Isosisko kiusasi pienenä ja nuoruudessa

Meilläkin on nykyään ihan hyvät välit, mutta silti itselläni on se lapsuus/nuoruus jäänyt kalvaamaan, mutta en tiedä tietääkö hän siitä, että se vaivaa minua niin paljon. Uskon että se jotenkin on vaikuttanut minun sosiaalisuuteen näin aikuisiällä. Meillä ei koskaan ole olleet hirveän avoimet välit. Enkä kehtaisi ottaa puheeksi sitä, miten se vaikutti silloin nuorena oman itsetunnon kehittymiseen. Enkä myöskään vielä osaa olla niin rennosti kuin voisin, en jotenkaan tunne että hän hyväksyisi minut täysin ja pidän itseäni jotenkin huonompana kuin hän. Minäkin viihdyn omissa oloissani, mutta en ole koskaan huomannut itsessäni niin pahoja piirteitä kuin sinulla. En ole avohoidossa tai mitään. Olen kyllä aina kokenut vanhempien hyväksynnän, mutta hekään eivät tiedä kaikkea minun ja siskoni väleistä, koska ne nöyryytykset tapahtuivat aina kun vanhemmat eivät olleet paikalla. Eikä hän kahden keskenkään niin kiusannut. MInäkin olen rauhallinen ja kiltti, hän taas vahva ja johtajaluontoinen. En silti halua lannistua, mutta näin vanhemmiten olen alkanut miettiä, että se varmaan jättää haavat ihmiseen ja nyt jotenkin on alkanut yhdistämään tätä omaa itsetuntoa ja sosiaalisuutta siihen. Että vaikuttaako se todella niin paljon. Mutta uskon että sillä on aika paljon vaikutusta. Varmasti olisi muodostunut parempi itsetunto jos isosisko olisi ollut aina turvana ja puolustamassa, mutta se meni aikalailla päinvastoin. En ole tästä asiasta paljon kellekään puhunut, en tiedä pitäisikö? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, jos sellaisia on. Kiitos Tuuliluko vastauksestasi, hienoa tietää että on muitakin kohtalontovereita. Voimia sinulle.

Lillasys kirjoitti:

Meilläkin on nykyään ihan hyvät välit, mutta silti itselläni on se lapsuus/nuoruus jäänyt kalvaamaan, mutta en tiedä tietääkö hän siitä, että se vaivaa minua niin paljon. Uskon että se jotenkin on vaikuttanut minun sosiaalisuuteen näin aikuisiällä. Meillä ei koskaan ole olleet hirveän avoimet välit. Enkä kehtaisi ottaa puheeksi sitä, miten se vaikutti silloin nuorena oman itsetunnon kehittymiseen. Enkä myöskään vielä osaa olla niin rennosti kuin voisin, en jotenkaan tunne että hän hyväksyisi minut täysin ja pidän itseäni jotenkin huonompana kuin hän. Minäkin viihdyn omissa oloissani, mutta en ole koskaan huomannut itsessäni niin pahoja piirteitä kuin sinulla. En ole avohoidossa tai mitään. Olen kyllä aina kokenut vanhempien hyväksynnän, mutta hekään eivät tiedä kaikkea minun ja siskoni väleistä, koska ne nöyryytykset tapahtuivat aina kun vanhemmat eivät olleet paikalla. Eikä hän kahden keskenkään niin kiusannut. MInäkin olen rauhallinen ja kiltti, hän taas vahva ja johtajaluontoinen. En silti halua lannistua, mutta näin vanhemmiten olen alkanut miettiä, että se varmaan jättää haavat ihmiseen ja nyt jotenkin on alkanut yhdistämään tätä omaa itsetuntoa ja sosiaalisuutta siihen. Että vaikuttaako se todella niin paljon. Mutta uskon että sillä on aika paljon vaikutusta. Varmasti olisi muodostunut parempi itsetunto jos isosisko olisi ollut aina turvana ja puolustamassa, mutta se meni aikalailla päinvastoin. En ole tästä asiasta paljon kellekään puhunut, en tiedä pitäisikö? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, jos sellaisia on. Kiitos Tuuliluko vastauksestasi, hienoa tietää että on muitakin kohtalontovereita. Voimia sinulle.

Lue lisää

Kiitos itsellesi vaan, ilo oli minun puolellani. :) Ja voimia sinne myös! Piristi kovasti mieltä tämä keskustelu, jos tästä jatkoa vielä seuraa niin olen mukana jutustelemassa kokemuksista.

Tuulilukko kirjoitti:

Kiitos itsellesi vaan, ilo oli minun puolellani. :) Ja voimia sinne myös! Piristi kovasti mieltä tämä keskustelu, jos tästä jatkoa vielä seuraa niin olen mukana jutustelemassa kokemuksista.

Lue lisää

Minullakin on samanlaista. Isosiskoni kiusasi minua pienenä henkisesti ja fyysisesti, siitä on jäänyt todella pahat arvet. Nyt kun siskoni on täysi-ikäinen niin enää se kiusaaminen ei ole kuin henkistä, mutta jatkuu. Molemmat isosiskoni ovat omaa luokkaansa, arvostelee ja puhuu pahaa minusta seläntakana, ei minkään näköistä tukea sieltä suunnalta missään asiassa. Yritän vältellä siskojeni näkemistä, koska minulle tulee todella ahdistunut olo, ihan kun en kuuluisi joukkoon. Onneksi pääsen nuorisovastaanotolle purkamaan tätä tuskaa joka vaan jatkuu..