Mozart aloitti sinfonikon uransa komeasti 8-vuotiaana debytoidessaan pienimuotoisella sinfonialla nro 1. Lapsineron kehitys teiniksi ja edelleen kohti suurta g-mollisinfoniaa ja Jupiteria on alati nousujohteinen.
Parasta sinfonia-Mozartia edustaa Jupiterin kontrapunkti-finaali! Uskomaton nerouden ukkosenjohdatin, siis aivan toiselta planeetalta! Samanlainen osoitus Mozartin kohdalla säveltäjän taidosta kuin esim.
- Schubertilla on Serenadi ja
- Bachilla kaksoisviulukonserton 2. osa
Parasta sinfonia-Mozartia edustaa Jupiterin kontrapunkti-finaali! Uskomaton nerouden ukkosenjohdatin, siis aivan toiselta planeetalta! Samanlainen osoitus Mozartin kohdalla säveltäjän taidosta kuin esim.
- Schubertilla on Serenadi ja
- Bachilla kaksoisviulukonserton 2. osa
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllä niitä hienoja sinfonian osia löytyy muiltakin säveltäjiltä.Itselläni on Jupiterista kaksiversiota joita kuuntelen silloin tällöin.
onhan se Jupiterin finaali hieno ja samoin 1. osa. Menuetti aika simppeli. Pidän enemmän "Prahalaisesta" ja 40. sinfoniasta.
niin tuttu Eine Kleinesta ja Don Giovannin eräästä aariasta, että se ei ole ihan alkuperäisimmän kuuloinen Jupiterin (silti hyvässä) ekassa osassa. Sinfonian toinen osa on ehkä innoittanut Beethovenia Eroican toisen osan säveltämisessä? Loistavaa musiikkia molemmat.
Ja krixis totesi että monilla on jumalaisia sinfonianosia. Juu, toki. Esim. Beethovenin koko 9. sinfonia, kaikki neljä osaa, ovat täyttä tykitystä. Mutta nyt ilmoitin ihastukseni Mozartin Jupiterinakin tunnetun sinfonian opusnumeroltaan 41 finaaliin, KOSKA liki pyörryin kun kuuntelin sitä tuossa vähän aikaa sitten.
periaatteessa oo opusnumero. Mozartin tuotannos ei oo "opuksii" siinä merkityksessä kuin yleensä ymmärretään, vrt. Beethovenin 1. sinfonia Op.21. Beethovenin 9. sinfoniassa viisi osaa.
Periaattees siin on neljä osaa ja sitten se "ylimääräinen osa" viimeisen osan aluksi.
muutenkin tuo "osa"-käsite häilyvä, kun uudisti teosten rakennetta ja esimerkiks 5. pianokonserton finaali alkaa suoraan "toisest osast"..
noi Schubert ja Bach oo noine kipaleineen aika eri tyylistä? Vaikee verrata.
kiteytymästä, joka Mossella on mm. ollut Jupiter, Schubilla nyt vaikka Serenadi, Bachin esim. double violin conserto part 2. Eri tyylistä eurooppalaista taidemusiikkia nämä kaikki edustavat, mutta samalla tavalla ne ovat tekijöidensä pitkälle jalostamaa omaa persoonallista ilmaisua omassa säveltäjän viihdekehyksessä. Jokaisessa mainitussa teokse(n osa)ssa on SE JOKIN!
sit mainita koko Bachin CONCERTO eikä vaan toine osa. Vai tiiätkö vaan sen toisen osan?
hahahahah
yksittäisistä osasista. En maininnut koko Jupiter-sinfoniakaan - vaan vain sen finaalin. Serenadi Schubertilta sisältää vain sen yhden osan.
Huomautan, että Bachin kaksoisviulukonserton 1. osa on lähes yhtä nerokas kuin toinen. Kolmas on vähän tavanomaisempi barokkijumputus. Mutta kaksi ekaa osaa... ahhh! Varsinkin toka, jonka olen jo päättänyt hautajaismusiikikseni. ;D
Adagio & fuuga K.546 on aika huikaisevaa musiikkia. Varsinkin fuuga aiheuttaa tärinöitä. Harmi, että Mozart tutustui Bachiin verrattain myöhään (ilmeisesti vasta vuonna 1782), muuten tuloksena olisi saattanut olla enemmänkin vastaavaa rakenteellisesti raskasta musiikkia. Kuten em. fuuga osoittaa, Mozartin aivot olisivat riittäneet tähänkin tyyliin. Ikävää, että iso osa säveltäjän tarmosta meni ajan muotitansseihin ym. pakollisiin velvollisuuksiin.
Formaatista riippumatta voi säveltää loistavaa säveltaidetta. Mitä mieltä olet W.Ama.MOZARTIN puhallinserenadista?
Entä Schubertin lauluista?
Useimmiten Beethovenin musiikkia kuunnellessa minulle tulee olo, että nyt kuuntelen uskomattoman neron sävellyksiä. Patarumpujen kohtalokas pauke ja riehakas huumori saavat värinöitä aikaiseksi. Sitten vaihdan Mozartin kaiken tajuavaan kauneuteen ja edellinen painavine rakenteineenkin tuntuu suhteellisen mitättömältä. Mozartin musiikin kuunteleminen tuntuu siltä kuin olisi rakastunut kauniiseen ja älykkääseen naiseen.