Niin, voiko naista neuvoa?
Olen huomannut että lähes kaikissa tilanteissa joissa erehdyn kertomaan mielipiteeni asiasta, jota vaimoni suorittaa, hän kokee tämän omien tietojensa ja taitojensa arvostelemisena. Olen kyllä oppinut pitämään suuni kiinni mutta aina tämäkään ei auta.
Yhtenä pahimmista on tämä tavaroiden kiertäminen paikasta toiseen. Ilmeisesti logiikan ja järjestelykyvyn puute estää naisia palauttamasta tavaroita alkuperäisille paikoilleen. Etsiessäni kadonneita tavaroita, voin joutua kysymään niiden paikka vaimoltani. Tämä on tietysti hänen mielestään arvostelua ja ilkeilyä.
Liikenteessä, siis vaimoni ajaessa, ei tietenkään saa antaa minkäänlaisia neuvoja. Kodinhoitoon ei saa puuttua muuta kuin työn suorittajana yms...
Vaimoni voi kyllä neuvoa minua ja kertoa mielipiteensä asioista, eikä tämä minua häiritse. Toisinpäin tämä ei vain toimi.
Vastaavaa toimintaa naisten osalta on havaittavissa myös ystävieni parisuhteissa.
Voihan se olla ettei naista todellakaan pysty neuvomaan. Mutta jos se on mahdollista ja Teillä on kokemusta asiasta, niin kertokaa miten se voisi onnistua.
Olen huomannut että lähes kaikissa tilanteissa joissa erehdyn kertomaan mielipiteeni asiasta, jota vaimoni suorittaa, hän kokee tämän omien tietojensa ja taitojensa arvostelemisena. Olen kyllä oppinut pitämään suuni kiinni mutta aina tämäkään ei auta.
Yhtenä pahimmista on tämä tavaroiden kiertäminen paikasta toiseen. Ilmeisesti logiikan ja järjestelykyvyn puute estää naisia palauttamasta tavaroita alkuperäisille paikoilleen. Etsiessäni kadonneita tavaroita, voin joutua kysymään niiden paikka vaimoltani. Tämä on tietysti hänen mielestään arvostelua ja ilkeilyä.
Liikenteessä, siis vaimoni ajaessa, ei tietenkään saa antaa minkäänlaisia neuvoja. Kodinhoitoon ei saa puuttua muuta kuin työn suorittajana yms...
Vaimoni voi kyllä neuvoa minua ja kertoa mielipiteensä asioista, eikä tämä minua häiritse. Toisinpäin tämä ei vain toimi.
Vastaavaa toimintaa naisten osalta on havaittavissa myös ystävieni parisuhteissa.
Voihan se olla ettei naista todellakaan pysty neuvomaan. Mutta jos se on mahdollista ja Teillä on kokemusta asiasta, niin kertokaa miten se voisi onnistua.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mielenkiinnolla odottelen minäkin olisiko joku onnistunut tilanteen korjaamaan ja miten.
Ja sitten, jos ei sano mitään, "ei omaa mitään sanottavaa"..tuohon saa tottua. Ne jotka ei totu, niitä kutsutaan poikamiehiksi.
voi tottakai neuvoa, ja jos osaa tehdä sen niin, että menee jakeluun niin silloin voi jopa saavuttaa lopputuloksia..
Minä ainakin kysyn neuvoa tai pyydän apua silloin kun minä sitä tarvitsen.
Ja samoin meillä tekee mies.
:)
se on aika hyvä lähtökohta. Tuo kysymyksen asettelu vain oli niin provosoiva.
Jos nainen valittaa jotain ongelmaa, niin älä missään nimessä ala neuvoa häntä!
Oikea menettely on tämä: eläydy naisen ongelmaan, voivottele, osoita myötätuntoa, ole empaattinen, osaalistu valittamiseen.
Näinhän naiset keskenäänkin tekevät. Valittavat yhdessä, kokevat yhteenkuuluvuuden tunnetta ja toteavat lopuksi "olipa ihanaa kun sain puhua kanssasi tästä ongelmasta".
Ratkaisuja tyrkyttävät miehet ovat insinöörejä, juristeja tai muita tylsimyksiä. Sellaisia eivät naiset tarvitse.
Oma kokemukseni on täysin toisenlainen. Tavarat eivät nimittäin KIERRÄ minnekään. Se on miehinen harhaluulo, kun he ovat kyvyttömiä löytämään kamojaan. Nainen tietää aina, missä tavarat ovat. On vain ikävää, kun mies joutuu häneltä niitä kysymään.
Puolisoni kiukuttelee usein, ettei löydä jotain. Sitten hän kiukustuu vielä enemmän, kun neuvon "kadonneen" sijaintipaikan. Hän ei nimittäin löydä etsimäänsä usein silloinkaan, vaan joudun menemään hakemaan sen hänelle. Hän on joka kerta ällistyneen näköinen, kun otan tavaran hyllyltä, jossa sitä on säilytetty viimeiset kymmenen vuotta. Vakuutan, pojat, TAVARAT EIVÄT KIERRÄ.
Et ole ajatellut että se tavaroitten hukkuminen johtuu siitä että tavarat eivät ole joka kerta samalla paikalla? Helppohan se sinun on tavarat löytää, ne on aina siinä paikassa mihin sinä olet ne jättänyt. Vaikka mies olisi käyttänyt sitä välissä, niin hän on palauttanut sen paikalleen. Mutta auta armias jos nainen pääsee käsiksi tavaraan...
Ainut asia missä naiset osaavat jotain järjestelystä on keittiössä. Siellä naiset osaavat useimmiten ajatella että missä olisi jonkun tavaran käytännöllisin paikka. Eipä juuri muuallla.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä että naiset tietävät missä tavarat ovat. Miksihän näin???
Tuosta miehisestä harhaluulosta… no eivät ne tavarat kierrä, niiden sijaintipaikka vain muuttuu. Olen seurannut tuota sijaintipaikan muutosta erilaisilla tavaroilla. Kaikki tavarat eivät vaihda paikkaa, osan sijaintipaikka muuttuu harvoin ja osan lähes jokaisen käytön jälkeen. Sijaintipaikka ei muutu käytön mukaisesti, siis missä tavaraa käytetään tai käyttötiheyden mukaisesti. Se mikä ratkaisee tavaroiden kulloisenkin sijaintipaikan, en ole keksinyt selitystä. Ei se ainakaan mihinkään logiikkaan perustu, enemmänkin kuuluisaan ”naisen vaistoon” ja kuun asentoon.
ettei uskota naisen sanaa! Meillä tavarat ovat olleet noin kymmenen vuotta paikoillaan, vaikka mies ei sitä usko. Joka kevät hän etsii pelastusliivejä, joilla on AINA SAMA talvisäilytyspaikka. Lasketteluvarusteita etsitään alkutalvesta ja herrajumala! solmiota viikoittain. Hän tekee minut hulluksi! Poika on muuten samanlainen, mutta hän kääntyy aina heti puoleeni (sekoittamatta koko vaatehuonetta kuten mies) ja kiittää äitiään kauniisti!
Alkoi hieman hymyilyttämään kommenttisi...ja pakko myöntää olet oikeilla jäljillä...!
;)
Mika olet ällöttävä.
te miehet sit ikuisia narisioita. Iteppä ootte eukkonne valinneet. Älkää siis narisko! Mulle on aina saanu sanoa asiasta, mutta eipä oo miehillä ollu siihen munaa. Menkää takas äitinne helmoihin, tai kärsikää vaimojenne narinat. Naisiakin on joka lähtöön.
Meillä mä olen tosi siisti, ja pidän tavaroita aina samalla paikalla, joten MINÄ olen se, joka tiedän missä ne ovat. Tiedän myös yleensä ukkoni tavaroiden paikat, koska osaan esim. arvata että kännykkä on sohvan selkänojalla ja sytkäri sohvan raossa ja auton avaimet keittiön pöydällä, kun hän ei niitä löydä. Myönnän kyllä, että itse en pyydä apua, jos on jotain ongelmaa. olen niin omapäinen, että aina pitää yrittää ensin yksin (typerää ja aikaa vievää). Mutta ukkoni vaan naureskelee asialle. Ensin se vähän aikaa kattoo kun mä höyryän, ja sitten sanoo mielipiteen/neuvon. Sitten rauhotun vähän ajan päästä, ja sitten nauretaan että sama homma aina! :)
Yleensä yhteisessä kodissa nainen järjestää tavarat oman logiikkansa mukaan ja siten tietää missä mikin esine on. Siksi nainen pääsee naljailemaan miehelle, ettei tämä löydä tavaroita mistään.
Jos taas järjestät tavarat oman logiikan mukaan, nainen saa raivarin, kun ei löydä mitään. Tämä on tuttua poikamieskämpän ajoilta.
Kokeeksi voit tehdä niin, että kun nainen lähtee pariksi päiväksi matkoille, niin järjestät kodin tavarat uuteen sinulle sopivaan järjestykseen ja sitten katsotaan mikä meteli siitä syntyy (tätä koetta en kyllä suosittele käytännössä).
Toinen miesten ja naisten ajatusmalli ero on se, että nainen ajattelee että yhden asian voi tehdä oikein vain yhdellä tavalla, kun taas mies ajattelee että oikeita tapoja on useita.
Esimerkiksi meillä olin oppinut viikkaamaan lakanat kotoa äidin opettaman mallin mukaan. Vaimollani oli oma opittu tapansa, joka oli tietysti ainoa oikea. Minun kotoa opittu tapa oli täysin hänestä käsittämätön ja väärä malli.
Yhtä kaikki, minusta ne molemmat menetelmät toimii ja ovat siten oikeita.
Itse kysymykseen vastasin että naista ei voi neuvoa ja jos joutuu neuvomaan, täytyy se tehdä juuri oikealla tavalla ja sanoja varoen (jos aikoo perhesovun säilyttää). Mielummin odota, että nainen itse kysyy neuvoa.
Vastaavasti nainen saa "neuvoa" miestä asiassa kuin asiassa, eikä siitä pidä (eikä saa) ottaa itseensä.
En tiedä, minkä ikäinen olet, mutta vanhempien miesten vaihteleviin tyyleihin tunnen kyllä syyn. Syy on se, että he eivät ole saaneet kotitalouden opetusta kuten ikäisensä naiset. Ovat myös jääneet Marttojen yms. yhdistysten valistuksen ulkopuolelle. Naiset taas ovat aina oppineet käytännöllisimmäksi havaitun tavan esim. vetää lakanoita ja viikata ne, joten tyyli on sama.
Miehillä on usein aika loukkaava tyyli neuvoa,muistan miten oma mieheni sai oikein otsasuoneni pullottamaan opastamalla minua kuin pientä lasta, joka ei tiedä mistään mitään!
Ja olen muuten huomannut ihan saman ilmiön miehiä neuvovilla naisillakin, eli tämä ei ole edes sukupuolikysymys vaan parisuhdekysymys.
Neuvo naista kuin aikuinen aikuista, voit saadakin tuloksia.
Meillä on aivan sama ongelma!
Olen luullut kärsiväni tästä yksin.
Mä en tajua.
Parempi olla vain hiljaa, viisaampi väistyy.