Kerronpa tässä omista huolistani exäni kanssa...Olen pian 15v poika. Olen aivan ihastunut exääni, mutta en ole yhtään varma, pitääkö hän minusta. Ja olen kuitenkin sen verran ujo, että en uskaltaisi kysyä, ainakaan vielään.
Pitkästä aikaa, oltiin exän kanssa yhteydessä. Viime yönä tekstailtiin, ja tuntui, että meidän välille alkaisi tulla lämpöä. Tänään käytiin leffassa, eikä mitään kummempaa tapahtunut. Välillä hän vastailee viesteihini oikein ilosesti, kun taas toisinaan tuntuisi, että häntä paskaakaan kiinnostaa. Olen erittäin herkkä, ja joskus otan nokkiini pienestäkin "tylystä" vastauksesta.
Jokainen tapaaminen exäni kanssa jännittää suunnattomasti, ja niin jännitti kun olimme yhdessä. Hänen kaverinsa ovat aivan tuntemattomia minulle, enkä oikein tule toimeen heidän kanssaan. Jotkin jopa dissaavat vaatetustani/tyyliäni. Otan heti nokkiini, ja saatan olla viikon ihan masentunut, jos en jopa enempääkin. Siihen suhteemme loppuikin, kun en uskaltanut tehdä mitään. Hänen vanhemmat poikaystävänsä olivat minun mielestäni, rentoja ja eivät jännittäneet ollenkaan heidän tapaamistaan. Mutta minulla menee heti aivot solmuun, kun ajattelen häntä.
Saatan olla todella ujo mutta esimerkiksi, tytöille, jotka olen tuntenut monia vuosia, juttelen heille kuin kavereillenikin. Exä on eri koulusta, ja vähän vanhempi kuin minä. Meillä on TOTAALLISEN erillaiset kaveripiirit. Minulla rauhalliset kaverit, hänellä villit.
Olen aivan umpikujassa. Mitä minä teen? Voinko koskaan jutella hänelle kuin ystävilleni, jännittämättä?
Mitä mieltä te olette?
Pitkästä aikaa, oltiin exän kanssa yhteydessä. Viime yönä tekstailtiin, ja tuntui, että meidän välille alkaisi tulla lämpöä. Tänään käytiin leffassa, eikä mitään kummempaa tapahtunut. Välillä hän vastailee viesteihini oikein ilosesti, kun taas toisinaan tuntuisi, että häntä paskaakaan kiinnostaa. Olen erittäin herkkä, ja joskus otan nokkiini pienestäkin "tylystä" vastauksesta.
Jokainen tapaaminen exäni kanssa jännittää suunnattomasti, ja niin jännitti kun olimme yhdessä. Hänen kaverinsa ovat aivan tuntemattomia minulle, enkä oikein tule toimeen heidän kanssaan. Jotkin jopa dissaavat vaatetustani/tyyliäni. Otan heti nokkiini, ja saatan olla viikon ihan masentunut, jos en jopa enempääkin. Siihen suhteemme loppuikin, kun en uskaltanut tehdä mitään. Hänen vanhemmat poikaystävänsä olivat minun mielestäni, rentoja ja eivät jännittäneet ollenkaan heidän tapaamistaan. Mutta minulla menee heti aivot solmuun, kun ajattelen häntä.
Saatan olla todella ujo mutta esimerkiksi, tytöille, jotka olen tuntenut monia vuosia, juttelen heille kuin kavereillenikin. Exä on eri koulusta, ja vähän vanhempi kuin minä. Meillä on TOTAALLISEN erillaiset kaveripiirit. Minulla rauhalliset kaverit, hänellä villit.
Olen aivan umpikujassa. Mitä minä teen? Voinko koskaan jutella hänelle kuin ystävilleni, jännittämättä?
Mitä mieltä te olette?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos sinut jo kerran jätettiin sen takia, että olet liian ujo hänen tyyliinsä niin miksi yrität takaisin jos kumpikaan ei ole muuttunut? Samaan tilanteeseen tuo kuitenkin päätyy, vaikka yhteen palaisittekin.
On tärkeää, että tulee tyttöystävänsä kavereiden kanssa edes jotenkin toimeen. Jos hänen kaverinsa ovat villejä ja sinä olet todella ujo niin ehkä hän ei ole parasta seuraa sinulle. Sinuna keskittyisin samanlaisiin naisiin kuin itse olet. Ainakin vielä niin kauan kun olet ujo. Iän myötä ujous varmasti karisee, vaikka ei välttämättä koskaan pois lähde. Mielestäni sopiva määrä ujoutta on kyllä enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia.