Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta, meillä on yksi pieni lapsi, naimisiin menimme muutama kuukausi sitten. Kuvittelin kaiken olevan hyvin, elämme elämämme yhdessä, mutta. Nyt on alkanut tuntua etten tunne tuota miestä ollenkaan. Luulin että 10 vuodessa ehtisin tutustua mieheen niin hyvin ettei yllätyksiä juuri tulisi... että me emme ainakaan liity siihen porukkaan joka on heti eroamassa... Yht äkkiä tuntuu ettei meillä ole minkäänlaisia yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia. Jo heti seurustelun alussa puhuimme lapsihaaveet yms. unelmat mielestäni selviksi. Molemmat halusi lapsia ja omakotitalon. Puhuimme paljon rakentamisesta ja kävimme anopin kanssa jo katsomassa tonttejakin miehen synnyinsijojen lähistöltä.
Ostimme kuitenkin pari vuotta sitten kerrostaloasunnon, joka jo ennalta tiedettiin jäävän hetimiten ahtaaksi, mutta koska se oli suht halpa, mieheni halusi ostaa sen ensiasunnoksi. Pitkin hampain suostuin tähän ja napisin ahtaudesta jne. mutta koska vuokran maksaminen tuntui hukkaan heitetyltä rahalta, tuntui paremmalta ostaa oma. Voisihan sen sitten myydä kun käy ahtaaksi. Nyt kun mietimme yritystä saada lisää lapsia, otin puheeksi isomman asunnon, ja sen ok-talon rakentamisen/ ostamisen. Selvää on että tähän asuntoon ei lisää lapsia mahdu, kun emme mahdu tähän kolmistaankaan. Mies totesikin tähän ettei halua muuttaa tästä mihinkään, eikä hän aio olla mitenkään osallisena tässä ok-talo projektissa. Yritin ehdottaa, että eihän sen tarvitse olla ok-talo, ostetaan isompi rivaripätkä ja lopulta ehdotin jopa asumisoikeusasuntoa, kunhan se vaan olisi isompi kuin tämä. Mutta ei, ei onnistu. Ei kuulemma ole rahaa. Tätä en ymmärrä, koska olemme molemmat ihan hyvin tienaavia, mies oikeinkin hyvin. En käsitä miten voi olla mahdollista että me 2 hyvin ansaitsevaa emme pysty kuin pieneen kerrostaloasuntoon (emme asu pk-seudulla, emmekä edes kaupungin keskustassa), mihin ihmeeseen mies jemmaa palkkansa. Tiedän paljon pienempi tuloisia pariskuntia, jotka ovat rakentaneet oman talon. Nyt on kieltämättä hyväksi käytetty olo. Luulin että tämä on meidän yhteinen haave. Miksi mies käänsi takkinsa nyt kun olemme juuri päässeet naimisiin.
Eilen sohaisin muurahaispesää ja kerroin miehelle, että minusta on inhottavaa, että hän heti naimisiinmenon jälkeen alkaa perua yhteisiä suunnitelmiamme ja että se saa minulle aikaan hyväksikäytetyn olon. Ihan kuin minun mielipiteilläni ei olisi enää mitään merkitystä, nyt mennään vaan niillä korteilla jotka mies jakaa. Mies ei halua puhua tulevaisuudensuunnitelmista vaan elää tässä hetkessä. Yritin selittää että pitäisi jonkinlaiset suuntaviivat olla tulevasta, jotta tiedämme mihin tähdätään ja mihin alamme säästää rahaa. Keskustelu ei johtanut mihinkään. Lopulta suutuin niin kovin että sanoin lähteväni, koska en tunne enää miestä, en tiedä hänen suunnitelmistaan enää mitään, eikä häntä tunnu itseään tuleva kiinnostavan. Yön yli asiaa mietittyäni pyysin tänään anteeksi tökeröä sanavalintaani, niin mitä tekee mies. Nauraa ja tokaisee, että mitä hyötyä on anteeksiannosta kun hän ei kuitenkaan mielipidettään enää vaihda! Eli onko siis niin että minun on vaan luovuttava unelmastani saada isompi asunto? Miten ihmeessä mies kuvittelee mahduttavansa lisää lapsia 3h k asuntoon, kun joka paikka on jo nyt niin täynnä tavaraa ettei tätä huushollia yksinkertaisesti pysty pitämään edes siistinä, kun tavarat eivät enää mahdu kaappeihin. Nyt ihan oikeasti kiehuttaa niin paljon, että mietin jo onko viisasta lähteä menemään. Miksi nämä asiat piti tulla esiin vasta 10 vuoden jälkeen, kaikki olisi helpomapaa jos emme olisi ehtineet naimisiiin...Toinen asia mikä sapettaa on se, että mies lakkasi yhtäkkiä pitämästä kihla/vihkisormusta, se kuulemma haittaa töissä. Ei se vaan ensimmäiseen 9 vuoteen haitannut, mutta nyt sekin on alkanut yhtäkkiä haittamaan työntekoa eikä työ todellakaan ole muuttunut mihinkään...
Ehkä mies ei vaan välitä minusta enää ja yrittää saada liittomme katki heittäytymällä inhottavaksi. Minusta olisi nöyryyttävää erota tämän takia ja ennen kaikkea näin lyhyen avioliiton jälkeen. Ja toisaalta taidan miestä rakastaakin, nyt vaan olen niin vihainen etten sitä tunnetta juurikaan huomaa. Onkohan olemassa jotain keinoa saada miehen pää kääntymään takaisin?
Ostimme kuitenkin pari vuotta sitten kerrostaloasunnon, joka jo ennalta tiedettiin jäävän hetimiten ahtaaksi, mutta koska se oli suht halpa, mieheni halusi ostaa sen ensiasunnoksi. Pitkin hampain suostuin tähän ja napisin ahtaudesta jne. mutta koska vuokran maksaminen tuntui hukkaan heitetyltä rahalta, tuntui paremmalta ostaa oma. Voisihan sen sitten myydä kun käy ahtaaksi. Nyt kun mietimme yritystä saada lisää lapsia, otin puheeksi isomman asunnon, ja sen ok-talon rakentamisen/ ostamisen. Selvää on että tähän asuntoon ei lisää lapsia mahdu, kun emme mahdu tähän kolmistaankaan. Mies totesikin tähän ettei halua muuttaa tästä mihinkään, eikä hän aio olla mitenkään osallisena tässä ok-talo projektissa. Yritin ehdottaa, että eihän sen tarvitse olla ok-talo, ostetaan isompi rivaripätkä ja lopulta ehdotin jopa asumisoikeusasuntoa, kunhan se vaan olisi isompi kuin tämä. Mutta ei, ei onnistu. Ei kuulemma ole rahaa. Tätä en ymmärrä, koska olemme molemmat ihan hyvin tienaavia, mies oikeinkin hyvin. En käsitä miten voi olla mahdollista että me 2 hyvin ansaitsevaa emme pysty kuin pieneen kerrostaloasuntoon (emme asu pk-seudulla, emmekä edes kaupungin keskustassa), mihin ihmeeseen mies jemmaa palkkansa. Tiedän paljon pienempi tuloisia pariskuntia, jotka ovat rakentaneet oman talon. Nyt on kieltämättä hyväksi käytetty olo. Luulin että tämä on meidän yhteinen haave. Miksi mies käänsi takkinsa nyt kun olemme juuri päässeet naimisiin.
Eilen sohaisin muurahaispesää ja kerroin miehelle, että minusta on inhottavaa, että hän heti naimisiinmenon jälkeen alkaa perua yhteisiä suunnitelmiamme ja että se saa minulle aikaan hyväksikäytetyn olon. Ihan kuin minun mielipiteilläni ei olisi enää mitään merkitystä, nyt mennään vaan niillä korteilla jotka mies jakaa. Mies ei halua puhua tulevaisuudensuunnitelmista vaan elää tässä hetkessä. Yritin selittää että pitäisi jonkinlaiset suuntaviivat olla tulevasta, jotta tiedämme mihin tähdätään ja mihin alamme säästää rahaa. Keskustelu ei johtanut mihinkään. Lopulta suutuin niin kovin että sanoin lähteväni, koska en tunne enää miestä, en tiedä hänen suunnitelmistaan enää mitään, eikä häntä tunnu itseään tuleva kiinnostavan. Yön yli asiaa mietittyäni pyysin tänään anteeksi tökeröä sanavalintaani, niin mitä tekee mies. Nauraa ja tokaisee, että mitä hyötyä on anteeksiannosta kun hän ei kuitenkaan mielipidettään enää vaihda! Eli onko siis niin että minun on vaan luovuttava unelmastani saada isompi asunto? Miten ihmeessä mies kuvittelee mahduttavansa lisää lapsia 3h k asuntoon, kun joka paikka on jo nyt niin täynnä tavaraa ettei tätä huushollia yksinkertaisesti pysty pitämään edes siistinä, kun tavarat eivät enää mahdu kaappeihin. Nyt ihan oikeasti kiehuttaa niin paljon, että mietin jo onko viisasta lähteä menemään. Miksi nämä asiat piti tulla esiin vasta 10 vuoden jälkeen, kaikki olisi helpomapaa jos emme olisi ehtineet naimisiiin...Toinen asia mikä sapettaa on se, että mies lakkasi yhtäkkiä pitämästä kihla/vihkisormusta, se kuulemma haittaa töissä. Ei se vaan ensimmäiseen 9 vuoteen haitannut, mutta nyt sekin on alkanut yhtäkkiä haittamaan työntekoa eikä työ todellakaan ole muuttunut mihinkään...
Ehkä mies ei vaan välitä minusta enää ja yrittää saada liittomme katki heittäytymällä inhottavaksi. Minusta olisi nöyryyttävää erota tämän takia ja ennen kaikkea näin lyhyen avioliiton jälkeen. Ja toisaalta taidan miestä rakastaakin, nyt vaan olen niin vihainen etten sitä tunnetta juurikaan huomaa. Onkohan olemassa jotain keinoa saada miehen pää kääntymään takaisin?
Vastaukset 32
Vanhimmat
on toinen akka. Alkaa etääntymään sinusta ja olla välinpitämätön. Jos 9 vuoteen ei oo sormus haitannut niin miksi nyt ja miksi samaan aikaan mies alkaa olla vastahakoinen kaikkiin asioihin? Tarkkaile tilannetta.
Tuossa on nyt jotakin kummaa meneillään. Puhut lapsista mutta puhuuko miehesi uusista lapsista, onko se vain sinun haaveesi? Miehelläsi on nyt selvästi jotakin muuta mielessä, ota selvää mitä.
Miksi et ottaisi omaa lainaa ja alkaisi toteuttaa suunnitelmiasi? Mies todennäköisesti pelaa sen varaan ettet uskalla tehdä ilman häntä ja hänen panostaan mitään. Näytä hänelle että SINÄ olet tosissasi ja haluat tarjota perheellesi parasta. Alat vain selailla asuntoilmoituksia ja puhua näytöistä. Tuntuu että mies on ottanut asian periaatekysymykseksi, ja pitää ylipienestä asunnosta kiinni kynsin ja hampain vaikka olisikin jollain tapaa kanssasi yhtä mieltä? Joillekin voi olla työn ja tuskan takana myöntää olleensa väärässä ja tehneensä virheen niinkin suuressa asiassa, kuin kodin hankkimisessa perheelle. Voisitteko harkita nykyisen asunnon vuokraamista, jolloin voisitte vuokralla kattaa kulut melko pitkälle?
Epäilen että sormuksen pitämättömyys liittyy myös siihen, että mies haluaa näyttää sinulle jotain. Tuntuu että hän on jostain vihainen/ katkera, ja osaamatta tuoda asiaa esille, iskee siihen minkä tietää satuttavan sinua hyvin paljon (jättää sormuksen kotiin). Liittyisikö mielenosoitus tähän käsillä olevaan kotiongelmaan, vai onko taustalla mahdollisesti jotain muuta? Tämä on toki vain yksi mahdollisuus, mutta tällainen seikka tuli mieleeni. Periaatteellista valtataistelua, jossa teidän tulisi löytää yhteinen kompromissi.
Kyllä se siitä lähtee kun selviää mikä taustalla miestäkin harmittaa! Tsemppiä. :)
Ääni täältäkin --> toinen nainen kuvioissa..
Ihan selvä tapaus. Toinen nainen. Puhun kokemuksen äänellä.
Tutki känny, ota selvää tiliotteesta. Tee pari kyttäyskeikkaa. Kiinni jää. Harmi. Sorry.
Kymmenessä vuodessa voi muuttua niin ettei haaveile ollenkaan enään samoista asioista kuin nuorempana. Jospa se perhe- elämä ei ollutkaan niin ruusuilla tanssimista mitä miehesi on saattanut joskus kuvitella. Jos työ on raskasta ja aina muuttuvaa niin sekin voi imee kaikki mehut ettei jaksa mitään muutoksia. Vanhemmiten mies voi järkevöityä ja pitää ihan turhana korujen käyttämistä. Naimisissa voi olla ilman riipuksiakin jos ne hankalaksi mieltää, ihan turha sellaisesta on isoa mumeroo tehdä. En suosittele painostamista sillä se lyö jarruja vaan entisestäänkin miehelläsi. Roinamäärää voi viedä kirppareille myytäväksi tai lahjoittaa vähä varaisille kuten itse teen. Ei riitä isokaan asunto jos kaiken mitä ei enään tarvitse säilöö nurkkiinsa. Eroominen on ihan naurettavan helppoa eikä mitään hävettävääkään nykyään. Olisit teetättänyt jonkun paperin jos miehellä suunnitelmat muuttuu hän maksakoon kivusta ja särystä korvauksen jos uskottelee jotain sellaista mihinkä ei tule sitoutumaan.
Jotenkin mulle jäi sellainen kuva, että te kaksi puhuitte tulevaisuudesta kymmenen vuotta sitten. Tulevaisuudentoiveet pitää tarkastaa kerran tai kaksi kertaa vuodessa, siis tuollaiset suuremmatkin. Oletko vielä sitä mieltä että...
Sinä olet jäänyt kiinni johonkin vanhaan ja odottanut kärsivällisesti, että joskus tapahtuisi se naimisiinmeno, joka sitten avaisi onnen taivaan. Vaan niin ei käynyt.
3h ja keittiö asuntoon mahtuu kyllä pari lasta.
Miehelläsi voi olla toinen nainen.
Ennenkuin asiat selkiintyvät! Ihme juttu taas! Naimisiin mentiin ja onni häipyi sen siliän tien!!
Miehesi on saanut nyt yliannoksen naimisiinmenosta! Sitä tohotusta ollut nyt niin ylenmäärin,et on saattanut saada paniikkikohtauksen..
Annappa asioiden nyt olla jonkun aikaa sellaisenaan..miehestäsi varmaan tuntuu,että viedään,kuin sonnia liekassa.Se suuri rakkaus on laimentunut,eikä miehesi ajattele enää kuin nuori sälli!
On tapoihinsa kangistunut ja harmittaakin,kun se avioliitto muuttaa nyt kaiken.
Alkaa heti vaatimukset isommista asunnoista ja lastenteoista..Oletko kysynyt edes,vieläkö miehesi haluaa lisää lapsia? En usko mihinkään toiseen naiseen..miehesi arvot ovat vain vuosien myötä muuttuneet,eikä aio alkaa sun päätöksiin alistuun..puhukaa asiasta huutamatta!
estää sua ostamasta taloa, miksi sen miehen se pitää ostaa?
Sitä tavaraa voi heittää myös pois joita ei tarvii.
Taidat olla sellainen ihminen joka haluu kaikkea kun naapurillakin on, etkä kysy toiselta mitään, kun sinä vaan haluut, ei tuolasta monkumista kukaan jaksa.
että kumpi teistä halusi enemmän naimisiin? Oliko se sinun ideasi vai miksi menitte naimisiin 10vuoden yhteiselon jälkeen, vasta? Jos menitte naimisiin niin, että sinä kosit niin mies ei oikeasti halunnut ehkä naimisiin. En oikein tästä kirjoituksesta jaksa uskoa, että miehesi kosi sinua. Oletko ehkä päällepäsmäri tai muuten dominoiva persoona?
Niin, kyllä ne suunnitelmat valitettavasti ajan myötä muuttuu kun ihmisetkin muuttuu. Varmaan yksi syy miksi liitot kariutuu. Ei siinä auta kuin miettiä, että haluaako itse luopua omista toiveistaan toteuttaakseen toisen toiveita ja unelmia, jos ne eivät ole yhteisiä.
Yhtäkkinen sormuksen pois jättäminen, kieltäytyminen mistään muutoksista ja kun ei tulevaa suunnittele kanssasi, niin epäilen myös että on nyt rakastunut toiseen naiseen tai on jopa ollut suhteessa jo pidempään jonkun kanssa.
Kysyn myös, että onko teillä avioehto? Jos ei, niin sinulla on täysi oikeus selvittää tai pyytää miestäsi selittämään sinulle, mihin hän "rahansa" laittaa. Ne ovat näet yhteisiä rahojanne eikä hänellä ole oikeutta niitä pantata tai laittaa sivuun sinun tietämättäsi. Jos taas avioehto on, niin sinulla on myös oikeus tehdä rahoillasi ihan mitä haluat..
Sinuna ottaisin nyt selvää vaikka käymällä miehen työpaikalla, että onko siellä joku nainen joka on erityisen kiinnostunut miehestäsi. Tai jospa joku työkaveri vinkkaa, että siellä on peliä menossa jonkun muun kanssa. Ota jotenkin selvää, että onko taustalla toinen nainen, koska ei tuollaisia muutoksia tule heti naimisiin menon jälkeen, ellei kuvioissa ole joku..valitan..
kieltämättä toinen nainen on minun epäilykseni, mutta mies kiistää sen jyrkästi, eikä mitään viitteitä siihen suuntaan ole.
Naimisiin meno oli miehen idea, mies myös haluaa lisää lapsia (ja kyllä vaan mies kosi :). Itse en olisi niin välittänyt naimisiinmenosta, kun kerran hyvin pärjättiin 10v. avoparinakin. Myöskään lapsia en välttämättä halua lisää, ei siinä mitään kamalaa ole, mutta olen erittäin onnellinen näin, yhden lapsen äitinä. Joku heitti, että kolmioon mahtuu useampi lapsi, riippuu asunnosta, meillä on neliöiltään hyvin pieni kolmio -> ei mahdu! Enkä edes ole mikään materian hamstraaja, päinvastoin heitän tavaraa surutta pois, välillä jopa tarpeellistakin tavaraa, kun ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään. En myöskään pysty toteuttamaan tätä isomman asunnon haavetta yksin, olen 50% veloissa tästäkin, joten en mitenkään voi ostaa isompaa ellei mies suostu tätä myymään. Olen esitellyt netistä myytäviä asuntoja miehelle ja suostutellut näytöille (yhden kerran jopa suostui tulemaan näytölle, ei ollut kuitenkaan meille sopiva asunto) mutta ei mies mihinkään lähde kun ei kerran ole ostamassa mitään! (en ymmärrä miksi sitten sen yhden kerran suostui???)
Ehkä mä sitten vaan vaadin mieheltä liikaa, pitää kai katsoa peiliin ja alistua siihen mitä mies päättää. Tai toisena vaihtoehtona lähteä ja alkaa elää omaa elämää.
Jos mies haluu vielä lapsia,niin sano heti,että ensin isompi asunto!
Tilanne on aivan eri,jos mies halusi naimisiin sinua enempi ja silleen..
Jos onkin sovinisti! Älä luovu omista haaveistasi,vaan yritä päästä kompromissiin..
Kieltämättä tätäkin kiristyskeinoa on käytetty ;) Mutta lopputulos asuntoon on ehdoton ei, ja tarpeeksi kun tivasin niin loppujen lopuksi mies oli valmis vaikka jättämään haaveensa useammasta lapsesta, kunhan ei vaan tarvitse muuttaa. Sovinisti? Todellakin!
Kenen elämää nyt elät? Ja lisäksi aivan outo mies ja jotenkin vastuuton...älä haaskaa elämääsi kuitenkaan suhteessa missä sinun ääni ei kuulu.
ettei miehellä ole toista..?
Tottakai se kiistetään jos siitä kysytään. Ota nyt hyvänen aika itse selvää, äläkä usko ihan mitä tahansa sulle syötetään. Mun miehellä oli kolme vuotta toinen, työkaveri, ja kun epäily heräsi niin ei koskaan ollut mitään. Ainoa mihin pystyin luottamaan oli oma vaisto, ja se että se toinen nainen teki kaikkensa, ja mieheni, että ei olisi jouduttu vahingossakaan siellä heidän töissään tai vapaa-ajanvietossa samaan tilaan (jotta en olisi nähnyt mitä oli tekeillä)..
Niin et vastannut siihen, että onko avioehtoa?
Ideoita miten selvitetään onko miehellä toinen? Valitettavasti olen vajonnut niin alas, että olen tutkinut kännykän... eikä siellä mitään epäilyttävää ollut. Työpaikasta en tietenkäään voi tietää mitä siellä tapahtuu ja sinne on vaikea mennä urkkimaankaan. Mitään yhteisiä vapaa-ajan viettoja siinä firmassa ei harrasteta, joten en ole koskaan nähnyt miehen työkavereita. Tuntuisi hölmöltä mennä työpaikallekaan ihmettelemään, se kun on hyvin pieni firma, niin varmasti kaikki kiinnittäisi huomiota kun tunkisin sinne pälyilemään. Ja tuskin sieltä heti joku sihteerikkö viittaisi että hei olen kiinnostunut miehestäsi... Eli ei kai minun ole kuin luottaminen miehen sanaan.
On meillä avioehto.
Ei se mitään valitettaa ole että olet tutkinut kännykän. Päinvastoin, sehän on ihan luonnollinen ja toivottavakin reaktio tässä tilanteessa. Ota kuitenkin huomioon, että miehesi ei ole vielä tehnyt mitään ratkaisua sen suhteen, jos hänellä nyt olisi toinen nainen. Se vain tarkoittaa sitä, että hän osaa hienosti poistaa kaikki soittotiedot ja viestitiedot jotka häne tämän ? naisen kanssa lähettelisi. Onhan tietysti sellainen mahd että hän seukkailee työkaverinsa kanssa. Sehän on hyvin yleistä. Silloin ei ehkä tarvitse mitään kännykkää käyttääkään, kun näkee päivittäin. Mutta kyllä se aikansa ottaa kun ei raaski olla illalla ilman yhteyttä ja silloin varmaan huomaat epäilyttäviä toimintoja miehesi liikkeissä jos hänen täytyy johonkin lähteä soittamaan tai viestittämään. Haistele miehesi tuoksuja, onko niissä outoa hajua? Onko hän esim. alkanut kuuntelemaan Love songseja. Sekin on aika selkeä viesti kun mies kuuntelee rakkausbiisejä. Onko hän alkanut jotenkin erilailla pukeutumaan töihin, muutakuin sormuksen poisjättämisellä? Se on yllä niin selkeä viesti kuin vain voi olla!
Ole tarkkaavainen ja luota vaistoosi. Saathan sinä miestäsi tutkia ja jos kiinni jäät, mitä sitten! Kerrot vain että olet epäileväinen kun hän on niin muuttunut.
3h k= asuntonne?
Yksi lapsi ja 2 aikuista. Paljonko asunnossanne on neliöitä?
10vuotta, etkä ole kertaakaan käynyt miehen työpaikalla? Vai onko mies hiljattain vaihtanut töitä? Oletko katsonut löytyykö netistä kuvia työkavereista? Paljonko mahtaa olla vähän henkilökuntaa? Alle 10? Minusta olisi ennemminkin ihme, jos puolisoni ei olisi koskaan käynyt työpaikallani tai nähnyt työkavereitani..vaikka kullakin oma elämänsä pitää olla, niin aika erilliset elämät teillä taitaa olla..
Oma on asiasi, jos haluat mieheen luottaa. Älä sitten ihmettele, jos eropaperit on nenän edessä ja mies sanoo alkaneensa rakentaa taloa sille toiselle naiselle ja säästäneensä kaikki rahansa uuden perheen eteen..
No, voi olla ettei mitään syytä huoleen ole. Keinoja selvittää onko työpaikalla joku nainen: jos tunnet jonkun työkaverin, lyöttäydy hänen "ystäväksi", selvitä netistä tai muuten (Facebook on nykyaikaa) löytyykö työkavereista tai miehestäsi jotain tietoa, soita työpäivän aikana yllättäen, käy hakemassa mies yllättäen lounaalle tai soita pienen varoitusajan kanssa, onko kotona yhteinen kone? jos on niin viestejä voi löytyä, jos salailee ja pyyhkii pois tietoja, niin jotain peliä on menossa. Jos olet jo epäilysi heittänyt ilmaan, niin et taatusti löydä koskaan puhelimesta mitään. Eniten tietysti herättää kysymyksiä sen suuntaan, että toinen on kuvioissa (ehkä vain ihastus), ettei pidä sormusta, ei halua suunnitella tulevaa, sanelee ehdot joilla menette eteenpäin, salailee rahoistaan?
Minkälaisia syitä herra antoi naimisiinmenolle? Tuliko se sopivaan aikaan, oliko kosinta aito, mistä hän sinua rakastaa, miten toimii kotona, onko kuten ennenkin, onko fyysistä läheisyyttä, onko ärtynyt tai vihainen aina, hankkiutuuko mielellään vain tekemään omia juttuja, jnejne..Näitä merkkejä nyt on, mutta onko ne aina just sitä toiseen ihastumista vai ei.
Kävittekö te häämatkalla vai oliko "vain" maistraattihäät? Miestäsi tuntematta tietysti voi olla kyseessä joku ihana romanttinenkin asia kuten säästää häämatkaan jota ei koskaan ollut..? Kuinka yllätyksellinen miehesi on?
Onko mies antanut syytä kelkkansa täyskäännokseen?
Jotain ei nyt oikein stemmaa. Joko mies paljon aiemmin viestitti sinulle ettei halua isompaa asuntoa ja sinä et sitä viestiä kuullut vaan suunnittelit pilvilinnojen rakentelua.
Mikä tahaansa tuohon on syynä, yksi asia on aivan ehdottoman varmaa : EI lapsia lisää. sterilisoi itsesi tai pidä pilleri polviesi välissä - tee mitä tahaansa se vaatiikin, mutta tuohon pesään ei kuulu enempää lapsia ennenkuin asiat selvenevät kummallekkin tyydyttävään pisteeseen.
Miehellä on jokin outo kausi menossa tai sitten hän vain muuttui ilkeäksi yhdessä yossä.
Ellette enää sovi asuntoonne, sinun on nyt ronskilla kädellä alettava tyhjentämään kaikki kaapit ja komerot. Jätä vain juuri ja juuri tarpeellinen käyttotavara ja KAIKKI loppu pelastusarmeijaan tai kirpputorille.
Vihjeenä: aloita vaikka miehen suosituimmista vaatteista ja videonauhoista :)
Öh siis väität kirkkain silmin ettei nelihenkinen perhe mahdu KOLMIOON!? Nyt nainen järki käteen ja järjestelmällisyys kunniaan eli siivotkaa se huusholli ensin siellä ja luopukaa kaikesta turhasta tavarasta. Miehellä on selkeä pointti tuossa hommassa, te mahdutte aivan hyvin tuohon asuntoon eikä kannata rahaa laittaa enempää likoon ennen kuin teillä kahdella ylipäätänsä suhde on kunnossa. Koska näkeehän sen, ettei se ole ookoo tällä hetkellä! Miestä vaivaa jokin ja hän haluaa edetä rauhallisesti ja järkevästi rahan suhteen. Ja kait sinulla hyvä nainen on muitakin suunnitelmia elämässä kuin vain lapset ja omakotitalo!?
(Allekirjoittanut asuu kaksiossa kahden lapsen ynnä miehen kanssa ja hyvin mahdutaan.)
oma asia,missä haluaa asua!
Minä halusin omakotitalon, 3 lasta ja koiran ja olen ne saanut!!
Onhan se nyt aivan eri asia asua ikänsä jossain hikisessä kolossa kuin omakotitalossa tai rivitalossa!!
Tykkään hoitaa puutarhaa ja pihaa ja isäntä puuhailee autotallissa.
Ei muutakuin isännälle puhuttelun paikka!
Jos haluat kerran isomman asunnon,se on silloin sinun päätöksesi,ei näitten ihmisten täällä!
Itse en halua ikinä enää kerrostalon hälinään ja ahtauteen!
Jos rahat riittää,ostakaa talo..tai vuokratkaa..kunhan pääset toteuttamaan toiveitasi!
Aivan eri rauha on omakotitalossa! Puuhaa on paljon,mutta jos tykkää niitä tehdä,niin mikäettei!
Aukaise se suusi ja sano,ettet ajatellut koko ikääsi betonibunkkerin seiniä katella!
Itsekkään en usko ,että nyt toista naista olisi,kun kerran JUST on naimisiin kanssas menny ja ite sitä halunnu..
Luulen,että haluaa vallan vain perheessä..olet varmaan se sopuisampi puoli..annat periksi helposti..
Ymmärrän,että haluat isompaan asuntoon ja se on aivan luonnollista!
Itsekkin elin lapsuuteni kerrostalossa,joten aikuisena halusin omakotitalon jo ennen lasten syntymää..
Nyt on 2 lasta ja eläimiä ja olen tyytyväinen! Kyllä jokaisen pitää saada haaveitaan toteuttaa ja jos et ole joku boheemi,joka viihtyy kolhooseissa,tartu toimeen!
Mitä tuolta jurrikalta ees pahemmin kyselet! Teillähän on ollut nyt se asunto 2 vuotta,joten voitte sen verottomana myydä..Ei muutakuin asuntoja katteleen ja suunnitteleen..
Oo vähän päättäväisempi ja etsi asunto! sanot sit ukolle,et tulee katsoon jos kiinnostaa..se autotalli monesti kääntää ukon pään..onhan teillä auto?
Lukekaa alkuperäisen teksti uudelleen. Älkää aina selitelkö itsenne parhaaksi. Joku aiempi ennätti kertomaan "kenties miehesi ei vain osaa puhua syvimmistä tunnoistaan sinulle".
Just joo. Mies ei ole mikään elukka, jota naaraan tulee ymmärtää. Kyllä miehellä on aina tekemisiinsä syy.
En anna alkuperäiselle mitään neuvoja. Hänen kirjoituksensa pohjalta vaikuttaa yksinkertaisesti siltä, että mies ei halua tämän naisen kanssa parempaa tulevaisuutta. Siis sama suomeksi: ei halua, ei halua, ei halua. Montako kertaa asia pitää toistaa, ennen kuin totuus ymmärretään?
Mistä kautta linjan kumpuaa tällainen oksettava empaattisuus, jossa aina miestä ymmärretään, pohjimmiltaan empatisoija tavoitteiden suunnassa? Ja kun ei olla empatisoijan mukana, ollaan outoja tai "kenties hän ei osaa puhua syvimpiä tuntojaan (siis suomeksi: haluaan toteuttaa elämäänsä tavallani) julki"!
Mitäpä jos menisitte itseenne, vallanhaluiset empatisoijat?
Sehän on helvetin sama,mitä sekin ukko haluaa! On halunnut kuitenkin naimisiin ja kyllä se jotain lupausta on yhteisestä tulevaisuudesta! Siinä oon samaa mieltä,että ukkoja ei tartte ymmärtää,eikä silitellä.Semmosta yhenlaista putkinäkökukkoohan te ootta koko sakki!
Se on niinku naijessa! Ukolle se on paskalla käynnin vertanen juttu,akka haluis sitä lämpöökin siihen lisäksi,mutta ei tipu!
Joten Ap. oot saanu jo tuossa muutaman neuvon,et pane töpinäksi ja toteuta haaveitas,kyllä se ukko tulee kuin koira narussa sitten perässä!
Mutta älä tosiaankaan lähde tuolle "ymmärtäjälinjalle.."ukot on liian yksinkertaisia siihen..
Syötkö myös raakaa jauhelihaa?
Herra varjele minua sinunlaisilta naisilta...
Oo huoleti..pidän nuorista ja ISOmulkkuisista MIEHISTÄ..Kyytiä pitää saada usein!!
Ei tuommoisesta vanhasta äijänkäppänästä mulle ois..
Eli ei vaaraa..oon muuten kasvissyöjä.. :D
En ole löytänyt pienintäkään vihjettä toisesta naisesta, ei ole musikkimaku, vaatetus, haju tai yhtään mikään muuttunut. Se mikä muuttui on, että sormus löysi nyt takaisin sormeen tiukan neuvottelun jälkeen.
Olen toki käynyt miehen työpaikalla, mutta viikonloppuina kun siellä ei ollut muita. Siksi en ole nähnyt koskaaan miehen työkavereita. Virka-aikaan en sinne kyttäilemään pääsisikään, koska olen itsekin silloin töissä. " Oletko katsonut löytyykö netistä kuvia työkavereista? Paljonko mahtaa olla vähän henkilökuntaa? " Henkilökuntaa on varmaan 10 tai vähän alle. en ole etsinyt kuvia, kun en työkavereiden nimiäkään tiedä, mieheltä on turha kysyä, kun se ei musta kuin juuri ja juuri etunimen. Ja tuskin se nyt heti mainostaisikaan että menes kattelee naamakirjasta se lissu mulla on sen kanssa sutinaa.
"Minkälaisia syitä herra antoi naimisiinmenolle? Tuliko se sopivaan aikaan, oliko kosinta aito, mistä hän sinua rakastaa, miten toimii kotona, onko kuten ennenkin, onko fyysistä läheisyyttä, onko ärtynyt tai vihainen aina, hankkiutuuko mielellään vain tekemään omia juttuja, jnejne.." Rakkaudesta naimisiin mennään. Toinen syy: että kaikilla perheenjäsenillä on sama nimi. Kosinta tuli 9 vuotta sitten ja ihan aidosti:) Mies ei ole mitenkään muuttunut, ihan samalla lailla on läheisyyttä, ainoa vaan että toki tämän asian vääntämisen jälkeen sai kiukut niskaani... Mieheni ei todellakaan ole yllätyksellinen, joten mitään yllätystä se ei ainakaan haudo (ainakaan minulle), häämatkakin tehdään tässä kahden kuukauden päästä, joka on jo maksettu että ei siihenkään rahojaan jemmaa.
"Luulen,että haluaa vallan vain perheessä..olet varmaan se sopuisampi puoli..annat periksi helposti.." Tämä on aivan fakta! Mies on kotoaan saanut kasvatuksen, että mies on perheen pää joka jyrää tahtonsa läpi vaimosta välittämättä. Joten hieman olen vuosien myötä saanut joustaakin. Vaikka mieheni on kyllä luonteeltaan hirveän kiltti, mutta ilmeisesti vanhemmiten alkaa enemmän muistuttaa isäänsä. Mutta silti ihmetyttää miksi mies käänsi kelkkansa? Alunperin puhuttiin, että tässä asuttaisiin pari vuotta, joka nyt siis jo täynnä, eikä mies suotu EDES katsomaan netistä asuntoja. Yritin taas taivutella, että eihän sitä tarvitse heti ostaa, onhan se nähty ettei mieleistä asuntoa löydy välttämättä nyt heti, mutta se että edes suostuisi katselemaan vaihtoehtoja....
Jotkut ihmetteli miten voi olla ettei 3 ihmistä mahdu asumaan 70 neliöisessä 3h k asunnossa. Miehellä on työnsä puolesta 2 tietokonetta, kun ajoittain tekee töitä kotoa käsin, toinen on oltava päällä yötä päivää = hurisee = ei kiva säilyttää makuuhuoneessa. Itse teen vapaa-aikana sivujobina ompelijan hommia, joten minäkin tarvitsen tilani kankaille, ompelukoneelle, saumurille. Lisäksi molemmat harrastamme pianon soittoa, joten on tuo pieni olohuonekin ihan kohtuullisen täynnä kun sinne iso piano ängettiin. Eli erillinen työhuone tarvittaisiin ehdottomasti. Tätä yritin kertoa miehelle jo siinä vaiheessa kun tätä asuntoa katsottiin, että mites sitten kun lapsi tarvitsee oman huoneen niin meillehän ei enää työhuonetta sitten jää...
töissä pois...valitettavan usein pettämisestä ei jää mitään merkkejä, mies jatkaa liittoa kuin ei mitään. Sinuna todella menisin käymään siellä töissä, ihan varmuuden vuoksi.
Mitä tulee tilanahtauteen niin ei se muuttaminen ainoa vaihtoehto tosiaan ole. Etsi jostain joku halpa työtila itsellesi, jos ei muuta ratkaisua ole. Joustamistahan se vaatii puolin ja toisin. Kai te sentään työhuonevähennykset laitatte verotukseen, tai toinen teistä?
Niin kyllä se valitettavasti taitaa olla myös niin, että jos miestäsi vielä enemmän nurkkaan ajat sen lapsiasian tiimoilta niin niitä ei takuulla lisää tule. Mieti nyt siinä, että voitko tyytyä tähän nykyiseen elämään, vai haluatko lähteä itse vapaille markkinoille...
Täälläkin artesaani! Ymmärrän hyvin tilantarpeesi..on aika pölyistä tämä ompeluhomma!
Ei muuta kuin asuntoo katteleen!Itsellänikin on junttura ukko,mut mä osaan pyöritellä sen sormeni ympärille..jos ei muuten,niin seksiä pihtaamalla! hyvin toimii!
Ei kannata olla niin päivästäänselvyys! Hankihan kämppä! Senhän voi aina myydä pois,jos tilanteet muuttuu!!
Itsekkin asun jo kolmannessa omistuskämpässä!
Sulla on vaan tää yksi elämä..jos et toteuta haaveitas,susta tulee kärttynen vanha akka!
Hommaa se kämppä ja käytä naisen oveluutta ja laita koko homma näyttään siltä,et loppujen lopuksi se olikin ukon idea..olethan nainen.. ;D
Joo paras konsti koskaan hallita miehiä. Toki mies hankkia rakastaja jolloin tämä ei enää toimi. Näin minä tein ja senkus vaimo vaan pihtaa yksinään :D
Kangaspölyhuoneeseen ei voi laittaa lasta nukkumaan, se on ihan selvä. Kankaat pölyävät ja yön aikana ilmaan noussut pöly laskeutuu huoneeseen. On jo aika kyseenalaista, että ompeluhommat ja tietokoneetkaan ovat samassa huoneessa, sillä tietokoneille runsas pöly on paloturvallisuusriski. Siitä syystä tietokoneet pitää avata aika ajoin ja imuroida hellävaraisesti pölystä puhtaaksi. Jos koneet ovat huoneessa, jossa pöllyytellään kankaita työkseen, niin uskon koneiden olevan todella pölyisiä, koska jo pelkästään normaalista huonepölystä kertyy melkoisia määriä villakoiria tietokoneen sisään. Työhuone ei sovellu mitenkään lastenhuoneeksi, tästä olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Kaksi lasta voi ihan hvyin jakaa yhteisen huoneen, mutta sama huone ei voi enää toimia vanhempien työhuoneena.
Meidän perhe asuu kaksiossa ja voin kyllä myöntää, että on todella kurjaa, että tietokoneet (työskentelen kotona) ovat olohuoneessa ja on vain yksi makuuhuone.