Olen aivan sekaisin. Olen muka pienessä päässäni käsitellyt tunteeni exääni kohtaan, ja yrittänyt uskotella itselleni ettei hän ollut se tyyppi minua varten ja ei meistä mitään olisi koskaan tullutkaan. Tänään nähtiin ja juteltiin pitkästä aikaa hyvässä hengessä, ja meillä oli hetken hiljaisuus, pitkän pitkä katsekontakti hymyn kera. Ja nyt olen sekaisin! Vihdoin ja viimein myönnän rakastavani häntä edelleen. Hän oli oikeasti elämäni rakkaus! Meidän suhteesta oli vaan tullut niin hankala, miehellä oli tosi vaikea elämänvaihe (työttömyys, masennus) ja molemmat sitten päätettiin että erotaan. Ja nyt ainakin musta tuntuu että se oli virhe! Öisin herään välillä kylmään hikeen, kun olen nähnyt hänestä unia ja tajuan miten kovin häntä kaipaan! Erosta kohta 5 kuukautta, ja eipä ole muut miehet paljoa kiinnostaneet. Hänellä on ollut jotain pieniä virityksiä, mutta ei enää. Hän on myös masentunut entisestään, huomaan sen hänestä.
Miksi aina silloin osaa arvostaa jotain kun sen menettää? Tekisin mitä vain että saisin hänet takaisin. Me hätiköitiin eron kanssa, heti kun tuli eka kunnon kriisi niin erottiin. Ehkä kumpikaan ei vaan jaksanut enää taistella hyvän suhteen eteen. Ja näin siinä kävi. Molemmat ovat onnettomia ja yksinäisiä. En vaan tiedä miten edetä. Parantaako aika haavat? Pelottaa kysyä hänen tunteitaan. En oikeasti tiedä mitä tehdä.
Miksi aina silloin osaa arvostaa jotain kun sen menettää? Tekisin mitä vain että saisin hänet takaisin. Me hätiköitiin eron kanssa, heti kun tuli eka kunnon kriisi niin erottiin. Ehkä kumpikaan ei vaan jaksanut enää taistella hyvän suhteen eteen. Ja näin siinä kävi. Molemmat ovat onnettomia ja yksinäisiä. En vaan tiedä miten edetä. Parantaako aika haavat? Pelottaa kysyä hänen tunteitaan. En oikeasti tiedä mitä tehdä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on vähän sama tilanne myös. Riippuu pitkälti mielestäni kumpi on se jättäjä.
Meillä on eksäni kanssa niin outo historia yhdessä ja olen ollut hirveä häntä kohtaan. Oikea hyväksikäyttäjä melkeinpä.
Tajusin onneksi lopettaa sen ja aloitin suhteen hänen kanssaan. Minä olin heti suhteen alettua vakuuttunut, että tämä tyttö on se ja siltä se tuntuu vieläkin.
No, nyt sitten kerätään omien hölmöilyjen marjoja ja tämä tyttö jätti minut. Jos voisin vaan palata ajassa taaksepäin, niin sen tekisin. Ansaitsin tämän, mutta silti tuntuu väärältä, koska molemmat tykättiin toisista.
Ei voi vain kun toivoa, että hän löytää itsellen jonkun tosi mukavan miehen. Itsestäni ei niin väliä.
Tais mennä vähän off-topiccia mut ei kai siin mitää :D