusavuttomuus=järjenkäyttö sallittu.
Anoppisi oli kiltti ja ajattelevainen ihminen. Sen sijaan miehesi on ilmeisesti täysuuno. Kun äiti ja vauva tulevat synnäriltä, heidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin syödä ja nukkua - molempien. Mies hoitaa äitiä ja vauvaa silloin, kun äiti ei sitä jaksa tehdä. Näin mennään ainakin ensimmäinen viikko. Sitten jatketaan äidin voinnin mukaan.
Isyysloma on sitä varten, että mies on kotona ja kantaa huolta äidin hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Jos jotain haluat haukkua, niin hauku miestäsi, kun ei hoitanut tiskejä.
Vauvan ollessa kaksiviikkoinen anoppi oli järjestänyt kotiinsa kutsut koko lähisuvulle, viitisentoista henkeä. Meidät pyydettiin vauvoinemme paikalle etukäteen auttamaan ruokien laitossa - ja tietysti myös loppusiivouksessa. Sitten tietysti oli myös seurusteltava ison vierasjoukon kanssa koko loppupäivä, ja esiteltävä vauvaa. Vauva tietysti väsyi ja huusi suoraa huutoa viimeiset tunnit, johon tädit kilvan päivittelemässä jakamassa neuvojaan "hankalan" lapsen käsittelyyn....
Kilttinä tyttönä hoitelin homman, mutta voitte arvata kuinka väsynyt olin kun tilaisuus oli ohi. Itselläni oli vielä siinä vaiheessa niin repeämistä kipeä alapää että istuminen oli vaikeaa. Nyt oikeastaan tilanne huvittaa, ja ymmärrän toki, että ei anoppi toki tarkoittanut pahaa, halusi vain esitellä ensimmäistä lapsenlasta sukulaisille.
Aika avuton sulla kyllä mies, jos ei sillä pysynyt tiskiharja kourassa eikä siivota osannut ! Mistä noita vätyksiä ja pilalle passattuja untoja riittää? No, ainakaan täällä niitä ei kattella :)
Täh!?! Eiks sun mies voinu tota hommaa tehdä tai edes auttaa sua??? :(
Pienet on aloittajan murheet.Täytyy sanoa niinkuin Lipponen aikoinaan.Ei ole vielä siperia opettanut.
Todella paljon olet saanut negatiivisia kommentteja. Liekö yksikään oikeasti synnyttänyt. Ymmärrän, että synnytyksen jälkeen vasta alkaakin se hormoonien vuoristorata, jolloin pienetkin asiat saattavat tuntua ylivoimaisilta. Jälkeenpäin voit varmasti muistella tapahtumasta jo tuota itsesikin mainitsemaa hyvää puolta kuinka ihana oli kun sait noin mukavan kahvittelu yllätyksen :)
Kyllä se elämä siitä taas tasoittuu ja normalisoituu.
Onnea pikkuisesta!
Negatiivisia heittoja ei kannata ottaa itseensä, mutta osa kommenteista on tullut aiheesta: miksi tiskikasa jäi vain naisen harteille? Miksi mies ei voinut tiskata tiskejä ja antaa väsyneen vaimonsa levätä?? Miehen osallistumattomuus taitaa tässä ketjussa eniten aiheuttaa kummastusta!
Appivanhemmat saattoivat olla hiukan ajattelemattomia siinä, että järjestivät yllätyskahvittelunsa heti kotiinpaluupäivänä eivätkä tarjoutuneet hoitamaan tiskejä itse, mutta muuten pieni herkkuhetki oli aivan ihana huomionosoitus! Olisi myös ollut heidän pojaltaan suotavaa hoitaa tiskit pois. Niin appivanhemmat saattoivat ajatellakin...
Mutta jos puoliso on saamaton, niin tiskeillä tai muilla kotihommilla ei ole mikään järjetön kiire tässä elämässä. Ensin voi levätä ja sitten hoitaa kotia, kun jaksaa. Tsemppiä aloittajalle!
Olen synnyttänyt neljä kertaa ihan oikeasti ja vielä ilman miestä mukana
Ymmärrän sua aivan hyvin. Varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen lapsi.
Meillä nimittäin kävi samalla tavalla... oli siivottu parkettilattiatkin niin, että vesi tirskui välistä ja hella täynnä ruuanmuruja! Heh, siinä väsyneenä sitte kahtelet että joops. Ja kyllä meillä mies ja tiskikone tiskaa. Saattopa olla tämä mamma vaan hiukan hormooneissaan kun vasta oli synnyttäny. Ehkä jopa lievässä babybluesissa kenties kun kaikki asiat tuntu kaatuvan päälle. Ja kyllä se tiski ja ihme siivoushömppä tuntu sillon ihan älyttömän paskalta ja jopa itkin sen asian takia...nyt lähinnä naurattaa... heh.
Synnyttäneiden kanssa saa olla aika varuillaan. Koskaan ei tiiä, miten ne hormoonit vaikuttaa! Ja sehän on ihan normaalia, että hormoonit jyllää ja synnyttänyt nainen itkee / raivoo / riehuu jos mistäkin. Ulkopuolisten täytys vaan ymmärtää sitä tilannetta, koska ei se lopunelämää kestä :)