Kokeeko kukaan muu näin? Eilen illalla meille tuli kinaa, jonka seurauksena ahdistuin niin paljon että heitin yhden tavaran kovaa lattialle, ja mieheni hermostui tästä niin paljon, että nousi seisomaan ja uhkasi että jos aion heitellä tavaroita, hän heittelee minua sitten. Hän kuitenkin jätti sen siihen uhkaukseen, koska aloin olla todella peloissani ja hiljenin täysin, ja kiukutteluni loppui siihen paikkaan. Menin sitten aivan hiljaa sänkyyn nukkumaan etukäteen, jotten aiheuttaisi enempää harmia. Mikä tässä on mielenkiintoista, on se että hänen suuttumisensa rauhoitti minut täysin ja jopa kiihotuin vähän, vaikka se tuntuukin oudolta. Näin on käynyt pari kertaa aiemminkin, kun riidat on menneet siihen pisteeseen että olen alkanut riehumaan, hän on yksinkertaisesti ottanut harteistani voimakkaasti kiinni ja olen jäätynyt ja hiljentynyt aina siihen paikkaan. Minulle on jäänyt hyvin rauhallinen olo niiden tilanteiden jälkeen. Ja sovinto on aina tullut nopeasti.
Onko tälle jotain luonnollista selitystä?
Onko tälle jotain luonnollista selitystä?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hellyys se on, mikä rauhoittaa ja turvallisuus. Uhittelulla mies näyttää valtaa, ja valta taas saa naisen tuntemaan turvallisuutta.
Näin ei välttämättä mene uhittelun aikana.
Mies voisi näyttää aivan yhtä hyvin valtansa myös ottamalla syliin päättäväisesti ja sietämättä kiukuttelua ja tulos olisi sama.
turvattomuuteen liittyy tuo. Oletko tuntenut lapsuuden kodissasi itsesi huomioiduksi tai rauhalliseksi kun kontrollisi pettää kun isä on ojentanut sinua? Joka tapauksessa tuo liittyy siihen että pelkäät tuota kiukkua ja ahdistusta paljon ja kun joku suuttuu sinulle niin palaa takaisin omalle "radalle". Rauhoittelua tuo on. Lapsille sitä tehdään kun lapsi saa järjettömän raivokohtauksen ja vanhempi pitää häntä tiukasti sylissään niin lapsi saa oman tilansa takaisin ja rauhoittuu.
Kun isäni ojenti minua, en todellakaan muista tunteneeni mitään rauhaa, paniikin vain. Sitä turvaa etsin sitten äidiltä. Tuo on kyllä valaisevaa, en ole tullut ajatelleeksi että lapsia rauhoitetaan noin. Kaipa tämä on sitten jotain lapsuuteen liittyvää, vähän monimutkainen asia mietittäväksi.
Mutta siis ei niin, että meiltä puuttuisi tervettä hellyyttä. Olen vain tyytyväinen siihen, että hän osaa käyttää koviakin otteita. Jos kerran minäkin viskelen tavaroita, ei ole väärin että hän tarttuu minuun kiinni siinä tilassani, vaikka sattuisikin vähän.
... mies toimii puolestasi.
Tilanteesi taitaa olla jäävuoren huippu?
Olisi mielenkiintoista tietää, mistä suutut noin, että sanat loppuvat ja jäljelle jää vain hallitsematon, lapsenomainen kiukunpurkaus? Mikä ärsyttää?
Lapsellinen käytös saattaa ajanmyötä johtaa avioliitossa roolikuvioihin, jossa mies ottaa isällisen asenteen sinua kohtaan. Ette silloin enää ole tasaveroisia. Tämä tuo vaikeuksia avioliittoon. Hyvä niin, jos miehesi hyväksyy tällaisen aikuinen/lapsi -kuvion.
Kaikki eivät jaksa vuosia elää suhteessa, jossa toinen käyttäytyy lapsen lailla. Jossain vaiheessa voi tulla kyllästyminen ja väsyminen.
Itseään kannattaa aina kehittää. Henkinen kasvu on mahdollista ihmiselle, niin kauan kuin hän elää. Elämä on aina kasvamista.
ENTÄ SITTEN KUN SAAT LAPSIA?
Ei ole hyvä pienille eikä isoillekaan lapsille nähdä, että äiti heittelee tavaroita seinille. Hankkiudu eroon tavastasi siihen mennessä
neuvoo Liina
Monesti riitamme eivät etene tiuskimisesta mihinkään ja mies yleensä hiljenee tarkoituksella jossain vaiheessa syynä se, että hän haluaa selvittää päätään ja rauhoittua. Mutta minä en kestä sitä sanattomuutta ja odottelua. Minun täytyy saada riidat päätökseen/sovittua nopeasti, koska en halua pahaa oloa (kummallekaan) loppupäiväksi. Jossain vaiheessa vain tulee se räjähdyspiste minulle, että jokin tavara lentää ja mies suuttuu siitä ja laittaa pisteen touhulle. Suosin nopeaa päätöstä riidalle enkä monia tunteja kestävää musertavaa hiljaisuutta. En kuitenkaan pidä tätä jäävuoren huippuna, koska tilanne on korjattavissa jos koen tarvetta sille. On olemassa monia hyviä syitä impulsiivisuudelleni, muun muassa talven pimeys joka aiheuttaa masennusta ja ärtymystä molemmille, sekä hyvin huonosti sopivat e-pillerit jotka vasta aikaa sitten lopetin. Luulen tämän asian muuttuvan kun kevät etenee.
Periaatteessa hän on kyllä vähän lähempänä aikuista ja minä lasta, olenhan itse 18 ja hän on 24. Hänellä on hyvä syy toisinaan ottaa eräänlainen isällinen asenne minua kohtaan.. enkä pidä tätä huonona juttuna niin kauan kun hän kunnioittaa minua samalla tavalla kuin tähänkin asti.
Emmekä ole ainakaan hankkimassa lapsia, olemme sopineet että katsotaan sitä ehkä kymmenen vuoden päästä uusiksi, jos sittenkään tuntuu että pitäisi jälkikasvua saada. Nuoria kumminkin ollaan molemmat vielä. Tämä ei ole mikään katastrofi, sillä tämä tapa jolla riidat ovat loppuneet, ei ole vielä vaatinut mielestäni erityistä muutosta. Ja kuten mainitsin aikaisemmin, jonkinlainen muutos kyllä tulee kesään mennessä jos on tullakseen.
Jos riitanne päättyvät siihen, että sinä lennätät kipot päin seiniä ja mies rauhoittaa sinut suuttumalla kyseisestä asiasta, niin miten se itse riita-aihe ratkeaa?
Varsinainen aihehan jää jalkoihin!
Monet omat toimintatavat voi muuttaa rakentavimmiksi. Olet päättänyt, että olet sellainen ihminen, jonka pitää sovittaa riita nopeasti. Eihän astian seinään heittäminen ole mikää sovitus, hyvä jestas sentään!
Miehen puhumattomuuteen voi olla monta syytä. Syynä voi olla pelko tai mikä hyvänsä, mikä ei välttämättä liity sinuun. Hän on ehkä kotonaan tottunut olemaan rauhassa tai heillä on hoidettu asiat vaikenemalla.
Kokeile joskus uutta tapaa toimia ja yritä päästä impulsiivisuutesi yli. Muutenkin impulsiivisuus ei tuo hyvää tullessaan muissakaan yhteyksissä. Selityksiä impulsiivisuudelle löytyy pimein pilvin, mutta ei se vastuuta sinulta poista.
Luonnettaan voi yrittää kasvattaa. Itsehillinnän ja kurin arvoa ei voi väheksyä. Ei tässä eikä muissakaan asioissa.
Varsinaiset riita-aiheenne jäävät kiukkusi varjoon ja miehesikin pääsee kuin koira veräjästä. Riittää kun sinut saadaan rauhoitettua samalla lailla kuin poliisisetä rauhoittaa seiniä potkivan putkajuopon. Ethän tällaista aivokääpiömäistä asetelmaa halua suhteenne perustaksi?
Ota äly ja järki käyttöön, ja ryhdy oikeasti keskustelemaan varsinaisista riidan AIHEISTA. Jos mies on mykkänä, niin sitä älä säikähdä. Hänellä on kuitenkin KORVAT. Äänesi menee korvista sisään hänen aivoihinsa.
Se mitä noihin nahkalerpsukoihin puhut ymmärrettäviä virkkeitä suht rauhallisella äänellä, niin se saa hänen aivosoluihinsa liikettä. Hän ajattelee.
Aikansa kun annat hänen ajatella, niin näet ihmeen, että hänen suunsakin alkaa pikkuhiljaa toimia.
Jos kiukkukohtaus alkaa sinulle tulla päälle, niin lenkkivaatteet päälle ja ulos juoksuksi. Sinne voi purkaa pahimman raivonsa... kuin oikea aikuinen.
Ja aikuiseksihan se pitäisi ruveta, kun on alkanut suhteeseen miehen kanssa. Eikös niin? Voit lenkeillä vaikka lähimpään metsään ja heitellä kiviä ja männynkäpyjä. Se helpottaa eikä tule parisuhteeseen outoja vääristymiä.
Älä hyvä ihminen jää ikuiseksi pikkutytöksi. Se rooli jää helposti päälle, naamio kasvaa kasvoihin kiinni. Viisikymppisenä siitä on sitten vaikea irrottautua, ja on säälittävää nähdä sellainen ikityttö. Ympäristö on leimannut sinut jo aikaa sitten kypsymättömän kakaran rooliin.
Joskus asioiden järkevät selvittelyt vain menevät siihen pisteeseen, että sitä pitää jatkaa myöhemmin koska molemmat alkavat olla ärsyyntyneitä. Jatkamme siis alkuperäisen ongelman selvittämistä myöhemmin rauhallisemmalla ajalla, mutta paha ilmapiiri on hälvennettävä nopeasti pois. Se mieheni halu olla puhumatta on sitä, että hän haluaa kuulemma rauhoittua itsekseen ja selvitellä päätään. Tämä on ihan ok juttu muuten, jos vain minulla itsellänikin olisi useammin malttia odotella sitä rauhoittumista.
Ja täytyy mainita vielä, ettei kaikki riitatilanteetkaan johda poikkeuksetta siihen, että minä heittelen tavaroita. Lähes yhtä usein minä vain päätän sulkea kaoottisen tilani täysin jonnekin mieleni sisälle ja istun vain ääntäkään päästämättä kunnes mies on rauhoittunut ja hänen on paljon helpompi lähestyä minua hyvin aikein, jolloin minunkin olo helpottaa. Näin pääsemme pahasta ilmapiiristä rauhanomaisella tavalla. Ja välillä on niinkin hyvin, että typerä riidan lietsominen alkaa kaduttaa minua kesken kaiken ja esitän anteeksipyynnön, ja lopetan tyhjästä kinastelun nopeasti. Mutta kyllä me oikeasti saamme todellisia ongelmia selvitettyä. Myös minusta itsestäni lähteneitä ongelmia saan selvitettyä omassa päässäni.
tuolla tavalla, mutta vähän saman tapainen "juttu" itsellä. Mieheni on hyvin harvoin suutahtava, toisin kuin itse. Kun suutun, suutun totaalisesti ja huudan kuin hinaaja... Mies yleensä katsoo vierestä mitään sanomatta, kun aikani huudan ja mesoan - sitten, kun vedän henkeä, kysyy, että vieläkö on jotain tulossa? Siinä vaiheessa yleensä vaikenen ja mies vetää minut lujaan rutistukseensa kuin pienen kakaran... Ja sitten on taas koko maailma mallillaan... :-)
Jos mies taas suuttuu, olen hyvin hiljaista naista ja otan kyllä onkeeni, jos palaute kohdistuu minuun...
Että mies näytti kerrankin kaapin paikan ! Vaikka ei tuolla tavalla sitä toivoisi tehtävän ! Enempäää kuin se omasi astioiden tms. heittely.
Mutta nainen hakee miehestä sitä MIESTÄ !
Joka seisoo sanojensa takana on henkisesti vahva eikä mikään NÖSSÖ ! Mutta ei käytä väkivaltaa.
Eli omaa karismaa ! Kummallssta siksihän mies luotiinkin alunperin suojelemaan vaimoa,perhettä.
Ja nainen taas pitämään lapsista miehestä,kodista huolta.
Mutta kukas sen muuttikaan ?
Ja huom ! Ei ole kysymys olla nyrkin ja hellan välissä ! Vaan toisiaan tukien ja arvostaen.
Onko tällainen juttu hyvä vai huono, riippuu tietenkin täysin siitä, mistä riitelitte. Ratkesiko itse riidan aihe objektiivisesti oikein?
Itseasiassa en edes muista enää mistä aloitusviestissä kuvaamani riita lähti, joten ratkennut se ainakin on. Riidan aiheet muutenkin ovat meillä useimmiten hyvin merkityksettömiä.
Aihe voi tuntua merkityksettömältä, mutta alla voi olla jokin elämää suurempi juttu. Aika jännä, että et muista mistä noinkin iso riita saa alkunsa.
Minun mittapuuni mukaan isossa riidassa tavarat lentävät. Mutta että EI MUISTA, mistä riidellään... hm... et halua muistaa?
Oliko tuo todellakin noin mahdoton itse tajuta. Nähtävästi kyllä.
En tosiaankaan koe olevani tossun alla. Nimittäin jos minä alan riehumaan, on siinä kohtaa aiheellista että jokin järjestys saadaan takaisin ja oikeasti hyväksyn noissa tapauksissa sen kohtuun rajoissa olevan voimankäytön. Ei hän minusta siis kiinni tarraa vain omaa pahuuttaan.
Olipa mielenkiintoinen keskustelu. Alottaja, totesit haluavasi aina saada riidat nopeasti selvitetyksi eikä jäädä hautomaan pahaa mieltä. Kuitenkin koet riidan "selvitetyksi" jo sillä että mies fyysisesti ojentaa sinua, etkä edes muista riidan syytä, ja toteatkin että riitanne ovat yleensäkin aika merkityksettömiä. Olisiko siis niin, että sinä -- ehkä tiedostamattasi -- haastat riitaa ihan tyhjästä juurikin siksi, että saisit kokea tuon turvallisuutta tuottavan ja kiihottavan kurinpalautuksen?
Kuten joku jo sanoikin, niin tasavertainen parisuhde on mahdoton, jos toinen ottaa lapsen roolin ja toinen joutuu olemaan yksin aikuinen. Ihan turha on uskotella että mies "kunnioittaisi" sinua siten kuin aikuisia kunnioitetaan. Mutta jos te molemmat nautitte tuosta kiukuttelu/rauhoitus-kuviostanne, niin nauttikaa rauhassa. Eihän ihmisten ole pakko olla parisuhteessaan tasavertaisia elleivät halua.
Olen usein ihmetellyt, miksi monet naiset elävät umpikusipäisten tyrannien kanssa, jotka komentelevat ja pahoinpitelevät. Tämä aloitus valotti asiaa: ehkä sellainen käytös kiihottaa joitakuita tai ainakin luo turvallisuuden tunnetta kun ei tarvitse itse ottaa vastuuta yhteiselämästä vaan riittää totella isäntää. Aloittajan mies ei kuitenkaan onneksi ilmeisesti lyö tai ole sadistinen luonne. Hyvä silti ettette ole aikeissakaan hankkia lapsia.
Saan tosiaan ne typerät mihinkään johtamattomat kinastelut lopetettua, vaikkei se tarkoitakaan sitä, että kinastelun aiheuttaja katoaisi. Ja olet ihan oikeassa siinä, minun täytyy myöntää, että välillä jopa lietson hänen suuttumustaan saadakseni kokea sitä tunnetta. Näissä tapauksissa riidat todella ovat aiheettomia ja hädin tuskin muistan mistä aloimme riitelemään.
Mielestäni osaan kyllä olla aikuinen sellaisissa asioissa jolloin sitä kypsyyttä tarvitaan. Kuitenkin välillä sellaisissa jolloin ei tarvita, haluan vain heittäytyä, kun haluan nähdä ja kokea jotakin erilaista. Ymmärrän kyllä, että tässä tapauksessa leikin vähän tulella kun olen antamassa tällaisen tomintani riitelyn aikana jämähtää tavaksi, eikä se ole hyvä juttu. Koen että meillä on hyvä ja tasapainoinen suhde vaikka se muulta saattaisikin vaikuttaa, joskus tämänkaltaisilla tuntemuksilla voi vain olla taipumus jopa rikastaa sitä, jos ei anna sen mennä liian pitkälle...
Ehkä minun pitäisi puhua hänelle reilusti asioista joita haluaisin kokea, ja alkaa pitää niitä vain eräänlaisina fantasioina. Ettei niiden tarvitsisi sekoittua todelliseen elämään. En halua hänelle mitään pahaa enkä halua muuttaa häntä sellaiseksi mitä hän ei ole. Hän ei nimittäin ole sellainen ihminen, joka satuttaisi ketään, varsinkaan naista.
Äh, tunnen itseni yhtäkkiä sellaiseksi surkimukseksi ettei mitään rajaa...
Voihan nököstiina!
Teet riitaa, että saat tunnetta. Lietsot toiselle pahaa oloa?
Pikkaisen kyllä vaikuttaa sadistiselta käytökseltä. Älä säikähdä, en nyt tarkoita että olisit sadisti, mutta hieman voisit suojella kaveriasi.
Ei ne miehetkään niin "iskunkestäviä" ole. Teet isoa hallaa suhteellenne.
Olisiko neitiseni nyt niin, että haluat olla sidottu ja hallittu ja samalla itse sitoa ja hallita. Ei kiva. Leikit tulella. Älä lietso siihen, että kaverin on pakko pitää sinua kiinni. Tässä on eräänlainen eroottinen leikki taustalla, tai vivahde sinne.
Haluat turvaa ja tukea sinne sisimpään pikkutytön maailmaan, elämän ja maailman pelkoa mukana, epävarmuutta
sanoo
Liina Anniina
Minä ymmärrän jo varsin hyvin mihin olen syyllistynyt. Tiedän myös että toimintani saattaa tehdä hallaa suhteelleni, ja siksi aionkin lopettaa sellaisen.
Ja tämä ei ole edelleenkään mikään katastrofi, koska asia on korjattavissa.
:D
kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos vain. :) Tämän kirjoittelun ansiosta tuli jotenkin tajuttua asioita paremmin...
..siksi heidän naisensa miestyvät. Oi, missä täällä olisi kyllin miestä, joka voisi naisessa naisen vapahtaa", kirjoitti F. Nietzsche. Hänen mukaansa nainen luopuu omimmista vaistoistaan, kun hän oppii olemaan pelkäämättä miestä ja uskaltautuu "esille".
Ja turpaanhan sitä kohta tuleekin ja lujaa,jos tuommoista peliä pelaa!!
Ja sitten märistään!! Yhyyy!!
TAITAA OLLA VAIHE VUODET SEKASIN TAI LATVALAHO
vaihdevuosista ei ainakaan ole kyse. Olemme iältämme 18 ja 24. Taidamme vain olla tosiaan vähän latvasta lahoja välillä kummatkin. :)