Hiihtoratsastuksesta

Hevosta varten tarvitaan rintaremmi, mielummin kohtuullisen leveä. Ja sen lisäksi vetoliina. Liina voi olla yksi pitkä naru (esim. juoksutusliina, nailoniset tai hamppuköytä olevat ajo-ohjat tai normaali köysi) tai Y-malliseksi punotu köysi jonka pääsä on kapula hiihtäjää varten. Ja tietenkin normaalit satula ja suitset ja mahdolliset hevosen käyttämät suojat.

Tapoja kiinnittää rintaremmi on kaksi: Ns runkoveto (veto tulee samalla tavalla kin ravivaljastuksessa, mutta satula tasaa vetoa huonommin, kuin valjaat): Eli rintaremmi kinnitetään normaalisti satulavyöhön (ehkä vähän tavallista tiukemmalle) ja liina kinnitetään taas satulavyöhön. Tällöin hevonen vetää tavallaan satulallaan, mutta homma onnistuu hyvin kun kuorma on kevyt ja satula tukeva. Sopii hyvin hevosille jotka eivät ole ennen vetäneet mitään ja joilla harrastetaan hiihtoratsastusta satunnaisesti. Tämä onnistuu myös Y-rintaremmillä tai vähän kapeammalla rintaremmillä, kunhan satula on kunnollinen.

ns. rintaveto. (eli hevonen vetää rintaremmiään vasten kuten valjakkohevoset). Silloin rinremmi tulee suoraan kiinni vetoliinaan (kannattaa laittaa rintaremmi kulkemaan mahvyön alta hevosen kylkiä pitkin) niin se ei sotkudu niin helposti hevosen jalkoihin, jos ratsastaja kaatuu ja liina jää löysälle.

Pitkään suoraan vetoliinaan kannattaa laittaa joku naru (potkuremmi on näppärä, mutta mikä tavansa hevosta hankaamaton naru käy) siten, että se kulkee hevosen pepun yli kiinni liinaan molemmin puolin,silloin liina ei sotkeudu niin helposti hevosen takajalkoihin, jos liina jää löysälle esim. kaatumisen yhteydessä. Y-liinaan narua ei tarvitse, kunhan se on säädetty oikean pituiseksi (eli Y-lyhemmät sakarat yhtyvät heti hevosen pepun jälkeen.)

Ratsastaja tarvitsee normaalit ratsastusvarusteet ja hiihtäjä sukset (hiihto, laskettelu tai mini) tai lumilaudan ja kypärän, sekä tukevat käsineet.

Hevosen totuttaminen hiihtoratsastukseen ei ole yleensä kovinkaan vaikeaa. Useimmat hevoset eivät ole moksiskaan rinaremmistä tai kylkiin osuvista vetoliinoista, eivätkä myöskään hätkähdä takana pyörivää hiihtäjää. Useimmat hevoset silminnähden nauttivat hiihtoratsastuksesta (saa pitää vauhtia yllä ja tunelma on rento, kukaan ei nipota turvan asennosta tai tahdista.) On toki yksilöitä, jotka eivät kertakaikkiaan totu hiihtoratsastuksen tohinaan tai esim. kylkiin osuviin liinoihin.

Totutus kannattaa aloittaa koskettelemalla hevosen kylkiä vetoliinoilla ja ratsastamalla sitä samassa paikassa missä toinen hiihtää, jotta hevonen tottuisi näihin. Jos hevonen ei ole näistä moksiskaan (yleensä eivä ole), voi hevoselle laittaa normaalin hiihtoratsastus varustuksen ja ratsastaa sitä siten että toinen on takana kävellen ja pitää liinaa välillä tiukemmalla (eli hevonen joutuu vetämään) ja välillä vain kevyesti tiukalla, takana tulevan kannattaa myös kiemurrella niin että liina osuu hevosen kylkiin eri kohdille ja eri voimalla. Kun tämäkin onnistuu vaikeuksitta voidaan mukaan ottaa hiihtäjä, tarvittaessa hevosta voi taluttaa varmuudeksi. Aluksi vain vauhti on pidettävä kohtuullisena ja hiihtäjän on osattava pitää varmasti liinat tiukalla ja pysyttävä pystyssä, jotta ensimmäisillä keroilla ei tulisi mitään pattitilanteita.

Entisen ravurin, jolla on pää kunnossa ja ratsastuksen perusteet hallussa opettamiseen hiihtoratsastukseen meni 10 min ja normaalin hiukan aran ratsuponin kanssakin päästiin menemään laukkaa ilman ongelmia jo kolmannella kokeilukerralla. Minulle ei ole vielä tullut vastaan hevosta, joka ei olisi jo viimesitään tällä kolmannella kerralla ihastunut lajiin, joten rohkeasti kokeilemaan.