voisinpa istua viereesi, halata ja sanoa että vieläkin tykkään susta.Ehkä sen vielä jonain päivänä teen. Oot aina mun mielessäni. Olet ollut hirvittävän kauan. Oot suloinen mies. Harmi vaan muutama asia tässä tilanteessa ja meidän välillä. eli kaipaukseksi tuletkin jäämään...
voi kultainen M
ottaisin jos saisin
332134
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos tavotteesi on, että jään kaupaukseksi, niin sittenhän jään.. aseta paremmat tavoitteet ja toimi :)
käytännössä aivan noin yksinkertaista, kun pelissä on molempien elämät ja osaksi työympyrätkin.
Tai pohdinko liikaa? Mitä sitten, jos kaikki ei onnistukaan kuten kuvittelimme?
Taidanpa tarvita rohkaisua,- ja paljon! Tapaamisiin ;)
mutta niin kauan olen jo ihastunut ollut, että rakkaudeksi se helposti muuttuu. Tällaista tapahtuu vain muutaman kerran elämän aikana... Ymmärrettävää, että pohdit, jokainen meistä haluaa tehdä hyviä, ei ehkä aina oikeita ratkaisuja elämässään. Mutta mitä tahansa päätätkin, lupaan rakastaa sua!
Tiedän, että olen...eri vaiheessa. Minä olen minä. Minäkin pidän sinusta. Sinä olet tosi kaunis nainen ja sinulla on viisaita ajatuksia.
PS. Silmiisi katsomisesta tuli hyvä olla.
Tämä eräälle naiselle joka oli minulle harvinaisen mukava ja josta pidän ja jossa on paljon enemmän naista kuin minussa on vielä tällä hetkellä miestä.
Hyvää Yötä.
Alemmat viestit olivat joltakin muulta, tuo on hiukan yleinen nimimerkki kun en muuta keksinyt.
Minä en aio urkkia mitään...jäänee tähän viestiin.
En voi tietää kenelle aloittaja kirjoittaa, mutta haluan selventää omaani.
Tällainen minä hiukan olen.
Rauhalliset yöt :)
vaikka työpaikatkin vaihtuisi. Olet niin muru etten voi olla hyytymättä kun olet lähellä. Minäkin olen mikä olen, varmaan arvaatkin, että syvimmiltä aika arka. Mutta kaikki se mitä meillä on joskus ollut on mun sydämessä ja sinne on vain sulla polku. Sairasta herätä aamulla ja miettiä että sä olet töissä ja illalla miettiä sua taas ja ei saisi ja voi hitot. Ja aikuiset ihmiset ei käyttäydy niin. Ja kyllä, taisin tehdä ratkaisun, joka yllätti jopa sut? eli olin aika MIES, kuvainnollisesti.
Öitä honey
enkös sitä sulle ole sanonut,että käännät suuntaa nopeammin kuin tuuliviiri. Mä voin näyttää kylmältä, mutta se johtuu siitä, että menen sekaisin sun läsnäolosta. Eli näyttelen toista miltä tuntuu. Eli ihan väärin, mutta luulen,että niin juuri on kuulunut toimia kaiken jälkeen. Etkä ole kyllä itsekään antanut käsitystä, että tarvitsisi muuten käyttäytyäkään...
Mikä se sun ratkaisu on?
Voi olla että yritän jostain urkkia sun sähköposti osoitteen, ja ehkä lähetän sinulle viestiä. Koska en pysty sitä sinulle töissä sanomaan. Liikaa ihmisiä ympärillä ja sitten kun ei ole, niin muutun nysväksi ..
oho :D !! 2 melkein samalaista nimimerkkiä---> eli alempi muokkaa hieman omaansa..
Hei,
Samat sanat sinulle ihastuttava nainen. Toivoisin itsekin pystyväni sanomaan että pidän sinusta todella paljon.
Olet myös mielessäni, liian kauan, jotta tämän voisi pyyhkiä pois mitättömänä ihastuksena. Olen vilpittömästi ihastunut sinuun, tulen aina olemaan. Vain muutama asia, mutta valitettavasti pari asiaa liikaa tulevat erottamaan meidät. Mutta ollaan edes ystäviä. Suukko poskellesi ja hellä halaus:)
ja tiedän, niin tiedän että tämä on ihan turhaa tämä haikailu. Piru kun tunteilleen ei mitään voi... Ja olen aina sun ystäväsi, mutta vaikeahan sun kanssa on olla, kun sä pelkäät niin paljon, mitä sä minussa pelkäät? Vielä kerran haluan sut vierelleni, meni miten meni, niin pirusti kaipaan sua...
kerro lisää, jätetäänkö entinen ja aloitetaan alusta kaikki, tiedät kyllä.
akkas o hullu ja hullumaksi käyy,koita pääatä eroon
mulle käy, mutta ratkaisua peliin. Mä otan sut kaikkine paketteinesi.
Sinua, vaan sitä, että lähellesi tullessani saatan lopullisesti menettää sydämeni sinulle:) Tämä toteamus on leikkiä tuskin puoliakaan.
Ihastuin sinuun jo kauan sitten ja tämä ihastus ei ole mitään päiväperhostelua. Se on nyt päivänselvä asia minulle ja usein olen miettinyt, miten saisimme ne muutaman asian pois tieltämme, jotta voisimme olla yhdessä. Mutta olen vähään tyytyväinen, jos vaikka joskus saisimme tilaisuuden keskustella asiasta kasvokkain.
Siis ymmärrystä, rakas "ystäväni!"
Olet minullekin rakas ja todella tärkeä piriste päiviini, joskus työhöntulo ja jaksaminen on vain sinun ansiotasi. Siksi toivon ettet lähtisi pois... Elämä jatkuu, yhdessä tai erikseen. Olen antanut sinulle nyt "tilaa" enkä ole sinua härnännyt. Silti en paljon vaatisi, niin taas mennään. Olet sä senverran hetkauttanut mun elämääni. Miten kauan tätä pitääkään jaksaa..?
Ei sun tarvi olla ystävä voit lähtee vetään petturi. Mene sen akan luo ja pysy sielä ei sua kukaan kaipaa. Tämä on sulle aviomies, mutta kuinka kauan? En rupea elämään jonkun muun akan varjolla, enkä tarvi pettureita, pärjään kyllä omillani.
Mielessä ikuisesti katkeransuloisena täydellisyytenä, mutta tilanne oli mikä oli. Ehkä suuret vaikeudet olisivat rikkoneet meidätkin. Oman henkisen hyvinvointini vuoksi joudun kuitenkin olemaan etäällä. Lähes onnellinenkin hetkittäin, mutta kukaan ei pysty sinua korvaamaan. Liekö toiset naiset vaistoavat sen ja sekin hyvä mitä rakentuu, myös aina hajoaa.
Hei,
Katkeransuloistahan tämä ihmiselo on. Ihan muuten ok, mutta kun se on vain tämä yksi taivallus maan päällä. Yhdeksää henkeä tai Highlanderin loputonta vaellusta meille ei ole suotu.
Joko meiltä puuttuu rohkeus tehdä päätöksiä tai sitten olemme vähään tyytyväisiä:)
Näillä eväillä on mentävä eteenpäin, sanoi mummokin kun talviyön katiskassa vietti.
http://www.youtube.com/watch?v=qrO4YZeyl0I&feature=fvst
Ei sitä todellakaan haluaisi luopua naisesta, joka näkee suoraan sieluun liiankin hyvin. Toisenlainen päätöksellä monen muun elämä oli romahtanut ja ehkä sen näin piti mennä, laiha lohtu. Yhdellä sanalla luultavasti jättäisin silti vieläkin kaiken muun.:) Hyvääkin tuosta koitui vaikkei hän sitä tiedäkään, löysin itseni, mitä haluan ja voimaa lopulta lähteä toteuttamaan itseäni.
hiljaa hyvä tulee. En minäkään haluaisi luopua vihdoin tavattuani hänet, joka tuntuu heti siltä omalta, -sielunkumppanilta ehkä. Mutta mitä jos edetään hiljalleen, ilman isoja ratkaisuja? Joskus aikuinen vain joutuu valitsemaan hetkellisesti näin, kahden tien kulkemisen rinnakkain...- kaikkien eduksi...
mitä kaikessa taustalla, kun noin haikeita tekstailette, mikä estää aloittanmasta suhteen?
sitä suhteen aloittamisen vaikeutta mietin minäkin. Kumpikaan ei vaan uskalla olla se rohkeampi. Paljon paineita ympäristöltä. Siksi kai molemmat yrittää pitää ainakin niitä kulisseja pystyssä. Pitää kerätä vielä rohkeutta hypätä uuteen...
Riskit voivat olla kovat ja toisaalta itse tiedän, että hänellä on kuitenkin kaikki perusasiat todella hyvin nykyisellään. Hyvin onnellinen ennen kuin kohtasi minut, sen näin suoraan hänen kasvoiltaan. Nyt ei kummallakaan mikään ole ennallaan. Aika näyttää mitä tapahtuu, mutta aito rakkaus osaa myös ymmärtää ja hyväksyy vaikeat asiat.
"Hyväksy ne asiat, joihin kohtalo sitoo sinut, ja rakasta niitä ihmisiä, jotka kohtalo tie polullesi, ja tee tämä koko sydämestäsi."
Marcus Aurelius
Vaikka nyt tuntuukin tältä:
http://www.youtube.com/watch?v=UxvNe761z2g&feature=channel
saada rohkeutta tunnustaa itselleni, hänelle ja muille, että rakastan tuota kohtalon tuomaa ihmistä. Ja saada meille ymmärrystä ja kärsivällisyyttä odottaa oikeaan hetkeen kuitenkin kadottamatta toisiamme...
kuin vain perusasiat kunnossa. Sen iän myötä uskallan jo itselleni tunnustaa. Kaikki ei aina ole niin hyvin kuin ulospäin näyttää. Silloin olet todella yksin, jos tunnet olevasi parisuhteessa yksin. Olet näkymättömän, mutta lujan häkin sisällä...
Hei,
Olet kokenut ilmeisesti samaa kuin minä. Kuinka oikeassa oletkaan, että pitäisi olla riittävästi ymmärrystä ja kärsivällisyyttä jotta se oikea hetki tulisi kuitenkaan kadottamatta häntä, rakasta, jonka kohtalo osoitti kohdallemme.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8790525
ollut yhtä tunteiden vuoristorataa. Toisessa vaakakupissa velvollisuudet (perhe,läheiset,työ) sekä omat arvot ja toisessa halu elää elämänsä sekä toteuttaa unelmiaan.
Kuinka kertoa tai pyytää toista odottamaan vielä muutamia vuosia, etenemään hiljalleen luottaen huomiseen antaen kaiken kypsyä, kulkemaan kahta tietä rinnakkain, vaikka se olisikin vastoin moraalikäsityksiämme, kuitenkaan kadottamatta toisiamme...
Hei,
Kuinka hyvin osaatkaan kuvailla tuntoja tilanteessa, joka tuntuu kaikin puolin absurdilta.
Itse kamppailen täsmälleen samojen "painojen" kanssa. Molemmat ovat yhtä tärkeitä, kummastakaan ei halua luopua.
Hyvä kysymys, olen tätäkin käsitellyt mielessäni. Vain aika näyttää, minne elämä vie. Valitettavasti tuo toisen kadottaminen tuntuu vääjäämättömältä.
ps. piti laittaa ihan jotain muuta liitteeksi kuin tämä keskustelu:)
Tässä:
http://www.youtube.com/watch?v=oZGE-Y1C_nk
tuttu tunne... kuolettavaa. raastavaa.