Ihmetyttää vaan sellainen asia kuin miehen ja naisen palkka?
Muutimme yhteen 2001 ja olin silloin työtön, sain kuitenkin melko korkeaa ansiosidonnaista päivärahaa, koska olin ollut Norjassa sairaanhoitajana. Päivärahani oli siis samaa luokkaa kuin sairaanhoitajan palkka Suomessa.
Avioiduimme ja sain sattumalta Suomesta hyvän päivätyön, jonka palkka on tavallista korkeampi kuin keskiverto suomalaisen miehen palkka.
Siitäpä alkoi, kummallinen käytös kun sainkin ja saan edelleenkin noin 800 euroa enemmän palkkaa kuin mieheni (kokemuslisineen)
Ottaa vähän luonteen päälle.
Omalta puoleltani en kiinnitä asiaan huomiota enkä missään vaiheessa ole korostanut palkkaeroamme.Päinvastoin.
Mutta mieheni on asiasta useasti huomauttanut ja ottanut kantaa.Ja tuonut julki olevansa meidän perheen huonoimmin ansaitseva.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Muutimme yhteen 2001 ja olin silloin työtön, sain kuitenkin melko korkeaa ansiosidonnaista päivärahaa, koska olin ollut Norjassa sairaanhoitajana. Päivärahani oli siis samaa luokkaa kuin sairaanhoitajan palkka Suomessa.
Avioiduimme ja sain sattumalta Suomesta hyvän päivätyön, jonka palkka on tavallista korkeampi kuin keskiverto suomalaisen miehen palkka.
Siitäpä alkoi, kummallinen käytös kun sainkin ja saan edelleenkin noin 800 euroa enemmän palkkaa kuin mieheni (kokemuslisineen)
Ottaa vähän luonteen päälle.
Omalta puoleltani en kiinnitä asiaan huomiota enkä missään vaiheessa ole korostanut palkkaeroamme.Päinvastoin.
Mutta mieheni on asiasta useasti huomauttanut ja ottanut kantaa.Ja tuonut julki olevansa meidän perheen huonoimmin ansaitseva.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ex-tyttöystäväni toi aina riidan sattuessa mieluusti esille korkeamman koulutuksensa ja suuremman palkkansa. Ellei se tehonnut (korkeintaan ihmettelin hänen käytöstään), hän muistutti aina heti perään olevansa seksuaalisesti kokeneenpi...
Kuulostaako tutulta???
Vaikka Suomessa edetäänkin täyttä laukkaa kohti tasa-arvoa (ja hyvä niin), on kulttuurissamme yhä ja tulee aina olemaan tiettyjä eroja miehen ja naisen roolien välillä.
Sellainen mielikuva, että mies tuo leivän pöytään on useiden päässä edelleen. Yhteiskunta asettaa miehille painetta elättää perheensä. Jos elättäjänä onkin nainen, niin tokihan siinä omatunto ottaa nyrkiniskun nivuksiin, ei sille nyky-kulttuuri-ilmapiirissä voi mitään.
Jos äijä sanoo jollekin että tienaatte huonommin? Jos se vaan on sitä mieltä.
Vaimo on tienannut aina enemmän kuin minä, eikä mulla ole ollunna mitään ylimäärästä rahaa vastaan.
Minun puolestani nainen saa ansaita vaikka kymmenen kertaa enemmän kuin minä, ei haittaa millään tavalla.
Olemme asuneet yhdessä 4 vuotta. Rahasta ei koskaan ole puhuttu kun on sovittu, että se on yhteistä. Se seikka on mielestäni perusta kaikelle jos yhdessä ollaan. Vaimoni hankkii hyvin. Itse olen työtön. Harrastuksiin minulta luonnollisesti - kun on aikaa - kuluu enemmän rahaa kuin vaimolla mutta vastavasti minä pesen pyykit.
Jos yhdessä elää ja on aikomus sitä loppuikänsä jatkaa, eikö tilejä voisi laittaa yhteen, kaikki tulot samalle tilille, johon molemmilla käyttöoikeus? Ei mietittäisi ollenkaan, mikä on kenenkin ja kuka tuo mitäkin taloon. Kaikki olisi yhteistä. Tämä ei tietysti useimmilla varmaan toimi... Ja vielä, sano miehellesi, että saatte olla tyytyväisiä, kun molemmilla on töitä, entä jos hän olisi työtön? Kehtaa vielä valittaa palkkaerosta, pieni ongelma, monilla on tosi vaikeaa saada rahat riittämään yhdessäkin, saati että tuloja vertailtais. Pitäis osata olla tyytyväinen, kun on sen paikka!
pitääpä onnitella kolleegaa,että on saanut parempipalkkaisen -kuin suomalaisen miehen keskikuukausipalkkaisen=2600 euroa-duunin!Itse pakerran 2100 euron palkalla tehden keikkaa lisäksi.Tarkoitukseni on lähteä Norjan markkinoille 4300 euron kk-palkkaa hakemaan,kunhan saan nuorimman lapseni maailmalle.
Vanhaan aikaan sanottiin, että nainen pääseen naimisiin ja mies joutuu. Nykyisin tilanne vaikutta olevan toisin päin. Tästä taas seuraa, että mies helposti kokee olevansa se osapuoli jolla on enemmän hävittävää erossa. Näin lieneekin, koska toisten eroja sivusta seuranneena olen havainnut, että jo pari kuukautta eron jälkeen nainen suorastaan säteilee, mutta mies ei ole ainakaan paremassa kunnossa kuin ennen eroa. Henkisellä tasolla nainen ainakin tuntuu hallitsevan sukupuolielämää, kotia, lapsia, ym. asioita. Jos mies menettää ensisijaisen elättäjän paikan, alkavaa mielikuva itsestä olla aika apea. On siis jossain määrin ymmärrettävää (, vaikkakin ehkä turhaa), että mies kokee "kykenemättömyytensä" huolehtia perheestä uhkana koko perheyhteisön jatkumiselle.
"Maailman haurain asia on miehinen itsetunto."
Onko teillä omat rahat?
Meillä on vaimon kanssa ollut oikeastaan ihan alusta asti yhteiset rahat, eikä rahan jakamisesta ole koskaan ollut mitään erimielisyyttään. Suurin osa rahasta menee asumiseen ja elämiseen, jos jotain jää, niin sitten ahnakitaan mitä tarvitaan.
Vaimolla on pankkikortti minun tililiini ja hänen palkkansa myös maksetaan minun tililleni. Olisi kyllä tosi nastaa jos vaimon palkka olisi 800€ omaani parempi, kun se nyt on sen verran huonompi.
Kannattaa miettiä tuota tiliasiaa vielä tarkemmin. Meilläkin on aina ollut yhteiset rahat. Vaimolla oli käyttöoikeus minun tiliini pankkiautomaattikortteineen ja hänenkin palkkansa tuli samalle tilille.
Kävimme pankissa, kun vaimolle haluttiin myös Visa-pankkikorttiyhdistelmä. Tällöin virkailija ehdotti siirtymistä oikeasti yhteiseen tiliin, jossa siis tilin omistajana näkyy "Matti tai Maija Meikäläinen".
Vanha käyttöoikeussysteemi toimi käytännössä yhtä hyvin, mutta jos minä olisin yllättäen kuollut, olisi vaimo joutunut maksamaan perintöveron kaikesta tilillä olleesta rahasta, vaikka se todellisuudessa oli myös hänen rahaansa. Yhteisen tilin myötä tuollaisessa tilanteessa vaimo saa suoraan puolet tilillä olevasta rahasta ja vasta "minun puolikkaastani" menee perintövero.
Tällä hetkellä meillä on suht saman suuruinen palkka, mutta ei minua mitenkään häiritsisi, jos vaimolla olisi vaikka tuplapalkka minuun verrattuna, kivaa se minustakin olisi.
Ja kun kerran ollaan yhdessä, ei minusta myöskään palkkaero saisi vaikuttaa siihen, otetaanko yhteinen tili. Vaikka minulla olisi kymmenkertainen palkka vaimoon verrattuna, olisivat kaikki rahamme yhteisiä.
Meillä taas asia on oiekastaan toisinpäin. Eli minä olen tienannut koko yhdessäolomme aikana keskimäärin 800 euroa vaimoani enemmän ja sekös häntä pännii. Johtuu ilmeisesti siitä, että itselläni on opistotason koulutus kun taas vaimoni on valmistunut korkeakoulusta. Onko missään muussa perheessä sellaista tilannetta, että puolisolle ei uskalla/huvita kertoa saaneensa palkankorotus koska tietää, että siitä seuraa itkua ja hammastenkiristystä. Ihmettelen tätä suuresti koska rahat tulevat kuitenkin perheen käyttöön ja omiin tarpeisiini minulla menee hyvin vähän rahaa...
Meillä ei ole ongelmia tässä asiassa. Tilojen paremmuus on vaihdellut puolelta toiselle. Kunhan raha riittää, ei ongelmia pitäis ilmetä.
Miksi asia on monesiti niin arka? Etenkin niissä tapauksissa joissa huonommin koulutetulla on parempi palkka kohdistuu suuttumus/pettymys enemmän yleiseen yhteiskunnalliseen epäkohtaan kuin juuri sen oman parin tuloihin. Ne vain ikävästi muistuttavat maailman epäoikeudenmukaisuudesta. Se olisi hyvä tunnistaa ja tunnustaa, niin ei turhaan kehitettäisi asiasta parisuhdetta rasittavaa ongelmaa - eiköhän niitä löydy muutenkin tarpeeksi...