Annat itse anteeksi niin elämä on helpompaa ja saat rauhan.
Anteeksipyynnön odottaminen toiselta on vain jotakin kumman peliä minun mielestäni.
Jos toinen sitten sitä pyytää mitä se auttaa asiaan? Mietit kuitenkin pyysikö toinen sitä vilpittömästi ja katuuko hän oikeasti tekemisiään tai sanojaan vai pyysikö hän anteeksi vain miellyttääkseen sinua ja rauhoittaakseen tilanteen?
Eikö vain anteeksiantamisella ole merkitystä pyysi toinen sitä tai ei?
Anteeksipyynnön odottaminen toiselta on vain jotakin kumman peliä minun mielestäni.
Jos toinen sitten sitä pyytää mitä se auttaa asiaan? Mietit kuitenkin pyysikö toinen sitä vilpittömästi ja katuuko hän oikeasti tekemisiään tai sanojaan vai pyysikö hän anteeksi vain miellyttääkseen sinua ja rauhoittaakseen tilanteen?
Eikö vain anteeksiantamisella ole merkitystä pyysi toinen sitä tai ei?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä, anteeksiantaminen on kaikesta tärkein asia mutta jos itse olet joskus sanonut anteeksi jollekin toiselle henkilölle ja todellakin tarkoittanut sitä mitä sanoit ja jos joku toinen henkilö taas on sinulta pyytänyt anteeksi ja todellakin tarkoittanut sitä niin eikö se tunnu ihanalta...!!! Jos henkilö todellakin tarkoittaa mitä sanoo niin siihen haluan vastata sinulle näin:
1. Useimmiten sen kyllä huomaa jos henkilö tarkoittaa mitä hän sanoo
2. Loppujen lopuksi kaikki on Jumalan käsissä, elikkä jos hän vain sanoo anteeksi sanomisen vuoksi, siis ettei tarkoita sitä niin sekin on Jumalan käsissä ja "kerran kaikki tulee esille"...
Sinä siis et ole vastuussa hänen teoistaan ja sanomisistaan vaan hän itse... sinä "vain" annat anteeksi... Mutta onhan se paljon hauskempaa ja tuntuuhan se paljon paremmalta jos henkilö tosiaankin tarkoittaa mitä hän sanoo, silloinhan on helpompi antaa anteeksi ja ystävyyskin säilyy...
Kuinka tärkeä tämä henkilö on sinulle ja mitä pahaa hän on tehnyt?
Ongelma voi olla myös sellainen, että joskus A sanoo jotakin mistä B suutahtaa. A ei oikein ymmärrä mitä hän sanoi mutta huomaa vain että B on suutahtanut eikä tunnu leppyvän ajan kanssa. A miettii, että silloin kun B on puolestaan sanonut jotakin mistä A on puolestaan ottanut nokkiinsa, niin ei B ole koskaan pyytänyt anteeksi! Mutta silloin kun A suututtaa B:n, ainoa tapa palata normaalielämään on että A pyytää anteeksi ja hyvittelee. Se tuntuu A:sta jotenkin höhlältä, ajatteleeko B olevansa niin paljon hänen yläpuolellaan ettei B:n tarvitse koskaan nöyrtyä pyytämään anteeksi, mutta kuitenkin B aina odottaa sitä A:lta. Joten seuraavalla kerralla kun A suutahtaa B:lle, A alkaakin odottaa anteeksipyyntöä tai muunlaista sovinnontekoa B:ltä, koska hänhän joutuu itsekin olla aina anteeksi pyytelemässä kaikkia harkitsemattomia sanomisiaan. B ei tietenkään tähän suostu. Kumpi tässä viimemainitussa tilanteessa nyt oikein olikaan väärässä?
molemmat?
Nooo mitä sitten, kun itse pyytelee anteeksi kaiken aikaa, jopa olemassaoloa. Eikä älyä koskaan, että se on ihan joku muu, jonka pitäisi ...