..että hän on rakastunut palavasti toiseen ihmiseen, miten sä reagoisit siihen?!
..miten haluaisit että hän kertoisi sinulle totuuden tunteistaan..?
*on mahdotonta rakastaa ja olla viisas*
..miten haluaisit että hän kertoisi sinulle totuuden tunteistaan..?
*on mahdotonta rakastaa ja olla viisas*
Vastaukset 23
Vanhimmat
Että hän kertoisi jo ennen tuota rakastumistaan, että on alkanut katseleen muita sillä silmällä, jotta voidaan laittaa lusikat jakoon.
Jos taas tulee kertoon kun on jo pidemmän aikaa vehdannut jonkun kanssa, eli on kerinnyt rakastuun, onkin sitten myöhäistä tehdä mitään oikein. Sitten se saa sitä mitä tilaa.
Haluaisin kuulla asian niin kuin se onkin. Hän ei enää rakastaisi minua vaan jotakuta toista. Erohan siitä tietysti tulisi. Pian minunkin tunteeni kuolisivat, koska ne eivät kestäisi saamatta vastakaikua. Sitten alkaisi omaisuudenjako ja suruajan jälkeen etsisin ja löytäisin uuden kumppanin, jolta jälleen saisin vastarakkautta.
Minä kun en usko vain yhteen ja ainoaan oikeaan ja niinhän se meni viimeksikin. Mikä ei tapa, se karaisee pitää siis edelleen paikkansa.
Saisin uuden solmun naruun.
Vaikka aamupalalla ihan vaan suoraan sanoisi, niin voisin onnitella häntä uuden rakkauden löytymisestä. Aidosti olisin onnellinen, jos hän palavasti rakastuisi. Rakkautta ja tunteita yleensäkään ei voi omistaa, ne kulkee omia polkujaan. Tosin käytöstään ihminen voi säädellä, ettei joka mielenliikahduksen perään hyppää, jos vastuullinen on.
Minun mielestäni, jos ihastuminen on jo muuttunut rakkaudeksi, on siinä tehty jo monenmoista tahdonalaistakin.
Todellakin on. Se olikin vain erillinen lisäys tonne perään kaiken varalta, ettei tuosta sais sellaista kuvaa, että mun mielestä ihmiset on tunteidensa vietävissä. :)
Kerro Jazuli suoraan vaan :-)
jaahans..eipä ole muute mun alotus..=o)
mitäs sä sitte tahtosit mun kertovan..??
=o}
2 päivää aikaa häipyä asunnostani.
asiasta. Haluaisin tietää, haluaako hän vielä jatkaa mun kanssani, vai ei. Mä oon aika hyvä kyllä saamaan toisen todelliset tunteet selville, jos tarve niin vaatii. Mä ehdottaisin hänelle varmaan miettimisaikaa, koska hätäisillä päätöksillä mitään hyvää ja kestävää harvoin saa aikaiseksi.
Olisin tukena kuitenkin, päätti hän sitten mitä tahansa. Mä kuitenkin rakastaisin häntä todennäköisesti tästä huolimatta ja haluisin että pysymme hyvinä ystävinä.
rekkajakku...
Liirumlaarum mieliskielis plääh...
Meillä ei keskusteltaisi, ovi kävisi kokolailla nopeasti...
Sen jälkeen minua ei paskaakaan kiinnostaisi, onko hän onnellinen uuden rakkautensa kanssa, enkä niin ollen myöskään tuntisi iloa hänen puolestaan...
Ulos, ovi kiinni ja elämää eteenpäin mahdollisimman nopeasti... Ei jälkipyykkejä, ei katumusta, mikä on mennyt on mennyt...
Tosin siihen loppuisivat ne hommat, koska jotain vikaa täytyy MYÖS miehessä olla, jos tulee kolme eroa...
Ainakin ihmettelisin, että mitähän vittua hän on tehnyt minun kanssa sen väliajan tunteiden huomaamisesta palavaan rakastumiseen. Kyynistyisin. Soimaisin itseäni sen suhteen, että miten ihmeessä en ole nähnyt noin selkää asiaa, enkä antaisi tuota koskaan itselleni anteeksi. Kyynistyisin lisää. Haluaisin tietää inhoja yksityiskohtia sen suhteen, joko on käyty nussimassa tai edes jotenkin muutoin vehtauduttu, eli kuinka paljon minua on petetty. Kyynistyisin vielä lisää. Soimaisin itseäni lisää sen suhteen, että miten en olisi nähnyt noita merkkejä tai jos olisin, niin miksi en olisi niihin reagoinut mitenkään vaan ihmetellyt vain suu pyöreänä tekemättä mitään muuta kuin sitkeästi vain uskotellut itselleni "ei se ole varmasti mitään, kunhan kuvittelen".
Tää oli aika karu analyysi. Jotain tollasta vois kuvitella kokevansa. Tosin itseni tuntien mä lastaisin kyllä sille kumppanillekin vastuuta, miksei puhunut, miks vitussa senkin piti olla sellainen, eikö riitä että mä olen sokea?
Mitenkään asiaan millään tavalla riippumatta päivän musiikkiannos :
http://www.youtube.com/watch?v=JoolQUDWq-k&feature=related
hmm....jotta rakastuu tarttee tapahtua jotaki konkreettista..siis pidemmän ajan tuntemista ja yhteistä aikaa ihan kasvotusten irl jne..=o)
mutta jos noin käviskin, niin enhän minä miestäni omista..jos rakkaus minuun loppuu se loppuu..yritän ajatella että silloin on toisen annettava mennä, kun siltä tuntuu että mentävä on...toivoisin toki että mahollisimman hyvissä ajoin kertoo tai kun on lyönyt mielensä lukkoon ja on valmis tekemään ratkaisunsa..tunteita ei voi pakottaa, ne elää pokkuroimatonta elämäänsä..=o)
reagoisin varmaan..suht tyynesti..
"Autanko pakkaamisessa?"
Miten kertoisi? Suoraan. Tosin rakastuminen kertoisi hänen olleen jo pidemmän aikaa yhteydessä tuohon toiseen. Tavallaan selkäänpuukotusta, kun samalla on minulle esittänyt suhteellisen elävämme sellaista parisuhdetta, mitä olimme siihen asti eläneet.
Ainakin illalla toisin häönelle ison kasan muuttolaatikoita.
Jos hän ehdottaisi, että saisi vielä asua pari kuukautta luonani kunnes he saisivat yhteisen asunnon.
Hän ei olisi rakastunut palavasti, koska se tunnetila kyllä keksii kaikki keinot yhdessäoloon.
on kerran käynyt näin enkä siitä mitään pultteja vetänyt.
Ai reagoisin sillä hetkellä kun hän kertoisi tuosta asiasta? Olisin kiinnostunut kuulemaan aiheesta enemmänkin. Tiedustelisin varmaan, että mitenkäs hän on ajatellut asioiden etenevän tästä eteenpäin yms.
Varmaan aika pian alkaisin järjestelemään asunto- ja lainaasioita yms... ja katselemaan "laastaria".
...tietysti vähän siitä riippuen mitä hän kertoisi tuosta rakkaudestaan ja sen kehittymisestä, tarvittaviin toimenpiteisiin ryhdyttäisiin joko hyvin nopeasti tai sitten jonkinlaisen mietintä ajan jälkeen vasta. Aika lailla ensimmäisenä muistuttaisin, että kaikki päätökset mitä nyt tehdään ovat pysyviä ja lopullisia ilman valitusoikeutta.
pitäis selvittää mitä mies haluu ja pyytää häntä tekemään valinta, kun ei kahden kans voi olla tai siitä ei ainakaan hyvää tule.
että panisit miehen valinnan eteen, "joko minä tai hän"...?
Jos hän valitsisi sinut, olisitko tyytyväinen...?
Jos olen itse ollut harkitsemassa jo pesäeroa, niin vedän lipun salkoon. - Jos ollaan vasta aloittamassa suhdetta, mutta ei olla päästy vielä paljon alkua pidemmälle, saatan tirauttaa pari kyyneltä. - Jos olisin itse 100 % sitoutunut k.o. parisuhteeseen ja umpirakastunut, niin saisin varmaan raivarin. Ehkä ?
- Joka tapauksessa haluaisin kuulla asian suoraan kumppaniltani asiallisesti sanottuna ja mahdollisimman pian.
Mun mielestä on jotenkin väärin käsitellä asioita tälleen älyllisen kliinisesti. Ajatellaan nyt jotain sellaista tyyppiä joka oikeasti ottaa aseen ja ampuu kumppaninsa, sen uuden rakkaan, pari naapuria ja itsensä.
Miten sellainen tyyppi etukäteen käsittelisi tilanteen jos asiaa kysytään häneltä? - Väitän että hän sanoisi jotain näitä peruslatteuksia ihan oikeasti itsekin uskoen niihin.
Joten ainakin mun mielestä on mahdollista että jokainen toimii loppujen lopuksi ehkä aivan toisella tavalla kuin järki sanoo kun ollaan poissa tilanteesta, kaiketi kukin oman periolemuksensa mukaan. Kuka katkeroituu, kuka pakenee unohdukseen, kuka kieltää itsensä, kuka tuomitsee itsensä tai toisen, kuka taistelee vaikka se olisi turmiollista kaikille. Ellei reaktio ole syvemmältä kuin perusälystä tuleva ...
... onko kyse ollut rakkaudesta alkuunkaan?
Olisi suotavaa, että nainen kertoisi minulle rehellisesti kahdenkesken että hän on nyt ihastunut toiseen mieheen.
Tietysti olisin mustasukkainen, mutta pahimman *itutuksen jälkeen haluaisin tietää mitä
toisessa miehessä on sellaista mitä minulta puuttuu tai mitä parisuhteestamme on kenties
kadonnut jonnekin, ja voiko sille asialle tehdä jotain?
- mieluummin naiseni saisi kertoa minulle tunteistaan ennen pettämistä -