Sellaista olen tässä miettinyt, että voiko ihmissuhde kaatua siihen, että nainen pärjääkin miestään paremmin? Olen itse korkeasti koulutettu ja opiskelen hyvin työllistävää alaa, jolla tienaa ihan hyvinkin. Tosin eihän mikään ole varmaa ja omalla panostuksellakin on paljon merkitystä.
Pariin otteeseen elämäni aikana olen nyt törmännyt tilanteeseen, jossa suhde on kariutunut. Kummallakin kerralla sen jälkeen kun olen menestystä saanut nimenomaan työn puitteissa. Seurustelukumppaninikin ovat olleet hyvin koulutettuja ja sen puolesta heilläkin on hyvät mahdollisuudet pärjätä, joten siksi tuntuu erityisen hassulta, että se, että olen onnistunut hankkimaan itselleni hyviä työtilaisuuksia opiskelujen ohessa voisi olla esteenä. Mutta sanokaapa nyt muut naiset ja pärjäävät miehet, että voisitteko seurustella pärjäävän naisen kanssa vai olisiko tämä vaikea tilanne?
Pariin otteeseen elämäni aikana olen nyt törmännyt tilanteeseen, jossa suhde on kariutunut. Kummallakin kerralla sen jälkeen kun olen menestystä saanut nimenomaan työn puitteissa. Seurustelukumppaninikin ovat olleet hyvin koulutettuja ja sen puolesta heilläkin on hyvät mahdollisuudet pärjätä, joten siksi tuntuu erityisen hassulta, että se, että olen onnistunut hankkimaan itselleni hyviä työtilaisuuksia opiskelujen ohessa voisi olla esteenä. Mutta sanokaapa nyt muut naiset ja pärjäävät miehet, että voisitteko seurustella pärjäävän naisen kanssa vai olisiko tämä vaikea tilanne?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä kai, mutta tuntisin itseni varmasti aikalailla alistetuksi. Tällaisena Switch-tyyppisenä(?) minua toisaalta kiihottaisi alistua itseäni paremmin pärjäävän naisen valtaan ja antaa hänen raipata ja raiskata minua, mutta toisaalta taas voisi olla kiihottavaa ottaa kyseiseltä naiselta luulot paremmuudesta pois ja alistaa hänet valtaani ja kietoa hänen huulensa penikseni ympärille hänen ollessa polvillaan. Kaikki tämä siis tosiaan toimisi vain jos ajatellaan teoreettisesti että hyväksyisin toisen miehen nussiman naisen.
ei halua mitään uranaista, jonka aika kuluu työn parissa, vaan normaalin naisen itselleen ja äidin lapsilleen. Toisekseen, tuskin yksikään mies haluaa naista, joka kokee kilpailevansa miehensä kanssa.
Voin kuvitella, että tuo voisi miehelle, joka ei ole sinut itsensä kanssa, olla vaikea tilanne. Vähän kypsempi taas tajuaa, että eipä se toisen menestys ole itseltä pois ja sitäpaitsi parisuhteen pitäisi olla yhteistyötä eikä kilpailua.
Eri asia on, miten tuota menestystä määritellään. Uralla pärjääminen tai varallisuus ovat vain yksi aspekti. Mutta jos pitäydytään sen tarkastelussa, niin olen itse seurustellut naisen kanssa, jonka omaisuus oli ihan eri maailmasta kuin omani (puhutaan miljoonista ja miljoonista euroista), enkä kokenut sitä ongelmaksi. Oli ihan muut syyt mihin se suhde kaatui.
Lyhyesti voisi sanoa, että aikuisen kanssa seurustellessa se, että toinen pärjää, olisi yhteinen ilo, vähemmän kypsälle ihmiselle taas se voi olla kova pala.
Juu, näin itsekin ajattelisin. Että kumpikin tukisi toisiansa samalla tavalla. Miten täällä muuten miehet määrittelevät uranaisen? Eiks ole ihan normaalia, että ihminen tekee sen 8h/vuorokausi ja joskus ehkä vähän ylitöitä, bonusta jos joskus pääsee reissulle, mutta näin hyvä tilanne vain harvalla. Voisin kuvitella, että esim. hoitajan työajat ovat paljon epäsäännöllisemmät kuin omani, on sitä iltapäivystystä, yhteistä aikaa ehkä vähemmän jne. kun työ ei ole samalla tavalla joustavaa. Asia erikseen sitten, jos nainen jää täysin kotiin, mutta omassa lähipiirissäni ei kyllä näitä tapauksia kovin paljoa ole. Aika monella naisella kuitenkin on perustyö ja nekin jotka ovat työttömänä, niin töitä haluaisivat tehdä.
mutta naisen päävastuu on perhe. Eli nainen vie lapset hoitoon, hakee lapset hoidosta, laittaa ruoan, hoitaa kodin jne. Näillä asioilla ei miestä vaivata ja miehen uraa hankaloiteta.
Normaaliltahan tuo kuulostaa. Ja ei kai se uranainen välttämättä ole pelkästään negatiivinen termi? Itse ainaki arvostan ihmistä, jolla on kunnianhimoa asioissa, joita pitää tärkeänä. Jos uranainen pitäisi negatiivisessa mielessä määrittää, niin kai se olisi sitten siinä vaiheessa kun tulee lapsia, jos ura menee lasten ohi? Sama koskee tietysti miestäkin, mutta jos kuvitellaan normaali ydinperheparisuhde, niin mielestäni aivan pienen lapsen pistäminen päivähoitoon, jotta molemmat vanhemmat pääsevät heti taas töihin, ei ole oikein.
Heh, oletpa sä äksynä. Oma isäni on "uraohjus" jos näin voi sanoa ja häneltä esimerkinkin olen saanut. Mutta pidän isästäni myös siksi, että hän on ollut mukana viemässä minua harrastuksiin jne. Meidän perheessä isä on ollut myös se joka imuroi ja silittää osan pyykeistä. Äiti puolestaan laittaa sitten ruokaa ja pesee pyykkiä ja me lapset olemme tässä auttaneet. Äiti on myös käynyt säännöllisessä kokopäivätyössä jne. Välillä on ollut rankkoja aikoja, mutta sehän kuuluu ihan normaaliin perhe-elämään. Vanhempani ovatkin jo olleet kohta naimisissa 30 vuotta. Hatunnoston paikka. Mitenkäs teillä on kotona nämä asiat järjestyneet? Olisi kiva kuulla ihan vertailun vuoksi, kun meillä on niin erilaiset näkemykset.
ja hänellä on oma toimisto. Nuoruudessaan äitini oli sihteeri. Äitini on ollut kotiäiti, mutta kun nuorimmainen meistä lapsista meni lukioon, hän alkoi harrastuksen vuoksi tehdä töitäkin, vaikka ei olisi tarvinnut. Äiti teki kaiken kotona, jotta isä pystyi viettämään vähän vapaa-aikansa meidän lasten kanssa.
Hauska kuulla... tapailin itsekin joskus jonkin aikaa juristiperheen vesaa. Teillä on sitten hyvin perinteinen kotiesimerkki, ja varmasti ihan toimiva voi olla näinkin. Hyviä esimerkkejä löytyy varmasti kummastakin. Monesti vaan kun ei tiedä toisesta. Olen itsekin nyt jo jonkin aikaa tapaillut tälläistä potentiaalista koti-isätyyppiä ja kieltämättä hän kyllä tulee ihan mielettömän hyvin toimeen lasten kanssa, paremmin kuin itse, vaikken minäkään mikään huono niiden kanssa ole. Mies on niin huvittava, kun muuttuu lapseksi välillä itsekin :). No juu, tietenkin tässä vähän se mietityttää, kun henkisellä puolella toivoisin itsekin saavan vähän tsemppiä ja keskustelen mielelläni yhteiskunnallisista ja taloudellisista aiheista. Pelottaa vaan, että tämä suhde nyt sitten omalta kohdaltani siihen, että sitten joskus myöhemmin ajatusmaailma jonkun toisen kanssa synkaa.
Yksi osa perinteistä machomiehisyyttä ja aviomiehen roolia on edelleen se, että miehen kuuluu tuoda se leipä perheen pöytään. Eli siis kyllä, suhde voi kaatua tai jäädä alunperinkin syntymättä mainitsemassasi tilanteessa. Mutta on toki myös miehiä, joita tilanne ei haittaa. On myös miehiä, jotka jäävät pienen lapsen kanssa kotiin, koska vaimolla on paremmat tulot ja näin ollen se on taloudellisesti järkevämpää.
Veikkaampa, että tuo machomieheily sopii enemmin tapauksiin, jossa mies jo alunperin hakee lapsilleen hoitjaa ja sen vuoksi vilkuilee mielellään lastentarhanopettajia ja opettajia ja... En oikein usko, että omassa tapauksessani olisi kyse tästä... vähän sisäsiittoista kun tämä oma alani kuitenkin tuppaa olemaan kaikesta huolimatta :). Siis olihan suhteen alussakin jo tiedossa, että opiskelen tätä alaa jne. Uskoisin, että kyse on ennemin jostain hetkellisestä kateudenpistosta, kilpailuvietistä yms. Tiedä sitten...
...vain hyvänä asiana. Tietysti, jos nainen alkaisi vähättelemään minua jne., niin sitten en kauan jaksaisi.