Kerron oman tarinani ja toivottavasti joku oppii tästä jotain,minä ainakin oppisin.Viikonloppu isänä olen viettänyt viimeiset kahdeksan vuotta ja koko sen ajan asunut omassa asunnossani yksin ja lapset sitten viikonloppuisin.Olin tapaillut erästä naista parisen vuotta ja esittelin hänet lapsilleni,naisella ei omia lapsia.Luulin löytäväni elämäni rakkauden ja menimme kihloihin ja sovimme jo hääpäivänkin,periaatteessa kaikki oli valmiina.Muutin naisen luokse asumaan ja alussa kaikki meni ihan hyvin,kunnes naisesta alkoi löytyä omituisia piirteitä.Hirveitä raivokohtauksia,nalkuttamista aivan turhista asioista,sain nyrkistä muutaman kerran,monen monta kertaa huomasin että lapset olivat liikaa suhteessa,sairaita riitoja lasten edessä,kontrollointia,kännykän viestien lukemista.Erään todella sairaan viikonlopun jälkeen pakkasin kamani ja muutin pois.Viikonloppuisät huomio;välttäkää naista jolla ei ole omia lapsia.Lapset ovat aina etusijalla ja naisia on maailma täynnä.Itse aion asua yksikseni kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä,ja mietin todella tarkkaan kenelle edes esittelen heidät.
Liian nopeasti saman katon alle.
KP
4431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se siitä lapsettomuudesta ole kiinni, riitoja syntyy riittämiin myös silloin, kun kaksi yksinhuoltajaa pakkaa kotinsa saman katon alle. Älä etsi syytä väärästä paikasta.
Tarkoitan sitä että jos lapset on mukana elämässä kannattaa todella miettiä suhteen tilaa.Ja väkivalta,on se sitten kumman puolelta hyvänsä,erittäin tuomittavaa eikä missään nimessä hyväksyttävää.Varsinkin jos on toistuvaa ja tapahtuu kotona lasten ollessa paikalla.
Samaa mieltä olen minäkin,monessa tapauksessa parempi hoitaa lapset kuin hoitaa sekopäistä "äitipuolta"!
Tälle maanisdeprevsiiville sosiopaatti naiselle olisi parasta mennä hoitoon ja nopeasti.