Hei, onko kellään muulla kokemusta siitä, kun on aina tullut isosiskon "perässä", ollaan luonteeltamme ihan erilaisia, itse olen se alistuvampi tyyppi. Miten kiusaaminen on vaikuttanut teihin myöhemmällä ikää? En ole koskaan ottanut asiaa koskaan puheeksi, en ole halunnut syyttää häntä siitä. Hän mollasi mua aina muiden nähden, omien kavereidensa. Tunsin häpeää tosipaljon. Nyt huomaa jotenkin että ehkä se on yksi syy miksi minusta on tullut hiukan sosiaalisesti epävarma ja itseluottamus horjuu. Kunnianhimoa ei juurikaan ole, koska hän on ollut aina mua parempi lähes kaikessa. Kertokaa jos on yhtään samankaltaista kokemuksia.
Isosisko kiusasi pienenä ja nuoruudessa
Lillasys
4
1495
Vastaukset
- Tuulilukko
Yllätyin miten samanlaisia kokemuksia sinulla itselläsikin on ollut isosiskon alistamisesta ja kiusaamisesta. Minuunkin se on jättänyt suuret jäljet, olen henkisestikkin hieman sairas ja epäsosiaalinen (olen myös avohoidossa sen takia ja siksi että minusta löytyy autistisia piirteitä) sen jäljiltä vaikka olenkin todella kiltti ja rauhallinen muiden silmissä. Äitini oli joskus meidän kahden yksinhuoltaja, kävi kolmivuorotyössä. Sisareni sitten otti siitä kaiken irti, alisti, haukkui, nöyryytti muiden edessä sekä tietysti antoi välillä selkäänkin, äitini ei siihen voinut puuttua; joko oli töissä tai sitten niin väsynyt ettei jaksanut ottaa kantaa kahinoihimme. Hän on tullut äitiini siinä että on aika kiivasluontoinen ja vahva luonteeltaan, kun taas itse olen tällainen erityisen huonon itsetunnon omaava nyhverö. Nykyään olemme hyvissä väleissä kun hän on muuttanut omaan kämppään poikakaverinsa kanssa, mutta silti jotenkin pelkään häntä. En kykene hänen seurassaan olemaan rennosti ja hyvä jos saan sanat suustani. Sisarellani on ikää tänä vuonna 22 vuotta ja itselläni 17. Nykyään yritän koota itseäni uudestaan, soitan viulua ja viihdyn omissa oloissani.
- Lillasys
Meilläkin on nykyään ihan hyvät välit, mutta silti itselläni on se lapsuus/nuoruus jäänyt kalvaamaan, mutta en tiedä tietääkö hän siitä, että se vaivaa minua niin paljon. Uskon että se jotenkin on vaikuttanut minun sosiaalisuuteen näin aikuisiällä. Meillä ei koskaan ole olleet hirveän avoimet välit. Enkä kehtaisi ottaa puheeksi sitä, miten se vaikutti silloin nuorena oman itsetunnon kehittymiseen. Enkä myöskään vielä osaa olla niin rennosti kuin voisin, en jotenkaan tunne että hän hyväksyisi minut täysin ja pidän itseäni jotenkin huonompana kuin hän. Minäkin viihdyn omissa oloissani, mutta en ole koskaan huomannut itsessäni niin pahoja piirteitä kuin sinulla. En ole avohoidossa tai mitään. Olen kyllä aina kokenut vanhempien hyväksynnän, mutta hekään eivät tiedä kaikkea minun ja siskoni väleistä, koska ne nöyryytykset tapahtuivat aina kun vanhemmat eivät olleet paikalla. Eikä hän kahden keskenkään niin kiusannut. MInäkin olen rauhallinen ja kiltti, hän taas vahva ja johtajaluontoinen. En silti halua lannistua, mutta näin vanhemmiten olen alkanut miettiä, että se varmaan jättää haavat ihmiseen ja nyt jotenkin on alkanut yhdistämään tätä omaa itsetuntoa ja sosiaalisuutta siihen. Että vaikuttaako se todella niin paljon. Mutta uskon että sillä on aika paljon vaikutusta. Varmasti olisi muodostunut parempi itsetunto jos isosisko olisi ollut aina turvana ja puolustamassa, mutta se meni aikalailla päinvastoin. En ole tästä asiasta paljon kellekään puhunut, en tiedä pitäisikö? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, jos sellaisia on. Kiitos Tuuliluko vastauksestasi, hienoa tietää että on muitakin kohtalontovereita. Voimia sinulle.
- Tuulilukko
Lillasys kirjoitti:
Meilläkin on nykyään ihan hyvät välit, mutta silti itselläni on se lapsuus/nuoruus jäänyt kalvaamaan, mutta en tiedä tietääkö hän siitä, että se vaivaa minua niin paljon. Uskon että se jotenkin on vaikuttanut minun sosiaalisuuteen näin aikuisiällä. Meillä ei koskaan ole olleet hirveän avoimet välit. Enkä kehtaisi ottaa puheeksi sitä, miten se vaikutti silloin nuorena oman itsetunnon kehittymiseen. Enkä myöskään vielä osaa olla niin rennosti kuin voisin, en jotenkaan tunne että hän hyväksyisi minut täysin ja pidän itseäni jotenkin huonompana kuin hän. Minäkin viihdyn omissa oloissani, mutta en ole koskaan huomannut itsessäni niin pahoja piirteitä kuin sinulla. En ole avohoidossa tai mitään. Olen kyllä aina kokenut vanhempien hyväksynnän, mutta hekään eivät tiedä kaikkea minun ja siskoni väleistä, koska ne nöyryytykset tapahtuivat aina kun vanhemmat eivät olleet paikalla. Eikä hän kahden keskenkään niin kiusannut. MInäkin olen rauhallinen ja kiltti, hän taas vahva ja johtajaluontoinen. En silti halua lannistua, mutta näin vanhemmiten olen alkanut miettiä, että se varmaan jättää haavat ihmiseen ja nyt jotenkin on alkanut yhdistämään tätä omaa itsetuntoa ja sosiaalisuutta siihen. Että vaikuttaako se todella niin paljon. Mutta uskon että sillä on aika paljon vaikutusta. Varmasti olisi muodostunut parempi itsetunto jos isosisko olisi ollut aina turvana ja puolustamassa, mutta se meni aikalailla päinvastoin. En ole tästä asiasta paljon kellekään puhunut, en tiedä pitäisikö? Olisi kiva kuulla muidenkin kokemuksia, jos sellaisia on. Kiitos Tuuliluko vastauksestasi, hienoa tietää että on muitakin kohtalontovereita. Voimia sinulle.
Kiitos itsellesi vaan, ilo oli minun puolellani. :) Ja voimia sinne myös! Piristi kovasti mieltä tämä keskustelu, jos tästä jatkoa vielä seuraa niin olen mukana jutustelemassa kokemuksista.
- ggggdfdf
Tuulilukko kirjoitti:
Kiitos itsellesi vaan, ilo oli minun puolellani. :) Ja voimia sinne myös! Piristi kovasti mieltä tämä keskustelu, jos tästä jatkoa vielä seuraa niin olen mukana jutustelemassa kokemuksista.
Minullakin on samanlaista. Isosiskoni kiusasi minua pienenä henkisesti ja fyysisesti, siitä on jäänyt todella pahat arvet. Nyt kun siskoni on täysi-ikäinen niin enää se kiusaaminen ei ole kuin henkistä, mutta jatkuu. Molemmat isosiskoni ovat omaa luokkaansa, arvostelee ja puhuu pahaa minusta seläntakana, ei minkään näköistä tukea sieltä suunnalta missään asiassa. Yritän vältellä siskojeni näkemistä, koska minulle tulee todella ahdistunut olo, ihan kun en kuuluisi joukkoon. Onneksi pääsen nuorisovastaanotolle purkamaan tätä tuskaa joka vaan jatkuu..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävöin sinua kokoyön!
En halua odottaa, että voisin näyttää sinulle kuinka paljon rakastan sinua. Toivon, että uskot, että olen varsin hullun463210Kova karman laki
Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarko5091942Päivieni piristys, missä olet?
Toit iloa ja valoa mun elämään ☀️ Nyt mennyt kohta viikko ettei ole nähty. Kaipaan nähdä sua silti ja pelkään vaikka tei171920Näen jatkuvasti Sompasaunalla alastomia miehiä ja naisia
jotka menevät siihen viereiseen rantaan myös uimaan alasti. Sompasaunat on siis Mustikkamaalla Helsingissä, ja kuljen si811781- 181522
Jos sinä olisit pyrkimässä elämääni takaisin
Arvelisin sen johtuvan siitä, että olisit taas polttanut jonkun sillan takanasi. Ei taida löytyä enää kyliltä naista, jo431418- 271344
Millainen kaivattusi luonne on?
Millaisia luonteenpiirteitä arvostat kaivatussa? Oletteko samanlaisia luonteeltanne?901319Helena ja Mikko Koivun ero jatkuu edelleen ja loppua ei näy.
Voi eikä, miksi menee noin vaikeaksi avioero ja sopua ei tää ex- pari vaan saa.1251208UPM suunnittelee paperintuotannon lopettamista LPR:ssa
Ilta-Sanomissa oli uutinen. Metsäyhtiö UPM suunnittelee paperintuotannon lopettamista Kaukaan-tehtaalla Lappeenrannassa1131168