Minulla on kokemusta sekä parisuhteesta että sinkkuudesta ja on pakko todeta näin naisena, että sinkkuus vetää pidemmän korren. Sanonta "naisen on parempi olla yksin" on yksinkertaisesti vaan usein totta. En haluaisi ajatella näin, mutta on vaan pakko tunnustaa itselle tosiasiat. Jos ajattelen itse mennyttä avoliittoani ja ihan tuttavapiiriin parisuhteita, niin kuvio menee näin: Alussa ollaan rakastuneita ja kaikki menee ok, mutta kun ollaan tarpeeksi pitkään oltu yhdessä, niin miehet paljastavat oikean karvansa: alkaa valehtelu, pettäminen, nälviminen ulkonäöstä, mustasukkaisuus ja pahimmassa tapauksessa väkivalta. Enää pienessä vähemmistössä parisuhteista menee hyvin, kun ollaan oltu useampi vuosi yhdessä. Harvempi nainen on oikeasti tyytyväinen parisuhteeseensa. En tarkoita, että parisuhteen pitäisi olla täydellinen ja tietysti vastoinkäymisetkin kuuluu parisuhteeseen, mutta huonoa kohtelua ei kannata sietää. Ja moni nainen joutuu sitä parisuhteessaan kestämään. Ei ihme, että niin monet naiset lopulta väsyvät ja hakevat eroa. Avioerohakemuksistahan suurimman osan tekevät naiset.
Nyt kun olen vajaa neljä vuotta elellyt sinkkuna, niin täytyy sanoa, etten ole juuri parisuhdetta kaivannut. Seksiä välillä kaipaan, mutta varsinaista parisuhdetta en ollenkaan. Kun elää sinkkuna, niin se on oikeasti tosi vapauttavaa, kun voi olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miellyttää koko ajan toista, joka kaikesta yrittämisestäsi huolimatta ei arvosta sinua. Tuntuu, että voi hengittää vapaasti. Ja voi elää täysin omien aikataulujensa mukaisesti ja tehdä mitä haluaa. En vaihtaisi tätä parisuhteeseen.
Minusta on ilmeisesti tulossa piintynyt ikisinkku, kun nykyään aina kun joku mies yrittää lähestyä tai yrittää tutustua minuun, mulle iskee paniikki ja haluan mahdollisimman nopeasti poistua tilanteesta.Olen myös vähentänyt baareissa käymistä ihan sen takia, että siellä saattaa tulla näitä seuran iskijöitä. Mua ei kiinnosta mitkään yhden illan jutut sen enempää kuin seurusteleminen. Joku vakinainen fuckbuddy voisi olla ihan ok, mutta sellaisiksi tarjoutuu yleensä ukkomiehiä enkä mä ihan periaatteesta halua sekaantua ukkomiehiin. Mielummin olen ilman. Mutta kyllä niin vapauttavaksi olen tämän sinkkuelämän kokenut, että
parisuhteeseen ei ole minkäänlaista hinkua. Olen nyt paljon tyytyväisempi.
Nyt kun olen vajaa neljä vuotta elellyt sinkkuna, niin täytyy sanoa, etten ole juuri parisuhdetta kaivannut. Seksiä välillä kaipaan, mutta varsinaista parisuhdetta en ollenkaan. Kun elää sinkkuna, niin se on oikeasti tosi vapauttavaa, kun voi olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miellyttää koko ajan toista, joka kaikesta yrittämisestäsi huolimatta ei arvosta sinua. Tuntuu, että voi hengittää vapaasti. Ja voi elää täysin omien aikataulujensa mukaisesti ja tehdä mitä haluaa. En vaihtaisi tätä parisuhteeseen.
Minusta on ilmeisesti tulossa piintynyt ikisinkku, kun nykyään aina kun joku mies yrittää lähestyä tai yrittää tutustua minuun, mulle iskee paniikki ja haluan mahdollisimman nopeasti poistua tilanteesta.Olen myös vähentänyt baareissa käymistä ihan sen takia, että siellä saattaa tulla näitä seuran iskijöitä. Mua ei kiinnosta mitkään yhden illan jutut sen enempää kuin seurusteleminen. Joku vakinainen fuckbuddy voisi olla ihan ok, mutta sellaisiksi tarjoutuu yleensä ukkomiehiä enkä mä ihan periaatteesta halua sekaantua ukkomiehiin. Mielummin olen ilman. Mutta kyllä niin vapauttavaksi olen tämän sinkkuelämän kokenut, että
parisuhteeseen ei ole minkäänlaista hinkua. Olen nyt paljon tyytyväisempi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minun mielestäni naisella on paljon helpompaa yksin. Miehellä on toki helpompaa suhteessa. Tasa-arvo ei toteudu "rakkaudessa".
Eikö mies sinkku voi tarjoutua fuckbuddyksi ?
nainen pitäisi häntä saman tien pelkkänä pillua vonkaavana kusipäänä ja torjuisi hänet saman tien.
toi oli aika hauska.
Joo, se sinkku-fuckbuddy mulle kelpaisi ihan hyvin, koska kehenkään ukkomieheen en halua sekaantua. Päinvastoin, halveksin kaikkia pettäviä ukkomiehiä enkä siedä niitä lähelläni. Mutta sen sinkun pitäisi ymmärtää, että oltaisiin vaan kavereita eli en halua mitään seurustelua tms.
Ihanko tosissasi väität, että jos joku tuntematon sinkkumies tulisi sinulle sanomaan, että haluaisi kanssasi pelkkää seksiä, sen sijaan, että pitäisit häntä vastenmielisenä pillun vonkaajana ja torjuisit hänet mahdollisimman vihaisesti, suhtautuisit asiaan hyväksyvästi ja saattaisit ehkä teoriassa jopa suostua?
No en kyllä tuiki tuntemattoman mukaan lähtisi, koska ei voi koskaan tietää vaikka olisi vaikka hullu tappaja tai ukkomies, joka esiintyy sinkkuna. Ja kuten sanoin, ei kiinnosta yhden illan jutut, vaan pidän niitä riskialttiina. Mutta ei olisi mitään sitä vastaan, jos minulla olisi miespuolinen sinkkukaveri, jonka kanssa voisi harrastaa seksiä joskus, mutta ilman mitään sitoumuksia.
Minäkään en ottaisi yhtään vittumaista ja manipuloivaa ämmää lähellekään edes pientä maksua vastaan. Kyllä miehen on parempi olla yksin.
"Alussa ollaan rakastuneita ja kaikki menee ok, mutta kun ollaan tarpeeksi pitkään oltu yhdessä, niin miehet paljastavat oikean karvansa: alkaa valehtelu, pettäminen, nälviminen ulkonäöstä, mustasukkaisuus ja pahimmassa tapauksessa väkivalta."
Kaikkein parhaimmat miehet katkeroituvat ja pettyvät naissukupuoleen jo nuoruudessaan niin paljon, etteivät koskaan edes kykene liittymään mukaan parisuhdemarkkinoihin.
"Enää pienessä vähemmistössä parisuhteista menee hyvin, kun ollaan oltu useampi vuosi yhdessä."
Johtuneeko siitä, että naiset valitsevat kumppaninsa ennen kaikkea tunteiden ja seksuaalisen vetovoiman pohjalta. Sitten parin vuoden päästä alkuhuuman hiivuttua ollaan ihan ihmeissään.
valinnut paremmin. Turha se rupsahtenaana kurppana on enää valittaa kun ei kelpaa kun pilluksi.
Laita paikkakunta ja sposti jos kerran etsit seksisuhdetta.
Ei kiitos sinulle. Jopa fuckbuddylta edellytän asiallista ja korrektia käytöstä. Ja sitä paitsi haluan jonkin verran tuntea sitä mahdollista panokaveria entuudestaan, koska tuntemattomista ei ikinä tiedä mitä sekopäitä ne ovat. Aika vaaralliselta sinäkin kuulostat.
"Johtuneeko siitä, että naiset valitsevat kumppaninsa ennen kaikkea tunteiden ja seksuaalisen vetovoiman pohjalta. Sitten parin vuoden päästä alkuhuuman hiivuttua ollaan ihan ihmeissään."
*Tämän teorian puolesta 1.
Jos kerta suhde perustetaan mieluiten pikkareiden kosteusprosenttiin nousuna suhteessa miehen naamaan, niin jos ne muut ajatukset jääkin miehellä toisarvoiseksi- mitä muuta jää jäljelle jos se naama ei ole kaikki mitä tarvitaan? Tavallaan se "liekki" palaa loppuun, ja sen jälkeen ei ole mitään kannattavaa voimaa, ei muuta kuin uutta ehtiin paremmalla onnella?
Tämänkö takia on turn-offii todellakin jos nettideitissä mainitsee "tositarkoituksella" ei takaovea jos ei olekkaan "liekkiä" ?
Mä tavallaan alan nähdä tuon fuckbuddyn hyvänä vaihtoehtona, koska saa kaikki sinkkuuden edut pidettyä (atm tasolla tietty) ja kuitenkin sexi ongelma olisi hoidossa. Mainio paketti.
No eihän se miehen komeus ym. automaattisesti sitä tarkoita, että mies olisi jotenkin huonompi valinta parisuhteeseen, tai ettei miehessä olisi muuta kuin ulkonäkö. Sitä paitsi jos puhutaan pitkään parisuhteeseen päätymisestä, niin kyllä siihen yleensä vaikuttaa muukin kuin se miehen ulkonäkö. Ei monikaan jaksa rakentaa pitkään suhdetta sellaisen kanssa jonka kanssa homma ei oikeasti tunnu toimivan, eikä ole mitään yhteistä jne. Yhtä hyvin se suhde voi mennä heti puihin vaikka katoisikin miehessä muuta kuin ulkonäköä.
Sitä paitsi monesta ihmisestä alkaa paljastumaan uusia piirteitä vasta kun on tutustunut paremmin. Jotkut niistä ovat hyviä, jotkut vähemmän hyviä. Vaikka olisi aluksi ollut kuinka tasapainoisen ja mukavan oloinen tyyppi, niin vähän ajan päästä voikin olla ihan eri aatokset. Aina ei suhde vaan toimi pidemmän päälle.
Esimerkkinä vaikka se väkivalta. Läheskään kaikki parisuhdeväkivaltaan syyllistyväthän eivät ole mitään kaupungilla ihmisiä hakkaavia juopporenttuja, vaan osa on ihan tavallisen ja rauhallisen oloisia miehiä ja naisia. Jotkuthan esim ottavat kaiken paskan nöyränä niskaan töissä yms ja sitten purkavat sen turhautumisensa ja vihansa omaan perheeseensä, joku henkisenä tai fyysisenä väkivaltana. Edes ujon ja rauhallisen kumppinin "valitseminen" ei siis takaa ettei muutaman vuoden sisällä tulisi pataan.
Jos ei ole käytännössä koskaan elänyt pitkässä parisuhteessa, niin silloinhan on helppo sanoa että olisi suhteessa varmasti aina uskollinen, ei koskaan tappelisi ja aina vaan rakastaisi. Ei ole koskaan joutunut kokemaan itse niitä suhteen riitoja ja vaikeita aikoja, joita väistämättä jokaisessa suhteessa joskus tulee.
Itse olen sellainen oikein klassinen hiljainen ja ujohko mies, joka on perusystävällinen kaikkia kohtaan, ei haasta riitaa jne. Suhteessa huomasinkin itsessäni piirteitä joista en pitänyt lainkaan. Olin välillä tosi mustasukkainen, heittäydyin marttyyriksi yms. Johtui paljolti omasta epävarmuudestani. Sen lisäksi käytin useinkin sarkasmia ym kiusoitteluun, vaikka tiesin ettei toinen pitänyt siitä, tai toin usein turhaan ilmi kuinka paljon enemmän tiedän jostain asioista, jolloin toinen tunsi että vähättelen häntä tarkoituksella. Mikään näistä piirteistä ei varmaan ole sellainen, jonka nainen olisi voinut bongata lyhyen tuttavuuden perusteella. Olinhan minä kiltin, mukavan ja fiksun oloinen kaveri.
Pieleen menneistäkin suhteista voi oppia, jos on itse valmis ottamaan opikseen ja kehittämään itseään.
Jos sulla on tuollaisia kokemuksia parisuhteesta ja siinä olemisesta, en silloin ihmettele yhtään jos viihdyt sinkkuna etkä kaipaa parisuhdetta.
"Kun elää sinkkuna, niin se on oikeasti tosi vapauttavaa, kun voi olla vapaasti oma itsensä eikä tarvitse miellyttää koko ajan toista, joka kaikesta yrittämisestäsi huolimatta ei arvosta sinua. Tuntuu, että voi hengittää vapaasti."
Kyllä mä voin tehdä noita kaikkia edellämainittuja parisuhteessani. Silloin jos edellämainittu ei toimi suhteessa, on vain huonossa parisuhteessa. Kannattaa valita se mies/nainen huolella. Terveisin 7 onnellista vuotta parisuhteessa. Välillä on ala-, välillä ylämäkiä, mutta sitä se elämä on. Ilot ja surut kiva jakaa rakkaan kanssa. Olen onnellinen.
Myös minulla on kokemusta noista parisuhteiden aluista, jotka tosiaan ovat kivoja: seksi sujuu, juttu luistaa ja hyvää tahtoa riittää. Minulla ei kuitenkaan mene edes pitkään, kun alkaa jo jollain lailla kalvaa. Oli mies sitten kuinka kiva tahansa, minä vain en jaksa toisen ihmisen jatkuvaa seuraa.
Kysymys ei taida olla sukupuolesta vaan siitä, että joillekin ihmisille parisuhde vain ei ole se paras vaihtoehto. Taitaa olla vielä niinkin, että me tuon tajuavat olemme pikkuruinen vähemmistö, ja ne muut parisuhteeseen sopimattomat sitten sinnittelevät mahdollisesti myös parisuhteeseen sopimattoman siippansa kanssa siinä luulossa, että huonokin parisuhde on elämän täyttymys.
Tuo seksin puute on sinkkuna olemisessa se huonoin puoli, mutta selibaatti hakkaa mennen tullen huonon seksin. Ja huono seksi on sitten sitä, mitä yhden illan jutuissa on tarjolla. Fuckbuddyn ottaminen ei minultakaan onnistu, koska ukkomiehistä on ihan liikaa riesaa, sinkkumiehet yrittävät puoliväkisin parisuhteeseen tai ainakin rupeavat mustasukkaisiksi ja omistushaluisiksi ja ne harvat parisuhteeseen haluamattomat, seksiä haluavat sinkkumiehet ovat juuri sellaisia törkyturpa-älykääpiöitä, joita tähänkin ketjuun on jo löytynyt. Kuten sanoit, mieluummin ilman.
Mitä vanhemmaksi tulen, sen tyytyväisempi olen sinkkuna elämiseen. Ja eläminen on hienoa hommaa! :)