Eikö olekin niin,

itsensä tärkeäksi siitä syystä, että hän voi kokea itsensä riippumattomaksi. Useinhan työtön joutuu turvautumaan sukulaisiinsa ja/tai ystäviinsä voidakseen suoritua jokapäiväisen elämänsä sujumisesta varsinkin työttömyyden pitkittyessä.

Netti on illuusio ja pakomahdollisuus reaalielämästä.

kokee useimmiten olevansa omassa paikassa, kuuluvansa johonkin. Työtönkin tarvitsee tunteen, että hänellä on paikka tässä isossa rattaassa, muuten alkaa lyömään vintissä sutia, jos kokee jatkuvasti olevansa "tarpeeton".

Eikö ihminen sitten saisi tuntea itseään tärkeäksi työnsä kautta? Eikö mikään työ ole mielestäsi niin arvokasta, että sitä tekemällä olisi oikeus tuntea itsensä tarpeelliseksi? Onko siinäkään mitään pahaa, että ihminen haluaa kuulua johonkin sosiaaliseen yhteisöön? Onko työpaikka sosiaalisna ympäristönä jotenkin vähäarvoisempi kuin vaikkapa joku harrastusporukka tai sukulaisuus?

Oletko jo oikeasti niin vieraantunut työelämästä, että uskottelet itsellesi ainoan työnteon motiivin olevan elvistely tilinauhalla? Eikö mielestäsi työnteolla ole mitään muuta tarkoitusta?

ap. kirjoitti:

itsensä tärkeäksi siitä syystä, että hän voi kokea itsensä riippumattomaksi. Useinhan työtön joutuu turvautumaan sukulaisiinsa ja/tai ystäviinsä voidakseen suoritua jokapäiväisen elämänsä sujumisesta varsinkin työttömyyden pitkittyessä.

Netti on illuusio ja pakomahdollisuus reaalielämästä.

"itsensä tärkeäksi siitä syystä, että hän voi kokea itsensä riippumattomaksi."

Kokea riippumattomuutta ...

... joka on illuusio - kun asiaa katsotaan yhtään syvemmältä.

Koska tätä "riippumattomuutta" ja sen havainnointia tukemaan tarvitaan kontrasti että se eriytyisi tullaan kontrasti hakemaan vaikka väkisin ...

... netistä.

Joko hahmotat asenteesi alentuvuuden?

ratikkakuski kirjoitti:

Eikö ihminen sitten saisi tuntea itseään tärkeäksi työnsä kautta? Eikö mikään työ ole mielestäsi niin arvokasta, että sitä tekemällä olisi oikeus tuntea itsensä tarpeelliseksi? Onko siinäkään mitään pahaa, että ihminen haluaa kuulua johonkin sosiaaliseen yhteisöön? Onko työpaikka sosiaalisna ympäristönä jotenkin vähäarvoisempi kuin vaikkapa joku harrastusporukka tai sukulaisuus?

Oletko jo oikeasti niin vieraantunut työelämästä, että uskottelet itsellesi ainoan työnteon motiivin olevan elvistely tilinauhalla? Eikö mielestäsi työnteolla ole mitään muuta tarkoitusta?

Jotkut on ylpeitä siitä mitä saa aikaan
Jotkut on ylpeitä siitä mitä tekee
Jotkut on ylpeitä siitä tilinauhasta.

Voidaan sanoa että mitä itsekeskeisempi tyyppi sitä alemmas listalla painopiste menee. Korkean tason huumekauppiaan tilinauha lienee mittava. Siinä on palkka ja oikeutus työlle yhdessä luvussa.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

"itsensä tärkeäksi siitä syystä, että hän voi kokea itsensä riippumattomaksi."

Kokea riippumattomuutta ...

... joka on illuusio - kun asiaa katsotaan yhtään syvemmältä.

Koska tätä "riippumattomuutta" ja sen havainnointia tukemaan tarvitaan kontrasti että se eriytyisi tullaan kontrasti hakemaan vaikka väkisin ...

... netistä.

Joko hahmotat asenteesi alentuvuuden?

Oletko valmis luopumaan netistä, jos todella väität sen merkityksen olevan vähäpätöinen työttömän integroitumisessa yhteiskuntaan (siitähän tässä oli kysymys)?

ap. kirjoitti:

Oletko valmis luopumaan netistä, jos todella väität sen merkityksen olevan vähäpätöinen työttömän integroitumisessa yhteiskuntaan (siitähän tässä oli kysymys)?

Siis mitä ihmettä sä horiset pälli?

Miks mun pitäis olla valmis luopuun netistä? Ooksä valmis luopumaan etuhampaistasi vaikka sun etuhampaat ei integroi sua välttämättä yhteiskuntaan? (Poislukien se jos sattuisit olemaan valtionvarainministeri, sitten etuhampaasi integroivat sinut ainakin hammaslääkäriliiton keulahahmoksi) - Mä luulen ettet koska tarvit hampaitasi integroituaksesi ruisleipään ja siksi et ole ihan heti valmis luopumaan niistä.

Mä integroidun yhteiskuntaan silkalla olemassaolollani ja mun integroitumiseni tarkoittaa että ajallani on hinta. Sensijaan vittuilu on ihan ilmaista :)

Miten ihminen voikin tulla noin katkeraksi? Minä ainakin kaupungilla ajellessani osoittelen taloja sormellani ja kerron tyttöystävälleni ylpeänä: "Tuota taloa minä olen ollut rakentamassa."

Suurin osa ihmisistä varmaankin haluaa olla hyödyksi ja maksaa siten takaisin vanhemmilleen ja yhteiskunnalle sen, mitä on lapsuudessaan saanut. Suurin osa ihmisistä varmaankin haluaa olla mukana rakentamassa tästä maasta parempaa paikkaa lapsilleen. Suurimman osan ihmisistä varmaankin valtaa häpeän ja riittämättömyyden tunne, jos he eivät anna mitään takaisin, vaikka ovat koko ikänsä itsekkäästi ottaneet. Noinko se sitten purkautuu?

Mene nyt vaikka vapaaehtoistyötön, niin saat kokea sen hienon tunteen, että olet hyödyksi jollain tavalla. Ihmisten parissa työskentelyssä on sekin etu, että usein ihmiset ovat sinulle aidosti kiitollisia avusta. Tuosta suunsoitosta et paljon kiitosta saa.

... kirjoitti:

Miten ihminen voikin tulla noin katkeraksi? Minä ainakin kaupungilla ajellessani osoittelen taloja sormellani ja kerron tyttöystävälleni ylpeänä: "Tuota taloa minä olen ollut rakentamassa."

Suurin osa ihmisistä varmaankin haluaa olla hyödyksi ja maksaa siten takaisin vanhemmilleen ja yhteiskunnalle sen, mitä on lapsuudessaan saanut. Suurin osa ihmisistä varmaankin haluaa olla mukana rakentamassa tästä maasta parempaa paikkaa lapsilleen. Suurimman osan ihmisistä varmaankin valtaa häpeän ja riittämättömyyden tunne, jos he eivät anna mitään takaisin, vaikka ovat koko ikänsä itsekkäästi ottaneet. Noinko se sitten purkautuu?

Mene nyt vaikka vapaaehtoistyötön, niin saat kokea sen hienon tunteen, että olet hyödyksi jollain tavalla. Ihmisten parissa työskentelyssä on sekin etu, että usein ihmiset ovat sinulle aidosti kiitollisia avusta. Tuosta suunsoitosta et paljon kiitosta saa.

Suurin osa ihmisistä saa palkkaa joka tarkoittaa että on varaa antaa itselleen aikaa - vaikkapa yksityisautoilun muodossa - ja sosiaalisia kytköksiä joiden kautta saada vaikkapa se tyttöystävä.

Oikeesti - jos mulla onkin syy olla katkera - niin ei se sua kiinnosta. Ei oikeasti. En kyllä kertoisikaan koska olet tyypillinen ... tuollainen, asiat ilmeisen kondiksessa. Silloin on helppo hymyillä ja olla ottamatta kantaa siihen mikä ei millään tasolla kosketa itseä.

Mä tiedän jotain antamisesta. Mä teen tän hetken työharjoitteluani paskamestassa jossa mun ei pitäis olla. Se paskamesta kuitenkin työllistää sellaista väkeä jota ei kannata laskee tuetta tonne maailmalle koska niistä tulis vitusti ongelmia. Ne ei oo mitään kovia tekijöitä, ne ei tuota sille lafkalle voittoa. Ne on siellä että ne ei aiheuttais ongelmia. Mä olen puuseppä, ja kun mä jaksan raahautua sinne perseeseen niin mä teen siellä ihan oikeasti tosi vitun kusista paskaduunia jonka takia en tunne yhtään mitään. Ainoo millä mä selitän sen miksi menen sinne ja teen sitä kauemmin kuin oikeastaan pitäis on se että ne saa ne vitun puutarhatuolit tehtyä ajoissa ettei sitä väkee jouduta laittaan pellolle sieltä.

Ja kun mä meen SPR:n verenluovutukseen ja käärin mun hihan ylös ja annan sen hoitsun tökätä sen neulan mun ränniin - niin arvaa miltä musta tuntuu? Musta ei tunnu yhtään miltään.

Mä teen ne jutut ja sen mitä jaksan - joka ei kauheasti ole - koska mä en jaksa paljoo - yksinkertaisesti siksi että se on oikein. En siks että mä saisin siitä runkkufiiliksiä.

Pohjalla kun on se kysymys että mitä vitun hyötyä tästä kaikesta on; missä mun osa jonka voin käyttää omaksi hyödykseni, viisaasti - että jaksaisin itse uskoo enemmän ja toimia enemmän hyödyksi.

Ja tohon mulla ei ole vastausta. Ja luulen ettei ole sullakaan.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Siis mitä ihmettä sä horiset pälli?

Miks mun pitäis olla valmis luopuun netistä? Ooksä valmis luopumaan etuhampaistasi vaikka sun etuhampaat ei integroi sua välttämättä yhteiskuntaan? (Poislukien se jos sattuisit olemaan valtionvarainministeri, sitten etuhampaasi integroivat sinut ainakin hammaslääkäriliiton keulahahmoksi) - Mä luulen ettet koska tarvit hampaitasi integroituaksesi ruisleipään ja siksi et ole ihan heti valmis luopumaan niistä.

Mä integroidun yhteiskuntaan silkalla olemassaolollani ja mun integroitumiseni tarkoittaa että ajallani on hinta. Sensijaan vittuilu on ihan ilmaista :)

mutta integroituisitko riittävästi ilman nettiä? Riittävästi voidaksesi tuntea itsesi tärkeäksi? Kukaan ei vaadi sinua luopumaan netistä, mutta kysymys kuuluukin: arvostatko mahdollisuuttasi olla netin avulla tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen?

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä saa palkkaa joka tarkoittaa että on varaa antaa itselleen aikaa - vaikkapa yksityisautoilun muodossa - ja sosiaalisia kytköksiä joiden kautta saada vaikkapa se tyttöystävä.

Oikeesti - jos mulla onkin syy olla katkera - niin ei se sua kiinnosta. Ei oikeasti. En kyllä kertoisikaan koska olet tyypillinen ... tuollainen, asiat ilmeisen kondiksessa. Silloin on helppo hymyillä ja olla ottamatta kantaa siihen mikä ei millään tasolla kosketa itseä.

Mä tiedän jotain antamisesta. Mä teen tän hetken työharjoitteluani paskamestassa jossa mun ei pitäis olla. Se paskamesta kuitenkin työllistää sellaista väkeä jota ei kannata laskee tuetta tonne maailmalle koska niistä tulis vitusti ongelmia. Ne ei oo mitään kovia tekijöitä, ne ei tuota sille lafkalle voittoa. Ne on siellä että ne ei aiheuttais ongelmia. Mä olen puuseppä, ja kun mä jaksan raahautua sinne perseeseen niin mä teen siellä ihan oikeasti tosi vitun kusista paskaduunia jonka takia en tunne yhtään mitään. Ainoo millä mä selitän sen miksi menen sinne ja teen sitä kauemmin kuin oikeastaan pitäis on se että ne saa ne vitun puutarhatuolit tehtyä ajoissa ettei sitä väkee jouduta laittaan pellolle sieltä.

Ja kun mä meen SPR:n verenluovutukseen ja käärin mun hihan ylös ja annan sen hoitsun tökätä sen neulan mun ränniin - niin arvaa miltä musta tuntuu? Musta ei tunnu yhtään miltään.

Mä teen ne jutut ja sen mitä jaksan - joka ei kauheasti ole - koska mä en jaksa paljoo - yksinkertaisesti siksi että se on oikein. En siks että mä saisin siitä runkkufiiliksiä.

Pohjalla kun on se kysymys että mitä vitun hyötyä tästä kaikesta on; missä mun osa jonka voin käyttää omaksi hyödykseni, viisaasti - että jaksaisin itse uskoo enemmän ja toimia enemmän hyödyksi.

Ja tohon mulla ei ole vastausta. Ja luulen ettei ole sullakaan.

Sinulla on aika kieroutunut suhde rahaan. Rahalla ei voi ostaa aikaa, eikä liioin luoda kestäviä ihmissuhteita.

Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta. Ilmeisesti työttömyys on saanut aikaan identiteettikriisin, minkä takia tunnet tarvetta asettaa nauranalaiseksi koko käsityksen identiteetistä. Normaalille ihmiselle työ ja ammatti ovat iso osa identiteettiä ja on täysin tervettä tuntea ylpeyttä ammatistaan ja työstään. Kun et itse tuota ylpeyttä voi kokea, haluat riistää tunteen myös muilta. Se ei vain auta sinua itseäsi millään tavalla.

Retorisella tasolla eristäydyt jatkuvasti muista ihmisistä ("Et sinä tästä mitään voi ymmärtää, koska et ole kuin minä" jne.) ja luot itsestäsi jonkinlaista uhria. Voin sanoa, että uhriutuminen, eristäytyminen ja toisten ihmisten halveksuminen eivät auta sinua juurikaan.

ap. kirjoitti:

mutta integroituisitko riittävästi ilman nettiä? Riittävästi voidaksesi tuntea itsesi tärkeäksi? Kukaan ei vaadi sinua luopumaan netistä, mutta kysymys kuuluukin: arvostatko mahdollisuuttasi olla netin avulla tasa-arvoinen yhteiskunnan jäsen?

Missä kohtaa olen sanonut tuntevani itseni tärkeäksi netissä? Jos mä olisin tärkeä vaatisin siitä rahaa tai jotain muuta kivaa.

Sellainen juttu kuin tärkeys on ihan oikeasti toissijaista. Se on tärkeilijöille varmaan tärkeetä. Toisaalta ymmärrän että näkökulma on tuo, se on sellaista kun ei katsele maailmaa mun tasoltani - ts. ymmärrettävä joskin taas itsekeskeisyydestä lähtevä oletus, tärkeys lienee sinulle primäärimotiivi.

Oletko ajatellut että kyse voi olla ihan eloonjäämistaistelusta eikä mistään sen kummemmasta? Tarpeesta selviytyä?

Lieneekö turva ollut niin hyvä ettei juolahda mieleenkään.

... kirjoitti:

Sinulla on aika kieroutunut suhde rahaan. Rahalla ei voi ostaa aikaa, eikä liioin luoda kestäviä ihmissuhteita.

Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta. Ilmeisesti työttömyys on saanut aikaan identiteettikriisin, minkä takia tunnet tarvetta asettaa nauranalaiseksi koko käsityksen identiteetistä. Normaalille ihmiselle työ ja ammatti ovat iso osa identiteettiä ja on täysin tervettä tuntea ylpeyttä ammatistaan ja työstään. Kun et itse tuota ylpeyttä voi kokea, haluat riistää tunteen myös muilta. Se ei vain auta sinua itseäsi millään tavalla.

Retorisella tasolla eristäydyt jatkuvasti muista ihmisistä ("Et sinä tästä mitään voi ymmärtää, koska et ole kuin minä" jne.) ja luot itsestäsi jonkinlaista uhria. Voin sanoa, että uhriutuminen, eristäytyminen ja toisten ihmisten halveksuminen eivät auta sinua juurikaan.

"Sinulla on aika kieroutunut suhde rahaan. Rahalla ei voi ostaa aikaa, eikä liioin luoda kestäviä ihmissuhteita."

Mut sillä saa siistimmät vaatteet, parturikäynnin, sisäänpääsylippuja, harrastevälineitä ja mikä tärkeintä: Bussi/Junalippuja jos niitä sattuu tarvimaan ja usein tarviikin. Jäiköhän vielä jotain? - Niin - rahalla saa AIKAA. AIkaa itselle kun ei tarvi duunata joka vitun hilavitunnippeliä itse, aikaa kun ei tarvi ehkä odottaakaan bussipysäkillä sitä linjaa himasta lasten luo ja takas jossa voi mennä se kolmekin tuntia helposti. Rahalla saa valmissafkan jos tarviskin kirjoittaa kirje eikä nylkeä porkkanoita.

Ja vaikka asia ei mua koskekaan niin montaa muuta koskettaa: Rahalla saa myös sen humalan.

"Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta. Ilmeisesti työttömyys on saanut aikaan identiteettikriisin, minkä takia tunnet tarvetta asettaa nauranalaiseksi koko käsityksen identiteetistä."

En koko identiteetistä. Rahaan perustuvasta identiteetistä - suom. huom. Kuten myös kyseenalaistaa sen työ-identiteetin - etenkään "ainoana oikeana" tai "pakko olla paketissa." - mutta tässä yhteydessä vain kyseenalaistaa. Identifioidunhan puuseppäilyyn hyvinkin vahvasti ja se tietääkseni on edelleen ammatti ammattien joukossa.

"Se ei vain auta sinua itseäsi millään tavalla."

Btw. Mummoni nimi oli Helmi Trolli.

... kirjoitti:

Sinulla on aika kieroutunut suhde rahaan. Rahalla ei voi ostaa aikaa, eikä liioin luoda kestäviä ihmissuhteita.

Ymmärrän, että sinusta tuntuu pahalta. Ilmeisesti työttömyys on saanut aikaan identiteettikriisin, minkä takia tunnet tarvetta asettaa nauranalaiseksi koko käsityksen identiteetistä. Normaalille ihmiselle työ ja ammatti ovat iso osa identiteettiä ja on täysin tervettä tuntea ylpeyttä ammatistaan ja työstään. Kun et itse tuota ylpeyttä voi kokea, haluat riistää tunteen myös muilta. Se ei vain auta sinua itseäsi millään tavalla.

Retorisella tasolla eristäydyt jatkuvasti muista ihmisistä ("Et sinä tästä mitään voi ymmärtää, koska et ole kuin minä" jne.) ja luot itsestäsi jonkinlaista uhria. Voin sanoa, että uhriutuminen, eristäytyminen ja toisten ihmisten halveksuminen eivät auta sinua juurikaan.

"Retorisella tasolla eristäydyt jatkuvasti muista ihmisistä ("Et sinä tästä mitään voi ymmärtää, koska et ole kuin minä" jne.) ja luot itsestäsi jonkinlaista uhria. Voin sanoa, että uhriutuminen, eristäytyminen ja toisten ihmisten halveksuminen eivät auta sinua juurikaan."

Tähän mulla oli vielä sellainen kommentti...

... että kuka tietää parhaiten millainen olen, mitä tarvin ja millaisin eväin mä olen liikenteessä. Ketä tulisi kuunnella itseäni koskevissa asioissa ja ratkaisuissa:

Minua - vai jotakuta joka ei minua tunne?

Sensijaan että Sherlockkina koitat päästä kaalini sisään näppäryydelläsi voisit vaikka kunnella mitä minä minä sanon. Niiden sanojen pohjana on 34 vuoden edestä itsenäni olemista. Sä et ole kävellyt metriäkään näissä kengissä, joten kuka tässä jotain tietää? Häh?

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Missä kohtaa olen sanonut tuntevani itseni tärkeäksi netissä? Jos mä olisin tärkeä vaatisin siitä rahaa tai jotain muuta kivaa.

Sellainen juttu kuin tärkeys on ihan oikeasti toissijaista. Se on tärkeilijöille varmaan tärkeetä. Toisaalta ymmärrän että näkökulma on tuo, se on sellaista kun ei katsele maailmaa mun tasoltani - ts. ymmärrettävä joskin taas itsekeskeisyydestä lähtevä oletus, tärkeys lienee sinulle primäärimotiivi.

Oletko ajatellut että kyse voi olla ihan eloonjäämistaistelusta eikä mistään sen kummemmasta? Tarpeesta selviytyä?

Lieneekö turva ollut niin hyvä ettei juolahda mieleenkään.

tärkeäksi tunteminen merkitsee ihmisten välistä tasa-arvoa, itsensä mitättömäksi tunteminen puolestaan epätasa-arvoa. Netti on merkittävä apuväline tuon tasa-arvon saavuttamiseksi, kuten tästäkin keskustelusta voimme huomata.

Tuolla alempana vaadit lisää rahaa saadaksesi lisää aikaa. Netti on myös merkittävä ajansäästäjä.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä saa palkkaa joka tarkoittaa että on varaa antaa itselleen aikaa - vaikkapa yksityisautoilun muodossa - ja sosiaalisia kytköksiä joiden kautta saada vaikkapa se tyttöystävä.

Oikeesti - jos mulla onkin syy olla katkera - niin ei se sua kiinnosta. Ei oikeasti. En kyllä kertoisikaan koska olet tyypillinen ... tuollainen, asiat ilmeisen kondiksessa. Silloin on helppo hymyillä ja olla ottamatta kantaa siihen mikä ei millään tasolla kosketa itseä.

Mä tiedän jotain antamisesta. Mä teen tän hetken työharjoitteluani paskamestassa jossa mun ei pitäis olla. Se paskamesta kuitenkin työllistää sellaista väkeä jota ei kannata laskee tuetta tonne maailmalle koska niistä tulis vitusti ongelmia. Ne ei oo mitään kovia tekijöitä, ne ei tuota sille lafkalle voittoa. Ne on siellä että ne ei aiheuttais ongelmia. Mä olen puuseppä, ja kun mä jaksan raahautua sinne perseeseen niin mä teen siellä ihan oikeasti tosi vitun kusista paskaduunia jonka takia en tunne yhtään mitään. Ainoo millä mä selitän sen miksi menen sinne ja teen sitä kauemmin kuin oikeastaan pitäis on se että ne saa ne vitun puutarhatuolit tehtyä ajoissa ettei sitä väkee jouduta laittaan pellolle sieltä.

Ja kun mä meen SPR:n verenluovutukseen ja käärin mun hihan ylös ja annan sen hoitsun tökätä sen neulan mun ränniin - niin arvaa miltä musta tuntuu? Musta ei tunnu yhtään miltään.

Mä teen ne jutut ja sen mitä jaksan - joka ei kauheasti ole - koska mä en jaksa paljoo - yksinkertaisesti siksi että se on oikein. En siks että mä saisin siitä runkkufiiliksiä.

Pohjalla kun on se kysymys että mitä vitun hyötyä tästä kaikesta on; missä mun osa jonka voin käyttää omaksi hyödykseni, viisaasti - että jaksaisin itse uskoo enemmän ja toimia enemmän hyödyksi.

Ja tohon mulla ei ole vastausta. Ja luulen ettei ole sullakaan.

työharjoitteluun, jos sinulla jo on ammatti?

e=? kirjoitti:

työharjoitteluun, jos sinulla jo on ammatti?

Alko riepoon joutenolo.

UPDATE_8577284 kirjoitti:

Alko riepoon joutenolo.

riepominen on verrattuna siihen, miltä työharjoittelu tuntuu? Taisit vain toimia hätäisesti.

e=? kirjoitti:

riepominen on verrattuna siihen, miltä työharjoittelu tuntuu? Taisit vain toimia hätäisesti.

Aiemmin vastaavasta on hyviä kokemuksia, vaikka tää nyt selkee vikatikki onkin niin eipähän tarvi toista kertaa erehtyä.

Mulla on ainakin hirmutärkeä olo, kun tänne saapastelen :)

Vääntelet kaiken järkevän, mitä joku täällä yrittää ilmaista oman mielesi mukaiseksi, että voit olla muka oikeassa. Mitä jos kaikki ajattelisivat sinun laillasi. Kukaan ei yrittäisi mitään, eikä olisi ylpeä omasta työpanoksestaan. Kirjoitat tuota paskaa niin paljon, ettei jaksa lukea.

. kirjoitti:

Vääntelet kaiken järkevän, mitä joku täällä yrittää ilmaista oman mielesi mukaiseksi, että voit olla muka oikeassa. Mitä jos kaikki ajattelisivat sinun laillasi. Kukaan ei yrittäisi mitään, eikä olisi ylpeä omasta työpanoksestaan. Kirjoitat tuota paskaa niin paljon, ettei jaksa lukea.

En ole Kukkomies.

Kirjoitan ehkä sinun mielestäsi paskaa, mutta ihan rehellistä sellaista.

. kirjoitti:

Vääntelet kaiken järkevän, mitä joku täällä yrittää ilmaista oman mielesi mukaiseksi, että voit olla muka oikeassa. Mitä jos kaikki ajattelisivat sinun laillasi. Kukaan ei yrittäisi mitään, eikä olisi ylpeä omasta työpanoksestaan. Kirjoitat tuota paskaa niin paljon, ettei jaksa lukea.

Ole sitten vaiti ja unohda aihe ennemminkuin nipotat asioista johin et edes jaksa paneutua - kuten itse sanot.

SIIS MIKÄ TEIDÄN ONGELMA OIKEESTI ON"?!=?!?"?#=="??=!"==?"#??"

jep jep, kaunis päivä tänään

http://www.youtube.com/watch?v=41VlNOyPD9U