Morjens pöytään!
En tiiä mihin tää kuuluis mut laitetaan ny vaik tänneki sit.
Mietin tässä vain kun tuo eksä on aika kylmä minua kohtaan tällä hetkellä. Erottiin reilu viikko sitten ja käytännön asioista enää kyselee kun sanoin, että en halua enää mitään kyselyitä sinulta kuinka voin. Hän siis jätti minut.
Hän kuitenkin sanoi eron jälkeen haluavan olla ystävä, mutta en usko tähän. Hän vain sanoo sen siksi, että minusta ei tuntuisi niin kauhealta. Itse sanoin sitten että katsotaan nyt kun tästä toipuu.
Noh, asiaan. Haluaisin kuulla kokeneemmilta, että onko se jättäjä ikinä alkanut kaipailemaan itse takaisin, vaikka on käyttäytynyt niin kylmästi ja ollut ikäänkuin iloinen erosta. Minä nimittäin vain haluaisin unohtaa hänet ja jatkaa eteenpäin, mutta alkaa vituttaa jos hän sitten soittelee muutaman kuukauden päästä tai vaikka vuoden päästä ja kertoo kuinka tyhmä oli. Eihän tällaista varmaan kauheasti tapahdu?
Ku nyt jo mietin suhdetta niin se oli hyvä ja kaikkea, mutta olisi se sitten perseestä selitellä kavereille että sorruin takas siihen tyttöön jne.
Eli lyhyesti esitettynä varmaankin, että kuinka unohdan hänet nopeasti ja voisin varmistaa, ettei hän soittele/tekstaile minulle enää ikinä (vai voiko sellaista varmistaa?)
En tiiä mihin tää kuuluis mut laitetaan ny vaik tänneki sit.
Mietin tässä vain kun tuo eksä on aika kylmä minua kohtaan tällä hetkellä. Erottiin reilu viikko sitten ja käytännön asioista enää kyselee kun sanoin, että en halua enää mitään kyselyitä sinulta kuinka voin. Hän siis jätti minut.
Hän kuitenkin sanoi eron jälkeen haluavan olla ystävä, mutta en usko tähän. Hän vain sanoo sen siksi, että minusta ei tuntuisi niin kauhealta. Itse sanoin sitten että katsotaan nyt kun tästä toipuu.
Noh, asiaan. Haluaisin kuulla kokeneemmilta, että onko se jättäjä ikinä alkanut kaipailemaan itse takaisin, vaikka on käyttäytynyt niin kylmästi ja ollut ikäänkuin iloinen erosta. Minä nimittäin vain haluaisin unohtaa hänet ja jatkaa eteenpäin, mutta alkaa vituttaa jos hän sitten soittelee muutaman kuukauden päästä tai vaikka vuoden päästä ja kertoo kuinka tyhmä oli. Eihän tällaista varmaan kauheasti tapahdu?
Ku nyt jo mietin suhdetta niin se oli hyvä ja kaikkea, mutta olisi se sitten perseestä selitellä kavereille että sorruin takas siihen tyttöön jne.
Eli lyhyesti esitettynä varmaankin, että kuinka unohdan hänet nopeasti ja voisin varmistaa, ettei hän soittele/tekstaile minulle enää ikinä (vai voiko sellaista varmistaa?)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sitä en tiedä, kuinka voit hänet mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti poistaa mielestäsi. Ne asiat ottaa oman aikansa, jos niitä rupee hoputteleen, niin niillä on paha tapa huitasta myöhemmin takas.
Joo, kyllä ne jättäjät toisinaan kaipailee takasin, ihan oikeasti haluaisivat saada mahdollisuuden. Ja toisinaan niille riittää se, että kertovat olleensa tyhmiä ja katuvat, mutta eivät silti halua takaisin tms., mikä on vielä kusipäisempää touhua, itsesääliä ja syyllisyyden tunnon purkua. Mitä sitten kadutaan, jos ei haluta korjata tilannetta, miten vain mahdollista? Olisivat vain hiljaa. Anyway, sitä tapahtuu sen verran, että se on varsin mahdollista. Jos soittelee, niin kelaat sitten mitä duunaat, miten vastaat. Turha sitä on nyt funtsia, sen aika on sitten joskus, jos edes on.
Jos haluat varmistaa, ettet kuule tuosta tytöstä enää ikinä mitään, niin varmin tapa on sanoa se hänelle suoraan. Sanot, ettet halua häneltä enää ikinä yhtään puhelua tai tekstaria, piste. Ja tietty aina voi heittäytyä vittumaiseksi ja haukkua toisen pataluhaksi. Se on tehokasta, mutta ei hyvä tapa, kyllä se itteensäkin hatuttaa jälkeenpäin. Tai aika usein ainakin.
Voimia!
Perkale toljake sä oot varmaan jumala tai jotain kun kaikki sun vastaukset on täydellisii mulle :D
Muttajoo jälleen takas asiaan.
Joo se eksä kyseli eron jälkeen päivittäin, että mikä vointi ja näin. Se alko ottaa aivoon ku ei sitä päässy eteenpäin siin omas suremisessa (ja myönnän tuli kyllä itkettyä häntä takaisin). Sitte ku sanoin asiasta sille, etten haluis sulta nyt yhteydenottoja, ni se tais mennä vähä hämilleen. Ja todella mukava tyttö hän on, ei siinä mitään, mutta näin se vaan on tehtävä. Jos hän ei minua halua, niin olkoon sitten omissa oloissaan ja menköön eteenpäin. Turha minua siihen enää sotkea. Olen sen verran utelias ihminen, että minun on kyllä pakko vastata jos hän ottaa yhteyttä sit joskus :D
Mietin juuri kanssa tuota, että sitten vasta perkelöittääkin jos hän sitten kyselee vointia parin kuukauden päästä tai jotain ja sit tulee paluu taas lähtöruutuun ja alkaa se entä jos pelleily.
Ja joo kaveri sanoi myös, että sano et sul on jo uus tyttö ja et halua häneltä enään mitään =)
En ainakaan vielä ajatellut olla näin radikaali ja ehkä kun tunteet on hoidettu alta pois, niin sitä ystävyyttä voi miettiä, mutta sen pitää olla minä joka ottaa sitten yhteyttä. Mutta enpä nyt siihen usko. Mitä siinäkin olisi sitten loppupeleissä järkeä.
En mä ole lähelläkään jumalaa ja kokemuksenkin kanssa on niin ja näin, mutta kiitos :) Ja nää on vain yks mielipide, pahuksen usein saa itekin lukea jonkun kommentteja joiden jälkeen on oma leuka rinnuksilla. Aamulla viimeksi jonkun kommentointi pani kelaamaan omaa yksisilmäisyyttä. Sitä vaan helposti ei tuu aatelleeks toisenlaisia näkökulmia ja sitten kun joku avaa kitusensa, niin saa taas ihmetellä omaa ajatteluaan. Tjoo, takas asiaan :)
Onhan se kiltti tyttö kun se vointeja kyselee. Tai sitten syyllisyys painaa, oikean myötätunnon lisäksi. Useimmiten just näin, molempia. Hyvin teit, molemmille, kun sanoit ettet halua NYT yhteydenottoja. Mun mielestä ovia ei kannata takanaan sulkea paiskoen, kun ikinä ei tiedä mitä tapahtuu vaikka parin vuoden päästä. Se takia ne ovet kannattaa laittaa perässään kiinni niin nätisti kuin se vaan on mahdollista, vaikka toisinaan sattuu niin kovaa ettei voi kun paiskata ne kiinni. Olenhan mäkin helvetin kiukkunen tietyistä jutuista exälleni, mutta se asia laantuu kaiken aikaa, tulee ymmärrystä juttuihin, näkee paremmin miksi tapahtui se mitä tapahtui, näkee kummankin osuuden tapahtumissa :)
No, toi yhteydenotto sitten joskus, vaikka parin kuun päästä. Mietit sitten kun luuri kilisee, jos kilisee. Musta se vois olla ihan hyvä ajatus vastata sitten, vaikka helposti pari askelta taakse sitten joutuukin ottamaan. Mutta toisaalta se kasvattaa ja opit ittestäs uusia juttuja, eroamisesta myös. Voisit kokeilla sellaista asiaa sitten jos kilisee, että mietit haluatko just sillä hetkellä vastata, miltä se kilinä tuntuu, miltä tuntuis vastata. Ja voit hyvin jättää sen vastaamisen ja miettiä vaikka yön yli asiaa. On nimittäin itselle tehnyt muutamassakin asiassa todella hyvää olla heti toimimatta tai sanomatta, jättää vaan homma auki ja kaikessa rauhassa kelata mitä todella haluan ja miltä asia nyt tuntuu. Luulisin, että niillä kerroilla on tullu tehtyä paremmin ittensä kannalta. No joo, ei sit soiton tullessa kannata lähtee sille entä-jos-linjalle. Se periaatteessa joko-tai. Eli aika pitkälti oma valinta. Joo, tietty voi houkuttaa jos toinen katuu ja vihjaa jotain mahiksista. Mut sillon voit hyvin sanoa sille et se sanoo suoraan mitä se ajattelee ja tuntee. Ja sit kun sen saat tietää, niin kannattaa ehkä ottaa jonkinlainen aikalisä ja kelata niitä juttuja, omia ajatuksia ja tunteita. Mut toi koko hoito on jos-kun, eli parempi unohtaa nyt.
No en mä tiiä miks just sun pitäis olla se joka sitten joskus edes ystävyysmielessä ottais yhteyttä? Yhtä hyvin neiti voi soittaa sulle ystävänpäivänä ja kysellä kuulumisia. Ja sillon saattaakin tuntua siltä, että ehkä siitä sais ystävän. Meidän syntyneiden ihmisten "pitää" tehdä vain yksi asia, kuolla. Kaikki muu on avointa, valinnan alaista, periaatteessa. No anyway, sitten kun tilanne on rauhoittunut ja sinä olet päässyt tästä yli, tunteet on ok, ehkä jotain uuttakin mielessä, niin olisko se niin paha jos sun exä olis sun kaveri? Eikös se kuitenkin tunne sut melko hyvin? Ja ollut aika kiva aikanaan? Hyvää seuraakin kai? Olennaista on se, onko siinä ystävyydessä sun mielestä järkeä. Jos joku kaveris sanoo että se on dorkaa ja munatonta, niin okei, se on sen ajatus siitä hommasta ja toimii ehkä sillä hyvin. Mut sulla on sun oma kuvios, mikä susta tuntuu hyvältä ja oikealta. Sama pätee siihen ajatukseen myöhemmästä yhteenpaluusta, mitä väliä on jonkun muun ajatuksilla, jos se kuvio muuten tuntuu hyvältä ja siinä on edes hitunen järkeä.
No siis ite olen ystävää exieni kanssa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Musta se on mulle hyvä homma, niitten kanssa on kivaa ja ne tuntee mut hyvin, on hyvä jutustella hankalistakin asioista. Ja nauraa menneille. Jotkut kaverit ovat aikojen kuluessa kyseenalaistaneet valintani näiltä osin, mutta saahan ne niin tehdä, mä teen niinku ite haluan. Enkä ainakaan kadu, vaikka täytyy myöntää että joskus se on ollut raskasta, mutta sekin on oma vika, oon lähtenyt sitä ystävyyttä rakentamaan hiukan liian nopeasti eron jälkeen.
Jep, nyt naamaa tyynyyn, koitahan jaksella! :)
Joo hyviä näkökulmia. Se vaan pitää ottaa nyt etäisyyttä ja ihmetellä sit lisää kun sen aika tulee. Mennä vaan pikkuhiljaa eteenpäin. Tiedä vaikka joku kiva kumppani tossa kesällä vierelle löytyisiki.
Ja kun on saanut tunteet järjestykseen, ni voishan se eksän yhteydenotto ollaki ihan jees :)
Jotenki sitä nyt ajattelee alitajuisesti ettei siitä ikinä olisi mitään tullut, eikä nykyisellä menolla oisikaan, mutta mistäs sitä ikinä tietää miten tilanne on parin vuoden päästä.
Hemmetin hauskaa tämän tapauksen kanssa on ollut ja hänkin aina kertoi, että tein hänet suhteessa tosi onnelliseksi, joten tältä pohjaltahan on ihan hyvä lähteäkin sitä ystävyttä rakentamaan, kunhan tunteet eivät enää ole pelissä :P
Hyvät yöt sinne kans ja nyt unta palloon! :)