Mikä ihme teitä naisia oikein vaivaa, kun ette voi puhua silloin ku ongelma ilmenee.
Oma naiseni jätti minut kun kasvettiin erilleen blaablaablaa ja sanoi että on pohtinut eroa jo pari kuukautta.
Noh, nyt kun puhuttiin asiat selviksi ja näin niin hän sanoi, että ehkä se yhteenpaluu ei ole mahdoton kun ollaan nyt näin hyvin saatu tunteetkin käytyä läpi.
Ei jeesus mitä touhua.
Jos teitä vaivaa joku niin puhukaa. Minä olisin ainakin toiminut monessa asiassa erilailla jos olisin tiennyt. Mutta kun piti vain olettaa, että tämä on molemmille sopiva tyyli hoitaa asiat, niin tehään sitten näin jos ei valitusta kuulu.
Voihan se olla et mua viilataan linssiin, mutta täällä näyttää niin monta samanlaista tapausta olevan, että ei kaikki voi olla kusetusta.
Oma naiseni jätti minut kun kasvettiin erilleen blaablaablaa ja sanoi että on pohtinut eroa jo pari kuukautta.
Noh, nyt kun puhuttiin asiat selviksi ja näin niin hän sanoi, että ehkä se yhteenpaluu ei ole mahdoton kun ollaan nyt näin hyvin saatu tunteetkin käytyä läpi.
Ei jeesus mitä touhua.
Jos teitä vaivaa joku niin puhukaa. Minä olisin ainakin toiminut monessa asiassa erilailla jos olisin tiennyt. Mutta kun piti vain olettaa, että tämä on molemmille sopiva tyyli hoitaa asiat, niin tehään sitten näin jos ei valitusta kuulu.
Voihan se olla et mua viilataan linssiin, mutta täällä näyttää niin monta samanlaista tapausta olevan, että ei kaikki voi olla kusetusta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olet aika oikeassa
jos niitä eroajatuksia alkaa tulla mieleen niin ei niitä itsekään haluaisi ensin todeksi uskoa eikä tiedä mitä ajattelisi. Se on oikeestaan pakko ensin jonkun aikaa itekseen miettiä, että mitä elämältään haluaa enne kuin mistään voi mitään puhua, ei se ole kuule helppoa ei ja sama se varmasti on onko mies vai nainen jos semmosia ajatuksia ja tunteita ilmenee.
näinhän se on, tommoisia ajatuksia sitä on varmaan miehellänikin ollut. Hän jätti minut 10 vuoden jälkeen tosta noin vaan, aikaisemmin ei ollut mitään sen suuntaista puhunut. Kaikki tuttavapiiristämmekin olivat ällikällä lyötyjä.
No miehellähän oli jo uusi rakas, ennen kuin erosimme.... eli petettiin ja jätettiin.
Ja kyllähän minä sen tajuan, että vaikeaa on ollut miehelläkin varmasti, eikä ole saanut puhutuksi noista asioista. tajuan sen kyllä aivan hyvin. Mutta niin surulliselta tuo tuntuu. Ja tiedän kyllä että itsekseen niitä on mietittävä että saa päänsä selväksi.
Mutta kai sitä edes jotain voisi vihjaista, jos ahdistaa tai suhde tuntuu huonolta? ei tarvitse heti sanoa että erotaan, mutta jotain edes... että toinenkin tietää, että toinen ei ihan tyytyväinen ole.
Ja varsinkin, jos on jo uusi rakkaus, niin olisihan tuo kohtuullista jotain mainita ennenkuin alkaa pettämään! vaikka se kuinka vaikeaa olisi, niin ei tuossa oikein muu auta kuin kerrottava olisi. Ei yhtään ajatella sitä toista osapuolta, että kuinka vaikeaa sillä tulee olemaan kun kerralla pudotetaan se pommi! että hei nyt jätän sinut, minulla on toinen!
Vaikeita asioitahan nämä on... mutta en minä tiedä.. jotenkin tuon asian voisi hiukan toisellakin tapaa hoitaa. Näin tuntuisi. Jos ahdistusta ja huonoa oloa suhteessa alkaa ilmetä, kai voisi sopia jostain aikalisästä tai erilleen muutosta vähäksi aikaa... tai koettaa keskustella asioista edes. eikä niin että haudotaan kaikki vain mielessä, ja sitten kun on uusi rakas niin sitten lähdetään ykskaks, noin vain.
Tulee olo, että oliko kaikki vain valhetta.. missä vaiheessa hän lakkasi rakastamasta... 2 vaiko jo 5 vuotta sitten? vai rakastiko koskaan, kun ei halunnut edes keskustella asioista. En ollut edes keskustelun arvoinen.
Vai tämmöisiäkö nämä ihmissuhteet on... koskaan ei tiedä milloin yhtäkkiä vedetään matto alta?!
Just kerroin tuossa omasta erotilanteestani. Sulle voin vain sanoa sen verran, että hienoa, jos todella pystytte puhumaan! Ite uskon, että ei oltais täs tilantees 14vuoden jälkeen, jos sitä suuta ois avattu useammin. Ja toiseksi ei pelkkää puhetta, vaan myös tekoja! Kuuntele OIKEESTI mitä se sun naises yrittää sulle sanoa, yleensä ne ei mahdottomia toteuttaa, jos vain tahtoa löytyy. Eli kysy itseltäsi; haluatko sä tehdä sun naises onnelliseksi? Rakastatko sä sitä niin paljon, että joskus oma (pieni) uhraus on sen arvoista? Ja tietenki, tekeekö hän sinut onnelliseksi? Ja jos ei niin oletko sä kertonut hänelle mitä ehkä hän vois tehdä? Niin kuin sanoin, jos on tahtoa on myös keinoja, mutta niiden löytäminen voi olla joskus haastavaa :) Toivottavasti et ihan vielä lyö hanskoja tiskiin... PS. Sen kyllä myönnän, et me akat ollaan vaikeita, mut eipä miehetkään aina niin yksselitteisiä ole...
Olen huomannut, että miehet eivät ymmärrä tai kuuntele tai halua ymmärtää/kuulla mitä niille sanoo. Tai yrittää keskustella. Sitten kun se pinna menee lopullisesti, ne vasta huomaavat jonkin asian olevan huonosti. Sitten ne valittavat, ettei ollut mitään ennakkoaavistusta eikä oltu keskusteltu jne... Vaikka nainen on yrittänyt moneen otteeseen saada asiansa perille. Ensin keskustelemalla, sitten se varmaan menee nalkutuksen puolelle ja sen jälkeen riitelyksi.
Ja mies ihmettelee, mikset sanonut?! Miten? Välillä tuntuu, että ainoa mihin reagoidaan on seksin saamattomuus. Kun vaikka kertoo, etten nyt jaksa, olen siivonnut sun vanhempien vierailua varten sun sotkujasi koko päivän, niin toinen vaan toteaa, että ai, no, voin mä kai ens kerralla auttaa. Johon minä, että pyysinhän nytkin monta kertaa apua. Johon mies, että olisit siivonnut aikaisemmin. Johon taas minä, että ehdotin sitä sulle jo viime viikolla ekan kerran... jne. Eli ei vaan kuunnella.
Ongelmani ei liittynyt tuohon.
Esimerkiksi kun hän väitti, että on ainoa joka tiskaa talossa, niin ehdotin, että tiskataan yhdessä ja homma toimi sen jälkeen.
Kyllä molemminpuolin kaikki ehdotukset mitä käytännön elämään tuli huomioitiin.
Mutta lähinnä tunnepuolella tuli ongelmia. Hän olisi halunnut enemmän läheisyyttä ja niitä löhöiltoja. Kerran minulle sanottiin, että sellaset olisivat kivoja ja järkkäsinkin sellaisen tämän jälkeen. Myönnän, että olisi tietenkin pitänyt alkaa pitämään niitä jatkossakin, mutta on vain koulussa aika hektinen vaihe tällä hetkellä.
Minä luulin, että läheisyytemme oli sillä tasolla, mille molemmat sen haluavat. Toki enemmänkin olisi voinut olla, mutta oli vaan niinkuin sanoin niin koulussa hirveä kiire.
Ja tottakai olisin jättänyt koulun taka-alalle tietyssä mielessä jos olisin tiennyt, että hän haluaa niin paljon enemmän.
No todettakoon vielä etten minäkään varmaan mikään pyhimys ollut ja molemmissa oli vikansa, mutta suosittelisin kuitenkin avoimuutta ja keskustelua joka suhteeseen :)
Nyt pitää kyllä sanoa että ei tuo puhumattomuus ole vain naisten ongelma.
Meillä oli avokin kanssa ongelmia syksyllä, jälkeenpäin kun ollaan puhuttu niin hänelle oli ihan selvää mitä silloin tapahtui, minä itse olin aivan hukassa, etäännyimme kuitenkin toisistamme ja ainut miten avokki sitä yritti paikata kun minä yritin saada itselleni tilaa niin yrittää halailla ja pussailla minkä ehti. Jälkeenpäin sitten kun nyt olemme erossa niin kertoi että oli loman ajan sanonut kavereilleen että menee huonosti ja sitten vasta kertoi minulle että nyt on etäännytty ja pitää erota :/
Ja nyt yritän sitten saada meidät lähentymään kun ei avokki halua muuttaa luokkakaverinsa luokse joten asumme vielä pari kuukautta koulun loppuun yhdessä :/
no meillä on turha puhua ongelmista..kun sitten on vain valittava eukko ja joustoa ei ole suuntaan eikä toiseen eli mentaliitti ota tai jätä. Olen oppinut pitämään sopua että joustan koko ajan.
kovasti vaa`assa alkanut olemaan tuo jätä kun olen kerran täysin itsestäänselvä ja minun on aina asiat tehtävä miehelle sopiviksi..mutta hemmetin vaikea sekin ratkaisu on koska rakastan miestäni mutta en jaksa enään tota jatkuvaa oikuttelua ja minä teen kaiken/kärsin kaiken-mentaliteettia loputonta itsekkyyttä.
tosiasia on me puolitetaan menot ja huollan huushollin ja herra on senkun negatiivinen joka päivä miksi tää on tässä et sitten tätäkään vienyt etc..iänikuista nalkutusta..grrr..
naiset on todellakin tyhmiä..:(
Minullekin avovaimoni juuri ilmoitti, että ei tiedä haluaako jatkaa suhdettamme. 5 vuotta on takana. On kuulemma vain sellainen "kaverifiilis". Olen kyllä viimeiset puoli vuotta huomannut kylmentymistä. On kuulemma miettinyt suhteemme tulevaisuutta jo viime kesästä. Viime kesänä tuli joku vanha miespuolinen kaverikin entistä enemmän kuvioihin, mutta uskon ihan oikeasti että mitään pettämistä ei ole tapahtunut. Tykkää kyllä jutella paljon tämän kaverin kanssa netissä, ja olen ollut siitä mustasukkainenkin välillä, mikä on mielestäni ihan normaalia, mutta olen sen hyväksynyt, koska saahan ihmisillä ystäviä olla. Seksiä ei ole ollut moneen kuukauteen. Se loppui, koska kyllästyin tekemään aina aloitteen ja vonkaamiseen. Työt, harrastukset ja varsinkin netti ovat kyllä vieneet minulta liikaa aikaa, mutta ei ole toinenkaan puolisko tehnyt asialle paljoa. Nyt sitten ollaan ja katsotaan tilannetta. Mitään päätöstä ei ole tehty, mutta pahalta näyttää. Itse haluaisin jatkaa. Olisi mielestäni aikamoista haaskausta heittää viisi vuotta hukkaan ilman taistelua. Sama tunteiden jäähtyminen tulee varmasti eteen tulevissakin suhteissa. Tätäkö tämä elämä sitten on, käytetään suhde loppuun ja vaihdetaan sitten uuteen kun kyllästyy? Itse yritän keskustella, mutta toinen osapuoli ei halua.
Sinä olet siinä mielessä hyvässä asemassa, että naisesi ei ainakaan heti jättänyt sinua.
Jos oma naiseni olisi tehnyt samanlailla, uskon hyvin vahvasti, että olisimme vielä yhdessä ja onnellisia. Mutta tiedä sitten...
Teillä on vielä toivoa, mutta onko sinun järkeä yksin siinä taistella jos toinen ei tee mitään asian eteen?
Tsemppiä ja onnea teille!
Pelkään että jos yritän liikaa toista lepytellä, se vain ärsyttää ja vaarantaa jopa ystävyydenkin. Olemme ainakin ystäviä vielä. Olen miettinyt että tauko on varmaan ainoa vaihtoehto. Lähdetään nyt viikonloppuna kylpylälomalle, vaikka mitään lemmenlomaa olekaan tulossa. Ihan mukavaa on ollut, silloin kun ei olla puhutta tunteista. Kun alkaa tunteita miettimään ja niistä puhumaan, itse tulen surulliseksi ja toinen lähinnä on vain hiljaa tai jopa ärsyyntyy vähän. Kyyneleeni tuntuvat herättävän hyvin vähän myötätuntoa. Kaveruuskin on kiva, mutta kuitenkin sattuu