15.v kiintymyksen jälkeen hän vain ilmoitti kylmästi hakevansa avioeroa.Aina positiivisesti elämään suhtautuvalle kaverille se oli suunnilleen maailmanloppu.Elämä romahti,suru,masennus,kaipuu valtasi ennen niin lämpimän sydämen.Elämänilo loppui yhteen pieneen lauseeseen...Nyt koko showsta on kulunut liki 2 kk.,positiivisyys alkaa palata,duunikin maistuu jotenkin,mutta nyt alkaa tulla fyysinen reaktio,eli helvetinmoinen läheisyydenkaipuu seksuaalisesti.Kertokaa ystävät kokemuksista,kun ei tässä mitään laastareita kuitenkaan tarvita...
Seksin kaipuu
Arsenal63
171116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Et varmasti ole valmis vakavaan suhteeseen vielä etkä pystykkään siihen.
Laastarisuhteet ja vain seksiä suhteet on ihan tarpeellisia ylimenovaiheeseen kuuluvia juttuja.
Ainoa sääntö on siinä että kumpikin osapuoli tiedostaa tämän.
Sinun ei pidä joutua nyt kenenkään ahdistelemaksi sen enempää että voit selkeyttää omaa päätäsi ja tiedät oikeasti mitä haluat ja mitä et halua. HYvän yksinolon voi sitten jossakin vaiheessa vielä vaihtaa vielä mukavampaan kaksinolemiseen mutta sitten kun se tuntuu siltä että se toinenkin voi olla siinä suhteessa oma yksilö jonka sinä kykenet näkemään etkä vertaa siihen edelliseen.
Seksi on seksiä ja löytyy paljon naisia jotka kaipaa kanssa laastaria. Käyttäkää toisianne selvin pelisäännöin.
Toki siinä on riskinsä että jompikumpi takertuu ja olettaa että vois olla muutakin.
"Et varmasti ole valmis vakavaan suhteeseen vielä etkä pystykkään siihen."
Jokainen on valmis uuteen vakavaan suhteeseen silloin kun hänestä siltä tuntuu. Vaikka tuo uusi suhde alkaisi jo edellisen liiton aikana.
Sitä luulee niin mutta ei voi olla jos ei ole ollut yksin vähän aikaa tai vähän pitemmänkin aikaa.
Ero on pettymys ja ero kertoo että jotain on mennyt pieleen. Useimmiten heti uuteen suhteeseen menijät vievät ne entiset paskat sinne mukanaan eli ne asiat jotka voi selvittää ja hävittää itsestä vain ihan itse.
Ja ajan kanssa kun ensin on käynyt kaikki vihan, katkeruuden, surun ja ikävän tunteet lävitse.
On tietysti ihmisiä jotka tekevät eroa jo siinä parisuhteessa mutta jos ero on tullut yllätyksenä niin tuskin siinä on tilinpäätöksiä silloin tehtykään itsensä kanssa saati päästänyt vanhasta irti.
Pitkissä liitoissa pariskunnat muokkaavat toinen toisistaan niitä mitä sitten eron hetkellä ovatkin.
Ei eron jälkeen voi heti olla tyytyväinen itseensä eikä olotilaansa. Ei voi olla valmis uuteen suhteeseen paskassa fiiliksessä ymmärtämättä mitä tapahtui.
Kroppa kaipaa seksiä ja iho ihoa mutta se on eri asia.
Eron ymmärtäminen ja varsinkin eron kautta koetun kivun kautta pystyy päästämään irti ja kun on päästänyt irti voi mennä uuteen suhteeseen koska vain sitten pystyy näkemään uuden ihmisen omana persoonanaan.
KYllä 15 vuotta yhteiseloa vaatii vähän enemmän aikaa irtiottoon kuin 2 kk.
3-5 vuotta vois olla realistista.
Sen jälkeen voi aloittaa miltei puhtaalta pöydältä entistä viisaampana.
toimeksi ja lähde seksiseuraa metsästämään. Eihän tuossa mikään muu auta.
Eiku uutta matoa koukkuun....
Ei ole lainkaan mahdotonta, että löytäisit samassa tilanteessa olevan naisen. Itse aikanaan hoidin läheisyydenkaipuuta suhteessa, joka sovittiinkin ns. laastarisuhteeksi. Varmasti oli onneakin matkassa, mutta se toimi kyllä hyvin. Edellytyksenä tietysti se, että molemmat tiesivät, mitä tarvitsivat ja asioista sovittiin rehdisti.
"showsta on kulunut liki 2 kk", "hoidin läheisyydenkaipuuta"
ai että oikein show'ta ja hoitosuhteita? Hohhoijaa. Onpa "kauniita" sanoja kun puhutaan tuntevista ihmisistä. MIKÄ TEITÄ MIEHIÄ VAIVAA? Ettekö pysty olemaan hetkeäkään yksin omien ajatustenne kanssa????
Olen muutama vuosi sitten erottuani yrittänyt luoda uutta suhteita, nelikymppisenä naisena. Alussa iloisena ja silmät avoinna, nykyisin jo valmiina muuttamaan nunnaluostariin - niin pettynyt teihin eronneisiin miehiin olen.
Minulla on ollut kaksi suhdetta, joista käytetään tätä todella "mairittelevaa" ja "kaunista" sanaa laastari. Tai sellaisiksi ne ovat vääntyneet. Ensimmäisen miehen kanssa EN TODELLAKAAN sopinut mitään, päinvastoin ilmoitin heti alussa, etten ole kiinnostunut pelkästä seksisuhteesta. Nyt mies mouhkaa yhteisille tuttavillemme, että meillä oli tällainen "yhteinen sopimus". Todella loukkaavaa, etenkin kun moinen ei kuulu toimintatapoihini lainkaan. Toinen on ollut fiksumpi, ja hakenut muutakin tekemistä ja yhdessäoloa. Aluksi homma näyttikin sujuvan todella hyvin, sitten iski kumma vaisuus miehen puolelta. Nyt tajuan että mies ei taida tietää edes mikä päivä on, saati sitten onko hänellä tunteita minua kohtaan.
Niin että HYVÄT VASTAERONNEET: hoitakaa sotkunne niiden kanssa, joiden kanssa ne olette ne tehneettekin. Menkää terapiaan. Opetelkaa selibaattia. Se ei tapa, selkiyttää vaan tilannetta ja ajatuksia.
Samalla säästätte niitä täysin viattomia kanssaihmisiä, joilla ei ole osaa eikä arpaa teidän onnettomuuteenne!!!!
Oisitte aikanaan hoitaneet suhdettanne,ei tarttis nyt täällä ulista!
Onhan kummaa touhua..sanoisimpa itse tuota AP:n tunnetilaakin lähinnä läheisriippuvaisuudeksi!
Hommaa iso pehmonalle kainaloos ja rutista sitä!
Kaikki normaalit ukothan ne akkojen haaroihin haluaa..pitää vaan oppia se tosiasia,ettei aina tipu!
Selibaatti tekee joka ukolle välillä hyvää..muistuupa ne naisen hyvätkin piirteet mieleen ja se miesten ylimielisyys saa kolauksen,minkä se välillä tartteekin!
Olen kanssasi liimaton laastari. On ihan hyvä ja terveellistä olla ilman ketään ainakin sen aikaa että tietää mikä mättää. Mikä meni pieleen ja miksi ed. suhteessa!
Kukaan tuskin huvikseen eroaa.
Olen muuten nainen, ja siitä huolimatta kykenevä sopimaan suhteen luonteesta fiksun miehen kanssa. Totesimme molemmat, että tarvitsemme fyysistä läheisyyttä, seksiä ja keskusteluja aiheesta mikä meni suhteessa pieleen. Miksi kärvistellä puutteessa tai maksaa keskusteluavusta ammattilaiselle, kun asiat voi hoitaa mukavan lähimmäisen kanssa? Mä sanoisin tuota vertaistueksi :)
Korostan silti vielä, että tällainen suhde onnistuu vain, jos molemmat sitä ihan rehellisesti haluavat.
En ole vielä kertaakaan törmännyt mieheen, joka olisi "rehellisesti" kertonut hakevansa laastaria. (koko sanakin muuten oksettaa jo, hohhoijaa...)
Sen sijaan olen tavannut miehiä "joilla on ero käsitelty", "erosta pitkä aika", "hyvät suhteet exään" "haluavat tasavertaista suhdetta"... Sitten on paljastunut että "eikun me asutaan vielä yhdessä", on "harkinta-aika päällä", "erottiin 2 viikkoa sitten" tai jopa ettei eroa ole edes puhuttu vielä sille vaimolle.
Kyllä se touhu mitä "sinkkumarkkinoilla" näkee ja kokee kyynistää. Niin uskomattomia tarinoita näkee ja kuulee, etten olisi ikinä aikanaan parisuhteessa ollessani uskonut.
Ja loppujen lopuksi se on ihan tunteetonta ihmisille (ja itselleen) valehtelua ja hyväksikäyttöä.
Enkä edes ole mikään moralisti. Olen itse seksuaalisesti aktiivinen nainen, mutta olin 2 vuotta selibaatissa. Se ei todellakaan tapa eikä ole mitään kärvistelyä. Päinvastoin sen jälkeen tietää mitä haluaa, pääsee tasapainoon, eikä riko itseään ja muita.
koita ny jummijammi ymmmärtää ett ns. terveet tavalliset miehet ajattelee ja tarvii sexii melkeekokoajan ja piste. jos et sitä ymmärrä niin ongelmia tulee aina ja täts it!
Se on SUN ongelmas! Piruako tuota akkojen harmiksi lykkäät!
Sulla on kourat,vedä kätees!
Kenenkään muijan tartte sun mälliastiaksi ruveta!
Etsi maksullinen akka ja paa sitä!
Mua ei ainakaan sun pillun tarpees KIINNOSTA PASKAN VERTAA!!
MAKSA siitä..runkkuapina!
Jokaiselle tarpeensa mukaan, tietysti. Taisin tuolla aiemmin todetakin, että mulla on ollut matkassa onneakin, kun löysin kaikkien joukosta juuri sen miehen, joka pystyi kertomaan ihan rehellisesti, mitä halusi ja missä tilanteessa oli. Asiaa varmasti auttoi se, että tein itse oman tilanteeni selväksi. Kaikki meni hyvin, ja olemme ystäviä edelleen, vaikka laastarisuhde onkin jo loppunut.
Mulle selibaatti olisi ollut väistämättä kärvistelyä, joten se ei ollut minun valintani. Kun vielä avioliitto oli ennen eroa useampia vuosia melkein seksitön, ei ollut tosiaan mitään hinkua jatkaa samalla linjalla - ja toisaalta yhden illan juttuja en halunnut harrastaa. Mieluummin siis käytin tunteettomasti hyväkseni miesparkaa, joka joutui välillä harrastamaan mun kanssani seksiä toisenkin kerran viikossa ;)
sama juttu mies halusi salamaeron 12v kestäneestä suhteesta.Siitä on nyt 2kk ja rapiat.Alussa oli ihan hirveen vaikeeta kun ei ollu toista siinä lähellä.Oikeesti en edes tiennyt että sellasta oloa voi olla toista kohtaan,kun se tärinä ja vapina oli.Sitä vaan halus toisen lähelleen ja kait sitä toivois vieläkin.Baarista en ole ketään lähtenyt hakemaan,enkä muutenkaan kun en oikein osaa.Eikä se nyt ole ajankohtaistakaan.Mutta olis kiva kun omalle kohdalle vielä sattuis kaveri jonka uskaltais päästää lähelleen.Mutta tiedän tunteen ei se helppoa ole.Se vaan pitää antaa mennä ohi.
Tämä ei mitenkään liity sinun kertomukseesi kuin että sitä lukiessani tuli mieleen.
Miksi avioeron jälkeen ei seurustella? Poikkeuksetta ero otetaan kuin viimeisenä hetkenä ennen kuolemaniskua. Avioero päättää suhteen, joka alkaa hiljattain näkemisellä, kiintymyksellä (joskus näitä), ja seurustelulla. Nouseva käyrä, joka lopulta menee korkealle ja tippuu sieltä rajusti nollarajaan.
Minusta olisi jännä idea rakastavassa suhteessa mennä avioon ja yhdessä päättää ero: me haluamme seurustella nyt. Ehkä tässä ei ole järkeä.
kun mä en ainakaan haluis enää exän kans olla missään tekemisissä!
Sitä vittuilua ja ilkeilyä ja kännäämistä on ollut niin,et on jäänyt semmonen kammo koko ihmiseen,et haluan todella" kääntää sivua "kokonaan!!
Oksettaa koko tyyppi!