Minut (mies) jätettiin jokin vuosi sitten. Olin maassa, eikä elämä tuntunut enää elämisen arvoiselta. En kuitenkaan ruvennut pahemmin ryyppäämään (mitä se olisi hyödyttänyt)? No, siinä surressa mietin, että ei helvetti, ei näin voi jatkaa yksin. Koetin unohtaa ja muuttua. Mutta minkäs teet! Siinä itsesäälissä rypeminen kesti ainakin vuoden. Sitten tapasin erään naisen, ja heti kolahti! En ollut ihan heti uskoa, että vielä joskus...... Nyt ollaan oltu kimpassa kohta 2 vuotta, eikä ole tarvinnut tapella eikä v.....lla! Siis aina kannattaa odottaa sitä parempaa huomista!
Parantuihan se
teetä ja paahtoleipä
1361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun naiseni jätti minut muutama viikko sitten ja tähtän tuohon samaan!
Vielä on vaikeeta, mutta ehkä joskus tulee vielä vastaan joku parempi. :P