Ainakin klöntillinen. Rakastan hyvin paljon miestäni, en voisi kuvitella että ketään muuta niin paljoa pystyisin rakastamaan. Molemmat on kovapäisiä ja nyt 40v joten tapoja on välillä vaikea muuttaa. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja naimisissa 5vuotta.
Joku viikko sitten tuli ilmi että mieheni on pitänyt yhteyttä entisen naistuttavansa kanssa meilillä kuten parin muunkin naisen kanssa. Entisen naisystävän kanssa oli ihmetellyt erästä tulevaa konserttia ja että jos lähtee minun kanssa niin reissu on "muka" romanttinen. Yhdelle oli kertonut että olemme eronneet vuonna 2008 eli hän on siis sinkku. Muuten oli myös ottanut sinne tänne yhteyttä niin että olisi kiva tutustua näihin naisiin. Ei mitään hirveän vakaavaa ja viimeiset kontaktit olleet lokakuussa 2009. Ok meillä meni silloin huonommin mutta oikeasti meillä ei ole koskaan mennyt hirveän huonosti. Kaikkea on suukkoja, hellyyttä ja rakasteluakin ihan sääännöllisesti.
Vyyhti alkoi aueta kun ihmettelin facebookissa kun mieheni ei ollut omassa profiilissaan kertonut olevansa naimisissa olevaan.
Minua sattuu. Hän vannoo että ei ole pettänyt ja että hän rakastaa minua. Toisaalta se mitä hän on tehnyt ei kerro rakkaudesta eikä edes kunnioituksesta. Sitä myös ihmettelen voinko palauttaa tunteeni. Oikeasti tuntuu tosi paskalta.
Minusta hän olettaa että tästä vaan jatketaan taas eteenpäin ja haluaa pitää episodia käsiteltynä. Vaikea minun pitää sitä käsiteltynä kun en ole koko shokista päässyt eteenpäin.
Olisiko neuvoja. Huonotkin kelpaa..:)
Joku viikko sitten tuli ilmi että mieheni on pitänyt yhteyttä entisen naistuttavansa kanssa meilillä kuten parin muunkin naisen kanssa. Entisen naisystävän kanssa oli ihmetellyt erästä tulevaa konserttia ja että jos lähtee minun kanssa niin reissu on "muka" romanttinen. Yhdelle oli kertonut että olemme eronneet vuonna 2008 eli hän on siis sinkku. Muuten oli myös ottanut sinne tänne yhteyttä niin että olisi kiva tutustua näihin naisiin. Ei mitään hirveän vakaavaa ja viimeiset kontaktit olleet lokakuussa 2009. Ok meillä meni silloin huonommin mutta oikeasti meillä ei ole koskaan mennyt hirveän huonosti. Kaikkea on suukkoja, hellyyttä ja rakasteluakin ihan sääännöllisesti.
Vyyhti alkoi aueta kun ihmettelin facebookissa kun mieheni ei ollut omassa profiilissaan kertonut olevansa naimisissa olevaan.
Minua sattuu. Hän vannoo että ei ole pettänyt ja että hän rakastaa minua. Toisaalta se mitä hän on tehnyt ei kerro rakkaudesta eikä edes kunnioituksesta. Sitä myös ihmettelen voinko palauttaa tunteeni. Oikeasti tuntuu tosi paskalta.
Minusta hän olettaa että tästä vaan jatketaan taas eteenpäin ja haluaa pitää episodia käsiteltynä. Vaikea minun pitää sitä käsiteltynä kun en ole koko shokista päässyt eteenpäin.
Olisiko neuvoja. Huonotkin kelpaa..:)
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ikävä kyllä kuulostaa tutulta toiminnalta. Voihan olla vielä kyse viattomasta puuhasta, tiirailusta mitä vielä löytyisi, mutta miksi? Voisiko olla tyytymättömyyttä suhteeseenne. Seurannut olen vierestä kyseistä puuhastelua...pitkään pysyi tälläisenä viattomana. Lopulta mies halusi edetä tapailuihin ja lopulta suhteeseen.
Ei välttämättä teille näin tapahdu, mutta mietippä miksi itse toimisit noin.
Ei enää rakkaudet oo samanmoisii kuin nuorena..Sitä ehdottomuutta ei vaan enään löydy!
Miehesi on ollut kovasti loukkaantunut ja hakenut "laastaria" muualta sinun ilkeilyjesi tähden..
Kun teillä on mennyt huonosti..on aatellut katsastaa mitä tarjottavaa muualla olis..ei sen kummempaa..
Monesti ei ite huomaa,kuin pahasti on toiselle sanonutkaan ja kuin se toista kirvelee..
Se aikuisten rakkaus on paljon enempi kumppanuutta! Pitää se ilkeys oppia pitämään kurissa!
Ei kukaan ala sietämään tuon ikäisenä enää nuoruuden aikaisia kiukutteluja!
Sun on aika ottaa vähän keskustelua ittes kanssa,tai se lähtee meneen..
Ennemminhän sitä nyt mukavien naisten kanssa meilailee,kuin sitä hallitsematonta raivoojaa siellä kotona katselee..pahalta varmaan kuulostaa,mut tiedän tämän,kun olen itsekkin ollut se tuittupää ja vasta älyttyäni antaa toiselle arvon,sain rakkauden takaisin!
Eli lopeta se määräily ja ala nauttiin miehestäs..se voi muuten lähtee muille apajille!
Et ole vielä peliä menettänyt..
Koska hän on mielestäni loukannut sinua aika pahasti niin nyt on korkea aika ryhtyä kunnioittamaan.
Ehdotan avointa ja rehellistä keskustelua asiasta. Tuskin sinun kannattaa tunteita palautella, ne palautuu jos saat aihetta.
Kaikki teemme virheitä mutta harvat ne pystyy korjaamaan. Usein ymmärrys toiselle aiheutetusta vahingosta ja anteeksipyyntö auttaa jo paljon. Ole armollinen itsellesi ja kumppanillesi niin säästät itseäsi tarpeettomalta tunnemyrskyltä.
Miehesi poltti suhteessanne sen, mihin olit luottanut. Nyt sitten elellään kulotuksen jälkeen ja mies olettaa, että pikku episodi on poishoidettu. Jo vain!
Sen voi uskoa, että mies vähättele, kukapa lusmuilun jälkeen ei vähättelisi ja sivuuttaisi koko inhottavan paljastuksen.
Sinun syliisi seuraukset kaadettiin, kun mies eronneena sinkkuna haluaa tutustua kivasti naisiin. Tottakai sinulla on paska olo. Minullakin olisi tuommoisen jälkeen ja monella muulla.
Älä nyt ollenkaan mieti, että sinun pitäisi tunteesi palauttaa. Sinun ei tarvitse yhtään mitään. Miehesi se on joka tässä tarvitsisi tehdä. Luottamus tuppaa palautumaan sangen hitaasti.
Käsiteltynä episodia ei voi pitää ennen kuin luottamus on palautunut. Kummankin on työstettävä asia ja miehen näytettävä, että on sitoutunut sinuun. Hänkään ei tietenkään pysty ihmeitä tekemään, koska osa luottamuksen palaamisesta on tapahduttava sinun päässäsi.
Ratkaisevaa on, kuinka vakavasti mies sinun haavoittumiseesi suhtautuu ja onko hän ottanut opiksi. Valehtelunsa vuoksi hänen kuuluisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää teostaan.
Vanhanaikaisesti voisi sanoa, että miehen on tehtävä "parannus synnistänsä".
On hienoa että saa näin monitahoista palautetta ja todellakin tuossa oli montakin ajattelemisen aihetta näissä viesteissä.
Kyllä uskon että hän todella katuu. Eilen kysyin mitä hän syntymäpäivälahjaksi toivoo niin hän sanoi: Sinut ja anteeksiannon. Itse sanoin että anteeksi olen antanut mutta sydämessä ja naisena tuntuu yhä pahalta.
Oliko minussa naisena vikaa että piti lähteä tuollaisiin tsemppauksiin. Hän sanoi että se oli sellaista tyhmää suunsoittoa kun vietti kevään vieraalla paikkakunnalla pois perheen luota eikä ollut järjellistä tekemistä. Toisaalta juuri silloin minulla oli tekemistä enemmän kuin sielu sietää meidän pienen lapsen ja työhommien kanssa.:)
Toki tunnustan että kyllä minussakin on ollut vikaa. Itse en usko hirveän ilkeä olevani mutta toki väsynyt ja sitä kautta kärttyinen. Uusi ylennys töissä ja olen tehnyt kahden hommat jo vuoden verran, kaksi lasta toisella 3 v uhma ja toisella murrosikä sekä iso talo kaikkine kotitöineen. Vaikka meillä kotona kaikki tekee kotitöitä niin kyllä sitä äitille paljon jää. Hihat on tyhjät.
Hyvä mies minulla on ja sitä en halua kieltää. Olen myös näissä naisjutuissa luottanut häneen 110% ja siksi tämä ehkä tuntuukin niin typerältä. Kuten joku sanoi että noin se alkaa mutta toisaalta ehkä jos saattiin homma nyt kiinni voi se muuttua niin että ei etene pettämiseen mutta ei meistä ihmisistä ikinä tiedä.
Minä olen vain tuntenut olevanio koko suhteen ajan jotain uskomattoman speciaalia hänelle ja siksi minäkin nyt taisin tippua korkealta ja kuten joku edellä sanoi on peiliin katselun aika.
Olimme juuri lämpimässä myöhästyneellä häämatkalla 8 päivää ja meillä oli aivan ihanaa. Tämä on nyt sitä karvasta kalkkia jota joutuu syömään kun kaikki on luullut olevan niin hyvin.
Jatkan mielelläni teidän kaikkien kanssa keskustelua..
Näin meillä nyt jatketaa. On aika etäistä eikä mikään taida olla niin kuin ennen..
Surku
... kuukautta sitten vaikutit selvästi toiveikkaanmalta jatkon suhteen kuin nyt, miten ja missä tilanteissa kokemaasi etäisyyden tunnetta esiintyy?
Tosin tuskin on edes mahdollista päästä samaan tilanteeseen luottamuksen suhteen mitä se oli ennen miehen säätöjen selviämistä. Kyllä parisuhde tahtoo pakosta arkistua vuosien saatossa jonkin verran, vaikka mitää vastaavia kuvioita ei edes esiintyisikään.
Miehesi on sinua henkisesti pettänyt ja se on naiselle kova pala! Sinunhan se piti olla se sydämmen uskottu, ei nettinaisten..!
Ymmärrän turhautumisesi ja katkeruuden...miehelläsi on salainen osio elämässään ja sinä et ole siinä mukana..
Pornoseksinkin paremmin ymmärtää..siinähän on vain jotakin bimboämmiä jalat levällään..aivan tuntemattomia , siis anonyymejä. Tympeää sekin silti. Miehillä kuitenkin yleistä sivustoilla vierailla.
Mutta yhteydenpidot muihin naisiin loukkaa sinua tuossa luokassa, kuin miehelläsi nyt on...miksi flirttaa muiden kanssa, miksi on tarvetta tuollaiseen ? Tulee tunne, ettei sinua rakasta ehdottomasti ja iänkaiken.
Voiko tuollaiselle suhteelle rakentaa ja enää luottaa?
Rakkautesi on saanut suuren särön, ja sitä murehdit...jos ette saa asiaa puhuttua ja käsiteltyä, on varmaan parempi erota ja jatkaa elämäänsä..
Muuten murehdit asiaa jatkuvasti ja se syö sinua henkisesti ja ilo katoaa kokonaan elämästäsi.. :(
Onko miehet sitten tuollaisia järkiään, kun naisensa ei ole näkemässä, miten käyttäytyvät??
Itselläni putos suomut silmiltä, kun joku vuosi sitten Juhannuksena lasten ja minun ollessa jo nukkumassa heräsin aamuyöstä vessaan ja huomasin mieheni pihamaalla tulisessa syleilyssä yhden vieraamme kanssa!!
Shokki oli valtava! Olin luottanut aina mieheeni 100% ja näky oli uskomaton!
Keskeytin tietenkin tilanteen ja käskin ihmiset nukkumaan!
Vielä vessasta tultuani silmät punaisena, huomasin mieheni kuiskuttelevan ja pehmeästi naurahtavan halailukumppanilleen ja peitto lensi sen jälkeen sohvalle,viereeni ei ollut tuollaisen jälkeen sinä yönä asiaa!!
Minun läsnäollessani leikki aina luotettavaa ja uskollista kumppania, mutta kun selkäni käänsin, muuttuikin oikeaksi Gasanoovaksi! Näitä tilanteita tuli vuosien saatossa muitakin ja nyt osasin paremmin niihin jo varautuakkin..
Luottamushan siinä meni ja suru astui sydämmeeni...ei siitä koskaan selviä. Mieheni mielestä hänen käytöksensä ei ole mitenkään rietasta, hän vain haluaa tulla muitten kanssa "hyvin" toimeen..joopajoo!
Rajaa ei siihen sitten tunnu olevankaan,"kuin hyvin"..ja kun viina vielä on kuvioissa, ei sen vertaa.
Uskon myös täysin, että on myös reissuillaan pettänyt,eikä se oikeastaan tunnu enään miltään..
Tunteeni ovat tänä päivänä kuolleet ja viimeiset puoli vuotta olen tehnyt suunnitelmia suhteesta lähtemiseen, meillä ei auta enää terapiat eikä suhdeleirit,rakkaus on kuollut ja hyvä niin.
Ne on just sellaisia nuo miehet. Ei oma ego toimi jos sitä ei pönkitetä. ehkä meissä naisissa on sitä samaa mutta ainahan se tuntuu ikävältä kun ns." lapsenusko menee".
Tu mistä kerroit että mies halailee juhannusjuhlilla muita on jo aikamoinen pohjanoteeraus enkä yhtään ihmettele mietteitäsi.
Meillä ei mene huonosti mutta itse voisi sanoa että ei nyt älyttömän hyvinkään. Kaikkei pahinta näissä on varmaan se kun on luottanut ja rakastanut. Sitä vaan tuntee itsensä niin tomppeliksi.
Hyvän avioliiton palautus kaiken jälkeen ensin siedettävälle tasolle ja ehkä ensi kesänä jo kohtuulliselle. Sitä palaako se koskaan hyvälle tasolle en uskalla edes arvata.
En luovuta tämä pitää katsoa loppuun asti. jos nyt luovuttaisin jäisi se itseäni harmittamaan..
Siis opimme sen että kannattaa facebookissa omalla nimellä ollessa kertoa totuus ja sitten feikkinimellä metsästellä niitä hoitoja. Ninimerkki: näin minä teen
Ja pystyt katsomaan peiliin itseäsi silmiin ja olemaan ylpeä itsestäsi..
Kuvottavaa touhua.. Sorry vaan..
Aika selkärangaton paskahousu olet...Eikö riitä rohkeus sinkkuelämään, kun pitää toisen selän takana sitä egoansa pönkittää..toivon, että kumppanisi tekee saman sinulle, nahjus!