Mistä hitosta se aina vaistoaa että mulla on jotain kivaa tekeillä tai suunnittelen jotain kivaa.
Nyt esim: olen lähdössä matkalle, en ole puhunut mitään koska olen oppinut kantapään kautta että:
kel onni on se onnen kätkeköön.
Ei tosiaan olla edes nähty joulun jälkeen ja kun noin kerran viikossa soittaa mulle niin on alannut aavistelemaan jotain...alkoi se sama narina kuin aina ennenkin kun mul on jotain kivaa.
En kerro jos olen lähdössä ulos juhlimaan, on treffit tai olen sisustanut, käyn kampaajalla tms... koska "narina" alkaa.
Onko muita joiden äideillä on "antennit" päässä??
Nyt esim: olen lähdössä matkalle, en ole puhunut mitään koska olen oppinut kantapään kautta että:
kel onni on se onnen kätkeköön.
Ei tosiaan olla edes nähty joulun jälkeen ja kun noin kerran viikossa soittaa mulle niin on alannut aavistelemaan jotain...alkoi se sama narina kuin aina ennenkin kun mul on jotain kivaa.
En kerro jos olen lähdössä ulos juhlimaan, on treffit tai olen sisustanut, käyn kampaajalla tms... koska "narina" alkaa.
Onko muita joiden äideillä on "antennit" päässä??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Höpö höpö. Mutta jos et kerran enää asu äitisi luona, niin mikä on ongelma? Ei kukaan sinua pakota hänelle kertomaan asioistasi varsinkaan etukäteen.
Sivumennen sanoen "on alannut aavistelemaan" ei ole suomea, kuuluisi kirjoittaa "on alkanut aavistella".
"on alkanut aavistelemaan", niin kuin kirjoittaja kai tarkoitti kirjoittaa, on suomea, vaikkei se olekaan kielikeskuksen tms. määrittelemää kirjakieltä. Kieli elää.
Mistä sinä tiedät, mitä kirjoittaja oli "tarkoittanut kirjoittaa"? Hän kuitenkin kirjoitti jotakin, joka ei ole suomea. Verbintaivutus- ja rektiovirheet merkitsevät sitä, että kirjoittaja ei osaa suomea kunnolla. Se on ikävää, kun kuitenkin ollaan suomalaisella palstalla kirjoittelemassa. Meidän kaikkien suomalaisten pitäisi ymmärtää kunnioittaa harvinaista kieltämme.
Tämä nyt tästä! Turhaan lykkäsit lusikkasi tähän soppaan, kun asia kerran oli jo selvitetty.
soittaa tai tekstaa kun olen muualla, pois kotikaupungistani shoppaamassa!
Sattumaa vai mitä, juuri näin on käynyt kolme kertaa, lähtenyt reisuun niin ettei tietovuotoja ole voinut tapahtua.
Kerran vastasin kun taas tätini soitti, kysyi missä olen ja vastasin että kaupassa vaan, vaikka menin Stokkan liukuportaita ylös.
Asun maalla, Helsingistä n.80km Turkuun ja nuo pitävät shoppausta tuhlailuna ja hömppänä.
Minulle nämä matkat ovat henkinen ilmareikä, mukavaa nähdä muutakin kuin tämän kaupungin samat naamat.
Niin, ja olen sitten sentään aikuinen ihminen, kaksikymppisten lasten äiti, ja oma äitini vahtii minkä kerkiää.
ja sarvensa. Tehkää nyt aikuiset ihmiset niinkuin itsestä hyvältä/viisaalta tuntuu. Ei siihen äidin lupaa tai hyväksyntää tarvitse saada. Nyt on aika karistaa kiltin tytön syndroomat niskasta ja elää omaa aikuisen ihmisen elämää. Ei tilivelvollisuutta vanhemmille. Ja mitä sitten vaikka kertoiskin olevansa lähdössä matkalle tai shoppailemaan? Jos alkaa narina, niin sanoo sinne luurin, että en jaksa nyt kuunnella narinoita, kiitos näkemiin.
Jätä vastaamatta puhelimeen. Vastaat silloin kun sinulle sopii. Jos narisee, sanot ettet ehdi koko ajan höpisemään puhelimessa. Itse olen aikuisten lasten äiti, enkä joka viikko soittele heidän peräänsä. Jos minulla on oikeaa asiaa, laitan tekstarin. He vastaavat sitten kun ehtivät, jos eivät, se ei ole maailman loppu!
on tuollainen ylimääräinen aisti