Mielenkiinnosta kysyn, miten pariskunnat yleensä hoitavat taloutensa, variaatioita on varmaan monia.
Meillä seuraava tilanne: olemme 3-kymppinen avopari, menossa naimisiin kesällä 2011. Ehkä tämä avioliittolupaus ja päätös yhteisestä loppuelämästä on saanut miettimään näitä asioita syvemmin, nimittäin tuloeromme ovat "huimat". Mies tienaa lähes 3 kertaa sen mitä itse, vaikkei omakaan palkkani (mielestäni) ihan surkea ole (2600€/kk emme siis asu pääkaupunkiseudulla). Tähän saakka olemme maksaneet kaiken puoliksi, tasan tarkkaan. Mies ei myöskään käytä minuun rahaa muulla tavoin - hän ei ostele lahjoja, vie syömään tai leffaan tms. eli kaikki huvittelu maksetaan puoliksi, matkat ym. puhumattakaan ruokalaskusta, kaupassa maksamme vuorotellen. Tämä ei ole ollut minulle ongelma, maksan mielelläni oman osuuteni, mutta nyt mietityttää kuitenkin esim. sellainen seikka että jos elämme minun elintasoni mukaan, mihin mies käyttää ylijäävän osan? Olemme seurustelleet 2 vuotta ja avoliittoa on takana vuosi. Tähän asti tällaiset asiat eivät ole olleet ajankohtaisia, mutta nyt tulee väkisinkin mieleen, että MITEN hyvin erituloiset ihmiset hoitavat raha-asiansa? Sehän on selvää että jos kulut menevät puoliksi niin silloin eletään sen huonompituloisen elintason mukaan. En kaipaa mitään nostetta omaan elintasooni, sen takia en asiaa kysy. Mielenkiinnosta vain :)
Meillä seuraava tilanne: olemme 3-kymppinen avopari, menossa naimisiin kesällä 2011. Ehkä tämä avioliittolupaus ja päätös yhteisestä loppuelämästä on saanut miettimään näitä asioita syvemmin, nimittäin tuloeromme ovat "huimat". Mies tienaa lähes 3 kertaa sen mitä itse, vaikkei omakaan palkkani (mielestäni) ihan surkea ole (2600€/kk emme siis asu pääkaupunkiseudulla). Tähän saakka olemme maksaneet kaiken puoliksi, tasan tarkkaan. Mies ei myöskään käytä minuun rahaa muulla tavoin - hän ei ostele lahjoja, vie syömään tai leffaan tms. eli kaikki huvittelu maksetaan puoliksi, matkat ym. puhumattakaan ruokalaskusta, kaupassa maksamme vuorotellen. Tämä ei ole ollut minulle ongelma, maksan mielelläni oman osuuteni, mutta nyt mietityttää kuitenkin esim. sellainen seikka että jos elämme minun elintasoni mukaan, mihin mies käyttää ylijäävän osan? Olemme seurustelleet 2 vuotta ja avoliittoa on takana vuosi. Tähän asti tällaiset asiat eivät ole olleet ajankohtaisia, mutta nyt tulee väkisinkin mieleen, että MITEN hyvin erituloiset ihmiset hoitavat raha-asiansa? Sehän on selvää että jos kulut menevät puoliksi niin silloin eletään sen huonompituloisen elintason mukaan. En kaipaa mitään nostetta omaan elintasooni, sen takia en asiaa kysy. Mielenkiinnosta vain :)
Vastaukset 52
Vanhimmat
Mieleeni tulee tuon kertomasi perusteella, että miehesi taitaa olla pohjimmiltaan melko pihi ja kyllähän hänellä jää sitä omaa rahaa omiin sijoituksiin, säästöön enemmän kun te maksatte orjallisesti kaikki puoliksi ettekä suhteessa tulojen suuruuteen. Miten olette ajatelleet jakaa maksupuolen kun teille mahdollisesti tulee niitä lapsiakin joku päivä? Nimittäin se äitiyspäiväraha, vanhempainraha on useimmilla paljon pienempi kuin palkkatulo. Entäs lasten menot?
Jaatteko te menot suhteessa tulojen määrään? Se kuulostaisi järkevältä. Kyllähän minulle kovin vähän jää mitään pakollisten menojen jälkeen. Joku mainitsi jossain, että mies syökin enemmän joten on vain kohtuullista että mies myös osallistuu suuremmalla prosentilla ruokakuluihin - se on kyllä totta.
Miestäni ei varsinaisesti voi määritellä pihiksi, koska hän kuitenkin auttaa esim. nuorempaa veljeään taloudellisesti (opiskelija) ja myös leskeksi jäänyttä isäänsä tämän menoissa. En usko että saita ihminen suostuisi sellaiseen.
Mielenkiintoinen pointti tuo äitiysloma, tästä emme ole keskustelleet. Silloinhan on sula mahdottomuus puolittaa kuluja - tai sitten saan pukeutua jätesäkkiin ja syömme hernekeittoa joka päivä..
toisinsanoen olet menossa naimisiin täysin vieraan miehen kanssa.
Oikeasti keskustelkaa raha-asiat selviksi ENNEN avioliittolupausta. Mitä tehdään jos tulee lapsia (ensinnäkin se, että haluaako edes toinen lapsia), mitä tehdään jos toinen jää työttömäksi, mitä tehdään jos kummatkin jää työttömäksi, mitä tehdään jos toinen sairastuu jne.
Ja ylipäätänsäkin arvot... mihin toinen haluaa käyttää rahaa. Toisen mielestä on selvää, että säästetään omakotitaloon, mutta toinen saattaa ollakin sitä mieltä, että hän säästää johonkin muuhun.
En sentään ihan vieraan :) Lapsia haluamme molemmat, se on selvä, asia on puhuttu ja siitä puhutaan koko ajan. Se on erittäin ajankohtainen. On myös selvää mihin kumpikin haluaa käyttää rahaa; asumisen mukavuus on tärkeää kummallekin, samoin hyvä ruoka ja ylipäätään elämän pienet nautinnot. Matkustelu on molemmille tärkeää. Selvää on, että vaikeissa elämäntilanteissa toista tuetaan, työttömyyden uhasta olemme keskustelleet. MUTTA kysymyksenasettelu olikin tässä sellainen, että miten muut parit hoitavat raha-asiat. Tietysti näistä täytyy keskustella, teen tässä vähän pohjatutkimusta itseäni varten.
Meilläkin minä,naisena tienaan paljon vähemmän,taitaa olla yleisesti niin..
Kun ostimme ensimmäisen yhteisen asunnon,yhteisellä lainalla,niin mies ite ehdotti tilien yhdistämistä.
Nyt meillä on siis yhteinen tili ja laskut maksetaan sieltä..kyllä meillä avioliitto tarkoitti sitä myös,että yhdessä hoidetaan laskut samalta tililtä..
Ei ollut kummallakaan mitään omaisuuksia,kun yhteen mentiin joten avioliiton aikana tulleet rahat on luonnollisesti yhteisiä,vaikka toinen enempi tienaakin.
Itse olen välillä ollut äitiyslomilla pitempäänkin,ja sekin on sopinut miehelle..
22 vuotta ollaan oltu nyt naimisissa,eikä ole tarvinnut rahasta pahemmin riidellä..välillä on ollut tiukkaa minun työttömyysjaksojen aikana,mutta sitten on vain pihistelty..hyvin on kuitenkin pärjäilty..
Kun olen ollut työttömänä,olen ottanut kontolleni kaikki kotityöt,joten se on sillä "kuittaantunut" se tienaamattomuus..sekin on sopinut miehelle hyvin..kompromissia peliin!
Älä mene naimisiin,ennen kuin olet selvittänyt,mitä se tarkoittaa..meille se tarkoitti yhteispeliä kaikilla tavoilla..lastenhoito on aikanaan kuitenkin rankkaa puuhaa,josta ei rahaa tipu,eikä aina kiitostakaan..
Eikä sitä voi rahalla edes mitata..Kuitenkin se on kultaa kalliimpaa sijoitusta!
elatusvelvollisuus puolisoiden kesken, olisi hyvä jos lukisitte ennen avioitumista avioliittolain.
Avioehtokin olis hyvä tehdä.
Näitä vastauksia kun lukee tulee kyllä hiukan onho olo. Taitaa olla niin että meillä on keskustelun paikka. Olen varmaan sen verran allerginen kaikelle raha-asioihin liittyvään, että minulle on vaikea keskustella asiasta kovin suorasukaisesti. Olen itse köyhistä oloista, yh-äidin lapsi, meillä ei oikein ollut mitään "ylimääräistä" ja piti olla kuin ei mitään kuluttaisikaan. Teini-ikäisenä sen tietysti huomasi miten asiat ovat, kun olisi tarvittu uusia vaatteita ja milloin mitäkin. Ehkä itselläni on vähän vaikea siinäkin mielessä ikään kuin "pyytää toiselta". Tuo että mies ehdottaa tilien yhdistämistä onkin ihan toinen juttu. Mitenhän tästä aiheesta saisi hienotunteisesti hedelmällisen keskustelun aikaan...?
Tuskinpa avioehto on meitä varten - emme omista mitään, asuntokin on vielä hyvän matkaa pankin. Avioehto on kai omaisuuden suojaamiseen, ettei erossa mene toiselle, eikö?
Minulla on huomattavasti pienempi palkkatulo kuin miehelläni ja jaamme menot tulojen mukaan. Eihän siinä ole mitään järkeä yrittää väkisin maksaa kaikkea puoliksi, jos toiselta menee kaikki tulot ja toiselta jää rahaa yllinkylliin säästöön ja omiin juttuihin maksettujen menojen jälkeen.
Meillä tilanne muuttui lisäksi kun jäin äitiyslomalle ja vanhempainrahalle ja tulot pienenivät entisestään. Meillä on nyt kaksi lasta ja kyllä täytyy lisäksi todeta, että menot ovat kasvaneet perheenkasvun myötä esim. ruokamenot, pyykkiä tulee enemmän ja niiden pesusta kuluja kun sähköä, vettä ym. kuluu, kasvavat lapset tarvitsevat vaatteita ja kaikkia vaatteita ja kenkiä ei välttämättä saa tutuilta tai löydä kirppiksiltä, lapset voivat sairastella ja jos tulee käyntejä yksityislääkärillä/lääkemenoja, vakuutusmaksut, auton vaihdoimme isompaan malliin jne. jne. Nyt olen palaamassa takaisin työelämään noin kolmen vuoden tauon jälkeen. Päivähoitomaksut ovat melko isot (perheentulot vaikuttavat maksumäärään)ja meillä menee vähän vajaat 400 euroa kuukaudessa lasten päivähoitoon jatkossa...eli miettikääpä näitäkin asioita kun mietitte yhteisiä raha-asioita ym.
on niinkuin vakuutus, joskus sinä perit vanhempasi ja sinulla voi tulevaisuudessa olla omaa omaisuutta enemmänkin ja mikään ei ole niin varmaa tässä maailmassa,ero voi tulla joko eroamalla tai kuolemalla.
Suosittelen avioehtoa kaikille avioituville.
Ihan totta kyllä, ettei väkipakolla kannata puoliksi maksaa. Tuntuu vaan vaikealta "pyytää" tasotusta tuloeroista johtuen kun on tottunut maksamaan kaikesta itse ja rahan "pyytäminen" tuntuu siinä mielessä hankalalta. Toisaalta loppuelämästä kyse, että pitäisihän sen saada sanottua. Asia vaivaa paljon.
Yhdessä perheessä ei voida elää kahta eri elintasoa....
"Avioehto on kai omaisuuden suojaamiseen, ettei erossa mene toiselle"
Avioehto määrittelee sen, onko puolisoilla avio-oikeus toistensa omaisuuteen eron ja/tai kuoleman sattuessa. Sen voi laatia olemaan voimassa vain toisessa noista tapauksista ja ulottaa joko kaikkeen kummankin omaisuuteen (hankittu/saatu milloin tahansa) tai esim. koskemaan vain ennen avioliittoa ollutta omaisuutta. Avioehdon tarve tai sen tekemättä jättäminen pitäisi jokaisen pariskunnan miettiä mieluusti ennen avioliittoa. Sitä ei pitäisi tehdä siksi, että joku muu niin sanoo, tai jättää tekemättä. Pitäisi siis selvittää itselleen muutama käsite, kuten avio-oikeus, ja pohtia, mitä haluaa tapahtuvaksi, jos liitto päättyy eroon tai kuolemaan.
"asuntokin on vielä hyvän matkaa pankin"
Tuo ei ole merkityksellistä. Asunto on mahdollista tasinkoa laskettaessa sen, jonka nimi on omistuspaperissa. Sen arvosta vähennetään mahdollinen velka (tai laajemmin, kaikesta henkilön varallisuudesta vähennetään hänen velkansa).
Hei!
Meillä mies tienaa 3-4x paremmin kuin nainen!!!!!!!!!!!!!
Olen useammin kuin kerran ollut valmis eroamaan miehestäni, meillä on 4 lasta joista minä olen huolehtinut sen mitä pienestä palkasta olen pystynyt, ja niin sanotusti kokopäiväisesti. Lasten ollessa sairaita äiti on ollut kotona KOSKA äidin päiväpalkka pienempi, ostan lapsille myös ruokaa sekä tarvitsevia vaatteita ym.. sekä luotolla huonekaluja ym.. mitä myös mies tarvitsee ja käyttää, näitä mies ei pidä missään arvossa KOSKA hän maksaa talonlainan sekä muut suuret menet minä tuotan vain tyhjää!!!! Olen myös ehdottanut tuota yhteistä tiliä jonne molempien tilit menisi ja sieltä hoidettaisiin kaikki menot mutta vastaus oli mitä se auttaa koska mieheltä menee sinne suurempi rahamäärä kuin huonommin tienaavalta vaimolta ja näin ollen mies katsoo/tuntee maksavansa kaiken perheessä. En tiedä/ymmärrä tätä tilannetta MIKSI TÄMÄ MIEHENI ON PERHEEN LAITTANUT ITSELLEEN KUN OMA "NAPA" ON KUITENKIN TÄRKEIN!!!! ????????????
Miehesikö yksinään sen perheensä laittoi? Voi juma teitä ämmiä kun suostutte kynnysmatoiks, ja neljä lasta vielä, sitten itketään. Hohhoijaa, tyhmiä ootte kaikki tynni.
En suosittele avioehtoa kaikille avioituville. On tapauksia jossa nainen tekee kotona lähes kaiken työn, mutta mies lepää ansiotyönsä jälkeen. Näissä tapauksissa nainen tienaa yleensä vähemmän. Silloin on parempi että avioeron sattuessa kaikki menee puoliksi ja se yleensä menee jos avioehtoa ei ole. Siinäkin tapauksessa, vaikka mies on laittanut rahaa enemmän perheen asuntoon ja elämiseen avioliiton aikana.
Avioliitto on aina yhteinen yritys, jos mies suurempituloisena hoitaa vain puolet maksuista ja laittaa ne mieluummin vaikka omiin osakkeisiin, se on mielestäni väärin. Hän voi luistaa perheen muista menoista. Eron sattuessa hän voi viedä suurimman osan siitä mitä on avioliitossa ollessaan tienannut jos avioehto niin määrää. Avioehto olisi tehtävä niin että molempien etu otetaan siinä huomioon.
Jos nainen tekee kodin, miehen ja lasten eteen enemmän palkatonta työtä, se myös tulisi huomioida. Jos kaikelle kotityölle lasketaan työn arvo, siitä tulee ajan myötä suuri summa. Eron tullessa kaikki olisi puolitettava, tienaa kumpi tahansa enemmän. On toinen asia jos puolisoilla on jo ennen liittoa omaisuutta ja jos haluaa pitää sen henkilökohtaisena omaisuutenaan, siitä voi tehdä avioehdon.
Samaa mieltä. Minusta iso epäkohta on se, ettei eläkkeen kertymistä voi lukea 50-prosenttisesti puolison hyväksi. Vaimo kotirouvana riskeeraa vanhuutenpäivänsä. Jos satun kuolla kupsahtamaan (niin kuin miehille tuppaa käymään), hän jää tyhjän päälle. Vaimo uhrautuu oikeasti lasten hyväksi eikä (vielä) harmittele ratkaisuaan.
Koska olet köyhempi osapuoli,niin avioehtoa ehdottomasti ei kannata tehdä. Täällä liikkuu kummia ehdotuksia. Erossa saat 50% omaksesi,kun ei ole a-ehtoa:)
Meillä on aina ollut omat rahat ja tilit. Hoidamme kuitenkin talouttamme ja kotiamme yhdessä ja elämme yhteisen tulotasomme mukaisesti. Mies hoitaa asumiseen liittyvät kaikki kustannukset, minä muut. Se, mikä jää ylimääräistä käytetään vapaa-aikaan ja omiin menoihin. Kumpikin ostamme toisillemme kaikkea mukavaa, jos tarve tai halu sellaiseen jommalla kummalla on.
Joskus maksamme huvit sun muut tasan puoleksi mutta muutoin rahat ja talous on yhteistä vaikka omat tilit on. TUloeroa on jonkin verran; mies tienaa n. tonnin enemmän kuin minä. Olemme molemmat kuitenkin keskituloisia. Olisi kamalaa, jos mies alkaisi laskemaan menoja niin, että kaikki olisi fifty-fifty.
Rahasta saa helposti riidan aiheen, olipa sitä paljon tai vähän. Harmi, että jo tässä vaiheessa raha-asiat hiertävät sinua, veikkaan, ettei ainakaan helpommaksi muutu kun menette naimisiin, ellette sitten kumpikin ymmärrä, että yhteiseen pesään sitä rahaa kerätään.
Siis ihmetyttää tämä kamala rahojen erottelu sinulle,minulle..Tuo avioehtokin,jos kummallakaan ei mitään kummenpaa omaisuutta ole,niin miksi pitäs tehdä? Jos joka euro lasketaan noin tarkkaan,niin kannattaako avioliittoon mennä?
Kyllä se liittoon meno on yhteisrintamassa oloa,jolloin kaikki jaetaan..ja toista tuetaan hyvässä ja pahassa..
Jotkut sopivat lapsien tullessa,että jompikumpi(yleensä äiti) jää vuosiksi kotiin lapsia ja kotia hoitamaan..
Miten siinä muka sitten tasa-arvo toteutuisi? Mieshän maksaa siinä tapauksessa laskut kokonaan ja nainen hoitaa koko huushollin ilmaiseksi..
Kannattaa puhua nämä asiat selviksi ennen avioon menoa..meillä ainakin minä maksan 4 hengen ruokalaskun ja jää pienestä tilistäni vähän ylimääräsitä..ja mies maksaa kaiken muun suuresta tilistään lainoja myöten..
Silti kaikki on yhteistä..
Me kun aikoinaan mentiin naimisiin,niin itse ehdotin miehelle yhteisen tilin avausta,että oli helpompaa maksaa laskut päältä pois ja loppuilla sitten suunniteltiin yhteistä..mitä milloinkin!
Pitää vaan silloin tietää,että kumpikin on järkevä rahankäyttäjä ja kaikesta ostamasta pitää sopia!
Kyllä sitä avioliitossa joutuu opetteleen puhuun niin intiimejä juttuja,että tuleva yhteinen talous ja siihen liittyvä rahaliikenne on ihan pikku juttu! Ota puheeksi vaan yhteinen tili,siksi kait ootte menossa avikseen,että haluatte rakastaa toisianne ja jakaa kaiken!
Avioehdosta, jos sen teette, katso tarkasti yksityiskohdat, sila miehesi ehka voi vaatia ettei sinulla ole mitaan osuutta esim. asuntoon tai muuhun hanen hankkimaansa omaisuuteen (hanhan se on joka rahojaan keraa itselleen pankkitilille).
Outo yhdistelma todella, avoliitossa ja yhdessa asutaan ja istutaan laskuri kadessa euroja laskien. Maksatko itse kaikki meikkivoiteet ja sellaiset omasta pussistasi supermarketin kassalla erikseen, vai? Miehesi ei siis muista sinua antamalla yllatyslahjoja, tai matkoja, vaikka hanella siihen on selvasti varaa - hmmmm....
Kylla avoin keskustelu on paikallaan, ja nyt heti. Etsi sopiva hetki, ilmapiiri rauhallinen ja asiallisesti tee kysymyksia, miten tasta eteenpain. Lapset, koulutuksensa, ruokakulut, harrastuksensa, oma elamasi ja menosi, myos miehesi menot, kulut.
Ehka miehesi ei pida sinua luotettavana - anteeksi vain ajatus - kun ei kerran suostu avaamaan yhteista pankkitilia yhteisille kuluillenne. Kysy suoraan, miksei ?
Nyt on todellakin aika puhua myös rahankäytöstä avioliiton aikana..
Meillä seurustellessa mies pihisteli kaikessa..tuli mun vuokrakämppään ja alko elään "siivellä.."
Pesetti pikkuhiljaa pyykkinsä ja söi mun ostamaa ja tekemää ruokaa..
En kehdannut asiasta sanoo,ku oltiin niin alussa..kuskas kylläkin autolla sitten ilmatteeks..
Olin pistämässä sitä jo pihalle,kun aattelin sen olevan niin pihi!
No,kerran sitten palo päreet totaalisesti puolen vuoden loisinnan jälkeen ja sanoin ,etten ala sitä siinä enempää syöttään..! Oli ihan hämmästynyt! Ei ollut kuulemma tullut sillai asiaa ajatelleeksi!
No,sen jälkeen alkoi ostella itekki ruokaa kaappiin ja myöhemmin asunnon oston yhteydessä otettiin yhteinen tili ja siltä maksettiin yhteiset kulut..Myöhemmin mentiin sit naimisiin..
Kyllä sitä kun yhteenmennään,niin se tarkoittaa myös sitä,että yhteisestä kupista syödään..JOS on ennestään omaisuutta,sen voi avioehdolla suojata,mut muuten en tajuu,miksi se pitäs tehdä?
Tulee tuon yhden kirjoittajan kommentti mieleen,et miks mennä ylipäätään naimisiin,jos rahat pitää kuitenkin pitää niin erillään toisistaan? Yhteispeliähän se avis on kuitenkin!
Ja lasten syntyessä se härdelli alkaa ja hankalaa on silloin rahoja oikeudenmukaisesti eri tileiltä jakaa..yhteiseltä tililtä on helpompi yhteiset kulut maksaa..
Puhuppa asiasta..tuntuu teidän nykyisellä tyylillä,että teet vaan itsestäsi halvan kotitalouskoneen ja myöhemmin ilmaisen lapsenpiian,joka pukeutuu tuhkaan ja säkkiin! Voi myös olla,että kun teillä ei vielä ole mitään yhteistä esim.velkaa?,niin raha-asiat ei tunnu miehestäkään yhteiseltä asialta!
On hyvä,että otat näistä asioista selvää ENNEN liittoa! Et ole ahne,vaan kaukaa viisas!
Ja patistappa se ukkos ostaan sulle joskus lahjojaki ! Samperi soikoon!!
Outo juttu, että naisella pitäisi olla joku osuus tai oikeus asuntoon,joka on ollut jo ennen hänen tuloa kuvioihin. Kummallakin on oma omaisuutensa. Ei avioliitto automaattisesti meinaa, että aiemmin olleet kesämökit,vene ja asunto olisi jatkossa jotenkin 50% naisen. Sitä varten tehdään avioehto, että näin ei pääsisi tapahtumaan. Samoin perintö on turvattava ettei se erotilanteessa hyödytä toista puoliskoa. raha ja rakkaus erillään on paras neuvo.
Kerää pesämunaa tililleen ? Sinuna en suostuisi moiseen !
Meilläkin mies tienaa n. 3x sen verran kuin minä. Alkuun laitettiin sentilleen menot tasan, mikä tarkoitti sitä, että miehelle jäi reilusti ylimääräistä rahaa ostella pleikkareita ja vaihtaa autoa, kun taas itselleni ei jäänyt mitään laskujen jälkeen. En voinut ostaa edes vaatteita, siihenkin piti säästää kuukausikaupalla. Lopulta minulta meni kuppi nurin, ei elämä voi olla sitä että käyn 8h/pvä töissä enkä silti pysty ostamaan mitään muuta kuin ruokaa, vakuutukset, ym pakolliset. Nykyään menot jaetaan tulojen mukaan, maksan sen mitä pystyn, kuitenkin niin että rahaa jää muuhunkin kuin laskuihin ja mies maksaa sitten enemmän kun tienaakin enemmän.
Meillä sama tilanne, isot tuloerot. Jos meillä alettaisiin nuppineulan päitä halkomaan niin itselleni ei jäisi rahaa juuri laisinkaan edes harrastuksiin. Puolitus systeemit onnistuu silloin jos kummatkin suunnilleen samantuloisia, muuten pitää suhteuttaa menot tulojen mukaan. Mieheni on isompituloisena aina pitänyt itsestään selvänä että hän maksaa kauppalaskut, ei ole minulta huolinut senttiäkään ja hänellä jää vielä rahaa säästöönkin kalliista harrastuksestaankin huolimatta.
Toivoit omakohtaisia kokemuksia. Meillä on suht samat tulot, joten kaikki tulee ikäänkuin laitettua puoliksi. Harrastuksiinkin menee suurin piirtein sama määrä ja osa harrastuksista on yhteisiä. Silloin kun minulla on ollut suuremmat tulot, olen osallistunut yhteisiin menoihin suuremmalla osuudella ja tiedän, että jos puoliso ansaitsisi enemmän, kaikki menisi edelleen yhteiseen pottiin. Olemme mukana yhteisissä menoissa kokonaisvaltaisesti :)
> Olen itse köyhistä oloista, yh-äidin lapsi, meillä ei oikein ollut mitään "ylimääräistä" ja piti olla kuin ei mitään kuluttaisikaan.
> Tuntuu vaan vaikealta "pyytää" tasotusta tuloeroista johtuen kun on tottunut maksamaan kaikesta itse ja rahan "pyytäminen" tuntuu siinä mielessä hankalalta.
Lähtötilanteesi on se, että teillä on kotona opetettu tulemaan omillaan toimeen. Ja hyvin pärjäätkin :))
Sinusta poiketen moni nainen etsii rikasta miestä, joka maksaisi naisen jokaisen menon.
Siinä suhteessa sinä olet lottovoitto miehellesi, et ole etsinyt itsellesi elättäjää. Tarkoitusperäsi ovat olleet hyvät ja puhtaat :)
Sinun tulee kuitenkin tiedostaa se, että miehellä on suuremmat tulot ja hän haluaa tulojensa tasoista elintasoa. Hänellä on siihen oikeus. Ei kuitenkaan ole reilua, että mies vaatii sinua maksamaan puolet siitä elintasosta, mihin hänellä on varaa, mutta sinulle ei.
Sinä voisit vaatia tulotasosi mukaista elintasoa, mutta suostuisiko miehesi siihen ?
Valitettavasti sinun on keskusteltava asioista ja oltava niin itsekäs, että et jää alakynteen.
On surullisia tapauksia, kun kaikki on maksettu puoliksi, naisen viimeiset rahat menneet lasten ruokaan ja eron tullessa miehellä on valtavat säästöt "revittynä naisen selkänahasta". Nainen jää aika tyhjän päälle.
Voisitte aloittaa perustamalla yhteisen tilin. TADAA :)
Tällöin voisi syntyä hyvä keskustelu siitä, että paljonko kumpikin laittaa yhteiselämään rahaa.
On hyvä ottaa puheeksi ne hetket kun jäät lasten kanssa kotiin (silloin lain mukaan miehen tulee elättää vaimonsa ja oikeasti kaikki tulot kuuluisi koko perheelle)
Mutta alustavasti voisitte sopia yhteisestä käyttötilistä. Mitä siitä maksatte: vuokra, ruoka, sähköt, matkat!
Tässä kohtaa suosittelen, että rahat tilille laitetaan tulojen mukaan. Arvioitte yläkanttiin, mitä kulutatte ja sen mukaan maksut. Sitten voisi molemmille jäädä vielä käyttöön oma tili, miltä maksetaan omia menoja ja miehesikin voi avustaa sukulaisiaan.
Jotenkin pitää sopia, että onko meikkisi perheen yhteisiä menoja, e-pillerit, partavaahdot, vaatteet, jne. Mitkä kuuluu perheen menoiksi, mitkä ovat omia menoja?
Haluaako miehesi, että kuljet meikittä, vai onko se perheen yhteinen meno, entä shampoot, jne.?
Entä harrastukset?
Vaikeaahan se tulee olemaan, jos pitää yksityiskohtaisesti miettiä :)
Kun raha-asioista on kerran sovittu pitkällä aikavälillä, elämänne tulee helpottumaan. Sinun elämäsi ja rahasta stressaaminen :)
Voitte sopia, että keskustelette tilanteesta puolen vuoden välein ja katsotte, onko sopimanne systeemi toimiva.
Kun menette naimisiin, on periaate, että teidän molempien tulot on perheen yhteisiä tuloja. Sillä on merkitystä varsinkin silloin kun tulee lapsia. Ei ole reilua, että miehen suuri palkka nostaa tarhamaksuja ja sinä joutuisit maksamaan niistäkin puolet, omista paljon pienemmistä tuloistasi.
Yh:n lapset ovat usein kasvatettu tasa-arvoisiksi ja todella huolehtimaan omista menoistaan. He tietävät rahan arvon, jos on ollut tiukkaan. On kuitenkin ollut huoltajallekin kunnia-asia, että omillaan on pärjätty.
Nyt kuitenkin sinun tilanteesi on vähän erilainen ja perheenne talous pitäisi miettiä eri näkökulmasta. Et silti olisi itsekäs :)
Tsemppiä !
vaihtoehto 1 jaatte kaiken ja elätte yhteisten tulojenne muodostamaa elintasoa, jota lasten syntymä kuitenkin laskee, vaikka miehesi tulot kyllä varmasti silti riittävät mukavaa elämiseen.
vaihtoehto 2 maksat pidemmän päälle kaikki omat ja lastesi menot, mies kun tykkää, että olet heidät yksin halunnut ja mies elää oman elintasonsa mukaan mukavasti..
Mieti kummin haluat ja jos haluatte vielä avioliitonkin jälkeen pitää omat tilit niin vaadi ehdottomasti yhteinen menotili, josta maksetaan laskut, ruuat ja lasten yms pakolliset menot. Tilille kumpikin laittaa vähintään tulojen suhteessa eli mies kolme kertaa sen mitä sinä, jotta sinulle jää jotain.
Muistat kyllä tämän viestin sitten joskus jos valitset vaihtoehdon 1.. se johtaa eroon ennemmin tai myöhemmin kun muitakin asioita kasaantuu.. ja edelleen elätät lapsesi.. kokeiltu on
Minulla on kokemusta kolmesta eri suhteesta, 1.avioliitto, asuminen poikaystävän kanssa sekä 2.avioliitto.
Ensimmäisessä avioliitossa olin itse vasta opiskelija ja mieheni oli hyväpalkkainen. Meillä oli silloin vain yksi pankkitili, minulla oli sille tilille pankkikortti ja luottokortti. Olen kylläkin säästäväinen luonne, eli en tuhlaillut sieltä yhteiseltä tililtä mitään isoja summia.
Välillä asuin pari vuotta poikaystävän kanssa, silloin maksettiin kaikki tasan. Talouskassaan laitettiin säännöllisesti kumpikin viiskymppinen ja siitä maksettiin ruokaostokset, bensat jne. Mutta meillä olikin silloin täsmälleen sama palkka, joten koko raha-asiassa ei ollut mitään sen kummepaa keskusteltavaa.
Tässä avioliiitossa minä maksan meillä ihan kaiken. Mieheltä meni työpaikka, hän vaihtaa alaa ja palasi siten koulunpenkille. Meillä on tarkkaan laadittu budjetti, mistä molemmat saavat 300e käyttörahaa kuussa, sen saa joko tuhlata tai säästää. Olen tarkka siitä, etten käytä itse enempää, kuin mitä miehelläni on käytettävissä, minusta näin on reilua eikä aiheuta katkeruutta. Jos jotakin jää säästöön, niin se käytetään myös yhteiseen tarpeeseen. Viimeksi ostimme säästöillä uuden nahkasohvan. Meillä ei ole toistaiseksi yhteistä tiliä, mutta se olisi tietenkin kätevin vaihtoehto.
Eli nyt jo toisen kerran aviossa ollessani, olen edelleen sillä kannalla, että avioparin rahat ovat yhteisiä, olivat ne sitten minun tai mieheni.
Ensiksi varoitus, älä mene naimisiin tai ETENKÄÄN hanki lapsia, ENNEN kuin olette saaneet nuo raha-asiat selviettyä!!
Meillä mies "tienaa" myös n.3 kertaa itseni verran, mutta meidän yhteenlasketut tulomme ovat n.1000e vähemmän kuin mitä yksin sinä tienaat. :) Sinänsä minusta on hassua että teillä on rahaongelmia, mutta eihän se epäreiluus tulojen määrää katso.
Meillä on asenne, että raha on vain rahaa, eikä se ole riitelyn arvoinen asia. :) Tulot ovat yhteiset, mutta niin menotkin. Meillä ei eritellä sinun ja minun menoja, lasketa kuka käyttää shampoota enemmän ja kuka tarvitsee ruokaa vähemmän. Yhteensä meillä on 3 tiliä, kummallakin omat, mutta joista maksetaan laskuja ristiin rastiin ja yksi yhteinen tili, jolta ostetaan ruoat (koska saadaan maksutapaetua ;)). Mutta jos pitäisi suunnilleen jakaa menot, kuka maksaa mitäkin, niin karkeasti sanoisin että minä ostan ruoat ja mies maksaa muut (laskut ja vuokran). Tietenkään se ei mene ihan näin, koska ostaa mies ruokaakin ja minä maksan laskuja.
En minäkään kovin usein mitään lahjoja saa, mutta suunnileen kerran kuussa mies vie minut elokuviin ja syömään ulos :) Matkustelunkin mies maksaa pääosin, minä osallistun sen verran kun pystyn. Hassua eritellä näitä näin, koska oikeasti ulkonasyönnit, elokuvat ja matkat menevät yhteisestä kassasta. Mutta pääasia on että minä osallistun omien tulojeni verran, en läheskään yhtä paljon kuin mies. Meillä tämä käytäntö on ollut voimassa heti kun muutimme yhteen opiskeluaikana 5,5vuotta sitten. Kesällä menemme naimisiin ja häät maksetaan samalla tyylillä. :)
Yksi tuttavapari on varoittava esimerkki sinulle. He oikeasti jakavat kaiken. Ruokalaskut eurolleen, jos ostavat karkkipussin, jakavat sen tasan ja jos toinen syö omansa, toinen ei anna omistaan. o.O Vähempituloinen joutuu lainaamaan rahaa suurempituloiselta perusmenoihin (ruokaan ja lääkkeisiin!), koska hänellä ei ole varaa maksaa kaikkea tasan. He pitävät velkakirjaa siitä kuka on lainannut kuinka paljon. Onneksi heillä ei ole vielä ainakaan lapsia.
Toisella tuntemallani raha-asioista riitelevällä parilla on lapsia. Nainen on pienempituloinen ja maksaa puolet kaikesta. Todella ihnottavaa on, ettei mies välitä vaimostaan ja lapsistaan sen vertaa että suostuisi maksamaan suuremman osan. Jos vaimon varat eivät riitä uusien vaatteiden tai muun ostoon, hän joutuu olla ilman. Isä myös ostelee itselleen elektroniikkaa ja muita vempaimia ja lapset joutuvat sopeutumaan äidin mukaiseen tulotasoon. Koska lapset ovat yhteisiä, heidänkin kulut maksetaan puoliksi. Tuota on todella inhottavaa katsoa vierestä, mutta eipä tuohon ulkopuolisena auta puuttuakaan.
Jos mies ei ole pihi, niin oletko huomioinut että hän kuluttaa rahaa perheenjäseniinsä? En oikein usko, että hän pitää sinua, ainakaan vielä, perheenään. Minusta sinun kannattaisi nyt oikeasti nostaa kissa pöydälle ja keskustella asia läpi. Toisaalta, voihan olla ettei mitään ongelmaa oikeasti olekaan. Jos miehesi vaan ei ole tajunnut, että hän voisi osallistua enemmän, koska sinäkin tienaat "tarpeeksi" ettekä kumpikaaan näe nälkää. Mutta kuitenkin tuo kyseinen ongelma on tuhonnut monta parisuhdetta joten se kannattaa selvittää.
että koska olet köyhistä oloista lähtöisin..(olen itsekkin yksinhuoltaja..)..niin jospa miehesi on saanut sinusta kuvan "kyllä minä pärjään..!!"Itse kun seurustelen jonkun kanssa,olen sellainen,että haluan aina maksaa oman osuuteni kaikesta ja kumppaneilleni on varmaan jäänyt kuva,etten halua heidän rahojaan..enkä haluakkaan!
Mutta jos yksiin jonkun kanssa vielä uskaltaudun ihan asumaan asti,niin kyllä silloin aion puhua heti alussa raha-asiat selviksi! Rahani riittävät minun ja lapsen elatukseen,mutta ylimääräistä suuta en aio ruveta yhtään enempi ruokkimaan..Jos mies sattuu olemaan varakkaampi,maksaa sitten enempi laskuistakin! Lapseni elatukseen ei luonnollisesti tarvitse osallistua eurollakaan,mutta muihin asioihin kyllä!
Joten jos sinustakin on saanut kuvan,että haluat itse maksaa aina osuutesi..Sen kuvan voi antaa,vaikka et itse sitä tiedostakkaan..lapsuudesta jäänyt malli:"ja mehän pärjätään!" Ihan hyvä malli ollutkin! Mutta nyt naimisiin mennessä asiat muuttuu..ei tarvitse enää yksin pärjätä,kun olet ottamassa kumppanin elämääsi virallisesti..on tukena sulla myötä-ja vastamäessä..
Puhu reilusti miehellesi asiasta..aloita vaikkapa":oon tässä miettiny sitä avikseen menoa,että mites sitten ne raha-asiat..hommataanko yhteinen tili kun kerran yhteinen elämäkin alkaa..lapsineen päivineen.."
Tsemppiä sulle! Hyvä kun mietit asioita edeltäkäsin! Niin kaikkien pitäisi! Ei tuu sit ylläreitä!
taidan olla sen verran vanha, että ei kai pitäisi, mutta heitänpä silti tähän jotain.
Minulle, olen siis mies ja reippaasti paremmin tienaava osapuoli, on itsestään selvää, ettei ole olemassa sinun ja minun rahoja. Molemmat tekevät huushollin eteen sen rahan, minkä irti saavat ja molempien työpanos on samanlainen; aamulla lähdetään töihin ja illalla tullaan kotiin. Se on aivan sama, onko toinen toimitusjohtaja ja toinen siivooja, kumpikin on päivän työn tehnyt.
Kotona, vaikka kuinka puhutaan töitten jakamisesta, on kuitenkin käytännön tosiasia, että naisen osaksi, varsinkin, jos on lapsia, tulee suurempi taakka. No mies sitten tekee vaikka ne tekniset hommat ja lumityöt ja mitä niitä "miesten hommia" onkin, mutta minä en ainakaan käsitä sitä, että liitossa lasketaan, kuinka paljon rahaa kumpikin tuo tai kuinka paljon töitä kumpikin tekee.
Avioliitto, samoin kuin avoliitto, on sitä, että kaksi ihmistä alkaa tallustelemaan yhteistä taivalta toisiansa tukien, ei sitä, että kaksi ihmistä tuo erillistaloutensa saman katon alle.
Mutta koska hyvin ilmeisesti olen ajastani jäljessä, voivat nämä periaatteet olla jo antiikkia.
Käytäntö meillä on, että vaimo hoitaa laskut, hänellä on käyttöoikeus minun tiliini. Minulla ei ole hänen tiliinsä, miksi olisi, koska omalla tililläni on enemmän rahaa kuin hänen. Kun kuljemme jossain, minä maksan suurin piirtein kaiken, ei siitä ole koskaan neuvoteltu, näin vain on. Kaupassa vaimoni yleensä maksaa, minä olen vain muulina.
Koskaan ei ole ollut keskinäisiä ongelmia rahasta, ei edes silloin, kun rahaa oli todella vähän.
Kyse ei ole siitä, että toinen eläisi toisen siivellä. Jos joku niin ajattelee, on hänen varmaan hommattava itselleen puoliso, jolla on samat tulot, ettei tarvitse sitä miettiä.
>Avioliitto, samoin kuin avoliitto, on sitä, että kaksi ihmistä alkaa tallustelemaan yhteistä taivalta toisiansa tukien, ei sitä, että kaksi ihmistä tuo erillistaloutensa saman katon alle.
Kuulostaa oikealta. Näinhän sen pitäisi mennä, ei minusta tuossa ole mitään vanhanaikaista. Toivon että saamme mieheni kanssa keskusteltua asian ja lopputulema on jotakuinkin tällainen.
Teksteissä on ajatusta, monissa hyviä pointteja. On tässä pohdittavaa... meille molemmille. Kiitos tosi paljon kaikille jotka käyttivät aikaa kertoakseen minulle tarinansa tai mielipiteensä.
Meillä ei kovin suurta eroa, mutta mies tienaa kuitenkin enemmän. Olemme aina pistäneet joka tilistä rahaa yhteiselle tilille niin, että molemmille jää "omaa" rahaa saman verran. Sen saa käyttää kuinka lystää, vaatteisiin, meikkeihin, harrastuksiin yms. Joustetaan kyllä, jos toisella jokin isompi, tarpeellinen osto, se otetaan yhteiseltä tililtä.
Meillä ei ole ollut työttömyyttä, mutta kaksi äitiyslomaa, eikä siitä minua taloudellisesti "rangaistu".
Hyvin on toiminut 25 vuotta.
Ettehän te parisuhteessa/avoliitossa ole eläneet! Olette eläneet pelkästään kämppäkavereina, vain sillä erotuksella, että teillä on intiimisuhde.
Kämppäkaverit eivät liiemmin ostele lahjoja ja elävät omilla rahoillaan melko tarkasti. Kaverisi ei ole sisäistänyt olevansa lähisuhteessa kanssasi, koskapa avustaa taloudellisesti sukulaisiaan. Sinä vain asut hänen kanssaan, niin kuin nyt opiskelijakaveri asuisi soluasunnossa.
Avioliitto muuttaa asian lain silmissä jo perimisen ja lainojen kannalta ellei eri sopimuksia ole kirjattu ylös todistajien allekirjoittamana.
Tämä mukaan siis yleensä eletään.
Avioparit elävät siis samaa elintasoa. Olette mies ja vaimo siis perhe, siis sama talous. Huomaatko sanan t a l o u s.
Avioliitossa liitytään yhteen muutenkin kuin yhdynnän kautta. Se on enemmän kuin maksullisten intiimipalvelujen ostaminen, jossa kummallakin kuitenkin on oma talouden -ja kirjanpitonsa. Avioliitto on henkinen, taloudellinen ja fyysinen liitto. Jos joku näistä ontuu, niin avioliitto ontuu.
Mitäkö haluan sanoa? Avioliitossa on kaikki yhteistä. Rahat ja lapset, talot ja tavarat ellei toisin mainita. Ja jos mainitaan, niihin erotuksiin on pätevä syy. Muu syy kuin puolisoiden sama palkka.
Harva aviopari saa samansuuruista palkkaa. Olisi veikeä sattuma, ja pitäisi työskennellä samassa ammatissa saman työnantajan palkkalistoilla yhtäläisellä ammattitaidolla ja työvuosilla.
Joten se siitä.
Mietityttää vain, miten se teillä on näin tarkaksi mennyt. Onko mies elekielellä jotenkin ilmaissut haluavansa pitää "omat" rahansa? Vai oletko sinä niin arka, että pelkäät olla ikäänkuin toisen kukkarolla?
Nyt vain kisu pöydälle ja pohtimaan miehen kanssa tulevat taloudelliset käytännöt. Ja kyllä minusta oudolta tuntuu, jos ei aviomies ostaisi lahjoja ilahduttaakseen puolisoaan!
Kannattaa puhua nuo raha-asiat ehdottomasti kuntoon ennen avioliittoa. Itse olen 2. kertaa naimisissa ja meillä on omat tulot ja tilit, mutta kulut jaetaan suhteessa tuloihin (niin oli 1. liitossakin), sillä nykyinen mieheni tienaa ainakin tuplasti sen mitä minä. Minulla on 2 lasta ensimmäisestä avioliitostani. Toki olen itse laskenut tuloihini mukaan elatusmaksut ja lapsilisät, joten mieheni ei "elätä" lapsiani. Lasten vaatteet ym. hoidan myös saamistani lapsilisistä.
Se mitä yhteisten laskujen ja lainojen jälkeen jää, niin kumpikin tekee kuin parhaaksi näkee. Koska minun tuloni ovat pienet ja ihan perusasiat vievät niistä ison osan, kustantaa mieheni meille välistä lomamatkan tms., koska muuten emme tekisi mitään "luksusta" ikinä. Minusta reilua niin : ).
Nyt kun meille on tulossa yhteinen lapsi, niin olemme sopineet, että mieheni sitten hoitaa hänen vaatteidensa ym. hankkimisen, koska minulla on jo 2 kustannettavaa. Äitiyslomalla ja hoitovapaalla tulot kuitenkin tippuvat huomattavasti. Yhdessä kuitenkin pärjäämme.
Raha-asiat eivät selkiä kuin puhumalla, joten ota asia rohkeasti puheeksi. Varsinkin jos lapsia olette hankkimassa, niin asiat hyvä olla sovittuina. Sillä perheeseen menee todella paljon rahaa ja naisen tulot tippuvat kotiäitiyden myötä. Harvoin ne isit suostuvat kotiin jäämään, jotta äiti menisi tienaamaan.
Eipä meillä ole ollut mieheni kanssa mitään erikseen sovittua laskujen jakoa.
Mies on alusta asti maksanut kaikki laskut (niin lehdet kuin vakuutuksetkin) ja minä olen ostanut jääkaappiin ruokaa. Molemmat ovat ostaneet omat vaatteet ja minä olen myöhemmin maksanut myös suurimman osan lastenvaatteista. Ihan hyvin on rahat riittänyt molemmilla, eikä rahasta ole koskaan tarvinnut tapella. Mies on maksanut lomamatkat ja lahjoiksi olen saanut usein lahjakortteja joilla olen sitten jotain hienompaa itselleni ostanut.
Jos olemme olleet kaupungilla liikenteessä koko perheellä ja käyneet siinä vaikka syömässä ja lapselle jotain vaatettakin ostamassa, niin on ollut itsestään selvää ettei minun ole tarvinnut käsilaukkuani avata, mies on maksanut kaiken.
Jos sitä tässä alkaisi joka pennin tarkalleen laskemaan ja jakamaan, niin ei miellä olisi mitenkään mahdollista jatkaa nykyisellä elintasolla, sillä itse olen ollut useasti työttömänä ja lapsiakin olen hoitanut melko pitkään kotosalla, kun taas mies on ollut koko ajan työsuhteessa.
En koe että olisin ollut mikään kotiorjatar, vaikka koko perheen pyykit olenkin pessyt ja kodin siivonnut. Kyllä mies on autellut aina kun olen sitä pyytänyt, ja usein sitä tulee viikonloppuisin yhdessä vähän siivoiltuakin.
Myönnän,että vähän oudoksun tuommoista ehdotonta menojen jakamista,vaikka tulot on erilaiset.Minulla on takana yksi pitkä avoliitto,jonka aikana löimme samaan läjään niin tulot,kuin menotkin.Jos jotain jäi,niin sovimme yhdessä mitä rahalla tekisimme.Tulomme oli silloin hyvin tasavertaiset.
Nyt elän avioliitossa,meillä on kaksi yhteistä lasta ja miehelläni kaksi edellisestä liitosta.Yhteen muuttaessa miehelläni oli ehkä aavistuksen parempi tulotaso,mutta ruokkojen jälkeen hänelle jäi vähemmän kuin palkkani.Minulla oli säästöjä,jotka käytin osittain yhteisiin hankintoihin ja osittain mieheni lasten menoihin (matkoihin,harrastuksiin jne).Meille syntyi kaksi yhteistä lasta ja jäin kotiin,tuloni romahtivat.Menetin lisäksi työpaikkani hoitovapaan aikana.Mieheni vaihtoi parempipalkkaiseen työhön (lähti ts ulkomaille) jotta pärjäisimme taloudellisesti.Minulla ei ole juurikaan tuloja,sillä olen nyttemmin aloitteleva yrittäjä.Mieheni kustantaa tällä hetkellä aivan kaiken.Raha ei ole ollut meillä riidan aihe,sillä tällä hetkellä "köyhänä" en ilkeä oikeasti tuhlata yhtään pakollisia menoja enempää.Jos jäisin kotiin ns kotirouvaksi ja elätiksi,niin tilanne olisi ehkä toinen.Teen kuitenkin ankarasti töitä,jotta saisin pienyritykseni jaloilleen.Jos pieneksi kutistuneet säästöni hupenevat siihen,niin näin olkoon.Mieheni ei pidä mitenkään omituisena tilannettamme.On päivänselvää,että jomman kumman vanhemmista on huolehdittava lapsista ja toisen yhteisestä elannosta.Yhtälailla olemme uhrautuneet;mies lähtenyt ulkomaille töihin ja on perheestä erossa erittäin paljon.Minun uhraukseni on olla sekä isä,että äiti lapsille,talkkari ja kodinhoitaja.Kummallakin siis velvollisuutensa,eikä niitä voi keskenään verrata.Toinen mahdollistaa toisen.Eli meillä kaikki on ollut alusta asti yhteistä,toistemme säästöistä tai veloista alkaen.
Toivottavasti aloittaja saa puhuttua asiat tulevan puolison kanssa :-).Siinä vaiheessa kun syntyy lapsia,niin ei todellakaan voi olettaa että äitinä edelleen kustantaisit kaiken puoliksi,vaikka ei olisi edes tuloja!
Olen (avio)mies ja mielestäni on aivan selvää, että avioliitossa on yhteistalous. Näin on asia lainkin mukaan. Lakitekstissäkin sanotaan, että kumpikin puoliso osallistuu perheen elättämiseen kykynsä mukaan. On täysin naurettavaa, että avioliitossa olisi eri perheenjäsenillä eri elintaso. Rahat ovat periaatteessa yhteiset, vaikka niitä pidettäisiinkin eri tileillä. Esimerkiksi minä ansaitsen nettona noin kaksinkertaisesti vaimooni verrattuna. Näin ollen minä osallistunkin perheemme menoihin kaksinkertaisella panoksella vaimooni verrattuna. Vaimoni ostaa ja maksaa päivittäistarvikkeet ja lasten vaatteet ja minä maksan kaiken muun. Minulla on kaksi luottotiliä, joista toiseen vaimollani on rinnakkaiskortti. Pientä riitaa on ollut toisinaan erilaisista ostoksista ja niihin käytetystä rahasta mutta perusperiaatteet ovat olleet täysin selviä kummallekin aina.
Maksujen jyvitys tulojen mukaan? Tai jakaminen kustannuslajeittain?
Miksi yhteisessä taloudessa? Jakautuvatkohan kustannusrasitteet oikeudenmukaisesti?
Meidän tulomme ovat aina jakautuneet hyvin epätasaisesti mutta kummallakaan ei ole ollut "omaa" tiliä vaan sille yhdelle yhteiselle on ollut ja on käyttöoikeus rva TAI hra. Siis ei JA vaan TAI.
Käytännössä valtaosa menoista kulkee luottokortin rinnakkaiskappaleiden maksuaikaominaoisuuden kautta suoraveloituksena yhteiseltä tililtämme.
Koskaan, vajaan puolen vuosisadan aikana, ei ole ollut vähäisintäkään riitaa rahasta. Ei silloinkaan kun se oli riivatun vähissä.
Minun on mahdotonta ajatella elämää jossa yhden talouden, edes henkilökotaisia kuluja, ryhdyttäisi jakamaan!
Olen 47 aviomies ja naimisissa on oltu yli parikymmentä vuotta, pari jo aikuista lasta.
Meillä on niin että kaikki on yhteistä niin velat kuin tulotkin.
Yrittäjänä tuloni heittelevät vuosien ja vuodenaikojen mukaan aika rajustikkin.
Minä maksan kaikki laskut siltä tililtä missä rahaa on. kaikki omaisuus on yhdessä hankittua ja välillä tienaa kukin enemmän tai vähemmän. keskenäinen testamentti on tehtynä ja olemme kohtuullisesti tienaava pariskunta.
Jos ero tulee niin kaikki menee tasan puoliksi, ymmärrän että jos toisella on ennen avioliittoa hankittua omaisuutta ja perintö mahdollisuutta niin ne jätetään yhteisen avioliiton ulkopuolelle. Samoin jos on muita kuin yhteisiä lapsia niin silloin pitää laittaa perintöasiat oikealle tolalle.
Jos on vain yhteisiä lapsia niin sitten kaikki muukin on yhteistä ja kaikilla sama elintaso. Kyllä pitäisin itsekkäänä jos paremmin tienaava katsoisi vierestä kun oma rakas joutuisi penniä venyttämään.
Minusta tuntuu ihan oikeallisesti siltä, että "minä maksan kaiken" vaikken siitä isoa numeroa teekkään.
Asumisen kulut eli ahtaan 180m2 kattohuoneistomme vastikkeet, korjausvastikkeet, sähkön, veden, netin... ja sitten reilun 1000e / kk ruokakauppaan neljän hengen perheen syömisestä. Kevyest reiluti puolet lasten vaatteista ja muusta hömpästä... pääosin myös molempien autojen tankkaamiset huollot. Lapsilisät menee vaimon tilille, vaikka mitä nyt yksi 2500e vuodessa mitään meinaa.... öh??
Vaimo maksaa... eh, aika pitkälti hänen rahat menee omien harrastusten ohella hänen oman, minulta salaa lähtöään varten hankkimansa asuntonsa maksamiseen ja niin edespäin.
Tasan ei käy onnet eikä lahjat.
Vai niinkö vaimosi sinut palkitsi? Hyi!
Me maksoimme aikoinaan kaikki meno suurin piirtein puoliksi, koska mieheni tienasi vain jonkin verran minua enemmän.
Vuodet kuluivat ja miehen palkkataso nousi roimasti alun palkasta ja samoihin aikoihin minä itse sairastuin niin, että meni työkyky.
Tällä hetkellä saan eläkettä n.1200euroa käteen ja mieheni saa noin 4000 euroa.
Mieheni maksaa oikeastaan kaiken, tosin ostelen minäkin ruokaa välillä ja vaatetta miehellenikin.
Olen tuntenut huonoa omatuntoa tästä, mutta mieheni on sanonut, että kaikki raha mikä taloon tulee, on yhteistä ja piste.
No, mikäs siinä. Hyvähän se on, että mies haluaa huolehtia minusta, vaikka osarampa olenkin. Olen onnekseni kuitenkin sellaisessa kunnossa, että pystyn tekemään kotitöitä, joten oma panokseni näkyy sitten täällä kotona ja mieheni saa hyvää ruokaa joka ikinen päivä :)
Kyllä tämä toki luonnolle ottaa elää toisen siivellä, mutta aina ei voi valita mitä sitä elämässä sattuu. Täytyy olla tyytyväinen, että olen saanut hyvän miehen.
Olen onnellinen koska vaimoni ansaitsee enemmän kuin syö.
945,15€/kk kattaa hänen kotona valmistetun ruokansa kustannukset ja rahaa jää vielä Me Naiset lehden vuositilaukseenkin.
Vaimoni ei ole koskaan vaatinut "omaa rahaa" vaan hänelle on riittänyt täydellinen käyttöoikeus yhteiseen ja ainoaan tiliimme sekä 5000€ luottokortti.
Kun naisihminen on lapsuutensa kasvanut köyhyydessä ja kurjuudessa niin ei se osaa paljoa vaatikaan.
No minä maksan melkolailla kaiken siksi, että vaimolla ei koskaan ole ollut varsinaista kunnon työpaikkaa. Nyt on kolmas tutkinto menossa, josko tämä olisi sellainen jolta löytyisi ihan oikeasti jo töitäkin.
Meillä maksetaan kaikki puoliksi, vaikka miehen tulot on viisinkertaiset omiini verrattuna. Omat tuloni romahti lapsen sairauden myötä. Teen töitä 30h/vko.
Mies sijoittaa, ostelee mitä sattuu, matkustelee, ja käyttää rahojaan mihin haluaa. Kieltämättä välillä ottaa "päähän", kun joudun tekemään kaikki kotityöt. Miehen mielestä minulla on lyhyet työpäivät, joten kotitöihin hän ei osallistu. Kuitenkaan en korvausta saa hänen vaatehuollosta, ruoan valmistamisesta ja raaka-aineiden hankinnasta.
Keskustele ihmeessä asia selväksi, ennen avioon menoa. Äitiys-, ja vanhempianlomilla tulot putoaa, ja miten silloin jos lapsi sairastuu? Samoin päivähoitomaksut määräytyvät perheen tulojen mukaan jne..
Molemmat maksamme yhteiselle tilille 30% nettotuloista kuukaudessa. Siitä sitten maksetaan juoksevat menot. Jos jotain ylimääristä jää, se jää tilille varaksi esim korjauksia, uuien laitteiden (esim pesukoneen mennessä rikki) hankintaa varten.
Ruokakaupassa käydään joskus yhdessä, jolloin maksetaan ssuht puoliksi. Muuten ostamme kaupasta (työpaikkojen lähellä paljon kauppoja) oman ruokavalion mukaiset ainekset itse. Sinänsä hyvä, koska syömiskulut huomattavasti isommat kuin itsellä.
Muut hankinnat (koneet, huonekalut) ostetaan puoliksi.
Ehkä ideana tässä se että menot keventävät tasapuolisesti kummankin kukkaroa suhteessa tulojen määrään.
Meillä ei makseta kaikkia puoliksi, vaan kaikki on ollut yhteistä jo 45 vuotta, kaikki maksetaan yhteisestä kassasta ja sinne kassaan menee kummankin eläke. Hassulle tuntuisi laskea mikä euro kuuluu kellekin, vaikka toisen eläke onkin noin 2,5 kertaa suurempi. Jos rahat on loppu, niin nähdään sitten nälkää yhdessä. Erillistaloudessa eläminen antaa sellaisen kuvan, kuin oltaisiin jo valmistautumassa tulevaan avioeroon ja siemenhän on jo kylvetty, rahasta käydään usein rajut riidat.
Mikä sopii yksille, ei sitten välttämättä sovi ollenkaan toisille.
Meillä on omat tilit ja rahat, ei mitään erillisen taloustilin vekslauksia, eikä meilläkään ole tarvinnut rahasta kiistellä tai edes kauheasti keskustella. Kun kimppaan muutettiin, sovittiin kumpi maksaa mitäkin, ei mitään ongelmaa. Kummankin mielestä joku yhteinen tili ois ihan idioottimainen ajatus.
Avioehto on tietysti myös.
Meillä (aviossa) molemmilla on omat tilit ja se maksaa, jolla sattuu rahaa olemaan.. Sitä ei ole paljoa, mutta pirtti on lämmin, laskut on maksettu, ruokaa kaapissa ja vähän on aina jäänyt ylimääräistäkin. Mitään ei lasketa, puolitella tai jyvitetä.Tosin olemme molemmat luonteeltamme säästäväisiä, emme shoppaile tai ostele velaksi ja olemme tyytyväisiä peruselintasoon.
Edellisen puolison kanssa oli yhteinen tili, joka oli usein tyhjä hänen osteltuaan velaksi tavaraa. Sillä kaverilla on nykyään asiaankuuluvat talot ja autot, mutta pirusti velkaa ja luottotiedot menneet. Jotain opin siitäkin matkasta.
Mieheni tulot ovat tuplat paremmat minun tuloihin verrattuna, joten yhteisiä menoja (asuntolaina, vastike, sähkölasku, vakuutukset, ruoka, päivittäistavarat) varten olevalle pankkitilille siirretään rahaa tulojen suhteessa eli mieheni siirtää rahaa jonkin verran enemmän minuun verraattuna . Tämä käytäntö sopii molemmille. Loput rahat jää sitten kummankin omalle tilille ja molemmat saa tehdä mitä lystää. Tosin kumpikaan ei ole mikään tuhlari, vaan käytetään rahaa viisaasti ja molemmilla on säästössä vuoden nettotulojen verran.
En ikinä ottaisi yhtä yhteistä tiliä, sain siitä niin hyvän esimerkin lapsuudenkodissani. Isä esim. tupakoi paljon, niiden ostaminen oli ok ja tupakkaa haettiin tarvittaessa kaukaa, mutta äiti ei saanut ostaa itselleen edes uusia lenkkikenkiä, kun vanhat olivat puhki kulutettu.
Meillä ei ole koskaan riidelty rahasta.
helppo ratkasita. Teet, niin kui9n muutkin naiset. Menet naimisiin. Ehdottomasti et hyvöksy, etkä tee avioehtoa. Syitä tekemättä jättämiseen voit keksiä monia.
Annat miehen säästää ja maksatte kaiken puoliksi kuten ennekin.
Kun eroatte saat tasan 50% yhteisestä omaisuudesta (puolet miehen säästöistä+muun omaisuuden puolikkaan) tasinona itsellesi. Muistat sen, että 50% liitoista päättyy eroon. Näin turvaat oman tulevaisuutesi erossa.