Mä oon ollu naimisis mieheni kanssa 6 vuotta. ja meillä on yhteinen lapsi. Mieheni oli minun ensi rakkauteni, mutta olen rakastunut toiseen. Tää voi vähän kuulostaa hullulta mutta olen rakastunut ihmiseen ketä en edes tunne.Minä vain tiedän hänet silläkun oltiin noin 12 vuotiaita me oltiin muka yhdessä, niitä lasten juttuja ollaan yhessä ja poikki... Mutta nyt me ollaan törmätty monen vuoden päästä, ja aina kun me näämme toisemme jäämme vain katsomaan toisiamme. Emme ole puhuneet kertakaan. Tää on kyllä todella hullua tiedän sen mutta en saa häntä mielestäni pois. En muutenkaan ole enää onnellinen mieheni kanssa. Nyt emme ole törmänneet vähään aikaan ja olen yrittänyt salaa saada sen miehen numeron ilman mieheni tietämättä. Tiedän että se on väärin ja en tiedä mihin oikeen olen menossa. Rakastan lastani yli kaiken. Lapseni on vain pitänyt minut yhdesää mieheni kanssa. Mitä minun pitäisi tehdä unohtaa tää toinen mies ketä en edes tunne ja jatkan vain mun elämää mun mieheni kanssa, vai? Olen vielä nuori, mieheni kanssa elämä on tylsää jos suoraan sanon. Meijän elämässa ei ole mitään muuta yhteistä kun meijän lapsi. Pitäisikö ottaa sen riskin että aloittaa uuden elämän lapsen kanssa, ja erota? jos otan sen riskin pelkään katuvani myöhemmin.... mitä teen?
Pitäisikö ottaa riski??
riski vai ei?
3297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tahtoopi ne ihastukset tulla ja mennä..
Se kuule se arki tulee joka suhteeseen..yrittäsit puhua ukkos kans,et metsään menee,jos ette yhteistä kivaa keksi..Kun on se lapsikin,niin en lähtis joka päiväunen perään juokseen..
Keksippä itelle joku harrastus,jos liikaa jää aikaa miettii tommoisii..
Tuskin se ihastuskaan on niin innostunut toisen lapsesta!
Vastuuta kehiin! Olet äiti,et mikään hupakko!!
Vaikka sanoitkin että aloittaja on äiti eikä mikään hupakko niin siltikin sanoisin että on äideilläkin oikeus onnelliseen parisuhteeseen! Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että täytyis välttämättä erota mutta kannattaa nyt aloittajan miettiä vakavasti että voitko enää millään konstilla tulla onnelliseks tän nykyisen miehen kans? Jos pahasti on asiat niin kannattaisko käydä muutama kerta vaik parisuhdeterapiassa ja kattoo sit sitä kautta et löytyykö se tie onneen uudestaan? tietysti joku yhteinen harrastus, yhteisen ajan järjestäminen kumppanin kans ja tietenkin puhuminen ovat todella tärkeitä asioita!
Siihen en voi ottaa kantaa et miten sun pitäis toimia, sillä eihän ole mitään takeita että tämä uus ihastus edes haluaa sinua kumppanikseen mutta noin yleisellä linjalla voin sanoa et onnettomaan parisuhteeseen ei kannata jäädä kärsimään jos se tilanne ei siitä mihinkään muutu!
"Mitä minun pitäisi tehdä unohtaa tää toinen mies ketä en edes tunne ja jatkan vain mun elämää mun mieheni kanssa, vai?"
Miten ihmeessä nämä kaksi ovat ainoat vaihtoehdot? Mikset eroa miehestäsi ja elä omaa elämää? Miksi se ei ole vaihtoehto? Miksi heti oksalta toiselle? Miehen lompakko = elintasoedellytys?
"Olen vielä nuori, mieheni kanssa elämä on tylsää jos suoraan sanon."
6 vuoden jälkeen kaikilla on tylsää. Joidenkin kulissesita se näkyy rehellisemmin, joidenkin osalta kulissit ovat niin hyvät että kaiken oletetaan oleva ok, vaikkei ole. Useat sopeutuvat ja oppivat näkemään asian valoisia puolia... tylsyys on kuienkin tosiasia josta ei pääse eroon. Tuoreen suhteen onnellisuus esiintyy vain tuoreissa suhteissa.
"Meijän elämässa ei ole mitään muuta yhteistä kun meijän lapsi."
Eronneidenkin ihmisten elämässä ei ole usein mitään muuta yhteistä kun lapsi.
"Pitäisikö ottaa sen riskin että aloittaa uuden elämän lapsen kanssa, ja erota? jos otan sen riskin pelkään katuvani myöhemmin...."
1. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella... aina.
2. Pelkäät katuvasi? Mitä? Sitä että oletkin/olitkin onellinen? Ei ihminen voi olla onnellinen samaan aikaan kun on varma siitä että on onneton. Ero voi kohdallasi tarkoittaa sitä että valitset huonon vaihtoehdon sijaan vielä huonomman. Ikävää, mutta elämää. Kukaan ei myy vakuutuksia näihin asioihin.
Lopuksi vielä.. en lukenut muita vastauksia. Eli itselle ei jäänyt varmaa mielikuvaa vaikuttaako tähän kuinka paljon se että kyseessä on "ihastus" ja "vaihe" - keinties ensimmäsitä kertaa "oikeasti"... Tällöin päätöksiä kannattaa tehdä vasta kun aikaa on kulunut.
Vielä siitä ihastuksen kohteesta.... Hänen näkökulmasta henkilö joka jättää miehen "rikkoo perheen" lähes tuntemattoman ihmisen takia ei varmasi pidä kovin suurella todennäköisyydellä tällaista parhaana mahdollisena kandidaattina vakaaseen suhteeseen ja yhteiseen tuleaisuuteen. Seksi tietenkin eri asia.