Itse olen pääasiassa kitaristi, ja nuo molemmat ovat aika oleellisia tapoja. Esim. jammaillessa ihan omiaan välillä tulee keksittyä omaan korvaan hyvän kuuloisia juttuja, jotka sitten saattavat jäädä elämään. Joskus ne tulee kirjoitettua ylöskin. Joskus kun on keksinyt hyvän riffin, on siitä kuitenkin vaikea kehittää kokonaista kappaletta. Näin ollen riffi joko unohtuu tai on unohtumatta. Joskus oikeanlaisessa tilanteessa(johtuisiko tähtien asennoista vai mistä) kun jamittelee itsekseen ja soittelee sitä yksinäistä riffiä, saattaa siihen keksiäkin luontevasti B-osan ja sen jälkeen yleensä C-osa syntyykin jo ikäänkuin itsestään ja näin biisi saadaan kutakuinkin valmiiksi.
Toinen tapa on taas tuo päässä säveltäminen. Usein nämä kuitenkin yhdistyvät siten, että kun on keksinyt jonkinlaisen biisin rungon, niin päässään saattaa sitten säveltää siihen erilaisia lisäjuttuja(esim. bussissa istuessa, kadulla kävellessä tms.), jotka voi sitten soittimen ääreen päästessä soittaa ja kirjoittaa ylös, jos lopputulos vaikuttaa tarpeeksi hyvältä. Joskus koko muu maailma unohtuu, kun säveltää. Esim. voi katsoa telkkaria näkemättä ja kuulematta siitä mitään, kun päässä on kova sävellystyö meneillään.
Toinen tapa on taas tuo päässä säveltäminen. Usein nämä kuitenkin yhdistyvät siten, että kun on keksinyt jonkinlaisen biisin rungon, niin päässään saattaa sitten säveltää siihen erilaisia lisäjuttuja(esim. bussissa istuessa, kadulla kävellessä tms.), jotka voi sitten soittimen ääreen päästessä soittaa ja kirjoittaa ylös, jos lopputulos vaikuttaa tarpeeksi hyvältä. Joskus koko muu maailma unohtuu, kun säveltää. Esim. voi katsoa telkkaria näkemättä ja kuulematta siitä mitään, kun päässä on kova sävellystyö meneillään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.