Olen ollut nyt sairaana pienipalkkaisesta työstäni jo yli viikon. Ensin sain pari päivää sairaslomaa, mutta se ei auttanut. Olin tuon jälkeen päivän nesteytyksessä sairaalassa kun kurkkukivun takia en saanut nieltyä mitään, edes vettä. Tämän jälkeen palasin kotia hirveän lääkekasan kanssa mukanani lääkärin ohjeet: "Muista levätä, syödä paljon vitamiinipitoista esim. hedelmiä ja jos olo alkaa olemaan paha, ota lääkkeet."
No, näin olen yrittänyt elää. Mutta ei onnistu.
Ensimmäisten päivien aikana mies jo sanoi, että käy kaupassa, kun hän ei ehdi. Tiedän kyllä, että miehellä on pitkiä päiviä (12h) ja sen jälkeen jos hän menee suoraan harrastuksiin niin aika on tiukilla, mutta onhan esim. ABC auki. Silti raahauduin kuumeessa, flunssaisena, nenä tukossa yskien ja silmät harittaen kauppaan. Kotona voin sitten niin pahoin tuosta ponnistelusta, että oksensin.
Sairaalareissun jälkeen pyysin miestä tuomaan kaupasta mandariineja ja omenoita. No, hän sitten alkoi uusavuttomaksi ja soitti: "En minä tiedä mitä pitää tuoda! Mistä minä tiedän mitä mandariinit on? Mistä tietää onko ne hyviä? Missä täällä on niitä omenoita!" yms yms. Toi sitten omenoita, mutta jätti mandariinit tuomatta. Toisella kerralla pyysin nektariineja tai viinirypäleitä. Taas sama juttu, ei tuonut.
"Olisit kysynyt vaikka myyjältä neuvoa," tiuskaisin silloin. Vastauksena tuli: "No en todellakaan ala kysyä tuollaisen takia neuvoa."
Olen itse ostanut miehelle ties mitä asioita aina parranajokoneesta lisäravinteisiin ja kysynyt kyllä neuvoa jos on tarvinnut. Minusta tuntui uskomattoman pahalta, että mies ei suostunut tuollaista pientä asiaa takiani tehdä.
Samoin, kun migreenilääkkeeni loppuivat, pyysin miestä hakemaan. "En minä osaa!" oli heti vastauksena. Lopulta jouduin soittamaan työkaverilleni, joka haki reseptillä minulle nuo lääkkeet ja ihmetteli, mitä vaikeaa asiassa muka oli?
Tänään taas mies oli töissä. Soitti, että käynkö kaupassa. Tiesi aivan hyvin, että olen edelleen kipeänä ja sairaslomaani on pidennetty vielä esiviikon loppuun (perjantaihin) ja jo pelkästään liikkuminen aiheuttaa minulle hengenahdistusta, kurkkukipua ja yskimistä.
Sanoin, että lääkäri on määrännyt minut olemaan kotona ja haluaisin nyt yhden päivän olla ihan rentona ja parantua ilman, että joudun käymään jossain. Mieshän suuttui tästä.
"No, minä käyn sitten illalla jossain, eihän tämä työ niin raskasta ole" yms vastaavaa syyllistämistä. Lopulta minulla meni hermot ja kävin kaupassa ostamassa miehelleni iltapalaa ja tässä sitä taas ollaan. Oksensin kun pääsin raput ylös ja nyt on kuumekin nousussa. Inhoan itseäni.
Eikö mies oikeasti ymmärrä tai näe, että olen sairas? Onko hänellä itsellään vain jotenkin outo suhtautuminen, vai eikö hän osaa ajatella asiaa minun kannaltani? Tuntuu todella siltä, että mies olisi narsisti. En ole ennen huomannut hänessä tällaisia piirteitä. Hän on aiemmin käynyt kaupassa töiden jälkeen yms. mutta nyt kun olen sairas, se on täysin mahdoton idea.
Mieheni lähenee jo kolmeakymmentä, eli nuorten ajattelemattomuudesta ei pitäisi olla kyse?
No, näin olen yrittänyt elää. Mutta ei onnistu.
Ensimmäisten päivien aikana mies jo sanoi, että käy kaupassa, kun hän ei ehdi. Tiedän kyllä, että miehellä on pitkiä päiviä (12h) ja sen jälkeen jos hän menee suoraan harrastuksiin niin aika on tiukilla, mutta onhan esim. ABC auki. Silti raahauduin kuumeessa, flunssaisena, nenä tukossa yskien ja silmät harittaen kauppaan. Kotona voin sitten niin pahoin tuosta ponnistelusta, että oksensin.
Sairaalareissun jälkeen pyysin miestä tuomaan kaupasta mandariineja ja omenoita. No, hän sitten alkoi uusavuttomaksi ja soitti: "En minä tiedä mitä pitää tuoda! Mistä minä tiedän mitä mandariinit on? Mistä tietää onko ne hyviä? Missä täällä on niitä omenoita!" yms yms. Toi sitten omenoita, mutta jätti mandariinit tuomatta. Toisella kerralla pyysin nektariineja tai viinirypäleitä. Taas sama juttu, ei tuonut.
"Olisit kysynyt vaikka myyjältä neuvoa," tiuskaisin silloin. Vastauksena tuli: "No en todellakaan ala kysyä tuollaisen takia neuvoa."
Olen itse ostanut miehelle ties mitä asioita aina parranajokoneesta lisäravinteisiin ja kysynyt kyllä neuvoa jos on tarvinnut. Minusta tuntui uskomattoman pahalta, että mies ei suostunut tuollaista pientä asiaa takiani tehdä.
Samoin, kun migreenilääkkeeni loppuivat, pyysin miestä hakemaan. "En minä osaa!" oli heti vastauksena. Lopulta jouduin soittamaan työkaverilleni, joka haki reseptillä minulle nuo lääkkeet ja ihmetteli, mitä vaikeaa asiassa muka oli?
Tänään taas mies oli töissä. Soitti, että käynkö kaupassa. Tiesi aivan hyvin, että olen edelleen kipeänä ja sairaslomaani on pidennetty vielä esiviikon loppuun (perjantaihin) ja jo pelkästään liikkuminen aiheuttaa minulle hengenahdistusta, kurkkukipua ja yskimistä.
Sanoin, että lääkäri on määrännyt minut olemaan kotona ja haluaisin nyt yhden päivän olla ihan rentona ja parantua ilman, että joudun käymään jossain. Mieshän suuttui tästä.
"No, minä käyn sitten illalla jossain, eihän tämä työ niin raskasta ole" yms vastaavaa syyllistämistä. Lopulta minulla meni hermot ja kävin kaupassa ostamassa miehelleni iltapalaa ja tässä sitä taas ollaan. Oksensin kun pääsin raput ylös ja nyt on kuumekin nousussa. Inhoan itseäni.
Eikö mies oikeasti ymmärrä tai näe, että olen sairas? Onko hänellä itsellään vain jotenkin outo suhtautuminen, vai eikö hän osaa ajatella asiaa minun kannaltani? Tuntuu todella siltä, että mies olisi narsisti. En ole ennen huomannut hänessä tällaisia piirteitä. Hän on aiemmin käynyt kaupassa töiden jälkeen yms. mutta nyt kun olen sairas, se on täysin mahdoton idea.
Mieheni lähenee jo kolmeakymmentä, eli nuorten ajattelemattomuudesta ei pitäisi olla kyse?
Vastaukset 41
Vanhimmat
Tekemään mitään syvä analyysiä melkoisen itsekeskeiseltä kusipäältähän tuo vaikuttaa,ei taida sinusta välittää.Älä mitään perhettä ala ainakaan tuon kanssa suunnittelemaan.Ukko on kai ollut kanssasi juuri siksi kun olet ollut kertomasi kaltainen hyväntahtoinen serveeraaja.
Mitäs hyvää siinä miehessä on tuon empatiakyvyttömyyden vastapainoksi? Tarinasi kuulostaa kerrassaan uskomattomalta.
ukoille. Kaikki pitäisi naisten tehdä ja hommata, ei ne välitä siitä oletko sairas vai terve.
ajattelemattomuudesta vaan sinunhallinnasta.
Mies leikkii "tyhmää" ja irvaiemalla (?) sinulle saa toimimaan sinut tahtonsa mukaan.
Kuten tuo migreenilääkkeen "En mä osaa" jo kertoikin.
Voisit tietysti jättää ostamatta hänelle ruokaa, mitä todennäköisemmin hän söisi sinun ruokasi.
Mikäli joutuisit sairaalaan viikoksi, miehesi kyllä kykenee käymään kaupassa tai käy nakkikioskilla/ravintolassa/pizzeriassa.
Mitä useammin jätät noudattamatta lääkärin neuvoa, sitä pidempään olet kipeänä.
Asia pähkinänkuoressa: Miehesi ei välitä sinusta pätkääkään. En yllättyisi, vaikka hän vaatisi sinulta seksiä, vaikka olet kipeä.
Onko lapsuuskodissasi noudatettu tämmöistä kaavaa, eli oliko isäsi miehesi kaltainen paskiainen joka passuutti itseään äidilläsi antamatta mitään vastineeksi?
Miksi olet tuommoisen paskiaisen kanssa? Jätä se!
http://www.narsistienuhrientuki.info/index.php?alasivu=180&valikko=2
joku taas saanu älynväläyksen
Miehellä on aika vanhanaikainen näkemys siitä mitkä ovat yhteisessä kodissa miesten töitä ja mitkä naisten töitä. Tämä näkemys/malli on varmasti opittu miehen omilta vanhemmilta.
Mies on itse sellainen ettei kovin helpolla pyydä apua muilta, jos vaan osaa / pystyy tekemään sen asian itsekin, vaikka sairaana..?
Mies on aika rutinoitunut kotiaskareidensa suhteen, ja jos/kun kaikki ei mene tuttujen rutiinien mukaan, se ärsyttää häntä ihan suunnattomasti?
"Eikö mies oikeasti ymmärrä tai näe, että olen sairas?"
mies voi olla empatiakyvytön sekä sinua että myöskin itseänsä kohtaan. Asioiden / tilanteiden pitää mennä todella huonoon jamaan ennenkuin hän vihdoin havahtuu missä mennään..
tyypin käsityksen mukaan kaikki työt kotona luultavasti olisivat naisten töitä.Ansiotyönkin hän varmaan jättäisi naiselleen jos se olsi mahdollista vaikka siltä osin että tämä tienaisi enemmän.Ansiotyössään hän kykin luultavasti vain voidakseen ylläpitää kunnon miehen kulissejaan.Ja voidakseen selittää itselleen olevansa sitä.
Empatiakyky äijältä mitä luultavimmin puuttuukin ja ihmiset ovat hänelle vain työkäluja joita pitää osata käyttää.
Huh huh, mikä mies taas. Älä ainakaan suostu tekemään lapsia tuollaisen miehen kanssa. Siitä ei hyvää seuraa.
tarkoittaa normaaliin elämäntilanteeseen katsoen poikkeuksellista tapahtumaa kehon tai mielen toimintatilaan katsottuna.
Sinun kohdalla elimistösi toimii normaaliin verrattuna heikentyneenä, joten olet sairas (mikä oli diagnoosi?).
Miehesi vastaavasti vaikuttaa olevan mieleltääns sairas, kun normikäyttäytymisen, eli hoitaisi sinua ja antaisi sinun levätä, keskittyy omiin tarpeisiinsa.
Kävihän hän ostamassa sinulle omenoita mandariinien siasta, vaikka pienellä etsimisellä olisi löytänyt ne mandariinitkin tai edes appelsiineja.
Se kertoo, hän ei edes yrittänyt löytää mitä halusit ja tällä tavoin hän yrittää syyllistää sinua "osaamattomuudestaan" ja koska sinä osaat käydä kaupassa, voit sairaana käydä kaupassa.
Mikäli alat vastustaa hänen mielipiteitään ja sinun juoksuttamista, hän todennäköisesti lemppaa sinut ja etsii uuden kotiorjan.
kertonut hänelle olevasi sairas? Oletko varma, että hän kieltäytyy kaupassakäymisestä, vai eikö hän tosiaan vain osaa?
Jos hän tietää olevasi sairas, eikä kyse ole osaamattomuudesta, tai epävarmuudesta, niin on todella itsekäs tapaus.
toinen sanoo, ettei osaa, nii mikä ihme siinä on ku ei miestä uskota?
Elikkä tämä mies on siis heikkolahjainen, kehitysvammainen tai muutoin vähintäänkin henkilökohtaisen avustajan tarvitseva henkilö joka ei voi olla muuta kuin ottavana osapuolena suhteessa?
kyllä
tuli mieleen, että onkohan mies tyytymissuhteessa ja/tai vähintään hyvin pahasti turhautunut suhteenne nykytilaan. Tuollaisessa tilanteessa nuo mainitsemasi miehen "syyt" ovat vain ja ainoastaan tekosyitä.
Noin muutoin tuntuu ihmeelliseltä, että miehen "avuttomuus" olisi vasta nyt pompahtanut esiin kun sinä sairastut.
Tuossa aiemmin kysyttiin, oliko lapsuudenkodissani isä vastaavanlainen: Ei,
Isäni työskenteli hoitoalalla ja oli nelivuorotöissä ja välillä töihin kutsuttaessa paikalla. Äiti taas oli sairaseläkkeelle jäänyt jo ennen minun syntymääni, eli huolehti sitten kodin siisteydestä, ruuanlaitosta yms. Isä sitten teki omat osuutensa kun tuli kotia, ja talvella huolehti sitten esim. lumen luonnista.
Mies on itse sellainen ettei kovin helpolla pyydä apua muilta, jos vaan osaa / pystyy tekemään sen asian itsekin, vaikka sairaana..?
Ei, mies ei koskaan pyydä apua niin kauan kuin itse asian pystyy tekemään. Hän on harvoin sairaana ja yleensä sairaanakin esittää rohkeaa poikaa ja tekee asiat itse siihen pisteeseen saakka, kunnes jäsenkään ei enää liikahda tai on tajuton. Tällainen tapaus kävi meillä n. vuosi sitten ja mies lopulta sairastui pienestä kuumetaudista keuhkokuumeeseen kun ei kuunnellut minua eikä lääkäriä.
Mies on aika rutinoitunut kotiaskareidensa suhteen, ja jos/kun kaikki ei mene tuttujen rutiinien mukaan, se ärsyttää häntä ihan suunnattomasti?
Pitää paikkaansa. Jos esim. tiskivuori kasaantuu ja samana päivänä kun pitäisi tiskata tulee kiire paikkaan x (esim hänen sopimaan tapaamiseen) niin tiskit jää osittain tiskaamatta mikä ärsyttää häntä suunnattomasti, vaikka syy on täysin hänen ettei aloittanut tiskaamista aiemmin.
Itse en tiskeihin koske, koska se on pyykkäämisen lisäksi ainut kotiaskare, mitä mieheni yleensä tekee ja olen sanonut, että ruokaa voin laittaa mutta tiskeihin en sitten koske.
Kyllä hän aiemminkin on ollut noin uusavuton, mutta ei yleensä näin montaa päivää putkeen. Hän on ennenkin itkenyt ettei löydä kaupasta tuotetta X, vaikka on saattanut löytää sen kyllä jollain toisella kauppareissulla. Hän on myös keskellä yötä lähtenyt hakemaan entiselle lemmikillemme kipulääkettä apteekista ILMAN LÄÄKKEEN NIMEÄ / RESEPTIÄ vain minun "vihreä paketti, sinisellä etiketillä"-ohje mukanaan ja oikea löytyi.
Nyt tämä vain on jatkunut tuosta parista päivästä mitä hänellä yleensä on niin pidempään. Eilen hän mm. kysyi, voinko laittaa hänelle ruokaa, vaikka olimme aiemmin jutelleet, että olin nukkunut niin paljon kun pystyin enkä ollut kyennyt laittamaan itselleni lämmintä ruokaa.
Välillä mieheni osaa olla empaattinen, ystävällinen, hellä ja ymmärtäväinen jolloin en usko narsistisiin piirteisiin, mutta sitten käy näin?
Eihän tuo mies enää niin toivottomalta vaikuta kuin mitä alunperin. Mutta on tuo silti saamani vaikutelman perusteella hivenen erikoista että jos sinä kerran olet sairas, niin sitten vielä koittaa nakitella sinua erinäisiin askareisiin. Sitä jo aiemmin mainittua empatian puutetta vai mitä lie. Vai olisiko teillä jonkinlaista kommunikointiongelmaakin..?
kun olen tässäkin suorapuheinen, mutta lähde menemään. Jos ei kaupassa käynti häneltä onnistu ja sinulla ei ole ruokaa, niin se on jo riittävä syy. Sinänsä turhaa spekuloida onko hän narsisti vai ei. Oli mikä tahansa, niin hän ei kykene huolehtimaan perheestään/lähimmäisistään. Yhteiselo tällaisen normaaleihin askareisiin kykenemättömän henkilön kanssa käy ennen pitkää raskaaksi.
enpä tiedä. Mutta kieltämättä kuulostaa todella samalta kuin yhden tuntemani, nyttemmin eronneen, pariskunnan mies, joka on sittemmin myös diagnosoitu narskuksi. Vaikeuksia empatian kanssa, ei kykene asettumaan toisten kenkiin mitenkään. Olettaa kaikkien suoriutuvan asioista kuten itsekin suoriutuu, itseasiassa jopa lasten. Jos ei osaa, ymmärrä tai pärjää, niin apua ei ainakaan pyydetä, neuvoa ei kysytä, ei mistään hinnasta, ennemmin väistetään tilanne ja kielletään minkään ongelman olemassa oleminkin.
En nyt menisi miestäsi narskuksi sanomaan, mutta tuo miehesi pärjääjä-ominaisuus on aika voimallinen ja sen siirto toisiin häiritsevää. Samaten tuo mitä sanoit migreenilääke-episodista, pärjääjä välttää tilanteita joissa oma riittävyys kyseenalaistuu niin että itseä alkaa pelottamaan pärjääjäfasadin kestävyys. Se kun menee rikki hallitsemattomasti, niin tapahtuu muutakin hallitsematonta, ehkä raivoamista tai sitten mies luhistuu. Empatia-ongelmia miehelläsi on selkeästi, kuten muutkin ovat sanoneet. Ja mitä tuolla tuli sinun isäsuhteeseesi viittauksia, niin määräävämpi tekijä on kyllä miehesi lapsuus, onko siellä tapahtunut esimerkiksi jotain sellaista miksi on ollut pakko pärjätä ja näyttää ulospäin vahvalta vastoin todellisuutta.
puutu kun väite, ettet kuiteskaan ole yhtä kipeä kun hän. Onnittelut, sulla on narsissi kotona.
mitä kaavaa sä käytit?
"paras tapa ahdistua suhteessa täydelliseen mieheen".
Ootkohuomannuettä sulla on puudelimainen tapa :)
mutta kiitos kutsusta
ja mä en muute löydä tota kaava MAOL:sta
psykan jatkokurssin kirjassa.
siinä on kyllä astetta turhempi aine, olisit valinnu fysiikan ennemminki, nii tietäisit vähän enemmän maailmankaikkeudesta
voisi olla enempää erimieltä. Varsinkin kun mun laskutaidoilla kitkastakin ois tullu luisto ja opesta psykan ryhmälle terapiaesimerkki :D
kai sitä on sitte pakko psykologiaa opiskella ku ei muuhun pysty :s
lisäks mahtu vaan kieliä ja kemiaa :/ Se on teillä nykykersoilla paljon iisimpää.
helpompaa se on ku ei oo homehtuneet aivot niinku edellisillä polvilla
sahanpuru se vain pöllyää kun kutterilastut oli loppu päätä täytettäessä.
voi kai sen homeen noinki ilmaista
psykologia ei liity fysiikkaan? Sanon tämän näin ennakoivasti, että insinööritaito ei liity fysiikkaan.
.
ihmettelen mistä te naiset noita miehenkuvatuksia *aina* onnistutte löytämäänkin, jostakin kivenkolosta vai?????????
.
*
fiksua ja sitten kun ovat saaneet saman katon alle muuttuvat tyranneiksi.
*
olevan tekosairas. On ihmisiä, jotka eivät flunssasta hätkähdä yhtään, eivätkä ole millänsäkään siitä, eivätkä silloin myös ymmärrä sitä että jotkut toiset se voi kaataa moneksi päiväksi ihan sänkyyn asti tai sitä että joillain se kestää vähän kauemmin (sulla?).
Mulla harvoin on flunssaisena mahdollisuus maata sängyssä koko päivää, vaan oon joutunut kuumeisena ja flunssaisena tekemään vaikka mitä, mitä nyt pienen lapsen vanhempana oloon kuuluukin. Tosin kyllä sit kun oikein pahaksi menee ja kuume nousee, vien lapsen hoitoon muutamaksi päiväksi. Ei musta sille sillon mitään iloa oo.
No kuulostaapa todella huomaavaiselta ja välittävältä tuo miehesi.. Voihan tähän nyt sepustaa vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta jos tyttöystävä oksentaa ja mies ei voi käydä kaupassa tai hakemassa lääkkeitä tms..??? Mitä hittoa:)? Eikö huomioonottaminen, auttaminen, välittäminen kuulukaan parisuhteeseen? Kyllä mä ainakin pitäisin aika "itsestäänselvänä" sitä, että jos toinen on kyvytön johonkin, niin toinen hoitaa hommat vuorostaan. Ei pitäis oikeasti olla noin vaikeaa, varsinkin joku kaupassa käynti.. Jos mun mies käyttäytyis noin, niin.. tuskin olis sillä suhteella kovin pitkä tulevaisuus. Teillähän on kuitenkin parisuhde. Eikö se sana jo pitäis saada vipinää töppösiin rakkaansa puolesta, kun ei ole mistään kovin vastenmielisestä hommasta kyse? Aika oudon tylyä vastausta olet myös saanut miekkoselta.. Sori nyt mutta tuon kirjoituksen perusteella mies vaikuttaa aika kusipäältä, vaikea edes tajuta miten joku käyttäytyy noin välinpitämättömästi.
marttyyrin sädekehä ja ala pitämään huolta itsestäsi!
.
sano sille äijänkuvatukselle haista pitkä paska
Niin kaikki muutkin sanovat
.
näin on
*
Sanotaan. Haista pitkä paska.
*