Miksi aina puhutaan vain miesten narsistisesta luonteesta? Olen saanut kokea aivan karmean asian viimeisenä kolmenatoista vuotena. Poikani kohtasi aivan hurmaavan, mutta niin itsetietoisen ja itseriittoisen tytön. En voinut kuvitella, mikä pyöritys siitä alkoi. Olen menettänyt näinä vuosina puhdasta rahaa noin 200 000 euroa ja poikani ja lapsenlapseni toistaiseksi.
Molemmat opiskelivat ja tietysti minä kustansin elämiset ja asumiset. Tyttö tahtoi pian kihloihin, jo puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän halusi olla kaiken keskipiste ja seuran kuningatar. Poikaani hän vertasi aina veljeensä. "Minun veljeni teki niin ja sinä et osaa olla kuin hän". Kihlajaisissakin hän suuteli veljeään suoraan suulle tervetuliaisiksi ja katsoi suoraan silmiin. Poikani ja veljen vaimo olivat sivussa hiljaa. Hän sanoikin, ettei välitä meistä poikani vanhemmista ja muista sukulaisista, muuta kuin pakolliset kuviot. Kaikki poikani entiset ystävät hän karkotti pois.
Sitten hän tuli väkivaltaiseksi. Minuakin hän löi siksi pahasti että piilottelin niitä mustelmia viikkoja. Sitten pidettiin "mahtavat häät", morsian tahtoi kaikkea mahdollista. Lapsia tuli, peräkkäin. Odottaessaan hän oli onnensa kukkuloilla, kun sai olla keskipiste kaikelle. Ihmettelin kun hän itketti usein lapsia kylvyssä ja ruokapöydässä. Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että hänellä on jokin mielisairaus. Tuttavat ja sukulaiset olivat jo paljon enemmän "hereillä" kuin minä. Sitten olikin vain jatkuvaa huutoa, moittimista ja kaaosta. Poikani yritti paeta töihin, ettei tarvi olla kotona. Hän tuli usein illalla vasta kymmenen maissa kotiin, ettei tarvitse tapella kaikista pienistäkin asioista.
Vanhin lapsista näytti minulle säärtään, siinä oli iso mustelma ja ihan rustoa, kun hänen äitillään oli tapana autoa ajaessa vääntää ja pusertaa niin lujaa, että lapsi huusi tuskasta. Jouduin kerran asian todistajaksi autossa. Olin niin kauhuissani, etten saanut sanaa suustani. Samoin hän löi näitä kaikkia pieniä pienemmästäkin asiasta. Hänellä oli yleisenä tapana vääntää lapsia kädestä, ja tukkapöllyn antaminen. En ole nyt nähnyt poikaani ja lapsenlapsiani vuosiin. Tämä vaimo on täysin manipuloinut poikani. Poikani yritti jo kerran itsemurhaa, kun ei kestänyt enää huutamista ja kiroamista. Kuka auttaa poikaani ymmärtämään, että nyt se on ohi ja lapsuuskotiinkin voi taas mennä.
Onko meillä täällä hyvinvointi Suomessa niin, että tällainen nainen saa tehdä ihan mitä vain, kunhan se pysyy salassa ja tietyissä rajoissa? Sen salassa pysymisen hän kyllä osaa näyttelemällä ja valehtelemalla. Olin jo vuosia tiennyt sen, että kun hän avasi suunsa sieltä tuli 90 % valeita. Kuka auttaa, lapset ovat vielä hänen vallassaan ja hänestä riippuvaisia ja elävät niin rakkaudetonta ja tunteetonta lapsuutta, turvattomina. Niiden äiti tekee uusia käänteitä ja pitää poikaani manipuloimalla pihdeissään, ero ei siinä auta kun on yhteiset lapset. Tulee niin surku kaikkia osapuolia, mutta minun on nyt pidettävä huolta itsestäni, olen siksi sairas ja sairaita on ympärilläni muitakin. Tämä kaikki on kuluttanut minua niin, että olen sairastunut kovasti.
Molemmat opiskelivat ja tietysti minä kustansin elämiset ja asumiset. Tyttö tahtoi pian kihloihin, jo puolen vuoden seurustelun jälkeen. Hän halusi olla kaiken keskipiste ja seuran kuningatar. Poikaani hän vertasi aina veljeensä. "Minun veljeni teki niin ja sinä et osaa olla kuin hän". Kihlajaisissakin hän suuteli veljeään suoraan suulle tervetuliaisiksi ja katsoi suoraan silmiin. Poikani ja veljen vaimo olivat sivussa hiljaa. Hän sanoikin, ettei välitä meistä poikani vanhemmista ja muista sukulaisista, muuta kuin pakolliset kuviot. Kaikki poikani entiset ystävät hän karkotti pois.
Sitten hän tuli väkivaltaiseksi. Minuakin hän löi siksi pahasti että piilottelin niitä mustelmia viikkoja. Sitten pidettiin "mahtavat häät", morsian tahtoi kaikkea mahdollista. Lapsia tuli, peräkkäin. Odottaessaan hän oli onnensa kukkuloilla, kun sai olla keskipiste kaikelle. Ihmettelin kun hän itketti usein lapsia kylvyssä ja ruokapöydässä. Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että hänellä on jokin mielisairaus. Tuttavat ja sukulaiset olivat jo paljon enemmän "hereillä" kuin minä. Sitten olikin vain jatkuvaa huutoa, moittimista ja kaaosta. Poikani yritti paeta töihin, ettei tarvi olla kotona. Hän tuli usein illalla vasta kymmenen maissa kotiin, ettei tarvitse tapella kaikista pienistäkin asioista.
Vanhin lapsista näytti minulle säärtään, siinä oli iso mustelma ja ihan rustoa, kun hänen äitillään oli tapana autoa ajaessa vääntää ja pusertaa niin lujaa, että lapsi huusi tuskasta. Jouduin kerran asian todistajaksi autossa. Olin niin kauhuissani, etten saanut sanaa suustani. Samoin hän löi näitä kaikkia pieniä pienemmästäkin asiasta. Hänellä oli yleisenä tapana vääntää lapsia kädestä, ja tukkapöllyn antaminen. En ole nyt nähnyt poikaani ja lapsenlapsiani vuosiin. Tämä vaimo on täysin manipuloinut poikani. Poikani yritti jo kerran itsemurhaa, kun ei kestänyt enää huutamista ja kiroamista. Kuka auttaa poikaani ymmärtämään, että nyt se on ohi ja lapsuuskotiinkin voi taas mennä.
Onko meillä täällä hyvinvointi Suomessa niin, että tällainen nainen saa tehdä ihan mitä vain, kunhan se pysyy salassa ja tietyissä rajoissa? Sen salassa pysymisen hän kyllä osaa näyttelemällä ja valehtelemalla. Olin jo vuosia tiennyt sen, että kun hän avasi suunsa sieltä tuli 90 % valeita. Kuka auttaa, lapset ovat vielä hänen vallassaan ja hänestä riippuvaisia ja elävät niin rakkaudetonta ja tunteetonta lapsuutta, turvattomina. Niiden äiti tekee uusia käänteitä ja pitää poikaani manipuloimalla pihdeissään, ero ei siinä auta kun on yhteiset lapset. Tulee niin surku kaikkia osapuolia, mutta minun on nyt pidettävä huolta itsestäni, olen siksi sairas ja sairaita on ympärilläni muitakin. Tämä kaikki on kuluttanut minua niin, että olen sairastunut kovasti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksi naiset hyvin usein diagnosoivat ex-kumppaninsa narsistiksi tai psykopaatiksi?
Onko mitenkään mahdollista, että näissä muita arvostelevissa naisissa olisi itsessään se vika ja halu hallita toisen elämää, mikä epäonnistuneen suhteen jälkeen vaihtuu arvosteluun toisen persoonallisuudesta?
Moniko "narsismin uhri" on itse persoonallisuushäiriöinen? Jo se, että lähtee tekemään toisesta lääketieteellisiä diagnooseja kertoo ihmisestä jotakin, etenkin jos häntä kohtaan on vain satuttu käyttäytymään vittumaisesti hänen omasta mielestään.
Siinä missä mies voi sanoa eron jälkeen, että: "Vaimo oli itsekäs sekopää, joka omalla toiminnallaan pilasi kaiken", niin naisen voi nykyään muodikkaasti kuitata ex-kumppanin käytöksen narsismina ja yrittää näin kerätä kaikki mahdolliset sympatia-irtopisteet sukulaisilta ja tuttavilta.
Ehkäpä miestenkin tulisi alkaa kutsumaan naisia itsekkäiksi narsisteiksi ja tunteettomiksi psykopaateiksi aina silloin kun nainen ei tee juuri niin kuin mies kulloinkin haluaa.
Kun olet rahoittanut. Jos olisit pitänyt raha hanasi kiinni niin tyttö olisi häipynyt paremmille apajille. Nyt ei enään voi mitään muuta kuin odottaa että nainen kyllästyy poikaasi. Lapset yleensä ovat lojaaleja vanhemmilleen vaikka olisivat toisten mielestä kuinka kauheita.
Saa varmasti nainen tehdä mitä lystää varsinkin jos ei kukaan ilmoita lastensuojeluviranomaisille. Eikä ole pojallasikaan kaikki ruuvit kohdallaan, hyväksikäyttää vanhempiaan ja sen jälkeen unohtaa. Kenellekkään vanhemmille ei tuollaista murheenkryyniä toivoisi.
Totta on tosiaan, että turhan usein heitellään niin sanottuja diagnooseja nykyisistä tai entisistä kumppaneista ilman kunnon perusteluita tai diagnoosin edellyttämää perustietoa. Päätarkoituksena on usein pönkittää omaa asiaa ja oman käyttäytymisen oikeutusta. Ilmiö on siinäkin mielessä harmillinen, että viedään pohjaa niiltä ihmisiltä jotka todella kärsivät, esimerkkinä todelliset narsistisen persoonallisuushäiriöisen uhrit.
Toisaalta, minä ainakin aloin ymmärtää erään suhteen kuvioita törmättyäni tähän narsistisen persoonallisuushäiriön käsitteeseen. Suhde oli jo ohi. Kenellekään minun ei tarvinnut mustamaalata tätä ihmistä, sillä hänen tekonsa ja asenteensa olivat jo ystäviäni kauhistuttaneet aikaisemmin. (toki suurin osa heidän tiedoistaan perustuivat minun kertomisiini, mutta he tietävät minun pyrkivän puolueettomaan ja monelta puolelta tapahtuvaan asioiden tarkasteluun mahdollisuuksien rajoissa). Lukiessani tämän häiriön oireista aloin ymmärtää esimerkiksi sitä, miksi hänen tekemiensä vääryyksien jälkeen minä päädyin aina pyytelemäään anteeksi. Hyvin moni muukin oire päti tämän ihmisen kohdalla. Alettuani paremmin ymmärtää tämän entisen seurustelukumppanini käyttäytymistä on suhteen jättämien henkisten arpien parantuminen helpottunut entisestään. Tässä mielessä voi maallikon tekemä diagnosointi olla avuksikin.
Jokseenkin typerää on alentua haukkumaan entistä tai nykyistä kumppaniaan narsistiksi vain siksi, ettei oma tahto ole päässyt toteutumaan. Näitä tapauksia on valitettavan paljon, mutta älä toki yleistä kaikkia maallikkodiagnoosin tekijöitä. On olemassa niitäkin, jotka osaavat kyseenalaistaa myös omat näkemyksensä ennen kuin alkavat heittelemään arvioita muista ihmisistä.
Poikasi, hänen lapsiensa ja sinunkin tilanteesi kuulostaa hyvin vaikealta ja raskaalta.
Toivottavasti saatte jollain tavalla avattua kommunikaatiokanavat lapsesi kanssa,
jolloin voisitte olla toistenne tukena ja ymmärtäjänä. Toivotan teille voimaa ja jaksamista.
..tai ainakin siltä tuntuu.. tai sitten vain olet saanut tilaisuuden tutustua aiheeseen ja sen jälkeen alkaa narsisti-sana vilahdella ja narsisteja löytymään tuttavapiiristä. niin se vain on... itse rakastuin narsistiin ja se oli 2 kk upeaa aikaa ja kolmannen kuukauden aikana kaikki oli ohitse, onneksi - oli suojelusta mukana tuossa. kenestäkään ei ole oikeutta tehdä lääketieteellistä diagnoosia mulla kuin lääkärillä, mutta onhan narsisteista kuin myös muista sairaista olemassa lukematon määrä tunnusmerkkejä käytöksestä. itse en omassa tapauksessani olisi asiaa osannut edes kuvitella - enhän tiennyt edes mitä narsismi kaikenkaikkiaan on - mutta tuttavani, joka kuunteli kertomaani hänen käytöksestään eri tilanteissa, mielessään sai ajatuksen asiasta, ja tutkittuaan narsismia lähemmin vasta sitten varovaisesti minulle asiasta vihjaisi. tämä oli jo sen jälkeen kun suhde oli jo ohitse, sillä minulla oli KUITENKIN jotain järkeä päässäni, ja kun sanat ja toiminta eivät kulkeneet loogisesti käsi kädessä, niin tuli mieleen, että tässä ei nyt olekaan kaikki ihan kunnossa.
mutta se kannattaa muistaa, että narsismia ei kenenkään rakkaus paranna. narsimia ei paranna mikään! itsekin ajattelin, että pystyisin, mutta siihen ei kannata omaa elämäänsä tuhlata. onnistumisessa on TODELLA pieni mahdollisuus, ja sittenkin halu - ja TIETO TARPEESTA- parantua pitää olla sairalla itsellään.
minä selvisin TODELLA vähällä! olen siitä onnellinen. toivotan voimia kaikille, jotka ovat joutuneet narsistin tuhoamaa elämää elämään ja / tai vertaistensa rakkaiden elämää seuraamaan vierestä.
-naisnarsistin huumaama mies-