Olemme asuneet puolisoni kanssa yhdessä 10 vuotta. Olen ollut masennuksen takia työkyvyttömänä ja siksi hyvin hajanaisilla tuloilla liittomme ajan, ehkä keskimäärin tuloni ovat olleet ehkä noin 500 euroa/kk, jonka olen pääosin käyttänyt yhteisiin ruokiin ja omiin kuluihini (bussikortti, kännykkä, omat varsin vaatimattomat vaatteeni). Miehen palkka on ollut 3000 euroa/kk. Asunto on 20% minun, 80% hänen. Vanhempani maksoivat sairauteni takia lainani lyhennyksiä menneinä vuosina n 5000 euron edestä.
Nyt eron ollessa edessä mies ehdotti seuraavanlaista järjestelyä: hän ostaa minun jäljellä olevan lainani hinnalla osuuteni asunnosta, eli asunnon myydessään hän saisi noin 10000 euroa voittoa minun osuudestani - tämän hän on mielestään ansainnut vuokrana ja minun elatuskustannuksinani? Oma ehdotukseni oli, eli myydään asunto, maksan jäljelläolevan velkani ja maksan vanhemmilleni ja sitten hän saa, mitä vielä jää ( arviolta 5000, voi olla enemmänkin, jos asunto myydään yli minimihinta-arvion).
Olenko kovin itsekäs? Hänen mielestään olen käyttänyt häntä kartuttaakseni omaisuuttani. Kuinka se on mahdollista, jos jään nollille tästä? Hänen mielestään hänenkin vanhempansa ovat antaneet esim. ennakkoperintöjen muodossa rahaa, jolla taloutta on pyöritetty (ja ostettu auto, joka on kokonaan miehen nimissä)ja siksi minun vanhempieni lainan lyhennyksen muodossa tapahtunut lahjoitusta ei tarvitse maksaa takaisin sen enempää kuin hänen vanhemmilleenkaan.
Nyt eron ollessa edessä mies ehdotti seuraavanlaista järjestelyä: hän ostaa minun jäljellä olevan lainani hinnalla osuuteni asunnosta, eli asunnon myydessään hän saisi noin 10000 euroa voittoa minun osuudestani - tämän hän on mielestään ansainnut vuokrana ja minun elatuskustannuksinani? Oma ehdotukseni oli, eli myydään asunto, maksan jäljelläolevan velkani ja maksan vanhemmilleni ja sitten hän saa, mitä vielä jää ( arviolta 5000, voi olla enemmänkin, jos asunto myydään yli minimihinta-arvion).
Olenko kovin itsekäs? Hänen mielestään olen käyttänyt häntä kartuttaakseni omaisuuttani. Kuinka se on mahdollista, jos jään nollille tästä? Hänen mielestään hänenkin vanhempansa ovat antaneet esim. ennakkoperintöjen muodossa rahaa, jolla taloutta on pyöritetty (ja ostettu auto, joka on kokonaan miehen nimissä)ja siksi minun vanhempieni lainan lyhennyksen muodossa tapahtunut lahjoitusta ei tarvitse maksaa takaisin sen enempää kuin hänen vanhemmilleenkaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tarkennuksena vielä siis, että hän on pääasiassa nämä vuodet hoitanut asunnon juoksevat kulut, eli vastikkeet, sähkölaskun jne.
olette avoliitossa kun avoero-palstalle kirjoitat.
Myytte asunnon omistusosuuksienne suhteessa eli 20/80.
Molempien kannattaa pyytää oma arvio kiinteistönvälittäjältä (KUMMANKAAN EI kannata yrittää vedättää hinta-arviota omaksi edukseen TAI MOLEMPIEN pitää yrittää vedättää hinta-arviota omaksi edukseen).
JOS molemmat vedättävät hinta-arvion omaksi edukseen, niin silloin voitte laskea hinta-arviot yhteen ja jakaa 2:lla >> saatte sopivan hinnan(toisen mielestä liikaa, toisen mielestä liian vähän).
Sitten toinen lunastaa toisen pois asunnosta tai myytte ulkopuoliselle.
Muutoin omaisuutenne on sen kenen nimissä se on.
Kyllä, avoliitossa.
Oletinkin, että lain mukaan en ole velvollinen maksamaan miehelle vuosien elatuksesta mitään.
Moraalisesti, jos voisin, maksaisin ilomielin sen, mikä ylimääräistä on. Mutta minusta olen jotenkin velvollisempi vanhempiani kohtaan ensisijaisesti ja sitten vasta miestä. Ja tästä hän ei nyt yhtään pidä. Kaipa hänellä on oikeus pitää minua kieroilevana paskiaisena. Ymmärrän, että vituttaa ja siksi olisinkin maksamassa edes jotain kipurahoja. Ei se riitä korvaamaan, mitä olen hänelle tullut maksamaan, mutta onko tarkoituskaan?
Kai avoliitossakin kai voi ajatella, että rahat ovat yhteiset, ellei toisin sovita? Yhteen muuttaessamme tuloni olivat surkeat ja masennustaipumukseni tiedossa, eikä tämä ollut miehelle ongelma. Meillä tulojen epäsuhta on tullut aiheeksi vasta nyt.
Sinun seurasi ja olemuksesi kotia rakentaessa on rahassa mittaamatonta. Myoskin miehen palkan ollessa noin paljon suurempi on ainoastaan luonnollista että hän maksaa suuremman osan menoista! Ja asunto on suurimmaksi osaksi hänen joten joka tapauksessa joten hänen olisi täytynyt maksaa nuo juoksevat kulut kuitenkin.
Aaah tuo avoliiton sallima laillinen suoja.
Todellakin vahnempasi ovat etusijalla vekojen takaisinsaannissa. Mies menee eteenpäin sekä taloudellisesti että ammattimielessä joten hän kyllä pärjää. Saadessasi oman osuutesi kodistanne maksa heille aivan ensiksi ja loput sinä tarvitsetkin hankkiaksesi oman asunnon.
Ukkosi on sinut elättänyt 10 vuotta, vai kuvitteletko todellakin eläneesi tuolla 500 eurolla kuukaudessa ja syöneesi eri ruokia miehesi kanssa. Miksi sinun pitäisi saada omaisuutta? Siitäkö, että olet ollut toisen elätettävänä, vaikka se on hänelle varmaan aikanaan onnea tuonut. Toivottavasti se vähä rakkaus ei ole ollut aivan yksipuolista ja että sinäkin olet saanut tarpeesi tyydytetyksi. Miksi et voi tyytyä kohtaloosi että olet rahaton ja sellaisena pysyt, koska sinulla ei ole mitään merkittäviä omia tuloja. Laita tarra takamukseen että miehet näkevät baaritiskillä että sinulle sitten tulisi jättää aina vähän pesämunaa jos haluaa antaa sinulle munaansa. Pelkkä ruoka ja ylöspito ei sinulle riitä. Ukkosi sentään on sinusta varmaan joskus oikeasti tykännyt, kun on hopealusikalla suuhun ruokkinut.
Kun ei minulle ole jäämässä mitään kummallakaan järjestelyllä. Ei varoja eikä velkoja. Tyhjin käsin liittoon tulin ja tyhjin siitä lähden - eroa on vain siinä, kenelle se matkan varrella säästetty (pois maksettu lainaosuus) menee. Itse antaisin sen tasapuolisesti niille, jotka sen ovat käytännössä suorasti tai epäsuorasti maksaneet, eli vanhemmilleni ja miehelle. Mies haluaa tuon vanhempieni osuuden myös. Siitä on kysymys.
Asunto on nimissänne 20/80 % suhteessa. Myytte asunnon ja saamanne voitto pistetään samassa suhteessa molemmille. Kumpikin tekee rahoillaan mitä tykkää, maksaa velkoja tms. Nähdäkseni sinä voisit sitten maksaa sen 5000 takaisin vanhemmillesi.
Jos mies haluaa ostaa sinun 20% osuuden itselleen niin ensin tarvitaan arvio asunnon käyvästä arvosta ja mies maksaa siitä 20 % sulle ja sinä pakkaat kamas. Jos mies sitten myy koko asunnon 100% omistuksellaan myöhemmin niin mahdollinen voitto on kokonaan hänen.
totta kokemuksella puhun niin juttu menee näin: Ostimme asunnon, miehen vanhemmat takasivat lainan, omistimme kumpikin 50/50, eli molempien nimet oli papereissa. Tuli ero, avoliitossa oltiin siis, noh loppupelissä meni niin että mieheni "osti" minut ulos asunnosta eli hän osti sen toisen 50 muttamutta, ei ollut rahasta kysymys vaan se summa millä hän osti minun osuuden, sillä "kuittasin" oman osuuteni lainasta, jonka jälkeen loppulaina oli miehen ja myöskin talo. On aivan sama kumpi niitä juoksevia kuluja maksaa kun VAIN sillä on merkitystä kumman nimissä on. Eli oikeasti on jälkeenpäin turha pyytää niistä kaikista lainanlyhennyksistä puolet itselle kun itse olet hölmönä niitä maksanut..se mies on aivan oikeassa, vapauttaa sut lainasta ja ottaa lainan sekä asunnon..