Niin miehistä katsomusta tarviaisin omaan kummalliseen käyttäytymiseeni. Vuoden alusta asti olemme olleet ns. erossa 14 yhteisen vuoden jälkeen, mies asunut hänelle vuokratussa kämpässä ja minä ja kaksi lasta kotonamme. Eroon liittyi mieheni masennus luottamuspulan (ei kolmannet henkilöt) vuoksi ja sen vuoksi hiljalleen hävinnyt kipinä, kuulema. Kahden kk:n eron jälkeen hän halusi syvän vihan ollessa pinnassa eropaperit vireille ja ne yhdessä täytettiinkin. Viikko sen jälkeen hän tapasi entisen noin 16 vuoden takaisin vanhemman ystävättärensä ja päivän harkinnan jälkeen lähti hänen luokseen 400 km:n päähän sairaslomansa aikana. Oli siellä 4 päivää, tuli lasten luo --> tarkoittaa leikkimään kotia kanssani neljäksi päiväksi ja jälleen lähti tämän naisensa luo. Itse olen ollut äärimmäisen rauhallinen tämän naisasian suhteen, itseasiassa olen toiminut hänen "terapeuttinaan" koko ajan, hän soittelee ja tekstittelee päivittäin. Olen valmis ottamaan hänet takaisin ja olen sen hänelle kertonut. Tässä välissä voisinkin kertoa että 12 vuotta sitten tapahtui samanlainen draama ja sitä reissua kesti 10 päivää. Suhteessamme ei viime vuoden loppuun asti ollut mitään vikaa, rakkaus kukoisti ja vietimme lähes kaiken ajan yhdessä, nautimme toistemme seurasta. Nyt kysymys onkin teille miehille, miten minun tulisi suhtautua tähän tilanteeseen ?? Olla edelleen rauhallinen ja ymmärtäväinen vai mahdollisesti kääntää selkä ja käskeä selviämään yksin. Tiedän että pääsiäiseksi hän tulee kotiinsa ja on lasten kanssa, mikäli hän haluaa myös minut seuraansa, pitäisikö kieltäytyä ? Saattaa tuntua monesta hölmöltä, mutta tosiasia on että minä edelleenkin rakastan häntä ja tunteet ei ole kyllä häneltäkään loppuneet.
Pyytäisin miehiltä kommenttia...
Hansu
101662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Te molemmat tunnutte olevan niin tyhmiä että ilmeisesti ansaitsette toisenne. Eikö sulla ole yhtään itsekunnioitusta.
Erikoinen tapaus.
Olet ainakin sisäistänyt sen, että ratkaisut kannattaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu, yleiset mallit ei aina sovi.
Miksi sinun pitäisi erota miehestäsi, jos et todella halua? Kysehän on siitä, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Miehesi varmaan tulee takaisin, ja seikkailee taas joskus, vuoden tai kymmenen vuoden kuluttua. Jos voit sitä sietää, niin kaikin mokomin, mitä kukaan ulkopuolinen voi siihen sanoa?
Mikäs siinä, jos haluat roikkua miehessä. En vaan ymmärrä, miten saat lisää luottamusta tuollaisesta käytöksestä. Mieshän on täysin hukassa. Ota takaisin ja kohta on taas uusi nainen kiikarissa. Kaikkea naiset suostuvat kestämään.
Minusta suhde ei voi perustua epävarmuuteen ja toisen hyväksikäyttöön. Mies pitää sinua ihan selvästi varalla, jos vieraan kanssa ei ole mukavaa. Siinäpä valuu elämä ohitse, ettet huomaakkaan.
Kaikkeen sitä nainen pystyy ja vain nainen. Olet ilmeisesti unohtanut, että olet vaimo, et äiti etkä maksullinen terapeutti. Potki hittoon tuollainen loiseläjä. Kaivele jostakin esiin edes pieni itsekunnioituksen ripe.
Itseasiassa luottamuspula on minua kohtaan...raha-asia...joka sitten lopetti kuulema kipinän. Paitsi että itse en asiaa usko, ja vaikuttaa ettei mieskään....
oma on elämäsi elä niin kuin hyvältä tuntuu. oma toimintani vastaavassa tapauksessa: mies ottakoon vastuunsa itse itsestään, ei minun luona tavata lapsia vaan omassa kodissaan. minuun ei ole tapaamisoikeutta eikä pakkoa. Lapsten asiat puhutaan ei meidän. Hyvin on mennyt mieskin alkaa pikku hiljaa oppimaan ottamaan vastuuta ja hoitaa lapset hyvin yksin.(ei ennen osallistunut koti- eikä lasten hoitoon)Kohta 3 vuotta oltu erossa ja rakastamme toisiaamme ehkä menen hänen kanssaan piakkoin yhteen uudelleen. Ei rakkauden tarvi välttämättä kadota mutta me tarvimme tämän eron.
Hansu hyvä!
Oletko nyt liian ymmärtäväinen?
Mieti, haluatko pitää miehesi? Mieti tarkkaan...
Rakastatko häntä? Oikeasti? Vai rakastatko yhdessäoloa ja avioliittoa jonkun kanssa? Onko se siis hän vai voisiko se olla joku muukin, jota et vielä tunne?
Rakastaako hän sinua? Rakastaako vaimona ja puolisona? Sellaisena, joka täydentää häntä ja jonka elämää hän haluaa täydentää? Vai rakastaako hän sinua tukikohtana ja äitinä, jonka syliin voi aina tulla, kun tuntuu pahalta? (Muista - et ole hänen äitinsä! Ei hänkään ole isäsi...)
Tämän jälkeen tee päätös!
Jos haluat pitää hänet, pidä hänet kotona. Teet selväksi, että et suvaitse reissuja. PISTE! Sanot, että pakkaa kamansa vuokrakämpästä ja muuttaa heti takaisin. Ja sanot sen niin, että muita vaihtoehtoja ei ole.
Jos äskeinen ei hänelle sovi tai olet sitä mieltä, että rakastat avioliitossa/suhteessa elämistä, mutta et välttämättä häntä, lopeta. Älä päästä häntä kotiisi muutamaan kuukauteen. Anna kuitenkin hänen tavata lapsiaan omassa kotonaan. Kipeää tämäkin tekee, mutta aika parantaa...
Jossain vaiheessa elämääsi tapaat kuitenkin miehen, joka arvostaa sinua ja jota sinä arvostat. Sellaisen, joka hyväksyy puutteesi ja jonka puutteet sinä hyväksyt. Sellaisen, jonka kanssa haluat rakentaa tulevaisuutta.
Pelkään pahoin, että (ex-)miehesi manipuloi sinua ja käyttää sinua hyväkseen... Älä alistu!
Kiitos M37, ilmeisesti sieltä tuli miehinen kommentti. Samoilla raitella omat ajatuksenikin harhailevat päivittäin ja jälleen palaavat entiseen, odottavaan ja rakastavaan olotilaan.
Voi olla että odottelen aivan liikoja ja kaiken lisäksi turhaan. Parempi kai vaan yrittää "unohtaa" tai ainakin näytellä välinpitämätöntä hänen suhteensa. Joo ja lasten suhteen en aio koskaan alkaa riitelemään, tosin mielestäni nyt kun lapset eivät vielä ole eroa sisäistäneet, en hyväksy tämän uuden heitä vielä tapaavan. Kiitos vielä kerran ymmärryksestä.
Olet hieno ihminen kun ymmärrät miestäsi,sanoivat muut mitä tahansa.
Tässä mielestäni ei ole kysymys mistään itsensäkunnioittamisesta vaan rakkaudesta.
Mistähän tuollaisia naisia löytyy lisää
Hyvää kesää teille
Kiitos, on todellankin näköjään ihmisiä jotka tunnistaa rakkauden, jota itsekkin välillä tosin epäröin. Saa nähdä miten käy, kiirastorstaina hän tulee ja en ole edes kuvia uskaltanut katsoa kun "pelkään" ikävää. Kuitenkin eteenpäin on samalla yritettävä, joten aion kuitenkin vastata myös uusiin "haasteisiin". Kirjoittaudu suomi24 treffeihin, sieltä Hannele ja kirjoittele, niin tutustutaan.