Hei!
Mieheni on aivan ihana luonteeltaan. rehellinen, hauska, hellä... mutta hän ei vaan osaa puhua tunteistaan, paitsi kysyttäessä. Onko keillään muilla samaa ongelmaa? Itse mielestäni ansaitsisin joskus kuulla että hän minusta välittää, mutta mieheni sanoo että ei koskaan puhu mitään tuommoisia ja minun pitäisi kuulemma huomata se hänen käytöksestä ja teoistaan.
Kun sanon hänelle että rakastan hän sanoo takaisin minulle, mutta erikseen hän ei ole sitä itse sanonut. Siitä kun olen huomauttanut niin hän kertoo että ei ole hänen tapaistaan sanoa tuollaista asiaa, mutta ei hän kuulemma sanoisi takaisin jos ei tarkottaisi. Haluaisin myös välillä, että hän kutsuisi minua jollain hellittelynimillä, mutta hän ei ole ikinä sanonut minua kullaksi tai muruksi vaikka itse sanon häntä välillä. Tulee semmoinen olo että enkö ole riittävän hyvä vai miksi hän ei voi edes minun takiani joskus näyttää tunteitaan? Olisi kiva jutella hänen eksänsä kanssa ja saada tietää oliko mies heidänkin suhteessaan samanlainen.
Minusta en vaadi liikoja ja on inhottavaa, että minun pitää jatkuvasti kysellä hänen tunteistaan ja miettiä että mitä hän nyt ajattelee kun hän itse ei kerro minulle mitään. Saattaa olla että rasitan häntä puheillani ja kyselyilläni.
Onko tämä ihan normaalia? Olen kuullut että suomalaismiehet voivat olla sulkeutuneita ja juroja, mutta itse olen aina seurustellut aika tunteellisten ihmisten kanssa jotka melkein kokoajan vuodattavat tunteitaan minulle joten tähän on hieman vaikea sopeutua.. Miten olette saaneet miehiänne avautumaan vai onko se vaatinut vaan aikaa?
En haluaisi hyvästä miehestä luopua vain tämän takia.. :)
Mieheni on aivan ihana luonteeltaan. rehellinen, hauska, hellä... mutta hän ei vaan osaa puhua tunteistaan, paitsi kysyttäessä. Onko keillään muilla samaa ongelmaa? Itse mielestäni ansaitsisin joskus kuulla että hän minusta välittää, mutta mieheni sanoo että ei koskaan puhu mitään tuommoisia ja minun pitäisi kuulemma huomata se hänen käytöksestä ja teoistaan.
Kun sanon hänelle että rakastan hän sanoo takaisin minulle, mutta erikseen hän ei ole sitä itse sanonut. Siitä kun olen huomauttanut niin hän kertoo että ei ole hänen tapaistaan sanoa tuollaista asiaa, mutta ei hän kuulemma sanoisi takaisin jos ei tarkottaisi. Haluaisin myös välillä, että hän kutsuisi minua jollain hellittelynimillä, mutta hän ei ole ikinä sanonut minua kullaksi tai muruksi vaikka itse sanon häntä välillä. Tulee semmoinen olo että enkö ole riittävän hyvä vai miksi hän ei voi edes minun takiani joskus näyttää tunteitaan? Olisi kiva jutella hänen eksänsä kanssa ja saada tietää oliko mies heidänkin suhteessaan samanlainen.
Minusta en vaadi liikoja ja on inhottavaa, että minun pitää jatkuvasti kysellä hänen tunteistaan ja miettiä että mitä hän nyt ajattelee kun hän itse ei kerro minulle mitään. Saattaa olla että rasitan häntä puheillani ja kyselyilläni.
Onko tämä ihan normaalia? Olen kuullut että suomalaismiehet voivat olla sulkeutuneita ja juroja, mutta itse olen aina seurustellut aika tunteellisten ihmisten kanssa jotka melkein kokoajan vuodattavat tunteitaan minulle joten tähän on hieman vaikea sopeutua.. Miten olette saaneet miehiänne avautumaan vai onko se vaatinut vaan aikaa?
En haluaisi hyvästä miehestä luopua vain tämän takia.. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä se tarkoittaa? Onko tämä ensimmäinen suomalainen mies sinulle ja/vai oletko ulkomaalainen itse?
Toista et voi muuttaa...itseäsi voit! Hyväksy toinen sellaisena kun hyän on!
Vaihda ukkoa jos kaipaat romatiikkaa, ikinä sitä ei suomalaisilta tullut mutta kun olen nyt italialaisen kanssa, niin hukun joka ikinen päivä romantiikkaan ja rakkauteen, olen ikikiitollinen että sain sen elämässäni kokea.
Vai voitko kuvitella saavasi suomalaiselta rakkauslauluja, tulisia rakkaudentunnustuksia tyyliin: "Sydämeni palaa rakkaudesta sinuun..." jne.Ihan sama onko tosissaan vai ei, kaikki tänne vaan!
Nettikin on täynnä romantiikkaa, vaihdetaan sitäkin kautta usein kaikkea.Mutta romantiikassakin on rajansa, liian rohkea ei saa olla, tyyliä pitää löytyä.Ja luoja varjele sitä iltaa kun tapasimme...rakkautta ensi silmäyksellä ja mikä parasta, rakastuttiin täsmälleen samalla hetkellä.
Et sinä tuon ukon kanssa samaan tyyliin pääse kuin minä nyt.Mutta jos on muuten hyvä mies, niin mikäs siinä sitten.Mutta minulla on romantiikkaa joka ikinen päivä, en ajattele sen vakavampia, hauskaa ja ihanaa on.
Pah itse en pystyisi luottamaan nuiden tuollaisten "latinoiden" rakkaudentunnustuksiin. Ovat niin lipeväkielisiä kulttuurinsa vuoksi että voivat luvata maat ja lammet vaikka kuun taivaalta kun olet maailman kauneina ja ihanin ja suuri kohtalo on saattanut yhteen ja jumaloi ja rakastaa palavasti ja plaa plaa... se on niille niin normaalia kohteliaisuutta puhua naisille että ne voi paasata tuollaista vaikkeivat sillä oikein välttämättä tarkoitakaan sitä mitä sanovat, kunhan pääsevät pöksyihin. Suomalaisen miehen suusta kun sen kuulee harvemmin niin voi paremmin luottaa että se myös tarkoittaa sitä :)
Onneks itsellä ihana suomalainen mies miesystävänä joka osaa ja haluaa piristää minua hellittelemällä, päivittäin sanoo kuinka tärkeä olen ja rakas ja ihana, oikea aarre. Se vaan riippuu luonteesta...toisille se voi olla hyvin vaikea sanoa rakastavansa ja toitottaa sitä kokoajan. Välillä tuntuu että siitä menee jopa maku jos liian monta kertaa päivässä sanoo rakastavansa...lopulta sitä toitottaa eikä sitä edes enää niin ajattele eikä se enää tulekaan niin sydämestä, tulee liian arkinen lause. rajansa kaikella.
Ei toista voi eikä saa muuttaa. Luulisi sinun tietävän. Se tuntuisi miehestäsi varmaan yhtäpahalta väkisin hellitellä ja sanoa rakastavansa, kuin jos sinut pakotettaisiin olemaan lähellä rakastamaasi miestä jota himoitsisit ja haluaisit ilmaista tunteitasi, mutta mies valittaa ja käskee sinua olemaan hiljaa. Taisi olla huono esimerkki... sama jos vaikka et olisi yhtään pätkänvertaa kiinnostunut jostakin formuloista tai simbabwen politiikasta mutta miehesi haluaa pitää sinun kanssasi syvällisiä keskusteluja kyseisistä aiheista :P äh.
En voinut olla nauramatta kun luin " ja mikä parasta, rakastuttiin täsmälleen samalla hetkellä" Siinä on italialainen tiennyt mistä narusta pitää vetää ja millä hetkellä, heh hehe.. Sydämmeni palaa rakkaudesta sinuun... jos tuollaista joutuu kuulemaan, niin on kyse teatterista, täysin mautonta ja typerää, eikä se ole romantiikkaa.
Romantiikka on ok, mutta miksi kaikki pitäisi aina esittää naisen tavan mukaan, ainakin itse haluan oikeata romantiikkaa ja tunnelmaa, en lässytystä ja imelää lepertelyä. Naiset voi olla tosi ärsyttäviä tuon höpöttämistarpeensa kanssa.
Eikö ketjun aloittaja tosiaan huomaa miehen käytöksestä että tämä välittää, kun kuulemma osaa olla helläkin vielä. Todella ikävää miehen kannata, jos nainen alkaa tivaamaan selvää asiaa, vain saadakseen lepertelyä. Jotkut naiset ovat kuin pikkulapsia.
Tuttu tunne. Sinulla on todella hyvä mies. Pidä siitä kiinni. Olen senverran maailmanlaitoja minäkin kokenut, että näyttääpi siltä että juuri tuontyylisten kanssa johtaa pisimmälle. Onhan se aika tylsää välillä ja niin pirun raskasta "pumpata" toisesta tietoja. Olis se hyvä oppia puhumaankin...en oikein toisaalta sellaista ymmärrä. Mutta täydellistä ei ole minulle vielä kopsahtanut missään. Pitäiskö jättää haaveilut sellaisesta?
"Rehellinen, Hauska, Hellä"...minun ukko oli vain rehellinen. Ole onnellinen.
Täysin sama tilanne täällä!
Apua kaivataan.