Lueskelin tässä tenttikirjaa, joka käsitteli rikollisuuden kehittymistä ja yksi luku käsitteli kaikkia niitä selityksiä, mitä rikolliset kehittävät, kun yrittävät vähätellä omia rikoksiaan ja niiden vaikutuksia. Yksi tyypillinen vähättely-yritys on esimerkiksi, kun murtaudutaan asuntoihin, niin selitetään, että eihän se asunnon haltija niin kauheasti kärsi, kun useimmilla on nykyään kotivakuutus.
On huvittavaa huomata, että tälläkin palstalla pettäjät kehittävät vaikka minkälaisia selityksiä omalle toiminnalleen. Esim. omassa parisuhteessa on tylsää, seksiä liian harvoin, rakastuminen vei mennessään, jne. En vähättele, etteikö edellämainitut voi olla parisuhteessa aitoja ongelmia, mutta eikö ne
pitäisi selvittää ja koettaa ratkaista parisuhteen sisällä eikä lähteä pettämisen tielle ? Jos parisuhteessa on ongelmia, niin pettäminenhän ei tilannetta paranna, vaan ihan päinvastoin. Se on usein viimeinen pisara.
Ja kun pettäjä kärähtää, niin silloinkin kehitetään maanmainioita selityksiä kuten olin humalassa, olin sekaisin enkä tiennyt mitä tein, se toinen vedätti minua, se oli vain seksiä, minulla on ikäkriisi, jne. Näistä selityksistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sekin on koomista, että ensin petetään niin reteesti, mutta kun jäädään kiinni, niin yhtäkkiä ollaankin niin katuvaisia ja surkeita ja luvataan ummet ja lammet. Kuka sellaista voi ottaa edes vakavasti ?
Ja onhan näillä kakkosillakin omat selityksensä, jolla vähättelevät omaa osuuttaan. Yksi tyypillisimmistä on, että enhän minä tässä ketään petä, vaan se toinenhan on se pettäjä. En minä mitään väärää tee, kun itse olen vapaa. Totta on, ettei kakkonen varsinaiseen pettämiseen syyllisty (paitsi jos on itsekin varattu) mutta hän syyllistyy pettämisen edesauttamiseen. Vähän sama asia kuin varastetun tavaran hallussapito. Vaikka et ole tavaraa itse varastanutkaan, mutta jos autat sen kätkemisessä, syyllistyt rikoksen edesauttamiseen. Toinen vähättely-yritys on tämä, ettei se minun kanssa pettäisi, jos olisi omaan parisuhteeseensa tyytyväinen. Kestämätön selitys sekin, koska mistä kakkonen voi tietää lopullista totuutta siitä parisuhteesta, kun saa siitä vain yksipuolista informaatiota ja toisekseen jos puolisoilla on ongelmia, mikä oikeus kolmannella osapuolella on sotkeentua asiaan ? Parisuhde on kahden kauppa.
On tavallaan ihan ymmärrettävää, että ihminen normeja rikkoessaan pyrkii selittämään asiat itsensä kannalta parhain päin, mutta toisaalta kukaan ei voi loputtomasti paeta itsepetokseen, vaan omista virheistään ja teoistaan on otettava vastuu. Vain siten ihminen on aikuinen.
On huvittavaa huomata, että tälläkin palstalla pettäjät kehittävät vaikka minkälaisia selityksiä omalle toiminnalleen. Esim. omassa parisuhteessa on tylsää, seksiä liian harvoin, rakastuminen vei mennessään, jne. En vähättele, etteikö edellämainitut voi olla parisuhteessa aitoja ongelmia, mutta eikö ne
pitäisi selvittää ja koettaa ratkaista parisuhteen sisällä eikä lähteä pettämisen tielle ? Jos parisuhteessa on ongelmia, niin pettäminenhän ei tilannetta paranna, vaan ihan päinvastoin. Se on usein viimeinen pisara.
Ja kun pettäjä kärähtää, niin silloinkin kehitetään maanmainioita selityksiä kuten olin humalassa, olin sekaisin enkä tiennyt mitä tein, se toinen vedätti minua, se oli vain seksiä, minulla on ikäkriisi, jne. Näistä selityksistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Sekin on koomista, että ensin petetään niin reteesti, mutta kun jäädään kiinni, niin yhtäkkiä ollaankin niin katuvaisia ja surkeita ja luvataan ummet ja lammet. Kuka sellaista voi ottaa edes vakavasti ?
Ja onhan näillä kakkosillakin omat selityksensä, jolla vähättelevät omaa osuuttaan. Yksi tyypillisimmistä on, että enhän minä tässä ketään petä, vaan se toinenhan on se pettäjä. En minä mitään väärää tee, kun itse olen vapaa. Totta on, ettei kakkonen varsinaiseen pettämiseen syyllisty (paitsi jos on itsekin varattu) mutta hän syyllistyy pettämisen edesauttamiseen. Vähän sama asia kuin varastetun tavaran hallussapito. Vaikka et ole tavaraa itse varastanutkaan, mutta jos autat sen kätkemisessä, syyllistyt rikoksen edesauttamiseen. Toinen vähättely-yritys on tämä, ettei se minun kanssa pettäisi, jos olisi omaan parisuhteeseensa tyytyväinen. Kestämätön selitys sekin, koska mistä kakkonen voi tietää lopullista totuutta siitä parisuhteesta, kun saa siitä vain yksipuolista informaatiota ja toisekseen jos puolisoilla on ongelmia, mikä oikeus kolmannella osapuolella on sotkeentua asiaan ? Parisuhde on kahden kauppa.
On tavallaan ihan ymmärrettävää, että ihminen normeja rikkoessaan pyrkii selittämään asiat itsensä kannalta parhain päin, mutta toisaalta kukaan ei voi loputtomasti paeta itsepetokseen, vaan omista virheistään ja teoistaan on otettava vastuu. Vain siten ihminen on aikuinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Yksi yleinen selitys pettäjältä on syy pettämisen salailuun, on kuulemma parempi ettei petetty tiedä, pettäjä-pyhimys kun ei halua missään tapauksessa satuttaa. Luulen että pettäjän omatunto soimaisi järjen päästä, jos he eivät itselleen uskottelisi olevansa uhreja. Toisen virheet on helppo sietää, mutta omat piilotetaan itseltäkin.
Kaikki ihmiset eivät tunnusta näitä normeja omiksensa omaa käyttäytymistä ohjaaviksi! Kaikki ihmiset eivät koe/halua kuulua näihin yhteisöihin joissa tälläisiä normeja ,kuten pettäminen on kielletty, on. Silloin tälläinen ihminen ei katso tekevänsä väärää kun ei sitä oikeasti tee hänen normiensa mukaan. Jokaista ihmistä ohjaa lopulta itsekkyys, enemmän tai vähemmän. Ja ihminen on yleensä oman onnensa seppä.
Aivan, mutta jos näitä normeja ei tunnusta omikseen, niin miksi ei avoimesti ja rehellisesti myönnä sitä ja pelaa avoimin kortein ? Miksi pitää turvautua petokseen ja antaa muiden, etenkin puolison, olla siinä uskossa, että noudattaa ja kunnioittaa näitä normeja, vaikka ei niin tee eikä haluakaan tehdä ?
Tuokin on muuten sen kirjan mukaan yksi tyypillinen selitys, jonka normien rikkoajat tarjoavat, että kaikki ihmisethän loppujen lopuksi ajavat omaa etuaan, niin miksipä minäkin en tekisi niin.
Minä usein olen miettinyt mikä ihmisen teoista on epäitsekkyyttä? Kaiken pohjalta tuntuu kuitenkin löytyvän itsekäs syy, tiedostettu tai tiedostamaton.
Jos pettäjän "rakas" ei tunnusta normeja, tekeekö hän omasta mielestään väärin? hän voi pelata avoimin kortein, muut eivät vain hyväksy tai ymmärrä tätä omiensa normiensa katsontakannalta.
On ihan totta, että kaikki ihmiset ovat pohjimmiltaan itsekkäitä. Juuri siksihän meillä on normeja ja sääntöjä, jotta yhteiskunta pysyisi vakaana. Jos mitään sääntöjä ei olisi ja jokainen tekisi mitä huvittaa, niin yhteiskunta vajoaisi kaaokseen. Miksi ? Luultavasti siksi, koska ihmiset ovat pohjaltaan itsekkäitä ja ilman yhteisiä pelisääntöjä jokainen olisi valmis kävelemään vaikka toisen yli. Ja niinhän tietysti osa ihmisistä tekeekin säännöistä huolimatta. Ne säännöt ja normit kuitenkin hillitsevät ainakin osaa ihmisistä sen verran, että yhteisö pysyy toimintakelpoisena. Toki itsekkyys on myös hyödyllinen piirre, koska se auttaa meitä pitämään puolemme, jos joku yrittää lannistaa meitä. Eli pieni määrä tervettä itsekkyyttä on vain hyväksi. Itsekkyys on tuhoisaa silloin, kun ihminen lähtee siitä ajattelutavasta, että minulla on oikeus polkea muita, jos siitä on itselleni hyötyä.
Mitä näihin normeihin tulee noin yleisesti, niin pitäisi muistaa se reilu peli. Jos minusta uskottomuus ei ole väärin ja katson olevani oikeutettu siihen, on minun tehtävä nämä ajatukset selviksi puolisolleni, jotta hän voi valita, jatkaako hän elämää kanssani vai ei. Jos salaan häneltä uskottomuuteni, pakotan hänet silloin elämään omien normieni mukaan, vaikka ne olisivat vastoin hänen normejaan. Samoin jos minun mielestäni suhde varatun kanssa ei ole vastoin moraaliani, mutta se on sen petetyn osapuolen normien vastaista, niin toimimalla salassa pakotan hänet tietämättään elämään omien normieni mukaan, vaikka se olisi täysin vastoin hänen normejaan. Siksi rehellisyys ja avoimuus olisi tärkeää.
Yleensähän se tuppaa vähän olemaan niin, että ihmiset sallivat itselleen herkästi näitä "normirikkomuksia" mutta eivät hyväksy sitä samaa muilta ihmisiltä.
Itseäni pohdituttaa kovin, miksi toisilla on löysempi käsitys moraalista kuin toisilla?
Tai se voi jopa muuttua tilanteen mukaan ja juuri niin kuin se itselle olisi parhain päin.
Se on minusta perin omituista.
Ajattelevatko ihmiset omaa normistoaan ja rajojaan ylipäätään kuinka paljon?
Vai tuleeko näitä asioita mietittyä vasta, kun elämä tuo tilanteita eteen?
Itseäni on haukuttu 'periaatteen' ihmiseksi, mutta ainakin tiedän millä puolta seison.
On myös tilanteita jossa vaimo tietää salarakkaasta, ei hyväksy, mutta ei pysty pakottamaan miestänsä lopettamaan eli salarakas ei toimikaan salassa. Myös tilanteita, jossa vaimo ja salarakas puhuneet paljon asioista joten informaatio ei aina ole yksipuolistakaan. Mihin se salarakas silloin syyllistyy? Avointa peliä on, silti syytetyn penkillä. Syyllistyykö hän silti petokseen? Mihin?
Vielä pitää säännöt ja normit erottaa toisistaan. Säännöt määräävät yhteikunnan toimivuudesta, normit eivät sitä tee.
No hei, ehkä se salarakas vois asettua sen vaimon asemaan ja miettiä, olisko itsestä kivaa tulla petetyksi samalla lailla. Tää on kyllä ihan totta, että ihmiset yrittää aina selitellä kaikki jutut itelleen parhain päin ja verukkeita aina kyllä löytyy, kun niitä haluaa etsiä. Vois kuitenkin senverta olla itsekunnioitusta, ett kunnioittaa toisten avioliittoa eikä ajattelu vaan omaa napaa.
No onko se sitten pettämistä jos vaimo tietää? Ja kylläpä ne vaimotkin sen selittely taidon taitavat osata ja verukkeita löytyy kaikenlaisia. Ei kaikille avioliitto merkitse mitään, toiset ei kyseistä instituutiota voi millään lailla ymmärtää. Mitä syitä on mennä naimisiin? Rakastaa ja sitoutua voi muutenkin, lapsia voi tehdä muutenkin, omaisuutta voi ostaa toisen kanssa muutenkin ja vakuutuksia ottaa toisen eduksi sairas- ja kuolemanvaralta. Miksi siis naimisiin?
No vaikkei ite mee naimisiin eikä pidä sitä tärkeenä, niin jos toiset on kuitenkin menneet naimisiin niin pitäis kunnioittaa kumminkin sitä eikä työntää nenäänsä toisten parisuhteeseen. Ja kyllä se pettäminen on pettämistä, jos ollaan alunperin sovittu ett ollaan uskollisia ja sitten toinen yhtäkkiä muuttaa mielensä ja sanoo, että en mä enää viittikään olla uskollinen. Paljon reilumpaa olis erota, kun järjestää toista noin paskamaiseen välikäteen.
Jos muuttaa mielensä uskollisuutta kohtaan ja kertoo sen, toinenhan voi ottaa sitten eron, miksi katselee sellaista ja tyytyy sellaiseen? Myös se petetty osapuoli on usein ottamatta eroa.
Miksi näin?
Miksi pitää kunnioittaa pettäjän avioliittoa jos pettäjä itsekään ei sitä tee?
Jos alkaa tuntua siltä, että on pakottava tarve vieraisiin, niin silloin pitää nostaa kissa pöydälle ja puhua siitä suoraan kumppanille, ennen kuin lähtee vieraisiin. Silloin on vielä neuvotteluvaraa ja voidaan yhdessä sopia, että eletäänkö nk. avoimessa parisuhteessa vai erotaanko. On aika paskamaista toista kohtaan tehä niin, että alkaa selän takana ensin käymään vieraissa ja sitten paukauttaa päin naamaa toiselle, että olenpahan nyt yksipuolisesti muuttanut niitä sopimuksia, mitä ollaan yhdessä tehty. Eihän työpaikoillakaan työnantaja tai työntekijä voi alkaa yksipuolisesti muuttamaan työsopimusta, vaan siitä pitää sopia ja neuvotella. Joskus tuntuu ihan hölmöltä, että kaikkialla muualla ollaan tarkkoina siitä, että sopimuksista pidetään kiinni, mutt parisuhteessa, jonka pitäis olla ihmisen tärkein suhde, voi sopimuksia rikkoa ihan mielin määrin. Ja mitä tulee niihin vaimoihin jotka pysyy pettäjämiehen kanssa, niin usein ne vaimot on tosi ikävässä välikädessä, jos esim. lapset on pieniä. Ja ehkä jotkut pitää sitää petturista kiinni koska rakastaa sitä kuitenkin ja ottaa sen oman avioliiton niin vakavasti ettei hevillä halua rikkoa sitä. Ja toi kysymys ett miksi pitää kunnioittaa toisen parisuhdetta jos ei pettäjäkään kunnioita ? Siis häh ! Sehän ois sama kun ajattelis, ett miksi mä en vois varastaa kaupasta, kun niin monet muutkin varastaa.
Kerrankin jotakin järkevää uskottomuusfoorumissa. Tuon selvemmin sitä ei voi sanoa, ihmiset elää mieluummin valheessa jota he yrittävät kaikin tavoin puolustella omaksi edukseen.
Sinäpä sen sanoit: kukaan ei voi loputtomasti paeta itsepetokseen!
Järkevää asiaa uskottomuudesta. Valheessa puolisonikin elää, kun pettää toisen naisen kanssa.
Nainen jonka kanssa mieheni pettää, tavoittelee maallista mammonaa. Mieheni ei vaan ymmärrä,
hän on sokeana rakkaudesta. Naista on pitänut kuljettaa hotellissa yöpymässä ja peräti kaksi yötä.
Rahaa on mennyt tämänkin kuun aikana kaksituhatta eur.Nään tililtä kun hoidan meidän pankkiasiat.
Mieheni näkee asiat sitten kun rahat loppuu. Tunnen naisen hyvin, hän on kyllä vapaa.
Ne valheet mitä tässä kolmen vuoden aikana olen kokenut, aina ne myöhemmin selviää.
Kumpikin ovat todella valehdelleet paljon, kulkevat pienellä paikkakunnalla niinkuin aviopari.
Ei heillä ole kuulemma omantunnon tuskia.
Aika härskiltä kuulostaa, mutta miksi suostut tuollaiseen ? Miksi et ota eroa, jos tilanne on jatkunut noin jo monta vuotta ? Ei kukaan pakota sinua elämään tuollaisen keskellä. Ota ihmeessä ero ja jatka omaa elämääsi. Jos miehesi salarakas imee sitten miehesi kuiviin, niin sehän miehesi ongelma. Syyttäköön sitten omaa tyhmyyttään. Jatka sinä eteenpäin äläkä jää petetyn vaimon rooliin.
Pettäminen on kaunis sana valehtelulle. On helpompi puhua pettämisestä ja etsiä sille syitä kun myöntää, että minä valehtelen ja elän valheessa. Valheita on vaikeampi puolustella uskottavasti edes itselleen.
Siksi on helpompi puhua normeista, säännöistä ja pettämisestä kuin siitä, että valehtelee. Ei tarvita normeja tai sääntöjä määrittämään, että valehtelu on väärin. Se ymmärrys on meillä sisällä. Moraalin ja rehellisyyden oppiminen kuuluu ihmisen kehitykseen ja se erottaa meidät muista eläinlajeista, eläimet kun eivät valehtele. Kehomme itsessään paljastaa valehtelun verenpaineen, sydämen lyöntitiheyden ja adrenaliinimäärän muutoksina. Valehtelu tapahtuu eri osassa aivoja kuin totuuden puhuminen. Biologisestikin meidän sisäämme on koodattu valehtelun fysiologiset seuraukset. Ja sitä myöten mahdollisuus ymmärtää, että valehtelemme. Se ei ole normeista kiinni.
Siksi puhumme mieluummin pettämisestä, annamme sille selityksiä jotta voimme elää itsemme kanssa. Emme valehtele, me vain petämme. Milloin olosuhteiden pakosta, milloin tunnehuumasta. Mutta jokainen kerta kun avaa oven petetyn luokse, velehtelee hänelle. Ja itselleen.
Osa ihmisistä onnistuu luovimaan läpi elämänsä kohtaamatta koskaan rehellisesti itseään. Valhe viime kädessä toimii suojamekanismina ja puolustaa heikkoa minuutta ja itsetuntoa. Mutta rohkea ihminen uskaltaa asettautua peilin eteen alastomana katsomaan itseään. Sen mitä siinä menettää, eli valheellisen kuvan itsestään, voi kestää jos uskaltaa kohdata itsensä sellaisena kuin on.
Normit sitten määrittelevät meillä länsimaissa parisuhteen kahden ihmisen väliseksi suhteeksi. Ainakin yleisellä tasolla. Siitä poikkeaminen voi olla puolisoiden yhteinen päätös, jolloin ei tarvitse valehdella ja pari muodostaa omat norminsa ja sääntönsä jotka poikkeavat yleisistä. Mikäli toinen osapuoli muuttaa yksipuolisesti ja toiselle kertomatta parisuhteen normeja, hän valehtelee esittäessään uskollista. Hän on siis valehtelija.