Must tuntuu et oon ihan väärässä paikassa. Tai väärässä ajassa. Ennen sentään pettäminen ei ollut NORMAALIA, mitä se nyt tuntuu olevan.
Mitäs siitä jos käy vähän tyrkkäsemässä baarista löytyvää typsykkää vaikka oma kulta odottaa kotona. Tai mitäs se KETÄÄN haittaa jos retkahtaa naimisisssa olevaan mieheen, enhän minä ole se pettäjä. Kukaan ei ajattele seurauksia vaan toimii hetken mielijohteesta. Sit jälkeenpäin käristään omantunnontuskissa.
Alkaa vaikuttaa, että pettäminen on ihan yleisesti hyväksyttyä, ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet eivätkä pysty hallitsemaan omia himojaan.
Yököttävää, sanon minä!
Onko tässä maailmassa enää ketään, joka arvostaa sitä, että jos on parisuhteessa ei toisen tunteita loukata. Jos haluaa muita, miksei voi lopettaa nykyistä suhdetta ennen sitä. Rakastaako kukaan toista enää niin paljoa, ettei kukaan muu kuin oma kumppani yksinkertaisesti enää kiinnosta?
Tuntuu, että on parempi olla sinkkuna, kuin mennä parisuhteeseen jossa saa jatkuvasti pelätä toisen uskollisuutta. Sillä mistä sellaisen miehen voi enää tässä maailmassa löytää joka on täydellisesti uskollinen? Uskolliset miehet tuntuu olevan nykyisin enneminkin poikkeus kuin sääntö. Tai ehkä on vain parempi pysytellä sellaisessa suhteessa, jossa soi olla varma siitä että toinen ei petä, vaikka muut asiat aiheuttaisivatkin kärsimystä. Sillä eihän ne kärsimykset kuitenkaan ole mitään siihen tuskaan verrattuna mitä petetty tuntee. Minä en ainakaan kestäisi tai selviytyisi siitä jos joku minua pettäisi.
Syvällisen ihmisen on vaikeaa elää näin pinnallisessa maailmassa! Tai sitten aivoni ovat liian pienet, jotta ymmärtäisin tällaista ajattelutapaa.
Mitäs siitä jos käy vähän tyrkkäsemässä baarista löytyvää typsykkää vaikka oma kulta odottaa kotona. Tai mitäs se KETÄÄN haittaa jos retkahtaa naimisisssa olevaan mieheen, enhän minä ole se pettäjä. Kukaan ei ajattele seurauksia vaan toimii hetken mielijohteesta. Sit jälkeenpäin käristään omantunnontuskissa.
Alkaa vaikuttaa, että pettäminen on ihan yleisesti hyväksyttyä, ihmiset käyttäytyvät kuin eläimet eivätkä pysty hallitsemaan omia himojaan.
Yököttävää, sanon minä!
Onko tässä maailmassa enää ketään, joka arvostaa sitä, että jos on parisuhteessa ei toisen tunteita loukata. Jos haluaa muita, miksei voi lopettaa nykyistä suhdetta ennen sitä. Rakastaako kukaan toista enää niin paljoa, ettei kukaan muu kuin oma kumppani yksinkertaisesti enää kiinnosta?
Tuntuu, että on parempi olla sinkkuna, kuin mennä parisuhteeseen jossa saa jatkuvasti pelätä toisen uskollisuutta. Sillä mistä sellaisen miehen voi enää tässä maailmassa löytää joka on täydellisesti uskollinen? Uskolliset miehet tuntuu olevan nykyisin enneminkin poikkeus kuin sääntö. Tai ehkä on vain parempi pysytellä sellaisessa suhteessa, jossa soi olla varma siitä että toinen ei petä, vaikka muut asiat aiheuttaisivatkin kärsimystä. Sillä eihän ne kärsimykset kuitenkaan ole mitään siihen tuskaan verrattuna mitä petetty tuntee. Minä en ainakaan kestäisi tai selviytyisi siitä jos joku minua pettäisi.
Syvällisen ihmisen on vaikeaa elää näin pinnallisessa maailmassa! Tai sitten aivoni ovat liian pienet, jotta ymmärtäisin tällaista ajattelutapaa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Älä tee sitä toiselle, mitä et itsellesi haluaisi tehtävän. Vanha veisu, mutta niin totta.
Uskollisia miehiä löytyy vielä,jotka eivät aina ajattele itseään ensimmäisenä. Nykyään on trendinä vaan se että jokainen muka etsii itseään ja mitä elämältä haluaa, itsekkyys on nyt muotia, yhteen hiileen ei puhalleta.Ehkä elämä on mennyt niin helpoksi, että ehtii miettiä asioita liikaa..Täytyy sanoa että kyllä naisetkin osaavat pettämisen taidon, he vain tekevät salailut huolellisemmin kuin miehet.Ihmiset eivät nykyään vain kestä sitä arkea, joka joka suhteessa tulee ennemmin ja myöhemmin, satuprinssi kun ei enää suukottele aamuin illoin... Minä olen rakastanut monta kertaa luullen, että tämä on se oikea ja aina pettynyt.Ketään en hampaat irvessä etsi, mutta olen vieläkin niin optimisti, että ehkä se vielä lopuksi tärppää.Opiksi pitää ottaa, mutta ei saa katkeroitua ja sydäntänsä jäädyttää.
kuulun henkilökohtaisesti myös mielummin siihen
idioottimaiseen ihmisryhmään, joka todella kunnioittaa muita ihmisiä. Ja suhteeseen käsitykseni mukaan ryhdytään vain oikeista syistä. Kommentoin välillä, että ajatuksia pitää selvitellä eri asioista. Se on huomattavasti mielekkäämpää sekin, silloin jos on itsensä kanssa sujut. Kenenkään kustannuksella en soisi sitä tehdä. Ja pettäminen yksinkertaisesti on epäkunnoittavaa toista kohtaan. En kuitenkaan lähtisi siitä näkökulmasta, että asiani olisi tuomita ketään. Jokainen eläköön omien ratkaisuidensa kanssa. Silti en toivoisi, että kukaan lähipiirissäni joutuisi kärsimään siitä, että joku loukkaa. Tosin enpä nyt, että kukaan mukaan. Ihmiset kun eivät ole hyödykkeitä, vaan jotain paljon arvokkaampaa.
jokainen ansaitsee oikeasti arvokkaan ihmissuhteen. Joka perustuu rakkauteen, rehellisyyteen ja luottamukseen.
Hei, te kaksi kuulostitte ihan siltä, että teidän täytyisi tutustua paremmin!!!
Aivan! Pitäisi tietää, mitä haluaa, ennenkuin parisuhteeseen itsensä laittaa. Jos haluaa muita, ei pidä alkaa suhteeseen ollenkaan. Luulisi, että tuo on yksinkertaista, mutta ei... Kaipa se on kaikessa nykyään vaan minä, minä, mulle, minun. Toisista ja varsinkaan heidän tunteistaan viis!
valoa.. Ei ole elämä eikä uskollisuus sen mukana noin yksinkertaistettua. Uskottomuus tekee uskollisuuden mahdolliseksi. Ellei uskottomuutta olisi ei olisi uskollisuuttakaan, vaikka olisikin ehdoton..
Jos rakastaa paljon kumppaniaan ei tarkoita sitä, ettei kukaan muu kiinnostaisi! Mielestäni on sairasta odottaa kumppaniltaan ehdotonta huomiota.
Mitä oikeastaan tarkoitat rakkaudella ja täydellisesti uskollisella?
Olen samaa mieltä, että omien himojen tyydyttäminen on tärkeintä joillekin.Seksiä tulee joka puolelta, sekö ihmiset sekoittaa?Mieheni ei välitä tunteistani. Hänellä on ollut puolen vuoden suhde leskirouvaan; ei monta vuotta nuorempaan eikä kauniinpaan.Jos olisi edes nuori ja kaunis, suhteen voisi ymmärtää.Olenko ymmärtämätön, kun mieheni sanoo, että puolen vuoden suhde kyseiseen naiseen ei ole mitään, se ei siis ole minulta pois. Hänen tunteensa minua kohtaan kun eivät ole muuttuneet, omien sanojensa mukaan. Siis hän tuntee rakastavansa minua. Hänelle ihannetila olisi kaksi naista, vuoroviikoin eri parisänky.Oenko outo, kun en siihen suostu lähellä kuuttakymmentä vuotta. Rakastajatar ja mieheni ( manipuloitu ) on sitä mieltä, että tässä iässä kaikki on jo sallittua. Jos ollaan nuoria, ollaan ehdottomampia heidän mielestään. Tiedän, että olen "kalkkis" tällä palstalla, mutta kysyn kuitenkin. Itse koen olevani vielä ihan OK ja kiinni elämässä. Muuten, kaikki on periaatteessa hyvin kotona, jopa seksiasiatkin.
Netissä oli jo toisen kerran vaimoni seuranhakuilmoitus. Ensimmäisestä kerrasta selvittiin naarmuitta, mutta nyt toisella kerralla taitaa olla jo jotain vakavaa. Vaimoni kieltää kaiken, mutta nyt hän ei enää katso minua edes silmiin jutellessamme. Ja hellyyden osoitukset ja seksi ovat hänelle hankalia juttuja. Meillä on ollut omat ongelmamme, mutta viimeiset kuukaudet meillä on mennyt mielestäni todella hyvin. Vaimoni mielestä meillä ei todellakaan ole mitään ongelmia parisuhteessa. Mitä tästä pitäisi ajatella. Rakastan vaimoani, enkä missään nimessä haluaisi menettää häntä, mutta vaikka mitä yrittäisi, hän tuntuu jotenkin luisuvan koko ajan kauemmas.
rakkaus tarkoittaa sitä, että itse rakastaa ilman ehtoja. Jos taas "vaatii" toiselta ehdotonta rakkautta, on se ehto rakastamiselle ja rakkaudesta tulee ehdollinen: rakastan sinua, mutta vain siinä tapauksessa ettet koskaan etkä missään nimessä tee sitä ja tätä toisen/toisten kanssa.
Kuka on sanonut, että pettäminen olisi normaalia? On kuitenkin epärealistista väittää, ettei koskaan edes ajattele muita kuin kumppaniaan. Mutta kaikkein älyttömintä on "lähteä" suhteesta jos haluaa toista. Minusta juuri se on kumppanin pettämistä pahimmillaan! Suurin osa parisuhteessa elävistä jossain vaiheessa haluaa toista.
Jokainen tekee valintansa, pelkääkö pahinta vai toivooko parasta.