Kateellinen ystävälle

Hmm, viestissäsi et paljoa selvitä tilannetta, mutta minulle tuli olo, että meillä on joksenkin samanlainen tunne.
Haluaisin päästä eroon typerästä kateuden tunteestani ja olla itse onnellinen parhaan ystäväni johdosta. Olemme olleet bestiksiä jo vuosi kausia, varmaan johtuen siitä, että meillä on ollut paljon yhteistä. Olen tukenut häntä vaikeissa tilanteissa ja hän on minua.
Nyt kuitenkin sisälleni on päässyt pieni vihreä ukko, joka suoltaa kateutta sisälleni, sillä parissa kuukaudessa huomasin, että ystäväni ei enää pitänytkään yhteyttä minuun niin paljon, kuin ennen. Johtuen tietysti juuri orastavasta uudesta suhteesta mieheen, joka on ymmärrettävää ja olen onnittellutkin häntä suhteen johdosta, mutta en aidosti. Ulkoa päin näytän hänelle, että minulla on asiat ihan kunnossa, mutta jossain sisimmässäni toivon, että ystäväni suhde menisi pilalle ja olen KAUHEA ihminen, tiedän!
Ystäväni on muutenkin päässyt nyt tässä lähikuukausina hyvin paljon elämässä eteenpäin, saanut asunnon, päässyt ihannepainoonsa, saanut ajokortin ja auton ja vakituisen työpaikan, josta saa melko hyvin rahaa. Ja tiedän, että hän on ponnistellut kovasti sen kaiken eteen ja hän ansaitsee tämän kaiken. Silti minua ahdistaa, koska itse olen vielä sinkkuna, opiskelut kesken, rahaa ei riitä loppukuulle, asuntoni on vanha ja tunkkainen ja voin vain haaveilla ajokortista. Minulle myös sanotaan, että jonakin päivänä, jos vain ponnistelen, niin voin saada haluamani, mutta kun sisälläni oleva vihreä ukko ei kuuntele neuvoja.

Kuinka saada oma onneni takaisin ja olla aidosti iloinen ystäväni puolesta?