Jolla vaativa (Lue: stressaava) työ ja monet kehittävät harrastukset vievät
voimat niin loppuun, että viikonloppuisin tulee sitten vaan nukuttua univajetta
pois ja ladattua akkuja; sitä tekee viikonloppuisin pakolliset kotityöt, pesee
viikon tiskit ja pyykit, mutta harvemmin jaksaa enää tavata (baareissa) kavereita,
saatika sitten että jossain (missäköhän ihmeessä?) tutustuisi johonkin mielenkiintoiseen
ihmiseen jopa seurustelumielessä.
nim. umpikujassa, eikä nettideititkään iske : (
voimat niin loppuun, että viikonloppuisin tulee sitten vaan nukuttua univajetta
pois ja ladattua akkuja; sitä tekee viikonloppuisin pakolliset kotityöt, pesee
viikon tiskit ja pyykit, mutta harvemmin jaksaa enää tavata (baareissa) kavereita,
saatika sitten että jossain (missäköhän ihmeessä?) tutustuisi johonkin mielenkiintoiseen
ihmiseen jopa seurustelumielessä.
nim. umpikujassa, eikä nettideititkään iske : (
Vastaukset 3
Vanhimmat
No jos voimat on loppu, niin sitten varmaan kannattaisi vähentää sitä työn tekemistä tai harrastuksissa juoksemista, niin ei olisi jatkuvasti voimat lopussa. Minä en oikein ymmärrä ihmisiä jotka ihan itse tunkevat päivät täyteen asioita ja sitten valittavat ettei jaksa ja on kiire jne.
Jos tunnet tarvitsevasi enemmän vapaa-aikaa, niin järjestä sitä. Jos töissä on liikaa paineita, kerro asiasta esimiehelle. Marttyyriasenteella ja liiallisella touhottamisella vain poltat itsesi loppuun, eikä burnout ole kaunista katseltavaa.
Mulla sama tilanne kun sulla, siis että työ, opiskelu ja harrastukset vie voimat seuraelämältä.. Kai sitä pitäisi jotenkin osata hellittää tosiaan..
Itse varon burnouttia. Olen työelämässä mukana vain hyvin pienimuotoisesti, enkä ota stressiä esim. siitä jos aamulla muutaman minuutin myöhästyy.