Olen parikymppinen nainen ja minulla on äärettömän huono itsetunto. Vaikka löytäisin treffi24:sta kiinnostavan profiilin, jätän useimmiten kirjoittamatta, koska en usko miehen koskaan kiinnostuvan minusta.
Tai jos joku laittaa minulle viestiä, en lähes koskaan vastaa niihin. Mitä edes teen palstalla? En todella tiedä.. Haluan löytää miehen, mutta itsetunnon puute taitaa oikeasti pilata kaiken. Omasta mielestäni olen ihan nätti, positiivinen, empaattinen ja hauska. Mutta kun mietin, mitä muut ajattelevat minusta, en usko heidän ajattelevan samoin. Itse kuitenkin olen ihan kohtuullisen tyytyväinen itseeni.
Ajattelen vain huonoja puolia, kuvittelen, että peili valehtelee ja näyttää minut laihempana kuin oikeasti olenkaan.
Nyt olen reilun viikon jutellut erään miehen kanssa ja hän on kaksi kertaa pyytänyt minua kahville. Olen kieltäytynyt molemmilla kerroilla, koska en vain uskalla. Olen niin käsittämättömän ujo, jos tunnen itseni epävarmaksi. Harmittaa, jos miehen kiinnostus kohta lakastuu. Puhelimessakin ollaan jopa juteltu pari kertaa, mutta en usko hänen kauan jaksavan odotella.
Ehkä kannattaa vain luovuttaa?
Tai jos joku laittaa minulle viestiä, en lähes koskaan vastaa niihin. Mitä edes teen palstalla? En todella tiedä.. Haluan löytää miehen, mutta itsetunnon puute taitaa oikeasti pilata kaiken. Omasta mielestäni olen ihan nätti, positiivinen, empaattinen ja hauska. Mutta kun mietin, mitä muut ajattelevat minusta, en usko heidän ajattelevan samoin. Itse kuitenkin olen ihan kohtuullisen tyytyväinen itseeni.
Ajattelen vain huonoja puolia, kuvittelen, että peili valehtelee ja näyttää minut laihempana kuin oikeasti olenkaan.
Nyt olen reilun viikon jutellut erään miehen kanssa ja hän on kaksi kertaa pyytänyt minua kahville. Olen kieltäytynyt molemmilla kerroilla, koska en vain uskalla. Olen niin käsittämättömän ujo, jos tunnen itseni epävarmaksi. Harmittaa, jos miehen kiinnostus kohta lakastuu. Puhelimessakin ollaan jopa juteltu pari kertaa, mutta en usko hänen kauan jaksavan odotella.
Ehkä kannattaa vain luovuttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt pian ilmoittamaan, että haluat lähteä tapaamaan. Kerro miehelle, että sinua jännittää ja ujostuttaa tapaaminen ja pyydä, että hän suhtautuisi valmiiksi ymmärryksellä mahdollisen hermostuneisuuteesi. Ihan kaikkia nimittäin jännittää tavata entuudestaan tuntematon ihminen. Kaikki voivat sen myös ymmärtää. Jos hän ei sitten olekaan kiinnostunut seurastasi sen enempää, niin et menetä mitään! Tapaile sitten muita, rohkeus kasvaa kun totut tapaamaan ihmisiä. Ennen pitkää osuu kyllä sopiva kohdalle.
Eikä luovuteta, kerro sille suoraan miltä susta tuntuu. Varmasti ymmärtää, jos ei niin ei suuri menetys kuitenkaan. Pikkuhiljaa...
Muistan omia ensimmäisiä treffikokemuksia. Ujona miehenä(poikana) pamautin rohkeasti, että nyt piru vie jännittää :) Ei koskaan toinen nauranut. Siinä sitten jutun lomassa huomasi, että ei puhettakaan ujoudesta.
Repaiseppas ja suostu kahville!
p.s. Opi nauramaan itsellesi. Sen jälkeen omat "puutteet" kääntyvät vahvuuksiksii.
hillittömään ujouteen voi saada helpotusta betasalpaajilla, jotka vievät pois hermostumisen fyysisiä oireita, kuten käsien tärinää, hikoilua, äänen värinää/katoamista. Ne eivät aiheuta riippuvuutta. Lääkeryhmänä täysin eri kuin esim. rauhoittavat lääkkeet.
Kokeilepa sellaisia (saat lääkärin kirjoittamalla reseptillä). Ainakin itseäni on helpottanut, kun sosiaalisissa tilanteissa puskevat fyysiset jännitysoireet eivät tule eikä tarvitse pelätä näyttävänsä "urpolta jännittäjältä"
Koeta mennä sinne treffeille mahdollisimman pian, et voi olla varma, kelpuuttaisitko ITSE tätä miestä. Tai sitten hän voi olla toooosi ihana!