Ex-työministeri on oikeassa siinä, että erilaisten suunnitelmien teko ei auta työtöntä työllistymään kun syyt työttömyyteen ovat muualla kuin työhaluttomuudessa. Lehtitietojen mukaan Cronberg esittää työttömien ohjaamista aktivointisuunnitelmien tekemisen sijaan työvoiman palvelukeskuksiin jossa on mielenterveys- ja kuntoutuspalveluja saatavilla.
Tuo on ihan perusteltua koska syy työllistymättömyyteen on usein jossain muualla kuin työhaluttomuudessa tai osaamattomuudessa. Tällöin syy työttömyyteen voi olla esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute ja sosiaalisen tilanteiden pelko, uskon, että pitkäaikaistyöttömyyden kohdalla tärkeimmät syyt työttömyyteen ovat juuri nämä. Nämä asiat voivat juontaa juurensa hyvinkin kauas jopa lapsuuteen saakka. Joskus aiemmin elämässä on tapahtunut asioita jotka ovat johtaneet kyseiseen lopputulemaan. Syitä voi olla esim. kiusaaminen tai lapsuuskodin köyhyys ja työttömyys jotka ovat rajoittaneet jo alusta alkaen perheen ja siihen kuuluvan lapsen sosiaalista kanssakäymistä. Periytyvä työttömyys on merkittävä tekijä joka estää sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Mutta nykyinen työvoimahallinto kuitenkin toimii niin, että työttömiä perheiden isät ja äidit ajautuvat karensseihin ja toimeentulotukiasiakkaiksi ja jopa koko järjestelmän ulkopuolelle, joka taas entisestään pahentaa tällaisessa perheessä elävän lapsen mahdollisuuksia osallistua ympäröivään sosiaaliseen elämään. Tällaisessa tilanteessa henkinen kehitys häiriintyy ja tulokset näkyvät myöhemmin elämässä. Ja tämä onkin asia joka kumoaa kaiken sen johon näillä typin mielenterveys- ja kuntoutuspalveluilla pyritään. Eli kun järjestelmä toisaalla järjestää kuntoutuspalveluja niin niin toisaalla se edistää syrjäytymistä, järjestelmä toimii skitsofreenisesti.
Tärkeintä olisi, että työtön ihminen ei koskaan putoa järjestelmän ulkopuolelle ja yhteisöllisyys ja vakaa perusturva säilyy joka tilanteessa. Se, että perheen, jossa on työttömyyttä, tulot seilaavat kelan, karenssien ja toimeentulotuen aallokossa ei ole omiaan lisäämään perheen vakautta eikä turvallisuuden tunnetta. Se, että rahaa on vähän, ei ole niinkään ongelma kuin se, että taloudellinen tilanne heittelee eri tukimuotojen välillä ja lisää näin epävarmuutta. Epävarmuus johtaa tällaisen perheen kuoreen käpertymiseen ja perheen sosiaalinen elämä kärsii ja syntyy yhteiskuntavihaa joka ei missään tilanteessa lisää sosiaalisuutta vaan syö sitä. Tällaisen perheen lapset ovat tulevaisuuden pitkäaikaistyöttömiä ja typin kuntoutuspalvelujen asiakkaita. Tähän kaksinaismoralismiin tulisi saada muutos ja pian.
Tuo on ihan perusteltua koska syy työllistymättömyyteen on usein jossain muualla kuin työhaluttomuudessa tai osaamattomuudessa. Tällöin syy työttömyyteen voi olla esimerkiksi sosiaalisten taitojen puute ja sosiaalisen tilanteiden pelko, uskon, että pitkäaikaistyöttömyyden kohdalla tärkeimmät syyt työttömyyteen ovat juuri nämä. Nämä asiat voivat juontaa juurensa hyvinkin kauas jopa lapsuuteen saakka. Joskus aiemmin elämässä on tapahtunut asioita jotka ovat johtaneet kyseiseen lopputulemaan. Syitä voi olla esim. kiusaaminen tai lapsuuskodin köyhyys ja työttömyys jotka ovat rajoittaneet jo alusta alkaen perheen ja siihen kuuluvan lapsen sosiaalista kanssakäymistä. Periytyvä työttömyys on merkittävä tekijä joka estää sosiaalisten taitojen kehittymistä.
Mutta nykyinen työvoimahallinto kuitenkin toimii niin, että työttömiä perheiden isät ja äidit ajautuvat karensseihin ja toimeentulotukiasiakkaiksi ja jopa koko järjestelmän ulkopuolelle, joka taas entisestään pahentaa tällaisessa perheessä elävän lapsen mahdollisuuksia osallistua ympäröivään sosiaaliseen elämään. Tällaisessa tilanteessa henkinen kehitys häiriintyy ja tulokset näkyvät myöhemmin elämässä. Ja tämä onkin asia joka kumoaa kaiken sen johon näillä typin mielenterveys- ja kuntoutuspalveluilla pyritään. Eli kun järjestelmä toisaalla järjestää kuntoutuspalveluja niin niin toisaalla se edistää syrjäytymistä, järjestelmä toimii skitsofreenisesti.
Tärkeintä olisi, että työtön ihminen ei koskaan putoa järjestelmän ulkopuolelle ja yhteisöllisyys ja vakaa perusturva säilyy joka tilanteessa. Se, että perheen, jossa on työttömyyttä, tulot seilaavat kelan, karenssien ja toimeentulotuen aallokossa ei ole omiaan lisäämään perheen vakautta eikä turvallisuuden tunnetta. Se, että rahaa on vähän, ei ole niinkään ongelma kuin se, että taloudellinen tilanne heittelee eri tukimuotojen välillä ja lisää näin epävarmuutta. Epävarmuus johtaa tällaisen perheen kuoreen käpertymiseen ja perheen sosiaalinen elämä kärsii ja syntyy yhteiskuntavihaa joka ei missään tilanteessa lisää sosiaalisuutta vaan syö sitä. Tällaisen perheen lapset ovat tulevaisuuden pitkäaikaistyöttömiä ja typin kuntoutuspalvelujen asiakkaita. Tähän kaksinaismoralismiin tulisi saada muutos ja pian.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pohjaton laiskuus. Parannuskeino on hyysäämisen lopettaminen.
Kommentoi viestiä dorka.
mitä mieltä olet, onko keskustelun aloittaja oikeassa?
Jos ei, niin miltä osin?
Vai onko liian vaikeaa. minua itsenäni hävettäisi mikäli en kykenesi normaalin keskusteluun
Kysy tänään puolisoltasi :Olenko mielestäsi yksinkertainen...näet vastauksen hänen ilmeestään