Vihdoinkin olen saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta lähestyä pitkäaikaista ihastustani, kirjeitse tai tekstiviestillä. Olen todella ujoa sorttia joten suoraan kasvotusten kysyminen/juttelemaan meneminen on kyllä näillä "tärinöillä ja tutinoilla" mahdotonta hommaa. Kuullostaa ehkä hullulta mutta emme ole vaihtaneet sanaakaan koskaan mutta olen katsellut ja kuunnellut hänen juttujaan sivusta jo kauan ja todennut kuinka ihanalta hän vaikuttaa. Olemme siis samassa opiskelupaikassa. Haluaisin hieman selitellä tilannettani ja kysyä jos hänkin mahdollisesti olisi kiinnostunut minusta ja lähtisi vaikka ulos.
Kirje nyt luonnollisesti vaikuttaa paremmalta mutta eikai se ole parikymppisille liian vanhanaikainen tapa? Ottaen huomioon että olemme lähestulkoon täysin vieraat toisillemme mutta jonkun sen ensimmäisen askeleen on otettava. Kumpaa te suosittelisitte, kirjettä, tekstaria vai mitä? Entä mitä arvon naiset tykkäisitte jos suhteellisen vieras mieshenkilö lätkäisee kirjekuoren kouraan ja liukenee paikalta? Vai pitäisikö ensin mennä rohkeasti vain kysymään vaikka numeroa tai jotain?
Kiitos avusta!
Kirje nyt luonnollisesti vaikuttaa paremmalta mutta eikai se ole parikymppisille liian vanhanaikainen tapa? Ottaen huomioon että olemme lähestulkoon täysin vieraat toisillemme mutta jonkun sen ensimmäisen askeleen on otettava. Kumpaa te suosittelisitte, kirjettä, tekstaria vai mitä? Entä mitä arvon naiset tykkäisitte jos suhteellisen vieras mieshenkilö lätkäisee kirjekuoren kouraan ja liukenee paikalta? Vai pitäisikö ensin mennä rohkeasti vain kysymään vaikka numeroa tai jotain?
Kiitos avusta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Suosittelisin kuitenkin, että menisit juttelemaan ensin jotain sille naiselle, ja vasta sitten pyydät suoraan naamatusten häntä ulos. Jos tämä naamatusten pyytäminen on vaikeaa, tulet olemaan vaikeuksissa siinä tilanteessa jos hän tosissaan lähtisi kanssasi kahville tms.
Oikeastaan en pelkää sitä itse treffeille pyytämistä vaan sitä että jos tulee pakit. Nooh, kai senkin kynnyksen yli tässä päästään :)
Älä nyt ainakaan sitä kirjettä laita kouraan.
Tuo tekstiviestikin on aika paha koska ette tunne entuudestaan. Miten sinulla on hänen numeronsa?
Vaikka kuinka pahalta tuntuu niin suosittelisin kysymään naamat vastakkain.
sanoisin sen, että omaperäiset tavat ovat niitä ihanimpia. Jokainen omalla tavallaan. Mutta mikäli ympärillä on paljon ihmisiä, silloin suosittelen sellaista tapaa mitä eivät ympärillä olevat ihmiset huomaa heti. Mutta suora lähestyminen on helpompaa jos tilanteessa olette vain Te kaksi. Oma mieheni lähestyi minua silloin, kun tapasimme tulemalla juttelemaan minulle. siinä hetkessä olimme vain me kaksi, minä ja mieheni. Mutta katso tilanteen mukaan, nimittäin ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa. Niinkuin aikaisemmin sanoin, jokainen omalla tavallaan.
Kyllä mä ainakin osaisin arvostaa kunnon vanhanajan kirjelähestymistä. Olen haaveillut, että ujolta vaikuttava ihastukseni ottaisi minuun yhteyttä kirjeitse, tekstarilla, sähköpostilla tai facebookilla. Ihan sama millä, kunhan vaan tekisi jotain!