Asia on varmaan tuttu mediasta ja muistakin yhteyksistä, mutta mielenkiinnosta kysyn palstalaisilta, että löytyykö täältäkin koulukiusattuja?
Itse muistan kouluajoilta sen, että kiusaamista oli ja oman osan sain itsekin, mutta ne oli ja meni, eikä niistä mitään traumoja jäänyt.
Minkälaisia kokemuksia sinulla palstalainen on tai on ollut koulukiusaamisesta ja oletko ollut kiusaaja, kiusattu tai ei ole mitään kokemuksia asiasta?
Oletko ollut koulukiusattu?
Viivistä mieleen
62
501
Vastaukset
- iltalenkki
kiusattu suoranaisesti mutta ylä-asteiässä tunsin tulleeni syrjityksi erään kieron kaverin osalta. Onneksi oli muitakin kavereita ja poikakaverikin löytyi lohtua tuomaan.
Kun nyt näen tätä pomo-syrjijää niin voin vaan hymähtää hänelle. En edelleenkään pidä hänestä vaikka hän ylitekopirteänä esittää kiinnostuneelta elämästäni, ihan sama vanha kieroilija se edelleen on. Ei ne muutu.
Enkä saanut mitään traumoja tuosta, ikävän kokemuksen vain joka opetti mulle taas vähän jotain ihmisten kateudesta ja mihin ihminen kykenee kylmän johdonmukaisesti.
Jännä juttu että nykyään aikuisena jos tapaan vähänkin hänenlaisen ihmisen, osaan vetää siitä ihmisestä heti samat johtopäätökset, tiedän ensitapaamisesta lähtien millaisen ihmisen kanssa olen tekemisissä ja ajan myötä paljastuu että samasta puusta veistettyhän se oli!!! - Jazuli
ennekin olen vastannu samanlaiseen kysymykseen, että joo olen ollu koulukiusattu..työpaikkakiusattu etc.....jotenkin aina se kiusattavaksi kelpaava tyttö...kiusaamisen muodot henkinen ja fyysinen väkivalta..
kiusaajina ikäiset lapset ja aikuiset..mutta ei mullakaan muuta traumaa jääny, kun sisuuntunu luonne ja mun yli ei kävellä Napoleon.. ;o)
eli suhtaudun asiaan jälkeenpäin sillain et se oli karseeta aikaa..ja kivusta ja kärsimyksestä kasvaneena..osaan pitää puoleni ja ei ihan pikku tylytys saa kontusilleen..=o)
eli kasvua se on ollu..- ap.
jokainen opinahjossa on joutunut tekemisiin ko. asian tiimoilta, eli kuka vähemmän tai kuka enemmän.
Mielestäni poikkeavat yksilöt joutuivat eniten kärsimään,joko lihavuuden, älykkyytensä tai käytöksensä takia. - Jazuli
ap. kirjoitti:
jokainen opinahjossa on joutunut tekemisiin ko. asian tiimoilta, eli kuka vähemmän tai kuka enemmän.
Mielestäni poikkeavat yksilöt joutuivat eniten kärsimään,joko lihavuuden, älykkyytensä tai käytöksensä takia.nii mulla kait oli syynä sairaudet..ja arkuus..ja oliki mä tiiän kun on kerrottu päin naamakin..=o)
- uk-ko
Kouluaikoina luokan pojat jakautuivat karkeasti kolmeen kastiin: kingeihin, kiusattuihin ja neutraaleihin. En mielestäni kuulunut koskaan kiusattujen ryhmään, vaikka pari kingiä olikin ottanut mut silmätikukseen ja kiusasivat. Pistin niille kuitenkin vastaan ja vedin kuonoon, enkä pelännyt tapella uudestaan, jos hävisinkin. Keikuin siis kiusattujen ja neutraalien rajalla ja onnistuin pysyttelemään siellä neutraalien kastissa. Se vaati kuitenkin vuosittaisia tappeluja muutaman kundin kanssa.
Kiusattujen kastiin päätyivät ne, jotka eivät uskaltaneet panna vastaan.
Mulle ei jäänyt traumoja, mutta tapailen muutamaa silloista luokkakaveria ajoittain ja yksi heistä oli tuon kiusattujen kastin pohjasakkaa. Hän ei vielä viisikymppisenäkään ole päässyt koulumuistoista eroon, vaan muistelee, pui ja jankuttaa niitä tapahtumia tavatessamme, jos joku erehtyy antamaan hälle viinaa.- Oopust
Tai oikeastaan en koskaan törmännyt koulukiusaamiseen missään muodossa niin, että olisin sitä kiusaamiseksi osannut eritellä. Kansakoulussa jopa luokkamme ja samalla koulun ainoa mustalainen oli kaikille kuten kuka tahansa oppilas...
Toki huudeltiin, vittuiltiin ja tapeltiin, ehkä se on nykyään koulukiusaamista, ennen se ei sitä ollut, eikä hävinnyt ollut matsin jälkeen yhtään huonommassa asemassa kuin ennenkään... - au-liskot
nainen tehnyt luettelon, mikä kaikki naisten elämässä on hankalaa.
Tuo esimerkki kaveristasi, joka vielä viisikymppisenäkin viinapäissään puhuu koulusta, on erinomainen. Niin: myös miehillä "sisäinen elämä". - uk-ko
au-liskot kirjoitti:
nainen tehnyt luettelon, mikä kaikki naisten elämässä on hankalaa.
Tuo esimerkki kaveristasi, joka vielä viisikymppisenäkin viinapäissään puhuu koulusta, on erinomainen. Niin: myös miehillä "sisäinen elämä".Joo :-)
Mulla miehenä se ei ole uutinen, mutta ehkä joillekin naisille on. Toisaalta monet miehet tekevät parhaansa vakuuttaakseen että miehillä EI ole sisäistä elämää... mutta se on meidän vaiettu salaisuus: kyllä meillä on.
Poikien keskinäisessä kiusaamisessa oli mun aikaan tämmönen jako: ne ketkä oli luusereiden kastissa, niihin ei kohdistunut fyysistä väkivaltaa. Niitä pilkattiin ja nöyryytettiin. Niitä ei tarvinnut lyödä. Mutta ne, jotka eivät kuuluneet luusereihin, niitä lyötiin. Ensin täytyy saada mies nöyräksi ja se tapahtuu pieksämällä. Sitten kun se on nöyrä, sitä voi pilkata. - uk-ko
Oopust kirjoitti:
Tai oikeastaan en koskaan törmännyt koulukiusaamiseen missään muodossa niin, että olisin sitä kiusaamiseksi osannut eritellä. Kansakoulussa jopa luokkamme ja samalla koulun ainoa mustalainen oli kaikille kuten kuka tahansa oppilas...
Toki huudeltiin, vittuiltiin ja tapeltiin, ehkä se on nykyään koulukiusaamista, ennen se ei sitä ollut, eikä hävinnyt ollut matsin jälkeen yhtään huonommassa asemassa kuin ennenkään...kiusaamisen ja tappelemisen ero?
Mun mielestä (mun kouluaikaan 70-luvulla) se oli tämä:
Jos tapellaan, asetutaan mies miestä vastaan ja aletaan mätkiä toisiaan turpaan. Se kummalta ekana loppuu voimat tai kantti on hävinnyt. Ympärilä on kundien piiri, joka lopussa tuomitsee kollektiivisesti kuka voitti.
Kun kiusataan, tehdään hauskoja kepposia: rapuissa tartutaan nilkkoihn ja tempaistaan kumoon. Sitten vedetään jaloista kaksi kerrosta alaspäin. Tai heitetään pipo kattolampun päälle. Kun kiusattu nousee pulpetille ylettyäkseen pipoonsa, vedetään pulpetti alta. Näyttää etevältä, kun hemmo tippuu vaaka-asennossa lattiaan.
Tuosta voi tietysti kehittyä myös tappelu.
Myöhemmin aikuisena 90-luvulla haastattelin koululaisia ja he kertoivat, että sellaista ei enää ole, kuin "reilu tappelu". 90-luvulla oli kadonnut normitettu tappelu ja sen oli korvannut normi pahoinpitely. 70-luvulla tappelussa oli jonkunlaiset alkeelliset säännöt: munille ei potkita, hiekkaa ei heitetä silmiin, aseita ei käyetä. 90-luvulla nuoret kertoivat mulle, että mitään tuollaisa sääntöjä ei ollut. Kaikki oli sallittua: tyhmä se, joka ei älynnyt potkia munille ensin.
En tiedä miten tappelukulttuuri on kehittynyt sen jälkeen. - ap.
muistoja liittyy kouluaikaan, että nyrkkiä jouduin käyttämään , mutta ei kiusattu sen jälkeen.
Se pitää paikkansa, että jos alistu tai ei uskaltanut pistää vastaan, niin joutui kärsimään kiusaamistaan koko kouluajan. uk-ko kirjoitti:
kiusaamisen ja tappelemisen ero?
Mun mielestä (mun kouluaikaan 70-luvulla) se oli tämä:
Jos tapellaan, asetutaan mies miestä vastaan ja aletaan mätkiä toisiaan turpaan. Se kummalta ekana loppuu voimat tai kantti on hävinnyt. Ympärilä on kundien piiri, joka lopussa tuomitsee kollektiivisesti kuka voitti.
Kun kiusataan, tehdään hauskoja kepposia: rapuissa tartutaan nilkkoihn ja tempaistaan kumoon. Sitten vedetään jaloista kaksi kerrosta alaspäin. Tai heitetään pipo kattolampun päälle. Kun kiusattu nousee pulpetille ylettyäkseen pipoonsa, vedetään pulpetti alta. Näyttää etevältä, kun hemmo tippuu vaaka-asennossa lattiaan.
Tuosta voi tietysti kehittyä myös tappelu.
Myöhemmin aikuisena 90-luvulla haastattelin koululaisia ja he kertoivat, että sellaista ei enää ole, kuin "reilu tappelu". 90-luvulla oli kadonnut normitettu tappelu ja sen oli korvannut normi pahoinpitely. 70-luvulla tappelussa oli jonkunlaiset alkeelliset säännöt: munille ei potkita, hiekkaa ei heitetä silmiin, aseita ei käyetä. 90-luvulla nuoret kertoivat mulle, että mitään tuollaisa sääntöjä ei ollut. Kaikki oli sallittua: tyhmä se, joka ei älynnyt potkia munille ensin.
En tiedä miten tappelukulttuuri on kehittynyt sen jälkeen.maassa makaavaa ei potkita, oli myös yksi sääntö.
- Nodren
runontaja kirjoitti:
maassa makaavaa ei potkita, oli myös yksi sääntö.
Maassa makaavaa ei potkita.
Hänen päälleen tulee kolme tyyppiä jotka läpsivät, puristavat huulet yhteen ja käskevät viheltää. Tätä jatkuu noin puolisen tuntia, kunnes heitä alkaa kyllästyttää. He eivät kyllästy kovin helposti. - uk-ko
Nodren kirjoitti:
Maassa makaavaa ei potkita.
Hänen päälleen tulee kolme tyyppiä jotka läpsivät, puristavat huulet yhteen ja käskevät viheltää. Tätä jatkuu noin puolisen tuntia, kunnes heitä alkaa kyllästyttää. He eivät kyllästy kovin helposti.noista 90-luvun jutuista juuri tämän potkimisasian: se oli ihan ok! Oma vika jos jäi makaamaan!
Onkohan tähän tullut uudestaan joku etiikka. Silloin oli oikein lyödä hävinnyttä. Muistan kuinka mua järkytti nuorten juttelut. - monte34
uk-ko kirjoitti:
Joo :-)
Mulla miehenä se ei ole uutinen, mutta ehkä joillekin naisille on. Toisaalta monet miehet tekevät parhaansa vakuuttaakseen että miehillä EI ole sisäistä elämää... mutta se on meidän vaiettu salaisuus: kyllä meillä on.
Poikien keskinäisessä kiusaamisessa oli mun aikaan tämmönen jako: ne ketkä oli luusereiden kastissa, niihin ei kohdistunut fyysistä väkivaltaa. Niitä pilkattiin ja nöyryytettiin. Niitä ei tarvinnut lyödä. Mutta ne, jotka eivät kuuluneet luusereihin, niitä lyötiin. Ensin täytyy saada mies nöyräksi ja se tapahtuu pieksämällä. Sitten kun se on nöyrä, sitä voi pilkata.makoisinta se ol ku sai kiusaajan nöyräksi
- uk-ko
monte34 kirjoitti:
makoisinta se ol ku sai kiusaajan nöyräksi
sain yhden kiusaajan pihteihin: sain tietää hänen salaisesta kurjuudestaan. Kun hän tuli päälle, aloin puhua asiasta, niin että hän tiesi mistä puhun, tiesi minun tietävän. Ja että voisin sen asian paljastaa kaikille. Siihen loppui kiusaaminen. Sain aseen. Käytin sitä vain uhkana. Mutta se oli vallantöyteinen hetki, kun näin pelon hänen silmissään :-)
- Oopust
uk-ko kirjoitti:
kiusaamisen ja tappelemisen ero?
Mun mielestä (mun kouluaikaan 70-luvulla) se oli tämä:
Jos tapellaan, asetutaan mies miestä vastaan ja aletaan mätkiä toisiaan turpaan. Se kummalta ekana loppuu voimat tai kantti on hävinnyt. Ympärilä on kundien piiri, joka lopussa tuomitsee kollektiivisesti kuka voitti.
Kun kiusataan, tehdään hauskoja kepposia: rapuissa tartutaan nilkkoihn ja tempaistaan kumoon. Sitten vedetään jaloista kaksi kerrosta alaspäin. Tai heitetään pipo kattolampun päälle. Kun kiusattu nousee pulpetille ylettyäkseen pipoonsa, vedetään pulpetti alta. Näyttää etevältä, kun hemmo tippuu vaaka-asennossa lattiaan.
Tuosta voi tietysti kehittyä myös tappelu.
Myöhemmin aikuisena 90-luvulla haastattelin koululaisia ja he kertoivat, että sellaista ei enää ole, kuin "reilu tappelu". 90-luvulla oli kadonnut normitettu tappelu ja sen oli korvannut normi pahoinpitely. 70-luvulla tappelussa oli jonkunlaiset alkeelliset säännöt: munille ei potkita, hiekkaa ei heitetä silmiin, aseita ei käyetä. 90-luvulla nuoret kertoivat mulle, että mitään tuollaisa sääntöjä ei ollut. Kaikki oli sallittua: tyhmä se, joka ei älynnyt potkia munille ensin.
En tiedä miten tappelukulttuuri on kehittynyt sen jälkeen.ehdoton sääntö, siis tavan tappelussa, että kun toinen selkeästi oli hävinnyt, ei sitä enää hakattu, saati sitten että maassa olevaa olisi potkittu, kun potkimista ei muutenkaan harrastettu...
Silloin, -70-luvulla, koululaisten tappelu olikin enemminkin välienselvittely hanskattomalla nyrkkeilyllä, jossa kehän muodostivat ihmiset... uk-ko kirjoitti:
noista 90-luvun jutuista juuri tämän potkimisasian: se oli ihan ok! Oma vika jos jäi makaamaan!
Onkohan tähän tullut uudestaan joku etiikka. Silloin oli oikein lyödä hävinnyttä. Muistan kuinka mua järkytti nuorten juttelut.tunsin kylläkin 1990-luvulla yhden lähellä Kirurgista sairaalaa (Helsinki) asuvan, joka kuului paikaliseen jengiin, mikä tappeli Eiran ja Ullanlinnan jengien kanssa.
Ainakin heillä oli "Maassa makaavaa ei enää mätkitä" sääntö.
Mikli kaveri jatkoi, joku jengiläinen huomautti säännöstä.
Mikäli tappelussa toinen tippuu maahan ja vahvoilla oleva jatkaa hakkaamista, tappelu muuttuu puolustuskyvyttömän pahoinpitelyksi.
- au-liskot
mutta mutsi oli.
Luultavasti kiusaaja(t) katui jälkeenpäin sitä että oli valinnut juuri mutsin, koska mutsi pani vastaan. Mutsi pystyi kulkemaan naama peruslukemilla käytävän läpi yksin samalla kun viisi tai kymmenen ihmistä solvasi sitä. Se sanoi takaisin ja huomasi arat kohdat. Mutsi pystyy myös tuijottamaan ihmistä loputtomiin, ja kiusaajia vitutti joutua väistämään mutsin katsekontakti.
Ensin se tai ne riehaantui, koska mutsi oli niin vaikea, mutta sitten se tai ne jotenkin ajattelivat omaa etuaan ja olivat vittu täysin hiljaa.
Mutsi halveksi kaikkia, jotka eivät pystyneet kävelemään käytävän läpi yksin. Erityisen naurettavaa oli, jos kiusaaja itse ei ikinä uskaltanut kulkea yksin.
Mutsi halveksii vieläkin laumassa laahaajia.- uk-ko
tuosta, mitä on kävellä yksin käytävän läpi. Onk tää tyttöjen juttuja? Ei kuulosta tutlta.
- ...
Mua kiusattiin vasta lukiossa. Jätin sen kesken kun en sitä jaksanut. Vaikka siinä vaiheessa kai olisi pitänyt jo olla tarpeeksi vahva... Ehkä se oli omaa syytäni kun olin niin epäsosiaalinen. Menin ammattikouluun ja silloin taistelin opettajaa vastaan, joka kai vain yritti parhaansa.
- ap.
asian miellän, että jollain tapaa itsekin aiheuttaa sen, että joutuu kiusatuksi, mutta saattaa muutkin ulkoiset tai sosiaaliset seikat vaikuttaa asiaan, että joutuu kiusatuksi.
- ...
ap. kirjoitti:
asian miellän, että jollain tapaa itsekin aiheuttaa sen, että joutuu kiusatuksi, mutta saattaa muutkin ulkoiset tai sosiaaliset seikat vaikuttaa asiaan, että joutuu kiusatuksi.
Miten ja miksi ajautuu kiusaajaksi?
- Sinet.
Heidän päivittäisessä piinassaan...
He pieksivät minut olemattomiin ja minuun kuolemanenkelin joka ei vihaa heitä vaan sitä mikä heidät loi. - monte34
mikä musta on normaalia ei mitään traumoja mistään jäänyt
Kyllä löytyy, valitettavasti. Mua on kiusattu niin kauan kuin muistan.
Kiusaamisen kohteena oleminen ei taatusti ollut kivaa. Mä muistan ne aamut kun mietin, onko mun tosiaan pakko mennä kouluun. Usein menin sinne ilolla, mutta ne päivät jolloin tiesin meillä olevan mun lempiainetta eli kuvaamataitoa mä en ollut kauhean innoissani.. Se luokka oli nimittäin näiden kiusaajien luokan vieressä, tää oli joku erityisopetusluokka. Ei kiusaaminen rajoittunut tietysti pelkästään kouluun, vaan kouluajan ulkopuolellakin sitä tapahtui näiden samojen tyyppien toimesta :/ Haukkumista läskiksi, luuseriksi, hiuksista repimistä ja oikeestaan kaikki mikä oli osa mua oli väärin.. olihan se totta että iso tyttö olin silloin mutta ei siitä olis tarvinnut nälviä eikä mistään muustakaan.
Monesti pohdin, mitä vikaa mussa oli ja olin tullut siihen päätökseen, että mussa tosiaan oli jotain vikaa, kaikki pielessä. Mä olin yhdessä vaiheessa tosi arka, en ollut yhtikäs mitään eli itsetunto puhdas nolla.. ja silloin kun alkoi näitä poissaoloja tulemaan niin mut ohjattiin psykologin juttusille.
Sitten mä koin herätyksen :D Ja lopulta aloin pyörimään väärässä porukassa, liityin kiusaajien joukkoon. Taustalla vaan paha olo ja olen ymmärtänyt, että myös mua kiusanneilla on vain paha olo mitä ovat purkaneet väärään paikkaan. Mä voin vain kuvitella miltä tuntui kun mä kiusasin, ihan hävettää ajatella sitä mitä olen sanonut toisille ihmisille. Mutta, en olis sitä mitä olen tänään ilman näitä kokemuksia että sikäli, aina jotain hyvää löytyy vaikeistakin asioista :)- ...................
Sinussa ei ollut mitään vikaa. Sinä olit sellainen kuin olit. Jos et loukannut ketään et ansainnut mitään siitä mitä sait.
He olivat paskoja, itsekkäitä lieroja jotka paransivat omaa elämäänsä sinun kustannuksellasi. Sinä olit vain itsesi.
Se mitä itse teit jos teit on se mikä sinua syyllistää. Ei mikään muu. - ap.
olevan aika monella kouluajoiltaan ja näitä asioita on ollut varmaan vuosikymmeniä, mutta näistä on vaiettu aiemmin.
................... kirjoitti:
Sinussa ei ollut mitään vikaa. Sinä olit sellainen kuin olit. Jos et loukannut ketään et ansainnut mitään siitä mitä sait.
He olivat paskoja, itsekkäitä lieroja jotka paransivat omaa elämäänsä sinun kustannuksellasi. Sinä olit vain itsesi.
Se mitä itse teit jos teit on se mikä sinua syyllistää. Ei mikään muu.Kiitos :)
Mä tiedän tuon nyt, mutta en silloin. Kaikki sosiaalinen ja pinnallinen oli teininä niin kovin tärkeetä ja olin hirmuisan yksinäinen. Oma siskokin kiusasi kotona :(
Ne on menneitä, anteeksiannettuja ja käsiteltyjä asioita. Tekee silti ihan hyvää ajatella näitä asioita ihan tietoisesti ja vähän ulkoistaa niitä, silmät kostuu mutta se on elämää!ap. kirjoitti:
olevan aika monella kouluajoiltaan ja näitä asioita on ollut varmaan vuosikymmeniä, mutta näistä on vaiettu aiemmin.
Vuosikymmeniä sitten ehkä ajateltiin, että kiusatuksi tuleminen ja itsepuolustus kasvattaa? Uskoisin myös, että nykyään tämä tiedonvälitys on niin erilaista kuin ennen niin tänä päivänä tiedetään enemmän, se ei ehkä tarkottais että kiusaaminen olis lisääntynyt... Toivottavasti ei ole, muuttanut muotoaan ehkä enempi.
- Splitted
On vittu ruusuinen käsitys koulukiusaamisesta, että siellä muka olisi jonkinlaisia sääntöjä?
Ei vittu, ainoa sääntö on että vahvin voittaa ja ne jotka pystyy tekee just niinkuin ne haluaa ja joka sattuu niiden mielenvikaisuutta miellyttämään.
Jos teillä on ollut tuuri olla kiusattuna jonkunlaisen oikeasti reilun järjestelmän alaisuudessa niin kiittäkää onneanne. Mä tiedän mitä on kun mitään sääntöjä nimenomaan ei ole vaan kiusaamistekniikassa lähinnä haetaan aina vain tehokkaampaa ja tehokkaampaa tapaa nitistää joku, ja nimenomaan aina se sama - jossa kiusaajat ovat joukko joka toimii yhdessä tuumin, harrastuksesta ja silkasta vallasta juopuneena. Se joka on kohde valitaan heikoimmasta mahdollisesta että toiminta saadaan maksimoitua.
Siinä teille kiusaamista. Se mitä kuvailette on jotain lähes ymmärrettävää.- monte34
musta tuo on outoa
- uk-ko
mun puheisiin säänöistä, niin yritin tehdä eroa siihen, mikä on tappelu ja mikä on kiusaamista. Ja mun nuoruudessa tappelussa oli säännöt. Kiusaamisessa ei sääntöjä ollut silloinkaan.
"Se joka on kohde valitaan heikoimmasta mahdollisesta että toiminta saadaan maksimoitua."
Tuossa kai sen kiusaamisen julmuus on kiteytettynä. Kärsimyksestä nauttimista. - Splitted
monte34 kirjoitti:
musta tuo on outoa
Se mitä ei näe siihen ei voi puuttua. Kiusaaminen ei tapahtunut vain koulussa vaan myös koulumatkoilla tai vapaa-aikana kun sattui väärät tyypit tuleen vastaan. Luonnollisesti tämä sadistisakki pystyi kontrolloimaan pitkälti kaikkia ikätovereita ja kun kohteeksi otettiin ne jotka eivät osanneet/uskaltaneet puhua tai puolustaa itseään valitsivat kiusaajat ajan ja paikan juuri mieleisekseen ja toiminnan jatkamisen mahdollistavaksi. Ne ei olleet tyhmiä.
Se oli heille taiteenlaji. Kuten sanoin, hommassa ei ollut mitään reiluutta. Nyt jälkikäteen ajateltuna parasta olisi ollut jos olisi ollut saatavilla ase ja ymmärrys käyttää sitä tehokkaasti, kolme pahinta kun olisi silloin ampunut hengiltä olisi selvinnyt vähemmin vammoin, mukaanluettuna kaikki sosiaaliset leimat, psykologit, koulukodit tai mitä siitä nyt seuraa. Sitä kautta olisi säästynyt jotain itsestä ja saanut vähintään pelon suojakilveksi. Tosin silloin olin niin puhdas että olisin vain pelännyt asetta ja ajatellut että se on väärin. - monte34
uk-ko kirjoitti:
mun puheisiin säänöistä, niin yritin tehdä eroa siihen, mikä on tappelu ja mikä on kiusaamista. Ja mun nuoruudessa tappelussa oli säännöt. Kiusaamisessa ei sääntöjä ollut silloinkaan.
"Se joka on kohde valitaan heikoimmasta mahdollisesta että toiminta saadaan maksimoitua."
Tuossa kai sen kiusaamisen julmuus on kiteytettynä. Kärsimyksestä nauttimista.mut mun nuoruudessa ei ollut sääntöjä
- >x<
uk-ko kirjoitti:
mun puheisiin säänöistä, niin yritin tehdä eroa siihen, mikä on tappelu ja mikä on kiusaamista. Ja mun nuoruudessa tappelussa oli säännöt. Kiusaamisessa ei sääntöjä ollut silloinkaan.
"Se joka on kohde valitaan heikoimmasta mahdollisesta että toiminta saadaan maksimoitua."
Tuossa kai sen kiusaamisen julmuus on kiteytettynä. Kärsimyksestä nauttimista.En usko että siinä oli nautintoa. Se oli valtaa, vallassa ei ole nautintoa vaan valta on itseoikeuttava järjestelmä.
Teen näin koska pystyn ja koska pystyn tämä on oikeutettua. Ei tarvetta nautinnolle; palkinto on valta eikä nautinto. Nautinto tulee muista asioista - vaikkapa muiden kehusta kun keksi jotain erityisen valtavaa. Sama nautinto olisi saatavissa toisinkin, vaikkapa kehusta siitä kun pärjäsi jossain pelissä hyvin. Kiusaamisessa vallan saaminen on toimintaa jatkava systeemi.
Samoin vallan riistäminen kiusaajalta on avain kiusaamisen loppumiseen ja tuon vallan riistäminen on oltava ehdoton ja suora. Heikko ei siihen itse pysty, kenties siksi ettei halua koska on ehkä niin korkeamoraalinen ja kokee että esim. väkivalta on väärin. Siksi pitää löytyä taho joka ottaa kiusaajalta luulot pois ja nimenomaan täydellisellä vallalla. Mä puhun sellaisesta systeemistä että kiusaajalle vedetään aikuisten toimesta muovipussi päähän ja hänet viedään auton takakonttiin jossa käsitellään ja muistutetaan että on olemassa suurempia voimia kuin kiusaaja. Kovin isoja arpia ei tarvi jättää, mutta kuset ja paskat lienee syytä löytyä housusta kun sessio on ohi.
Se toimii.
Jokaisen vanhemman tulisi huolehtia että oma jälkikasvu ei kiusaa. Se on jälkikasvun etu. Jos vanhemmat eivät pysty, eikä jälkikasvu pysty niin kenties joku pystyy. Se on se mitä tarvitaan. - ,,,..,
Hmm... Kirjoituksestasi heräsi joitakin ajatuksia. Omilta kouluajoiltani muistelisin jotakin sen suuntaista, että ne ns. oikeasti ja täysin säälimättömän pöyristyttävän sadistisesti muita kiusanneet pahimmat ns. kiusaajatyypit oli yleensä sellaisia vähän rassukoita, joita ei muutenkaan koulunkäynti kiinnostanut... Heidän lisäkseen oli toki myös joitakin hellantelttumaisia kiusaajatyyppejä, jotka aina kykenivät esittämään ainakin opettaja- auktoriteetteihin päin yhteistyöhaluista ja joita joitakuita saatettiin opettajien taholta jopa suosiakin, vaikka he opettajien selän takana kiusasivatkin arempiaan. Ne ns. hellanteltut eivät kuitenkaan yleensä olleet fyysisesti kiusaavia ketään kohtaan, joten he eivät olleet kouluyhteisössä yhtä häiritseviä, kuin kenties ne jotkut himassaan täysin heitteille jätetyt lapsipoloiset, jotka suorastaan huusivat huomiota itselleen kiusaamalla muita.
Mitä nyt nykyistäkin koulumaailmaa mietin, herää mussa välistä melkein suorastaan vihaa niitä vanhempia kohtaan, jotka pynkäävät jälkikasvua, mutta jotka eivät kuitenkaan vaivaudu huolehtimaan lapsistaan ja kasvattamaan heitä riittävän suvaitsevaisiksi, jotta koulua olisi kaikilla esimerkiksi turvallista käydä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kodeilla on suurempi vastuu, kuin koululla kasvattaa lapsensa siten, ettei koulunkäynti muodostu painajaiseksi yhdellekään lapselle tai nuorelle. On varmastikin niin, ettei esimerkiksi yksi lähes kolmenkymmenen lapsen luokkaa paimentava opettaja mitenkään voi ehtiä näkemään kaikkea, mitä lasten välillä kouluissa tapahtuu, vaikka kuinka haluaisikin... Opettajan velvollisuus on kylläkin sitten uskoa se, että jos joku lapsi tai nuori tulee kertomaan tulleensa kiusatuksi. Tapahtuneiden kiusaamistapausten kieltäminen - ainakin - on julminta, mitä aikuisyhteisö voi lapsilleen tehdä.
Itse en tosiaankaan varmaan varsinaisesti kiusattu koulussa ollut ja saatoinpa olla terävä suustani joskus itsekin, mutta sen muistan, että aika inhottavia olivat erityisesti ne jotkut ns. hellantelttukakarat välillä, joiden muistan saaneen joskus suorastaan jopa kicksejä siitä, että olin niin kohtelias ( tai arka), etten koskaan viitsinyt vastata nälvintään samalla mitalla. Yritin aina olla kaikkien kanssa kaveria ja miellyttää - miellyttää varmaan joskus niitäkin, joita ei ehkä olisi kannattanutkaan... Vasta aikuisiällä ja ahdistavista piireistä eroon päästyäni löysin sen todellisen itsetuntoni, joskin kai se olisi löytynyt muutenkin kasvamisen kautta.
Voimia sinulle, jos olet tahtomattasi joutunut muistelemaan kouluaikojasi negatiiviselta kannalta. Moni kiusaaja tuskin on ylpeä kiusailemisistaan aikuisiällä, mutta on kait niitä sellaisia aikuisia pellejäkin, jotka eivät pääse kakarana toteuttamastaan käytösmallista: sellaiset kun kouluista pääsevät, siirtyvät sitten valitettavasti kiusaamaan muille areenoille... Valtaosa ihmisistä ei onneksi kuitenkaan osaa nauttia kenenkään systemaattisesta kiusaamisesta, uskon.
...ei minusta oikein ollut siihen rooliin. Otin niiltä muutamilta, jotka ois halunneet alkaa mua kiusaamaan, luulot pois heti kättelyssä. Kovin montaa yrittäjää ei sitten ollutkaan.
"Yllätyshyökkäys on paras puollustus."
"Isolla egolla ja näennäisellä itseluottamuksella pärjää jo pitkälle."
En mä oo ollut kiusaajakaan. Mä oon ollut joko "kaikkien kaveri" tai sit "mister nobody", riippuen vähän ikä- ja elämänvaiheesta.oman osani sain myös ja tietty omalla tavallaan vieläki vaikka peruskoulustaki jo aikaa mutta ei se enää niin vaikuta mitä silloin (vaikka yhä vaan automaattisesti miettii tiettyjä tilanteita ja mahollisia seurauksia joita pyrkis vältteleen että se on jääny), sehän näyttää vaan ja ainoastaan niitten oman henkisen köyhyyden ja säälittävyyden eikä muuta mutta harmillista vaan nähä jos ja kun kukaan ei siihen osaa tai halua tai viitsi puuttua jos näkee tai kuulee, onhan se sentään "asianosaisten oma ongelma".
Kun muutin varhaisteininä maalta pääkaupunkiseudulle, sain paskaa niskaani. Kun joku soitti suutaan, soitin takaisin. Kun joku kävi tönimään, löin turpaan, koska olin ikäiseksini urheilullinen ja isokokoinen. Opettaja valitti mutsille vanhempainillassa, että olen väkivaltainen. Mutsi kysyi takaisin, että mitä opettaja oli tehnyt suunsoiton vähentämiseksi ja keskustelu loppui siihen.
Että se siitä kiusaamisesta. Nyttemmin on vain joutunut setvimään töissä muiden kiusaamiskokemuksia eikä omista ole juuri neuvoksi. Valitettavasti.- ,,,..,
Ensin pyyntö: en halua, että mua kutsutaan "palstalaiseksi". En ole sellainen. Kiitos vilpitön.:)
Siksi toisekseen: en usko, että olisi yhtäkään sellaista, jolla ei olisi "kokemuksia" koulukiusaamisesta - kokemuksia joko kiusaamisen sivustakatsojana, kiusaajana tai kiusattuna.
Itse en mielestäni ollut koulukiusattu - en ainakaan perinteisellä tavalla. Mulla oli yleensä aina kavereita, mutta sitten toki tietysti jotkut syrjivätkin ja saatoinpa itsekin syrjiä joitakuita, joskaan yhtään minkäänlainen kiusaaja en koskaan ole ollut, eli sikäli jos pitäisi asettaa itsensä vaikka akselille (pah, miten tampio vertaus tää, mutta parempaakaan en jaksa, enkä keksi .. :) kiusattu versus kiusaaja, mieltäisin olleeni koulussa enemmän kiusattu, kuin ainakaan kiusaaja. Kullakin lapsella ja nuorella kuitenkin makunsa, eli yks tykkää yhdenlaisesta seurasta ja yhdenlaisista ihmisistä ja toinen toisensalaisista (jne.). Leimansa koulunkäymiseen tuo ympäristö ja mulla se oli lapsena ahdistavat ns. pikkupiirit, eli sellainen elinpiiri, missä ei juuri ollut sijaa tulla 'otetuksi' ns. omana itsenään ja ilman sidoksia siihen, että kuka on kenenkin faija, kumminkaima tai mutsi. En tiedä, että miten kouluaikaani muistelisin, jos se olisi ollut toisenlaista, mutta eipä mulla mitään suuria negatiivisia ajatuksia kouluaikoihin ainakaan tänä päivänä liity.
Sellanen on kouluajoista jäänyt mieleen, että mun ujous miellettiin usein virheellisesti ylpeydeksi. Tavallaan ikävääkin ( mutta myös hassua) se, että kun ihminen vaan oli niin semikykyinen sosiaalisesti, että jututkin sen mukaisia. Kuitenkin 'syytän' tavallaan ympäristötekijöitäkin: jopa lähes säälittävää joskus, kun satunnaisesti törmää joihinkin niin mukamas cooleinakin pidettyihin tyyppeihin tänä päivänä, ja että kun niiden tai siis joidenkin niistä jutut on niinkuin olis tyyliin vuosi kulunut jostakin perskakoulusta... Ei pysty samaistumaan elämismaailmaan.
Koulussa oli kivaa.- Äippäliini
Koulukiusattu minäkin eka luokasta aina yläasteen loppuun saakka.Ala-asteella olin se syrjäänvetäytyvä tyttönen,todella ujo.Luulin,että yläaste-ikäiset jo jättäis rauhaan,mutta kuinka ollakaan kiusaaminen vaan yltyi koko luokan toimesta ja opinnonohjaaja vielä siihen päälle.Äikän ope sai myös minut itkemään,kun huusi:"On se kumma,kun et saa sanaa suustasi".Noiden tapahtumien jälkeen voin sanoa,että menin ihan mykäksi.Äikän ope sanoi yläasteen päätyttyä:"Miten voitte olla veljesi kanssa noin erilaisia,sinulta en saa sanaa suusta ja veljesi on oikea häirikkö".Pyysi minua puhumaan veljelleni,että rauhottus (kun veljeni jäi vielä yläasteelle kun minä lopetin sen.
Työpaikkakiusattu olen myös ollut,liian kiltteyteni vuoksi.Toiset teettivät omatkin työt minulla,kun olin niin ahkera ja tunnollinen työntekijä.Enkä koskaan sanonut EI,vaikka olis pitänyt.Nyt paljon paremmin asiat,mutta tulee kyllä vieläkin kyyneleet silmiin kun ajattelenkin tuota kiusaamista. - ,,,..,
Äippäliini kirjoitti:
Koulukiusattu minäkin eka luokasta aina yläasteen loppuun saakka.Ala-asteella olin se syrjäänvetäytyvä tyttönen,todella ujo.Luulin,että yläaste-ikäiset jo jättäis rauhaan,mutta kuinka ollakaan kiusaaminen vaan yltyi koko luokan toimesta ja opinnonohjaaja vielä siihen päälle.Äikän ope sai myös minut itkemään,kun huusi:"On se kumma,kun et saa sanaa suustasi".Noiden tapahtumien jälkeen voin sanoa,että menin ihan mykäksi.Äikän ope sanoi yläasteen päätyttyä:"Miten voitte olla veljesi kanssa noin erilaisia,sinulta en saa sanaa suusta ja veljesi on oikea häirikkö".Pyysi minua puhumaan veljelleni,että rauhottus (kun veljeni jäi vielä yläasteelle kun minä lopetin sen.
Työpaikkakiusattu olen myös ollut,liian kiltteyteni vuoksi.Toiset teettivät omatkin työt minulla,kun olin niin ahkera ja tunnollinen työntekijä.Enkä koskaan sanonut EI,vaikka olis pitänyt.Nyt paljon paremmin asiat,mutta tulee kyllä vieläkin kyyneleet silmiin kun ajattelenkin tuota kiusaamista.Toi mitä kerroit, on kyllä todella ikävää. Valtavan ahdistavaa jo ajatuksenakin tuo, että jos jopa jotkut opettajatkin osallistuivat kiusaamiseesi. Opettajahan on auktoriteetti ja hänen tulisi toimia sellaisena siten, että kitkee kiusaamiset sitten myös. Kakara on ollut opettamassa, jos samaistuu lasten tai nuorten ryhmädynamiikkaan, eikä pidä mielessään tehtävää mistä palkkansa saa.
Itseäni ei sillä tavalla kiusattu, että olisin ollut esimerkiksi syrjitty kaikkien toimesta. Se oli kai pikemminkin niin, että en suostunut nuolemaan joidenkin röökinhajuisten ( ja varmaan korkeintaan kerran viikossa kalsarinsakin vaihtaneiden?) tapausten takapuolta ts. mielistelemään heitä, joten sen jälkeen en sitten ilmeisestikään kelvannut ihmisenä heille kyseisille ja sain kärsiä nälvimisestä ja paskapuheista koko ajan. Tympeää. En myöskään ollut kovin innostunut "heittämään läppää" sellaisten ihmisten kanssa, jotka mua eivät pätkääkään kiinnostaneet tai joiden kanssa en osannut jutella. Oli lisäksi kai jokunen sellainen 'niinsanottu kaveri' jossakin vaiheessa kuvioissa ( en muista enää kovin hyvin), jotka seurassani mielellään viihtyivät, mutta jotka sitten osoittautuivat suuremmassa porukassa aina aivan muuntyyppisiksi ihmisiksi, kuin mitä muutoin olivat. Jotkut väittivät sen johtuneen kateudesta, mutta itse en usko siihen, vaan ajattelen niin, että kenties ne tyypit vain näkivät sen pinnan alta aran tytön ja saivat hupinsa sitten siitä, että vähän teilaa (mukamas) leuhkaa likkaa, joka ei kiltteyttään koskaan kehdannut sanoa tarpeeksi rumasti vastaan.;) Mutta: ihmiset muuttuvat ja ajat muuttuu. Ei kaunoja.
Toivottavasti sä olet päässyt kokemuksistasi yli. Maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Jopa vaikeistakin kokemuksista voi oppia, vaikka tää tylsä klisee kai onkin ( ymmärsit varmastikin). - Äippäliini
,,,.., kirjoitti:
Toi mitä kerroit, on kyllä todella ikävää. Valtavan ahdistavaa jo ajatuksenakin tuo, että jos jopa jotkut opettajatkin osallistuivat kiusaamiseesi. Opettajahan on auktoriteetti ja hänen tulisi toimia sellaisena siten, että kitkee kiusaamiset sitten myös. Kakara on ollut opettamassa, jos samaistuu lasten tai nuorten ryhmädynamiikkaan, eikä pidä mielessään tehtävää mistä palkkansa saa.
Itseäni ei sillä tavalla kiusattu, että olisin ollut esimerkiksi syrjitty kaikkien toimesta. Se oli kai pikemminkin niin, että en suostunut nuolemaan joidenkin röökinhajuisten ( ja varmaan korkeintaan kerran viikossa kalsarinsakin vaihtaneiden?) tapausten takapuolta ts. mielistelemään heitä, joten sen jälkeen en sitten ilmeisestikään kelvannut ihmisenä heille kyseisille ja sain kärsiä nälvimisestä ja paskapuheista koko ajan. Tympeää. En myöskään ollut kovin innostunut "heittämään läppää" sellaisten ihmisten kanssa, jotka mua eivät pätkääkään kiinnostaneet tai joiden kanssa en osannut jutella. Oli lisäksi kai jokunen sellainen 'niinsanottu kaveri' jossakin vaiheessa kuvioissa ( en muista enää kovin hyvin), jotka seurassani mielellään viihtyivät, mutta jotka sitten osoittautuivat suuremmassa porukassa aina aivan muuntyyppisiksi ihmisiksi, kuin mitä muutoin olivat. Jotkut väittivät sen johtuneen kateudesta, mutta itse en usko siihen, vaan ajattelen niin, että kenties ne tyypit vain näkivät sen pinnan alta aran tytön ja saivat hupinsa sitten siitä, että vähän teilaa (mukamas) leuhkaa likkaa, joka ei kiltteyttään koskaan kehdannut sanoa tarpeeksi rumasti vastaan.;) Mutta: ihmiset muuttuvat ja ajat muuttuu. Ei kaunoja.
Toivottavasti sä olet päässyt kokemuksistasi yli. Maailmaan mahtuu monenlaista kulkijaa. Jopa vaikeistakin kokemuksista voi oppia, vaikka tää tylsä klisee kai onkin ( ymmärsit varmastikin).Opo oli silloin alle kolmikymppinen nainen.Yksi luokan pojista pyysi kerrankin,että pitäisi minusta luennon ja tietenkin opettaja piti.Sain naurut niskaani kun rupesin itkemään.Opo oli luokan puolella,ei minun.
Olen aina ollut ujo,tuskin muutun ikinä,ainakaan kovin paljon.
Kyllä on monesti tullut mieleen,että kerran elämässään edes pitäisi räjähtää oikein kunnolla.Mutta en kuitenkaan pystyis moiseen.
En ole vieläkään päässyt kaikesta yli,vaikka kouluajoistakin on kulunut kauan aikaa.Mutta ajattelen niin,että se oli silloin ja nyt on nyt.
Vaikeista kokemuksista voi oppia,mutta pienenä tyttönä ei tuota tajunnut. - ,,,..,
Äippäliini kirjoitti:
Opo oli silloin alle kolmikymppinen nainen.Yksi luokan pojista pyysi kerrankin,että pitäisi minusta luennon ja tietenkin opettaja piti.Sain naurut niskaani kun rupesin itkemään.Opo oli luokan puolella,ei minun.
Olen aina ollut ujo,tuskin muutun ikinä,ainakaan kovin paljon.
Kyllä on monesti tullut mieleen,että kerran elämässään edes pitäisi räjähtää oikein kunnolla.Mutta en kuitenkaan pystyis moiseen.
En ole vieläkään päässyt kaikesta yli,vaikka kouluajoistakin on kulunut kauan aikaa.Mutta ajattelen niin,että se oli silloin ja nyt on nyt.
Vaikeista kokemuksista voi oppia,mutta pienenä tyttönä ei tuota tajunnut.Kauhean ikävää kuulla tuollaista. Opettajan ammattitaidottomuuteenhan se viittaisi, mikäli joku toimii noin, kuin kerroit sinun oposi toimineen. Joskus on käynyt mielessä, että kuinkahan paljon(?) sitten loppupeleissä opettajiksikin hakeutuu turhan lapsellisia ihmisiä, jotka haluavat ainoastaan ns. leikkiä omaa lapsuusaikaansa uudelleen kouluissa, mutta revanssikerrallaan opettajan ominaisuudessa... Sun tosiaankin kannattaa tietää, että sinun vikasi se ei ollut, jos ei opettajassasi ollut selkärankaa. Ja hyvä, jos olet päässyt ikävistä kokemuksistasi yli.
Kouluaikaa kerraten muistan omista opettajistani, että monikin oli harvinaisenkin erikoinen perusolemukseltaan ja tyyliltään ja että useakin meni (nykyisellä ajattelullani määritellen) vastenmielisesti mukaan luokan pelleilyihin... Ja sitten moni niistä opettajista, joka ei mennyt mukaan leikkimiseen, niitä monet kiusasivat. Opettajatkin voivat olla kiusattuja, mutta harva opettaja kai sellaisista asioista julkisesti puhuu.
Muistan myös yhden pojan kouluajoilta, josta en sitten tiedä, että oliko hän kuinka pahasti oikeasti kiusattu vaiko miten asia oli ( itse en ainakaan häntä koskaan kiusannut, joskin saatoin toki - en tiedä- pojan silmissä kai olla ärsyttäväkin), mutta kyseisellä pojalla kuitenkin oli taipumus purskahtaa itkuun todella helposti.:( Kerran sitten sain opettajan torut osakseni, kun sanoin jotakin muistaakseni ihan hyväntahtoisen leikkisää tuolle pojalle ja tämä kyseinen poika alkoi ilman mitään syytä nimitellä minua rumasti sellaisilla pilkkanimikkeillä, millä sitten taas minua häiritsevät minua yrittivät kiusata. Katsoin tulleeni nolatuksi ja vastasin pojalle samalla mitalla, mistä poika sitten purskahti itkuun... Myöhemmin olen ajatellut, että ehkä en tajunnut, millaisessa paineessa sekin poika kenties(?) eli koulussa ja että ehkäpä se poika jotenkin mielsi minutkin kiusaajakseen, vaikken kiusaamiseen osallistunutkaan. Ehkä häntä todella kiusattiin luokan ulkopuolella pahastikin, en tiedä. Jouduin itsekin aika paljon osassa kouluaikaani kiertelemään epämiellyttävimpiä häiriköitä, joten kaikkeen ei kiinnittänyt huomiota.
Lisäksi muistan hämärästi toisen sellaisen pojan, jota ilmeisestikin kiusattiin koulussa niin pahasti, ettei hän pystynyt mahdollisesti edes(?) käymään kouluaan. En tiedä hänen vaiheistaan, mutta sen muistan, että näyttäviä nöyryytysnumeroita hänen kiusaamisekseen jotkut kusipäät järjestivät jatkuvasti ja mielikuvani olisi jotakin sellaista, että myös sen pojan kaverit sitten jotenkin(?) jättivät pojan yksin - mahdollisesti itse kiusatuksi tulemisen pelossa. Itseäni nöyryytti jatkuvasti ainoastaan yksi häirikkölikka ja sitten jokunen hellantelttunen, joskin kai annoin osani "operaatioillensa" sitten itsekin. Hmm.
Ihan kaikkeen omassa toiminnassani en kouluajoiltani itsekään ole tyytyväinen - kyllä minäkin osasin sanoa tökerösti, mutta siitä voi olla ylpeä, ettei mikään koulukiusaaja ainakaan koskaan ollut. - monte34
Äippäliini kirjoitti:
Opo oli silloin alle kolmikymppinen nainen.Yksi luokan pojista pyysi kerrankin,että pitäisi minusta luennon ja tietenkin opettaja piti.Sain naurut niskaani kun rupesin itkemään.Opo oli luokan puolella,ei minun.
Olen aina ollut ujo,tuskin muutun ikinä,ainakaan kovin paljon.
Kyllä on monesti tullut mieleen,että kerran elämässään edes pitäisi räjähtää oikein kunnolla.Mutta en kuitenkaan pystyis moiseen.
En ole vieläkään päässyt kaikesta yli,vaikka kouluajoistakin on kulunut kauan aikaa.Mutta ajattelen niin,että se oli silloin ja nyt on nyt.
Vaikeista kokemuksista voi oppia,mutta pienenä tyttönä ei tuota tajunnut.keskuskaiuttimien kautta mun koko nimen ja pyysi mua ilmaantumaan opettajien huoneeseen.
kyl mä huusin sille kurkkusuorana et anna olla viimeinen kerta kun mun nimeä kuuluttelet niin et koko tykin asuinlähiö kuulee mun nimen.
ol muuten iso ja vahva karju se meidän opo, kerran näin ku se löi pesäpallomailalla pesäpalloon, se pallo lensi kuuhun saakka. - Äippäliini
,,,.., kirjoitti:
Kauhean ikävää kuulla tuollaista. Opettajan ammattitaidottomuuteenhan se viittaisi, mikäli joku toimii noin, kuin kerroit sinun oposi toimineen. Joskus on käynyt mielessä, että kuinkahan paljon(?) sitten loppupeleissä opettajiksikin hakeutuu turhan lapsellisia ihmisiä, jotka haluavat ainoastaan ns. leikkiä omaa lapsuusaikaansa uudelleen kouluissa, mutta revanssikerrallaan opettajan ominaisuudessa... Sun tosiaankin kannattaa tietää, että sinun vikasi se ei ollut, jos ei opettajassasi ollut selkärankaa. Ja hyvä, jos olet päässyt ikävistä kokemuksistasi yli.
Kouluaikaa kerraten muistan omista opettajistani, että monikin oli harvinaisenkin erikoinen perusolemukseltaan ja tyyliltään ja että useakin meni (nykyisellä ajattelullani määritellen) vastenmielisesti mukaan luokan pelleilyihin... Ja sitten moni niistä opettajista, joka ei mennyt mukaan leikkimiseen, niitä monet kiusasivat. Opettajatkin voivat olla kiusattuja, mutta harva opettaja kai sellaisista asioista julkisesti puhuu.
Muistan myös yhden pojan kouluajoilta, josta en sitten tiedä, että oliko hän kuinka pahasti oikeasti kiusattu vaiko miten asia oli ( itse en ainakaan häntä koskaan kiusannut, joskin saatoin toki - en tiedä- pojan silmissä kai olla ärsyttäväkin), mutta kyseisellä pojalla kuitenkin oli taipumus purskahtaa itkuun todella helposti.:( Kerran sitten sain opettajan torut osakseni, kun sanoin jotakin muistaakseni ihan hyväntahtoisen leikkisää tuolle pojalle ja tämä kyseinen poika alkoi ilman mitään syytä nimitellä minua rumasti sellaisilla pilkkanimikkeillä, millä sitten taas minua häiritsevät minua yrittivät kiusata. Katsoin tulleeni nolatuksi ja vastasin pojalle samalla mitalla, mistä poika sitten purskahti itkuun... Myöhemmin olen ajatellut, että ehkä en tajunnut, millaisessa paineessa sekin poika kenties(?) eli koulussa ja että ehkäpä se poika jotenkin mielsi minutkin kiusaajakseen, vaikken kiusaamiseen osallistunutkaan. Ehkä häntä todella kiusattiin luokan ulkopuolella pahastikin, en tiedä. Jouduin itsekin aika paljon osassa kouluaikaani kiertelemään epämiellyttävimpiä häiriköitä, joten kaikkeen ei kiinnittänyt huomiota.
Lisäksi muistan hämärästi toisen sellaisen pojan, jota ilmeisestikin kiusattiin koulussa niin pahasti, ettei hän pystynyt mahdollisesti edes(?) käymään kouluaan. En tiedä hänen vaiheistaan, mutta sen muistan, että näyttäviä nöyryytysnumeroita hänen kiusaamisekseen jotkut kusipäät järjestivät jatkuvasti ja mielikuvani olisi jotakin sellaista, että myös sen pojan kaverit sitten jotenkin(?) jättivät pojan yksin - mahdollisesti itse kiusatuksi tulemisen pelossa. Itseäni nöyryytti jatkuvasti ainoastaan yksi häirikkölikka ja sitten jokunen hellantelttunen, joskin kai annoin osani "operaatioillensa" sitten itsekin. Hmm.
Ihan kaikkeen omassa toiminnassani en kouluajoiltani itsekään ole tyytyväinen - kyllä minäkin osasin sanoa tökerösti, mutta siitä voi olla ylpeä, ettei mikään koulukiusaaja ainakaan koskaan ollut.Silloin pienenä tyttönä ja yläasteellakin ajattelin,että minussa jotain pahasti vialla,kun minua kiusataan.En vaan mahtanut mitään kiusaajilleni,kun koko luokka ja pari opettajaakin olivat "minua vastaan".En olis uskaltanut sanoa koskaan vastaan,minun luonteeni ei sallisi moista.Kyllä tuli koulumatkat itkettyä,kun tiesin mitä se koulupäivä taas tuo tullessaan.Kävin kuitenkin koulut loppuun,vaikka tosi vaikeeta se oli.
Näin jälkikäteen ajateltuna,olen ollut kuitenkin aika "sisukas",etten jättänyt kuitenkaan koulua kesken:)
Olen monesti ajatellut,että olisi nyt jälkikäteen kiva nähdä kiusaajiani,miten reagoisivat minuun nyt.
Eiköhän hekin ole jo aikuistuneet sen verran,että voisivat pyytää anteeksi käytöstään.Oppilaitten käytöstä vielä jotenkin ymmärtää,kun eivät tajua miten voivat loukata kiusaamalla heikompaansa,mutta opettajien käytöstä en voi ymmärtää.
- zisel
1-2 luokalla "mahdoton" joten ne laittoi mut toiseen kouluun. Olin 3-4 luokan tiukan opettajan "kasvattina" muttei sekään "pärjännyt mulle" (eli toisinsanoen se ei jaksanut mua). Ne laittoi mut 5-6. luokalle jollekkin "erityistarkkikselle". Rikoin ikkunoita, "roikuin seinillä", jne. Mun olis pitänyt jäädä luokalleni mutta ne päätti että päästää mut yläasteelle.
Menin sitten normaaliin yläastekouluun ja hankkiuduin tietenkin hankaluuksiin. Rikoin paikkoja, sytyttelin tulipaloja (en ole pyromaani enkä koskaan ole ollutkaan) ja koska tunsin vanhempaa väkeä ne soitteli kouluun että siellä on pommi ja me päästiin kesken päivän pois. Taas mun vanhemmat kutsuttiin kouluun. Matikan ja käsityön ope sanoi suoraan että ne haluaa musta eroon. Uskonnon ope sanoi että päästää mut uskonnosta läpi sillä ehdolla että pukeudun muuhun kuin mustaan. Tulin uskonnon tunnille valkosissa farkuissa ja vaaleensinisessä takissa. Pääsin sillä läpi.
Mua ei päästetty ammattikouluun samoihin maisemiin kuin mun kaverit. 9. luokan loputtua mun yks kaveri joutui mielisairaalaan suljetulle ja sen näkymät oli että pääsee 21 vuotiaana pihalle. Toinen mun parhaista kavereista toi mulle itkien ruusun ja tappoi itsensä.
Menin siis muualle amikseen mutta opettajat ei tykännyt musta siellä. Riitaannuin englanninkielen opettajan kanssa ja huusin piruuttani koko luokalle että "kukaan ei sitten tee läksyjään ens tunnille!!". Kaikki oli OIKEESTI jättänyt ne läksynsä tekemättä. Tälläkertaa puhutteluun meni mun äitin sisko ja istuin itse paikalla. Paikalla oli 2 eri aineitten opettajaa jotka väitti että lietson "ANARKIAA" (!!!!!!) koululuokkaan. Eli parempi kun mut pistetään pois.
Joten... ei siinä mitään. Mä en voi mennä kouluun koska heitän herjalla että "älkää tehkö läksyjä!" Hei muuten! TUOKAA KAIKKI MULLE MILJOONA EUROA!! TUOKAA NE MUN KOTIOVEN ETEEN!- miljoonan taalan mie
tuon itseni!
- slutt
kai annoit pillua opettajille?
- zisel
miljoonan taalan mie kirjoitti:
tuon itseni!
aivan :D
- zisel
slutt kirjoitti:
kai annoit pillua opettajille?
Mikset sä antanut? Kummasta päästä olit liian iso - ylä vai alapäästä? Jos on yläpäästä liian iso niin kantsii vetää jeesusteipillä umpeen koko lärvi ettei sieltä tule pihalle ylimääräsiä :)
- aidosti kiinnostunut
tuo "erityistarkkis" josta kerroit?
- zisel
aidosti kiinnostunut kirjoitti:
tuo "erityistarkkis" josta kerroit?
sitä osotetta kerro... :) Mutta siis se oli sellanen.... no en mä voi sanoa "mikä se oli" koska sellasia paikkoja ei tietääkseni Suomessa montaa ole... Mutta siis sanotaan näin että me ei saatu mennä välitunneille kuten normaalissa koulussa :-/
- vänksy
enkä kiusaaja. Ehkä oon onnistunut jotenkin ummistamaan silmäni totuudelta, mut musta meen koulussa ei oikein ollut mitään kiusaamista ainakaan suuremmissa määrin, eikä fyysisessä muodossa. Tai sit en oo vaan ollut tietoinen asioista.
- monte34
mitä ei näe niin sitä ei voi kiusata, tuo on oikeesti hyvä asia.
- vänksy
monte34 kirjoitti:
mitä ei näe niin sitä ei voi kiusata, tuo on oikeesti hyvä asia.
ketään. En varmaan kouluaikoina sieltä näkyvimmistä/kuuluvimmista päästä ollut, lähinnä hengasin omien kavereideni kanssa ja tosiaan ilmeisesti sitten autuaan tietämättömänä siitä mitä ympärillä tapahtuu :)
- kirpela
mun ryhmässä se on ehdoton ei.
ennenkin avauduttua täällä, että en tiedä, löydänkö tähän enää uutta näkökulmaa. Mutta olin kiusattu. Kaupungista pikkupaikkakunnalle muuttanut. Erilaisesti pukeutunut, erilaista musiikkia kuunteleva, ujo ja siksi lehkaksikin luultu. Koska en halunnut muuttua muiden kaltaiseksi, vaan sinnittelin sitkeästi oman tyylisenä (myös ajatuksiltani), se ärsytti lisää.Oli mulla silti kavereita, mm. yksi "puolustaja"-tyttö, jota kiusaaajat pelkäsivät, myös pojat :)
En saanut traumoja, vaan se viitisen vuotta kestänyt elämän vaihe vahvisti entisestään halua nähdä asiat omalla tavalla ja toimia sen mukaan. Erilaisuuden sietäminen kasvoi. Ahdasmielisyys on kauhistus yhä.- dfba78iföbk
Sanotaan että kaikkia "yritetään" jossain vaiheessa, eikä syitä oikeastaan ole mutta jos kiusaajat näkevät että olet herkkä sinua tullaan härkkimään jatkossakin. Koulu tuppaa olemaan sellainen paikka jossa meininki on sellaista rajojen kokeilua ainakin ala-asteella varsinkin jos lasten annetaan elää kuin pellossa.
Minun aikanani opettajanani oli sellainen mummo joka ei tehnyt muuta kuin opetti, toivottavasti tänä päivänä opet on erilaisia ja luovat kivan luokkahengen. myöhemmässä vaiheessa eräs homo-opettajamies yritti laittaa mua ruotuun henkisesti sortamalla, jonka jälkeen pillahdin itkuun, hän halusi murtaa minut...jonka jälkeen se vaihtoikin koulua jostain kumman syystä.. Yläasteella meidän luokassa ei ketään kai kiusattu erityisemmin mutta muuten koulu oli kuin ghetto.
koen että opettaja kiusasi mua ala-asteella kyllä. toivon hänelle kärsimystä. Nälvin kyllä joillekin tyypeille jonkin verran läpi yläasteen, en kovin paljoa, mutta ei se määrä sitä asiaa juuri miksikään muuta. Sen sijaan koitin jonnin verran puolustaa näitä samoja tyyppejä luokan pahimmilta paskiaisilta, minkä johdosta sain sitten itse hiukan sontaa niskaani ajoittain. Tosin pystyin ja uskalsin puolustautua, loppu viimein sillä nyrkkitohinallakin. Pahin setti tosin tuli luokan kahdelta kiusaajatytöltä, tuli todella yllättäen tumppua jakaukseen ja polvea otsaan tunnin alkua odotellessa. Sen painin hävisin 6-1, kundien kanssa pärjäsi paremmin, ei ollut ennakkoasennetta.
Toi Nodrenin mainitsema tapa olla kunnioittamatta maassa jo makaavia on tuttu juttu, siitä vanhasta kunniasäännöstä oli 80-luvulla enää rippeet jäljellä, ainakin mun koulussa. Se on aika saatanan ahdistavaa kun lauma istuu sun päällä temppuilemassa ja taputtelemassa tauluun, olet käytännössä täysin avuton. Ne kokemukset jäi itellä pariin kertaan ja aina sain annettua nopeasti takasin, joten mä en niitä itelleni tapahtuneita varsinaisesti koe kiusaamiseksi. Noista ajoista on luultavasti peräisin sellainen vaistomainen reaktio, että jos mua tarraa odottamatta ja yllättäen kaulan seutuvilta kiinni, niin melko varmasti pamahtaa kyselemättä ja katselematta, kuten on pari kertaa käynyt, ja tietysti aivan harmittomissa tilanteissa. Varsin viihdyttävää joo.
No kaikesta tosta huolimatta en koe itseäni kiusatuksi kouluaikoina, mun kohdalla se tuntuu enemmän lasten normitoilailulta, vaikka jotain jälkiä on ilmeisesti jäänytkin. Ne joita ite silloin nälvin, niitten kanssa asioista on puhuttu jälkikäteen, aikuisella iällä, ja mietitty mitä silloin tapahtui, pyydelty anteeksi jne. Rehellisesti sanottuna vieläkin vtuttaa sekin vähä mitä tein, vaikkei se perusvtuilua enempää ollutkaan.- Anonyymi
Nystrom Malmi.
- Anonyymi
Olin joo.ja miksikö? Siksi että synnyin tahtomattani lesta kotiin. Ai kauhea synti. Varsinkin kun kiusaajat oli kiinnostuneita minusta ja minä heille pskat haistatin.💎
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1112188
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi602046- 161951
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa191687"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla211618Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O131412Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu271353Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak121344Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.161337Kristityt "pyhät"
Painukaa helvettiin, mä tulen sinne kans. Luetaan sitten raamattua niin Saatanallisesti. Ehkä Piru osaa opetta?!.61262