Menin naimisiin mieheni kanssa, koska hän oli niin empaattinen ja nöyrä ihminen. Oli tietenkin muitakin hyviä puolia..nyt on vaan kaikki jotenkin pahasti ylösalaisin. Kaksi pikkuista lasta ja mies on K-Y-L_M_Ä. Siis jotenkin ihan tunteeton, jos vaikka lapsille sattuu johonkin kaatuessa, niin mies ei lohduta, ei välitä! Tunteettomuus minua kohtaan on ehkä vielä voimakkaampaa. Ei pyydä mitään tekosiaan anteeksi, ei välitä jos kerron miltä mikäkin tuntuu. Saattaa raivostua jos pyydän tekemään jotain..heittää kauppakassit maahan niin että maidot hajoaa lattialle ja komentaa minut siivoilemaan(teen sen, koska muuten lattia on pilalla ja kämppä haisee..). Kun olen korjannut hänen jälkensä, ei tule kiitosta, ei anteeksipyyntöä. Alkoholia kuluu vaihtelevasti, mutta liikaa. Joskus tissuttelee pieniä määriä pitkin viikkoa, välillä pitää kunnon ryyppyreissuja aamuyöhön asti. Välillä voi olla jopa kaksi viikkoa juomatta. En tiedä miten ratkoa ongelmia..jos toinen ei välitä mistään mitään, niin vaikea on keskustella. Tuntuu että mies kehittää riippuvuuksia melkein mihin vain, saattaa istua koko päivän pelaamassa tietokoneella, kun "tympii".. joten sillä aikaa hoidan kaksi vaippapöksyä ja koko talouden. Töitä miehellä ei ole ollut vuoteen..masennus?
miten tässä näin kävi
mitenonnikorjataan
9930
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi tietysti olla muutakin, mutta yleensä narsisti näyttää todellisen luonteensa juurikin noin...Itse en vielä kokonaan päässyyt narsistista eroon, mutta onneksi olen jo havainnut asian...kuten sinäkin, että kaikki ei ole ok... Voimia, ja hakekaa apua.
kiitos..sitä olen joutunut pohdiskelemaan itsekkin..kokemusta on. Edellinen mieheni oli narsisti (tai jotenkin muuten pahasti persoonallisuushäiriöinen) ja meinasin päästä hengestäni. Nyt vain luulin valinneeni paremmin! Ja tehtiin jo lapsetkin..itku tässä tulee, mikä vikana kun aina pitää valita väärin. Mistä apua? narsismistahan ei parane kai?
...yksinkertaisesti mies joka esittää parhaat puolensa alussa/alkuvuosina, saa aikaan suhteen ja sitten lakkaa välittämästä - onhan nainen jo saatu "kiikkiin". Näitäkin riittää! (Ja tähän voi joku mies sanoa että naisissakin.)
Aika yleistä tuntuu olevan, että kuvitellaan suhteen toimivan omalla painollaan myöhemmin, kun taas iskuvaiheessa satsataan kumppaniin monin tavoin. Kerroit että miehesi oli alussa empaattinen ja nöyrä. Jos/kun kerroit hänelle aiemmasta vaikeasta suhteestasi tai muuten toit esiin että haluat huomaavaisen puolison, nykyinen miehesi saattoi näitä puolia korostamalla saada sinut uskomaan, että juuri hän on hyvä valinta. Vaikkei sitten vuosien saatossa jaksakaan olla niin empaattinen ym. mitä alkuvaiheessa oli.
Työttömyys, alkoholin käyttö, tietokonepeleihin jämähtäminen...voivat olla osa masennusta tai kehittyä sellaiseksi, koska eivät todennäköisesti edistä miehen tyytyväisyyttä itseensä ja elämäänsä.
Itsellä lähes sama tilanne. Meillä 5kk vanha poika ja mies on kylmä kun mikä. Pojallekkin nyt jo höpöttä juttuja mitkä sotivat minua vastaan.
Yhdessä ollaan oltu vaan 1,5 mutta siitä viimeiset 6kk ollut todella karsea. Ei välitä mistään, komentelee, ryypiskelee. Nytkin ollut koko viikonlopun reissullaan. Itse rupean olemaan siinä pisteessä ettei jaksa kiinnostaa, vaikka hän pettäisi yms.yms. mutten oikeen pääse suhteesta eroonkaan vaikka sitä jo pikku-hiljaa haluasin. Sitä kun on joskus rakastunu toiseen on vaikea lähteä.
edelleenkään käsittää, että ollaan niin helkutin hätäisiä. Lapsia tehdään ennekuin ollaan edes vuosi toisensa tunnettu ??? Tsiisus, vuodessa ei pääse edes toisen pintaa raapaisemaan...ei vaikka kuin tiivisti viettäisi aikaa yhdessä. Jo pelkät "rakastumishormonit" jylläävät tuon ajan sokaistaen toisen suuremmiltakin ei-toivotuilta piirteiltä.
parisuhdetta ajan kanssa, immeiset! Katselkaa niitä kumppaneitanne jonkin aikaa, älkää antako ihastumisen/rakastumisen ja mahdollisen vauvakuumeen sekoittaa päätä.
Alkoholi ja/tai muut päihteet, krooninen uskottomuus, henkinen tai fyysinen väkivalta...puhumattakaan pienemmistä miinuksista tulevat esiin joskus vasta ajan myötä. Kyseessä voi olla yksinkertaisesti yhteensopimattomuus & erilaiset odotukset suhteelta - nämäkin näyttäytyvät vasta alkuhuuman jälkeen.
Kuinka kurjaa onkin sitten olla sidottuna lapsen (lasten) kautta loppuiäksi kyseiseen henkilöön ja toisaalta, miten lapsi (lapset) kärsivät tilanteesta: riidoista, tunnekylmästä kodista, erosta jne.
Ei ne "oireet" tule välttämättä esiin kymmenessä vuodessakaan, yhdessätoista ehkä, mutta niin kuin joku jo laittoi, kun saadaan koukkuun jäämään, se voi jostain miehestä tuntua siltä lasten saannin jälkeenkin.
Mutta sitä en ymmärrä, että mitä nämä miehet toiminnallaan saavuttavat, koska ero on kuitenkin lopputulos, ja olen kyllä miettinyt että onko se ihminen pohjimmiltaan mikä, sitten loppujen lopuks, onko hän se, joka hän on ollut sen kymmenen vuotta, vai se joka hänestä tulee sen jälkeen, vai muuttuuko se ihminen jostain kumman syystä???
Mutta ei kai se suin päin lasten tekoon hyvä ajatus ole, mutta tiedän ääripäitä, joissa ekana iltana on tultu pieniin päin ja ollaan kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen yhdessä, ja tiedän kun on kymmenen vuoden yhdessä olon jälkeen ruvettu perustamaan perhettä, niin toisesta tulee täysin m****u!
Ota selvää sitten, mikä on oikea tapa, se voi olla kumpi tahansa, tilastoja en tiedä, mutta kai tuo kymmenen vuoden tunteminen paremmat tulokset on tuonut..
ja tietenkin vasta perheenperustamisvaihe voi tuoda esiin asioita, jotka olivat aiemmin piilossa - olipa sitten tunnettu 10kk tai 10v. Mutta veikkaisin että lasten kannalta parempi on katsoa alkuhuuman jälkeinen aika & vakiinnuttaa arkikuvioita ensin kahdenkesken ennen kuin lähtee lisääntymään. Myös vuorovaikutukseen liittyviä asioita kannattaa tutkailla kumppanissa - mm. miten tämä suhtautuu ristiriitatilanteisiin ja niiden selvittämiseen ja pystyykö hän tukemaan ongelmallisissa tilanteissa muita.
Säälittää ihan hirveästi erojen jalkoihin jäävät lapset, jotka 2-3-vuotiaina reissaavat kahden kodin väliä ja roikkuvat vanhempiensa uusissa suhdevirityksissä ja perhekuvioissa mukana. Pahimmassa tapauksessa ovat kiistakapuloina kun vanhemmat ottavat toisistaan mittaa.
välttämättä.
Tuo tunteettomuus kuuluu tosi usein masennukseen.
Ja nuo riippuvuudet kertoo siitä, että hän yrittää tuollatavoin työntää pois pahaa oloaan.
Minä en usko selityksesi perusteella ollenkaan hänen olevan narsisti.
Masennusta voi aiheuttaa tämä teidän pikainen yhteiselo ja arkisuus. Ehkä hän olisi halunnut vielä sen alkuhuuman ja kun arki tulee niin ei ne miehetkään ole aina valmiita ottamaan sitä vastaan. Ehkä hän yrittää käsitellä sitä asiaa miten perheessä ollaan, kun asiat ei menekään kuin elokuvissa. Puhukaa tai parisuhde terapiaan!