se olkoonkin salaisuus. Mutta miten sen kaikken tunteen saa loppumaan, sen haluaisin oppia.
Tänäänkin kielletty ikävä, kun ei ole nähty muutamaan päivään. Omatunto soimaa ja järki sanoo ehdottomasti ei, mutta tunteet vie silti mennessään vuoristorataa. Kuluttavaa...
Tänäänkin kielletty ikävä, kun ei ole nähty muutamaan päivään. Omatunto soimaa ja järki sanoo ehdottomasti ei, mutta tunteet vie silti mennessään vuoristorataa. Kuluttavaa...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sama ajatukset täälläkin. Menee P miehelle.
Miksi järkesi sanoo ehdottomasti ei?
Rakkaus alkaa, kun kaksi kiertolaista tapaa yllättäen toisensa, ja huomaavat toisissaan ihastuttavia piirteitä. Kielletty rakkaus ja kielletty ikävä alkaa, kun heränneet rakkauden tunteet on pakonomaisesti tukahdutettava, kunnes ne ovat kuolleet, mutta ei ajatuksissa, ei sielussa.
Moraalinen omatunto soimaa alinomaan ja järki suorastaan tyrmää koko tapahtumasarjan mielettömäksi tunteiden hulluudeksi.
Mutta mitä pieni ihminen voi tunteilleen, jos hän on kohdannut jotain kaunista ja rakastettavaa. Hän vain voi rakastaa hiljaa mielessään, kärsien ja taistellen tuskassaan- kunnes jotain kohtaloon sidottua tapahtuu vääjäämättä. Eikä kukaan voi tietää ennalta, mikä on lopullinen ratkaisu. On vain odotettava kuolevaisen fataalia kohtaloa elämän poluilla.
http://www.youtube.com/watch?v=nsCXZczTQXo
Hieno kuvaus, joka sopii täydellisesti omaan rakkauteeni "den okända mannen". Mutta mitä jos sydän kapinoi tuota fataalia kohtaloa vastaan? Etkö halua toimia, yrittää. Kaiken uhallakin osoittaa rakkauttasi. Meillä on yksi elämä. Rakkaus, maailman kaunein asia, eikö se ansaitse jotain parempaa...
kuin itselläni..jos oikein toivoisi kovasti, pistäisi kaiken yhden kortin varaan..ota tai jätä..kertoisi suuren ikävän..kaikesta huolimatta..auttaisiko se...
Kuka avaisi sydämensä, kuka altistaisi itsensä, paljastaisi ne, tunteensa..
Jos itse on vapaa ja toinen on vapaa ja tuntuu, että kiinnostus on molemminpuolista...niin mikä estää??? Jos pidät tunteesi sisälläsi, jäät jumittamaan tilanteeseen...jossain vaiheessa on parempi ottaa se ratkaiseva askel, olipa vastaanotto suuntaan tai toiseen.
Ja entä kun molemmat on varattuja...kuinka hallita tunteet?
Pensaaseen ja mennä eteenpäin. Yhdessä hankittu materialistinen hyvinvointihan menee kaiken edelle- eikö niin? Kyseessähän on tunteeton yritys, jossa tunteet ovat kuolleet- jäljellä on vain komeat kulissit.
Toisaalta, kuka uskaltaa pilata mahdollisen jälkikasvun ajatusmaailman sillä, että erotaan.
sarkastinen viestisi just oikeaan. Niinpä, komeat kulissit on pystyssä. Mutta enemmän kuin jälkikasvun reaktiota (he soisivat minulle onnen)taidan pelätä ympäristön paineita ja reakointia. Arkajalka olen, mutta sopivasti kannustaen voisin uskaltaakin, jos uskaltaa hänkin...
rakkaus alkaa siitä mihin ystävyys päättyy..
Elämässä ja varsinkin rakkaudessa ei voi kukaan antaa kenellekään mitään turvallisia takuita. Joko katsot kortit tai et, päätös on aina yksilön ja kaikkeen liittyy riskinmahdollisuus.
kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hyvin tiivistetty. Mutta kun emme ole yksin tai kaksin tässä maailmassa, aina on huomioitava muutkin, se vastuu/riskinottaminen on melkoinen...
ystävyydestä kypsyen tai jopa joskus päättyy siihen.
Joskus se tulee yllättäen puun takaa vieden jalat alta ensi näkemältä...
ei o tilasto- tai onnen kauppaa. Itse voi vaikuttaa. Onko tuttavapiirissä yhtään (vanhempaa) onnistunutta uusparia? Siis jos ajalla mitataan. Kaikki ei uskalla eikä kaikki halua...tarpeeksi.
se rakkaus alkaa ja sieltä se menee tissiin juu siitä vähitellen siihen paikkaan mistä ne likat pissii juu..
näin Veikko Lavi asian on ilmaissut jossain laulussaan .
silmien jälkeen pepun ja sitten ihanat miehiset kädet, ehkä karvaiset käsivarret...